No voi nyt hyvää päivää! (siirretty toisesta blogista)

Tai yötä.. Oli pakko palata vielä kirjoittamaan uutta blogia.

Moni
minut tunteva tietää, etten ole ollut oikein tyytyväinen tämänhetkiseen
opiskelupaikkaani. Olen siis suunnitellut hakevani opiskelemaan toista
alaa. Äsken sitten intouduin täyttämään nuo AMK:n hakupaperit, ja
lähetinkin ne jo.

Pienoinen yllätys saattaa olla alat joille hain:
Fysioterapia
ja Tekstiili-ja vaatetustekniikka. Tarkoitus oli siis hakea
opiskelemaan graafista suunnittelua ja vaatesuunnittelua, yms.

Kuitenkin
kun aloinlomakkeita täyttelemään, törmäsin tuohon fysioterapiaan.
Fysioterapeutin ammatista olen haaveillut jo vuosia, ihan alunperin
minun piti hakea sinne, mutta sitten tällä tapaa viime hetkellä muutin
kaikki suunnitelmat. Ja niin minusta tuli restonomiopiskelija.

Tekstiili
ja vaatetustekniikasta en tiedä yhtään mitään. Halusin hakea jotain
toistakin alaa, ja tuo nyt kuulosti mielenkiintoiselta. Sitäpaitsi,
siellä pääsee opikeleaan matematiikkaa! Minä olen matikkahullu, aina
ollut, ja tulen varmasti myös aina olemaan.

Mutta aikamoinen
tuuliviiri taidan kyllä olla. Ihan muutama tunti sitten kaikki tuntui
tosi turhalta, ja tuntui, etten yhtään tiedä mikä minusta tulee isona
tai muuta. No, en edelleenkään tiedä mikä minusta isona tulee, mutta
tiedän että todella haluaisin fysioterapeutiksi. Voi olla etten sinne
pääse, mutta luulen hakevani vielä uudestaankin.

Toki on
edelleen useita aloja, jotka kiinnostavat. jotenkin vaikea päättää näin
yhtäkkiä, mitä yhtä alaa haluaisi alkaa opiskella, mihin yhteen asiaan
haluaisi perehtyä. Ehkä sekin vielä jonain kauniina päivänä valkenee.
Sitä ennen ei auta kuin kokeilla kaikkea mahdollista.

Jännää
kyllä että tällä hetkellä tulevaisuus on näin avoin. Pienenä tiesin
ihan varmasti mikä minusta isona tulee. Eläinlääkäri. Se oli
haaveammattini vuosia ja vuosia. Edelleen lääketiede kiinnostaa, ja
kovasti, mutta joku siinä kuitenkin tökkii. En ole koskaan edes
harkinnut hakevani lääkikseen. Eläinlääketieteelliseen olen kyllä
suunnitellut hakevani. Suunnitteluasteelle se on jäänytkin.

Toinen
haaveammattini oli näyttelijä. Olen myös monesi päättänyt hakevani
Teatterikorkeakouluun, mutta sekin on aina jäänyt. No, ehkä vielä
jonain päivänä kokeilen onneani sinnekin suuntaan.

Ehkä olenkin
monilahjakkuus, ja minulla on siksi niin suuri valinnanvaikeus. Ehkä
pystyn mihin vain tahdon, enkä vaan osaa päättää mikä olisi paras
vaihtoehto.

No, jotain minusta joka tapauksessa melko varmasti tulee. Eri asia sitten mitä. Sekin varmasti joskus selviää.

Aika näyttää!

Tuhkana tuuleen.. (siirretty toisesta blogista)

..ja bitteinä bittiavaruuteen.

Kirjoitin
juuri puolisen tuntia blogia, oikein pohdiskellen juttuja. Ja sinne se
sitten meni! Bitteinä, tai minä ikinä, bittiavaruuteen. Hiukan ehkä
sylettää.

Ärsyttää erityisesti juuri siksi, että ne olivat
sellaisia ajatuksia, jotka haluaisin oikeasti muistaa
tulevaisuudessakin. En kuitenkaan halua yrittää niitä sepostaa tähän
nyt uudelleen.

Ärsyttävää, että nyt vasta sain tietää, että
tässä blogisysteemissä on joku aikaraja. Se siis kirjaa minut
automaattisesti ulos tiety ajan kuluttua. Mutta kuitenkin pääsin
takaisin kirjautumatta, hmm.

Senkin takia ärsyttää, että yleensä
kopioin tekstin aina ennen kuin painan "Lisää", siis juuri siksi että
olen epäluuloinen näitä nettisysteemejä kohtaan. Mutta tällä kertaa en
tietenkään kopioinut sitten.

Miten aina voikin käydä niin?
Minulla on ainainen huono tuuri. Jos jotain vain voi käydä, niin se käy
minulle. Harvoin mikään menee niinkuin suunnittelen, kaikki yleensä
menee jollain lailla pieleen. Sen takia aikanaan otin hevosellenikin
palovakuutuksen, sillä jos nyt salama sattuu iskemään, niin se kyllä
takuuvarmasti iskee juuri minun hevoseeni.

Tavallaan siihen on
alkanut vanhemmite jo turtua, ei enää jaksa edes välittää, vaikka
käykin huono tuuri, senhän arvasi jo etukäteen. Tässä oppii samalla
väkisinkin hiukan pessimistiksi myös. Aika tylsää.

Epäonnen lapsi

"Rakas päiväkirjani, eikun blogini, eikun.." (siirretty toisesta blgista)

Aloin
tuossa mietiskellä sitä kuinka mahtava keksintö tämä blogisysteemi on.
Sitä saa rauhassa purkaa tuntemuksiaan. Ja myöhemmin voi sitten palatan
lukemaan vanhoja merkintöjä, ja muistellla millainen olo milloinkin
oli.

Päiväkirjoihinhan ihmiset ovat kirjoittaneet jo
iäisyyksiä. Itsekin pienenä tyttönä yritin kirjoittaa päiväkirjaa,
kunnes kyllästyin. Tuli pitkä tauko. Sitten aloitin uuden päiväkirjan,
ja tuli taas pitkä tauko. Minun lapsuuden päiväkirjani ovat täynnä
taukoja.

Jossain vaiheessa ostin kalenterin, johon mahtui
jokaista päivää kohti paljon merkintöjä. Se oli todella kätevä, sillä
minulla on äärettömän huono muisti. Siihen kalenteriin tuli merkattua
sekä tulevia, että menneitä tapahtumia, ja niitä voi nyt jälkeenpäinkin
lukea, ja näkeee missä on menty milloinkin. Tuollainen kalenteri
minulla on ollut nyt jo vuosia.

Eräänä päivänä sitten tosiaan
muutamia vuosia sitten löysin nettipäiväkirjan. Kirjoittelin siihen
aikani koulussa, mutta sitten tuli taas tauko. Jatkoin myöhemmin,
kunnes tuli taas tauko. Sitten tuli kauhea himo taas kirjoittaa, tällä
kertaa melko lyhyen tauon jälkeen, mutta nettipäiväkirjani sivusto
olikin remontissa. Joten päätin avata uuden blogin, tänne.

Olen
kirjoittanut ihan kiitettävän säännöllisesti nyt nämä pari viikkoa.
Nykyisin tämä on helppoa. Minulla on tietokone kotona, ja vietän pitkiä
aikoja päivittäin koneella. Jossain kohtaa päivää on helppo kirjoittaa
myös blogi.

Katsoimme viikonloppuna ystäväni kanssa elokuvan
Perhosvaikutus, jonka juoni perustuu pitkälti päähenkilön kirjoittamiin
päiväkirjoihin. Hänellä on muistikatkoksia, ja niiden vuoksi hän
kirjoittaa päiväkirjoja, jotta voisi paremmin muistaa mitä hänen
elämässään on tapahtunut. Kyseinen elokuva oli loppujen lopuksi
muutenkin aika mielenkiintoinen, suosittelen kaikille jotka pitävät
psykologisemmista väännöistä.

Itse en ole vielä kertaakaan tämän
blogin olemassa olon aikana palannut ajassa taaksepäin. Jonain päivänä
varmasti lueskelen ihan rauhassa tähän asti kirjoittamiani blogeja
ylös, ja naureskelen jutuilleni. Mikähän siinä onkaan, että omat jutut
on jälkeenpäin aina kovin huvittavia?

Esim. kun olen ollut ihan
pieni, meidän isä nauhoitti äänikasetille joka vuosi "Noran
haastattelun". Myöhemmin niitä on kuunneltu ja naurettu kun pikku-Nora
yrittää syödä mikrofonin, tai kertoo kuinka "naapurin Mira on jo iso
tyttö, se on jo 12-vuotias!". Se on hassua miten jotkut huonotkin asiat
muuttuvatmuistellessa hauskoiksi.

Mutta eikö sitä niin sanota, että "aika kuultaa muistot"?

Muisteloita, muisteloita..

Hetken mieliala : iloinen

Nora, sairaan kyllästynyt sairastamaan

Viikonloppu takana (siirretty toisesta blogista)

En voisi enempää naatti olla.

Olimme
Helsingissä rotuyhdistyksen kokouksessa, ja juhlissa, jonka jatkot
jatkuivat yömyöhään. Astma puhkesi päälle tietysti juuri tänä
viikonloppuna (ja juuri kun piippu oli 100km päässä).

Sunnuntaina oli kaamea krapula niiden parin tunnin unien jälkeen, joten kasvattajapäivän luennot jäi kuulematta.

Oli siis erittäin tapahtumarikas viikonloppu, jota luulen että minun täytyy jonkin aikaa sulatella.

Ja herranen aika kun meillä olisi risteilykin pian edessä. Ei taida pahemmin kunto kestää...

Juuri ja juuri elävien kirjoissa

Nora

Väsymys... (siirretty toisesta blogista)

Ärsyttää.

Olen taas tosi väsynyt. Kesä ei tullutkaan vielä. Masentaa tämä talvi.

Kotona
on kaaos. Ihan kun sikolätissä asuisi. Vähän tuossa jo kerkesinkin
siivoilla, mutta paljon olisi tehtävää. Mutta kun väsyttää ja masentaa,
ei myöskään kiinnosta siivota. Meillä ei edes juuri koskaan käy kukaan
kylässä, joten mitä sitä turhaan siivoamaan.

No nyt alkaa suututtaa.

Siivoaminen on tylsää.

Hetken mieliala : surullinen

Nora täältä kaaoksen keskeltä

Koiranäyttelystä kotiutunut (Tampere KV) (siirretty toisesta blogista)

Olin
tänään koiranäyttelyssä Tampereella. Omista koiristani vain yksi
sijoitusnarttu oli omistajansa kanssa kehässä, joten lupauduin
esittämään kaverini koiran. Hän nimittäin jännitti niin paljon, että
katsoi paremmaksi, jos joku muu esittäisi hänen koiransa.

Oli
kivaa päästä pitkästä aikaa koiran kanssa kehään. Koira oli oikein
mukava. kehän ulkopuolella oli hiukan jännää, mutta kehässä se syttyi!
Seistä tapitti kuin tatti, ja muutenkin esiintyi mallikkasti! Kaiken
kaikkiaan hauska tyyppi, ja kaiken päälle kauniskin vielä.

Oli
hauskaa esittää koira, jonka omistaja ei odottanut oikein mitään, ehkä
sinistä nauhaa. Kun koira saikin erinomaisen, oli omistaja vilpittömän
ilahtunut. Ja kun koira sitten vielä meni ja voitti kilpailuokkansa,
oli omistaja aivan järkyttynyt. Olin melko varma, että hän pyörtyy
kehän laidalle. Onneksi ei sentään. Paras narttu kehään mentiin
edelleen aika vähisin odotuksin, sillä kilpakumppaneiden taso oli
hurja, mutta lopulta koira-neiti sijoittui sielläkin neljänneksi! Oli
ihan mahdottoman ihanaa katsoa koiran omistajaa joka oli täydellisen
hämillään koiran menestyksestä.

Liian usein tuntuu
koiranäyttelyissä olevan juuri toisin päin. Odotetaan suurta
menestystä, ja jos sitä ei tule, niin koira on p*ska ja esittäjä on
p*ska, ja tuomarikin oli ihan idiootti. Itsestä se tuntuu aika
hölmölle, mutta itse en koskaan ole (vielä ainakaan) ajatellut
näyttelyitä siltä kannalta. Omia koiriani vien näyttelyihin vain
kokemuksen vuoksi, sekä saadakseni koirasta arvostelun jalostuksen
tuesta. Nauhan värillä ei oikeastaan juurikaan ole väliä.

Koiranäyttelyissä
on hauska katsella toisten koiria, katsella näkyykö mielenkiintoisia
uroksia tai narttuja. Tämänpäiväisessä näyttelyssä oli 80 russelia.
Toisaalta hieman harmittaa, että monta kivaa koiraa jäi näkemättä kun
keskityin esittämääni koiraan. Muutamia mielenkiintoisia uroksia oli
tarkoitus tihrustaa, mutta en sitten edes huomennut niitä.

Onneksi näyttelyitä tulee ja menee, ensi kerralla näkeee varmasti taas muutaman koiran lisää.

Aika meni nopeasti, mutta silti päivä oli pitkä, ja nyt väsyttää.

Hetken mieliala : iloinen

Nora

Toverit ja kohtalotoverit (siirretty toisesta blogista)

Viime päivien aikana olen miettinyt
paljon sitä, kuinka usein ihmiset elävät omaa elämäänsä toisten
ihmisten kautta, avulla, tai kanssa.

Kun itseä kohta tragedia,
niin tuntuu hyvälle tukeutua ystäviin. Ystäville voi purkaa asioita, ja
ystävät kuuntelevat. Ystävien kanssa voi myös keskustella murheista ja
peloista. Monesti toiset ihmiset myös auttavat yli vaikeista
tilanteista, tai jollain tapaa pelastavat päivän.

Kohtalotoverit
ovat tragedian hetkellä ehkä kuitenkin paras oljenkorsi. Kohtalotoveri,
olkoonkin entuudestaan vaikka ventovieras, tietää aika tarkalleen
tilanteesi, tietää miltä sinusta tuntuu, mikä pelottaa eniten.
Kohtalotoveri myös tietää keinoja millä pääsee punnertamaan eteenpäin.
Kohtalotoveri tietää parhaat lohdutuskeinot.

Kohtalotoveri on
myös siitä hyvä löytää, että tajuaa, etten minä ole ainoa jolle näin on
käynyt. Minulla ei ehkä olekaan maailman huonoin tuuri. On hienoa
tietää että joku muu on käynyt saman tragedian läpi, ja selviytynyt
siitä. Se antaa toivoa.

Vaikka olenkin itse luonteeltani melko
erakko. Lieneekö osaltaan siihen vaikuttanut varttuminen ainoana
lapsena. Silti murheen hetkinä muistan kyllä kuinka hienoa on että
ympärillä on myös ihmisiä, ja oma tukiverkko.

Monilla
ihmisillä harrastuksen tukiverkko voi olla eri kuin oman elämän
tukiverkko. Minulle koiraharrastukseni ystävät ovat myös tosiystäviä
elämässä. Siinä mielessä olen onnellinen, sillä voin tukeutua kaikissa
asioissa samoihin ihmisiin, ja siksi he tuntevat minut todella hyvin.

Toisaalta
koiraharrastus on myös siitä ikävä, että aina löytyy niitä inhottavia,
ehkä kateellisiakin ihmisiä, jotka ovat vahingoniloisia, kun toisille
käy jotain pahaa. Käsittämätöntä! Toisaalta luulen myös että kaikki
eivät elämässään tee yhtä suuria uhrauksia harrastuksensa eteen. Ne
jotka itse tekevät pienempiä uhrauksia, eivät välttämättä ymmärrä miten
suuria mittasuhteita asioilla voi olla.

Joka tapauksessa
minulle koirat ovat harrastus, omat koirani ovat perheenjäseniä, ja
ehkä se kaikkein tärkein tukiverkko. Niille voi kertoa kaikesta, ne
kuuntelevat, ja antavat lohduttavan lipaisun silloin tällöin. Dana,
Fani ja Lila ovat parhaat ystäväni. Ja minä yritän tehdä kaikkeni
koirieni parhaaksi.

Välilläkyllä tuntuu, ettevät ihmiset usko
sitä. Tuntuu etteivät kaikki ihmiset, edes koiraihmiset, ymmärrä kuinka
tärkeitä koirani ovat minulle. Itselläni ei ole lapsia, koirat ovat
minulle kuin lapsia. Eräällä ystävälläni on lapsia, mutta hänelle
koirat ovat aivan yhtä rakkaita kuin lapset, ellei, jos mahdollista,
vieläkin rakkampia. Enkä itse hänet. ja hänen elämäntilanteensa tuntien
edes epäile, tai ihmettele sitä.

Itse en osaisi elää ilman koiriani. Koirieni kanssa en ole koskaan yksinäinen, vaikka lähes aina olenkin yksin.

Tulipas
sekavaa sepustusta. Ehkä se kuvaa hyvin tätä hetkeä, ja sitä mitä pääni
sisällä liikkuu. Kaikki tuntuu olevan todella sekaisin. Onneksi on
koirat.

Taidan käpertyä peittojen alle ja ottaa koirat kainaloon. Voisin jäädä sinne loppu viikoksi.

Hetken mieliala : hämmentynyt
Nora

14.3. ja kesä tulee kovaa vauhtia (siirretty toisesta blogista)

Eilen lähtiessäni ulos koin
yllätyksen! Oli tullut kevät! Tiet olivat sulat ja pystyi melkein
näkemään miten aurinko sulatti lunta!

Tuli aivan mahtava olo. Sen kunniaksi kävimme koirien kanssa kävelyllä jäällä. Ilma oli aivan mahtava.

Tänään
aamupäivällä kun menin pihalle, huomasin pihapensaaseen ilmestyneet
silmut. Oli taas mahtava alku opäivälle. Aurinko paistaa, päivät
pitenevät, ja kohta on jo lämminkin.

Minä en ole talvi-ihminen.
Se varmasti tuli jo aikaisemmasta blogistani selville. Pisän valosta ja
lämmöstä. Ja yksi mitä rakastan, on päivetys. inhoan olla kalpea.
Onneksi minulla on suhteellisen tumma iho luonnostaankin. Talvella
kyllä turvaudun toisinaan purkkeihin.

Pian onneksi pääsee
vähentämään vaatetta ulkoillessa, ja saa luonnolista väriä iholle.
Naama onkin jo huomannut että aurinko on tullut esiin. Jokainen pisama
naamassani on jo saaqnut vähintään yhden uuden kaverin.

Kuitenkin,
vaikka rakastankin rusketusta, en silti ole mikään auringonpalvoja.
Olen aina ollut sen verran yli vilkas, etten ole koskaan osannut maata
paikoillaan. Rannallakin mieluummin pelaan beach volleytä tai uin, kuin
makoilen hiekalla. Viime kesänä en käynyt kertaakaan rannalla. Tai
kävin, kerran, mutta sekin oli beach party esiintyjineen päivineen, ja
vaatteet oli visusti päällä. Niin, ja koirarannassa käytiin koirien
kanssa säännöllisesti, mutta eihän sellaista lasketa.

Ensi kesän
tavoitteeksi otankin rantapäivät. edes muutamana päivänä haluan mennä
rannalle kavereiden kanssa. Toivottavasti tulee kuuma kesä.

Toivon pitkää ja kuumaa kesää.

Hetken mieliala : iloinen
Nora, jolla on kevättä rinnassa

Baari-illan jälkeen koittaa krapula-aamu (siirretty toisesta blogista)

Olin eilen pitkästä aikaa ulkona, kavereiden kanssa viihteellä.
En
muista oikein edes, koska viimeksi olisin ollut, ja koska viimeksi
olisi ollut niin kivaa kuin eilen. Näin paljon kavereita joita en ole
aikoihin nähnyt, oli hauskaa kun erakko astui ulos luolastaan.

Oli
todella hauska ilta, tanssittiin ja juteltiin kaikesta kaikkien kanssa.
Luulen että minun pitäisi käydä useammin ulkona. Ihmisethän onkin ihan
mukavia.


Aamulla ei sitten ollutkaan ihan niin kivaa.
"Vanhemmiten" (vaikka nuori vasta olenkin), on krapulat pahentuneet
huomattavasti. Tänään onneksi vain särki päätä ja heikotti, ei
tarvinnut halailla arabiaa sentään.

Mutta mun mielestä se on
hyvä asia. Ennen mulle ei tullut ikinä kakkusta, join miten paljon
tahansa, silloin sitä välillä kaipasikin pientä muistutusta seuraavana
aamuna. Ja kyllä ne krapulat nykyään ihan varmana jonkin verran
rajoittaa menohaluja, mikä on ihan hyvä asia.


Eilen tapasin
taas yhden pojan, pitkästä aikaa, jo pitkäaikainen kaveri. kaikki on
muuttunut viimekuukausina, mutta silti meidän välillä oli kaikki samoin
kuin aina ennenkin. Jännää. Aloin miettimään, että onko sitä todella
vain niin tapojensa orja. Vai onko sitten tiettyjen ihmisten välillä
tiettyä kemiaa, mikä säilyy ainiaan.

Eräs toinen tuttu mies on
hauska. Hän on seurustellut jo pidemmän aikaa, kuulema kun ei minua
saanut iskettyä. Hänellä oli hiukan mielenkiintoiset iskutaktiikat
aikanaan, ja silloin pelästyin häntä. Myöhemmin, kun olen oppinut
tuntemaan hänet, tiedän että hän on todella mukava. Minusta on aina
hauskaa kiusoitella häntä. Hänen tapaamisestani tulin eilen erityisen
hyvälle tuulelle.


Seurustelu on jännä asia. Seurstelua olen
syystä tai toisesta mietiskellyt tämän päivän ajan aika tiheään.
Itselläni on aina ollut periaate, että kun seurustellaan, niin
seurustellaan, eikä pelleillä muuta. Mutta tunnen monia ihmisiä jotka
ajattelevat toisin. Toiset tekevät syrjähyppyjä tämän tästä. Toiset
tietyn ihmisen kanssa. En oikein enää itse tiedä miten suhtautua
asiaan. En osaa enää kuvitella itseäni kovinkaan mustasukkaisena
tyttöystävänä. Kai siksi kun olen itse oppinut olemaan vapaa, en halua
sitoutua, niin en ehkä halua sitoa ketään muutakaan.

Joka tapauksessa jollain tavalla parisuhteita on kunnioitettava.


Kaiken
lisäksi olen alkanut näkmään jatkuvasti unia, että seurustelen yhden
tietyn pojan kanssa. Se on hämmentävää, sillä olen joskus kauan sitten
ollut häneen ihastunut, mutta nyt jo pitkään hän on ollut minulle melko
samantekevä ihminen. Mutta nyt näitä unia on jatkunut jo parin
kuukauden ajan. Erikoisinta on se, että niissä unissa se aina tuntuu
kovin hyvältä ja luonnolliselta. Vasta aamulla herätessäni järkytyn.
Voiko minulla olla jotain "salaisia" tunteita tätä ihmistä kohtaan?
Käsittämätöntä jos täytyy itseltäänkin tunteensa salata.

Mielenkiintoista kuinka paljon miettimisen aihetta yksi "vapaailta" voikaan antaa.

Hetken mieliala : iloinen

Kuuntelen : When You Look At Me - Espanjabiisi

Nora, sekavin tuntein

Hetki tyyntä... (siirretty toisesta blogista)

Hetki tyyntä... (4.3.2006)

Nyt kaikki tuntuu taas järjestyvän, kuin itsestään. Jännä, tuntuu että aina käy niin.

Minulla
on uusi työpaikka (joka tällä hetkellä siis tuntuu suhteellisen hyvältä
asialta, palaan aiheeseen tuonnempana.), Löysin hevoselleni vihdoin,
pitkällisen etsinnän jälkeen juuri oikeanlaisen vuokraajan, ja
talouskin on tällä hetkellä kunnossa, ja työn myötä siis
tulevaisuudessakin ilmeisesti.

Sain siis sen työn, kuten
arvasinkin. Tästä eteenpäin työskentelen matkapuhelinliikkessä myyjänä.
Meitä on kaksi myyjää, ja olemme työskennelleet ennenkin yhdessä ja
tulemme todella hyvin toimeen. Enää stressaa niin paljon
työajoistakaan, kun vihdoin löysin Maunolle vuokraajan. Hevonen siis
saa liikutusta, vaikken itse aina tallille pääsisikään. Lisäksi
pääsimme tallinomistajan kanssa sopimukseen, että voin käydä tallilla
myös myöhemmin illalla jos siltä tuntuu. Nyt siis tuntuu ihan hyvältä
että otin sen työn vastaan. On sitä paitsi aika kivaa, että vastaamme
myymälästä kahdestaan.

Huomenna on ensimmäinen työpäivä. Mun
pitäisi olla jo nukkumassa, mutta en osaa nukkua. En jännitä huomista,
mutta pelkään nukkuvani pommiin. Se olisi kamalaa. Jännitysmomenttia
lisää myös se, että tallinomistaja saattaa poksahtaa hetkenä minä
hyvänsä. Jos hän lähtee laitokselle tänä yönä, täytyy minun mennä
aamulla ennen töitä ruokkimaan hevoset. Hän lupasi soittaa jos lähtö
tulee. Jännittävää.

Vaikka minua ei nukutakaan, en jaksanut enää
kirjoittaa pöydän ääressä, vaan otin näppiksen sängylle ja kirjoittelen
"mukavasti".

Fani tuli näppiksen viereen makoilemaan. Nojailee
minun tyynyyni ja tuijottaa minua ja näppistä. Välillä sen silmät
painuvat umpeen, ja sitten se avaa ne taas, ja vaihtaa asentoa. Hetken
se saattaa keimailla, kääntyy sitten selälleen, ja alkaa heiluttaa
etutassua. Se tarkoittaa sitä, että minun pitää läpätä tassua omalla
"tassullani". Se on Fanin oma bravuuritemppu, josta se on hyvin ylpeä.
Tästä syystä ajatus on katkennut muutaman kerran aika pahasti, kun olen
jäänyt katselemaan tuota söpöläistä. Nyt se on käpertynyt tuohon
viereen nukkumaan. Muut nukkuvat selkäni takan jalkopäässä. Fani on
varmasti kaikkein eniten kiinni minussa. Se osaa olla ilman minua,
mutta silti se tarkastaa vähän väliä että olen paikalla. Suurimman osan
ajasta se kuitenkin mieluiten on ihan lähellä minua.

Koirat..
heh, tuntuu että elämäni on loppupeleissä pelkkiä koiria. Nytkin
suunnittelemme ystäväni kanssa ulkomaanmatkaa. Ja ulkomaanmatkaahan ei
voi tehdä ilman että se liittyisi koiriin, joten aiomme mennä
kaupunkiin jossa "sattumalta" on koiranäyttely juuri silloin. Hauskinta
asiasta tekee se, että kun olen kertonut usealle ystävälleni olevani
lähdössä ulkomaanreissulle, niin kaikki ovat ensimmäiseksi kysyneet "Ai
koiranäyttelyyn?" Hauskaa, sillä en ole käynyt aikaisemmin ulkomaisessa
koiranäyttelyssä kuin kerran. Ystäväni pitävät kai jo
itsestäänselvyytenä, että elämäni pyörii vain ja ainoastaan koirien
ympärillä. Kuinkahan pahasti he mahtaisivat järkyttyä, jos jonain
päivänä ilmoittaisin lähteväni 2 viikon rantalomalle, jolla en aio
tuhlata ajatustakaan koirille. Eivät varmasti uskoisi minua. Vaikka
itse en pidä sitä lainkaan mahdottomana vaihtoehtona. Itse asiassa
haaveilen sellaisesta matkasta jatkuvasti. Ehkä jonain päivänä.. edes
viikoksi. Kunhan nyt tämä reissu saadaan alta pois. Taytyykin alkaa
katselemaan seuraavaksi Espanjan näyttelykalenterie.. eikun...
No,
nyt vaan toivotaan, että löytyy sopiva matkapaketti majoituksineen ja
kaikkineen. Niin, ja tietysti että saan pari päivää vapaata töistä.

Huomenna
siis on töitä. Torstai on vapaapäivä. Silloin lähden kaupoille. Ostan
koirille jotain kivaa. Sekä jotain tarpeellista. Aion ostaa myös
hevoselle jotain uutta. Ehkäpä ostan itsellenikin jotain pientä kivaa.
Ehkä jotkut kivat vaatteet risteilyä varten. Torstaina aion myös
siivoilla kotona. Täällä on kyllä suhteellisen siistiä jo valmiiksi.
Aion kuitenkin tiskata vielä kaikki tiskit, imuroida huolellisesti, ja
pestä lattiat. Koiranhoitajani mahtaa olla yllättynyt, kun hänellä ei
olekaan siivottavaa. Hänellä on ollut tapana siivoilla täällä kun olen
ollut matkoilla.

Perjantaina olen puoli päivää töissä, ja sen
jälkeen lähdemme siis risteilylle koiraihmisten kanssa. Pääsemme
pitämään hauskaa laivalle, kuitenkin niin että se liittyy koiriin.
Itselläni on suuri kynnys lähteä risteilylle, mutta kun russeliristeily
tuli puheeksi, niin olin heti valmis lähtemään. Yllättäen, voisi moni
ystäväni varmasti sanoa.

Nyt voisin kokeilla vaikkapa
torkkumista. jos en nuku kovin syvää unta, heräänkin paremmin. Vai
keittäisinköhän vielä kupposellisen teetä..

Toivottavasti tämä tyyni ei enteile myrskyä

Hetken mieliala : iloinen

Kuuntelen : Uni-joey pauhaa taustalla jo valmiiksi

Tällä hetkellä yllättävän tyytyväinen Nora