Ihana päivä (25.4.2006)

Ensinnäkin,
ilma oli tosi kaunis, ja lämmin! Aivan ihanaa, toisekseen, kasvattini
synnytti tänään ensimmäiset pentunsa, ja kaikki meni hienosti. Dana on
siis jälleen ylpeä mummo!

Ja meillä oli myös pentukoulu Lilan kanssa, ja kaikki sujui upeasti sielläkin.

Voiko näin hienoa päivää ollakaan?

Nyt
on kyllä todella nuutunut olo. Täytyy myös alkaa valmistautua
huomiseen, sillä huomenna tehdään lopulliset kaupat hevosesta. Jotenkin
ahdistaa. Huomenna illalla mun täytyy mennä myös tallille.

Nyt taidan kuitenkin rauhoittua, juoda hyvää äidin tekemää mehua ja levätä rauhassa.

Hetken mieliala : iloinen

Nora

Hankintojen päivä (rahat palamaan!) (23.4.2006)

Tänään
siis tehtiin äiidin kanssa se kauan odotettu yhteinen shoppailureissu
Helsinkiin. Oli aivan mahtavaa! Mä olen usen aika pihi, mutta tänään
oli sellainen päivä kun ajattelin että antaa mennä vaan! Eikä edes
kaduta.

Äiti tuli kymmenen aikaan aamulla tähän, toi tuliaisena
vähän ruokaa, ja kartongin tupakkaa. Juotiin täällä aamukahvit, ja minä
pyuin päälle samalla, kun yllätys yllätys olin vielä tuohon aikaan
yöpuvussa.

Oltiin sovi**u että minä ajan Tästä Helsinkiin,
ihan siksi ettei äidin tarvitse ajaa koko päivää, ja toisekseen halusin
tietysti päästä moottoritielle kokeilemaan äidin uutta autoa. (Kivasti
kulki ja kiihtyi.) Ajeltiin ihan rauhassa, ensin Ikeaan. Kerrankin
käbin Ikeassa niin että oli varaa ostaa mitä halusin, edellisillä
kerroilla on ollut huono ajoitus. En viitsi edes yrittää luetella
kaikkea mitä ostin, kun tavaraa oli puolitoista kassillista, plus pari
pahviinpakattua kalustetta. Muutama esimerkki riittänee: Sohvapöytä,
sohvatyynyjä, matto, työtuoli.. yms. ja juu siis lista on lähes
loputon. Tietenkin se mitä lähdettiin hakemaan, jäi ostamatta.
Tarkoitus oli nimittäin ostaa uudet keittiön tuolit, jotka olin netistä
jo katsonut valmiiks, ja jotka irl olivat vieläkin paremmat. Mutta,
tietenkin mun tuurilla ne oli loppuneet varastosta! Ei siis auta kuin
tehdä lähiaikoina toinen reissu Ikeaan. Onneksi sinne ei Lahesta ole
pitkä matka, ja minulla on muitakin syitä siihen suuntaan ajella.

Ikeasta
siirryttiin Itäkeskukseen. Itiksessä syötiin valtavat pihviateriat,
pihit mediumina, tietysti. Oli älyttömän hyvää ruokaa ja
kohtuuhintaista. Annokset vaan oli niin suuret, etten edes minä
jaksanut syödä kokonaan. Ruokailun jälkeen päästiin vaatekauppoihin.
Äiti-raukka ei perässä pysynyt kun minä aloin ostamaan vaatteita.
Niille, jotka eivät tiedä, niin minusta on lähiaikoina olosuhteiden
pakosta kehittynyt tehoshoppaaja, osaan ostaa kokonaisen
asukokonaisuuden, jopa sovittaen sen, 15 minuutissa. Ostin siis
valtavat äärät vaatteita samssa ajassa kun äiti osti yhdet farkut ja
farkkutakin.

Päivän kohokohta oli kuitenkin ehdottomasti
isovanhempieni luona vierailu. En ole aikoihin heitä tavannut. He
odottivat vierailuamme innolla, kun äiti oli viime viikolla heille
kertonut että olemme tulossa. Meillä oli hirmu hauskaa. Vaari hiukan
näytti kuinka auto pysäköidään suoraan (pihassa jossa siihen ei ole
tilaa) saaden auton entistä vinompaan. Kahvipöydässä vaari kertoili
myös hauskoja juttuja. Kahvittelun jälkeen lähdettiin vaarin kanssa
kahdestaan ajelulle. Oli hauskaa saada jutella ihan rauhassa. Käytiin
Karhusaaressa ihastelemassa luksustaloja. Herranen aika miten hienoja
ne oli! Saatiin väännettyä niistä toki pari hauskaa vitsiäkin.

Minulla
ei ole ollut kovin läheiset välit isovanhempiini enää aikoihin, mutta
tänään heidän tapaamisensa tuntui ihan mahtavalta. Ja ihan erilaiselta
kuin pitkiin aikoihin. Mistähän se mahtoi johtua. Täytyisi varmaan
käydä siellä useammin, kun kuitenkin poikkean Helsingissä melkeinpä
kerran kuukaudessa kuitenkin. Nyt tietysti on helpompaa mennä sinne,
kun tiedän miten sinne pääsee autolla.

Kaiken kaikkiaan oli
ihan mahtava päivä äidin kanssa. Pitkästä aikaa meillä oli tosi hauskaa
kahdestaan. Silti hiukan harmittaa, että äidin oli pakko lähtiessään
viimeiseksi sanoa, että "koitahan siivota täällä". Kamala piikki.

Reilun
puolen tunnin kuluttua äidin lähdöstä tietysti tajusin, että yksi
muovikasseistani oli jäänyt hänen autoonsa. Kolme uutta toppiani
odottavat minua siis Myllykoskella. Sitä minun kuuluisaa tuuriani...

Ensi
kuussa minulla on muuten lomaa hevosista. Manu lähtee 6. päivä, ja
Rokki tulee ilmeisesti vasta kesäkuussa. Joten olen kuukauden ajan
hevoseton. Täytyy ottaa "ilo irti". Itse asiassa suunnittelin jo että
saisinkohan ratsastella tallinomistajan ponilla, ja lupasin edelleen
autella talitöissä. Että se siitä hevosettomuudesta.

Mutta nyt pian nukkumaan, sillä aamulla täytyy taas nousta töihin. Työkaveri on muuten luvannut tarjota mulle huomenna sapuskat!

Hetken mieliala : iloinen

Väsynyt mutta onnellinen, Nora

Viikonloppu, huh

Tämä viikonloppu oli täynnä toimintaa.. onneksi se onnyt ohi.

Lauantai
oli kamala päivä. Olin nukkunut yöllä noin neljä tuntia, ja aamulla
menin heti koiranäyttelyä seuraamaan. Sen jälkeen poikkesin ensin
yhdelle, ja heti perään toiselle kaverilleni kylään, kunnes minut
hälytettiin töihin. Töistä painatin sitten suoraa päätä tallille
myymään hevosta. Tallilla meni monta tuntia ja jäädyin lähes
kuoliaaksi. Kotona kävin pitkässä kuumassa suihkussa, ja sen jälkeen
lähdin kaverin kanssa seikkailemaan taas Lahden yöelämään. Kyllä viime
yönä, ja aamulla maittoi uni!

Tänään oli vapaapäivä. Mun oli
tarkoitus ajella sinne Tampereen russeliriehaan, mutta päätin että
välilläö on pakko levätä. Oli niin ihanaa ottaa kaverin kanssa rennosti
koko päivä. makoiltiin, syötiin pizzaa, ja sitten mentiin koirapuistoon
ottamaan aurinkoa. Tosi kätevää: Koirat sai tunnin verran juoksennella
vapaana miten halusivat, ja me saatiin ottaa aurinkoa sen tunnin ajan.
Kaikki osapuolet olivat erittäin tyytyväisiä. Koirat etenkin, ja kyllä
mekin oltiin kun saatiin pikkasen sitä toivottua päivetystä. Oli aivan
mahtava ilma!

Illalla kyllä pikkasen siivoilin. Tiskasin koko
kertyneen tiskivuoren, mutta muuta en oikein jaksanut.. Äiti tulee
huomenna käymään ja noottia tulossa, mutta minkäs teet, kun ei ehdi
niin ei ehdi.

Huomista odotan innolla. Lähdemme siis Helsinkiin
shoppailemaan. Mm. Ikeassa olisi tarkoitus käydä tutkailemassa jotain
kivaa. Ja mennään myös tapaamaan mun mummia ja vaaria pitkästä aikaa.

Nyt unille

Hetken mieliala : iloinen
Nora

Mies menneisyydestä

...Yllätykset siis sen kuin jatkuvat.

Eilen aamulla sain tekstiviestin, että minun on mahdollisuus saada elämäni mies takaisin! En oikein tiennyt miten suhtautua.

Oikein
arvattu, kyse on taas jostain elukasta, tällä kertaa hevosesta. Myin
pari vuotta sitten ponivarsan, joka oli melkein oma kasvatti. Aivan
mahtava pikkuori, joka vaikutti siltä että siinä voisi olla
kapasiiteettia vaikka mihin. Omistin silloin kuitenkin kaksi ponia, ja
olosuhteiden pakosta toinen oli myytävä.

Siitä päivästä
lähtien kun Rokki lähti, olen myymispäätöstä katunut. Olen miettinyt
kuinka hienoa olisi kasvattaa omasta "vauvasta" oma kilpaponi.

Nyt minulle sitten tosiaan tarjoutui tilaisuus korjata tilanne. Voisin ostaa Rokin takaisin suht kivalla hinnalla.

No,
minullahan on Manu, enkä edelleenkään pysty pitämään kahta hevosta yhtä
aikaa. Joten oli päätöksien aika. Soitin ystävälleni, ja kerroin
tilanteesta. Kaverini sanoi: "Olet nyt 2-vuotta katunut sen myymistä,
jos nyt et osta takaisin, kadut asiaa seuraavat 20 vuotta."

Niin
se sitten päätös syntyi. Manu ohn nyt myynnissä, ja puhelin soi
kuumana, kauheasti on kysyntää. Pahalle tuntuu, mutta tällaista tämä
on. Parin viikon päästä menen katsomaan ja kokeilemaan Rokkia. Eiköhän
se ihan hyvä ole. Kemiat ainakin varmasti pelaa, jos ei muuta.

Odotan
innolla Rokin tapaamista, ja vähemmän innolla Manun myymistä.
Kuitenkin, tällä hetkellä on yksi erittäin potentiaalinen
ostajaehdokas. Jos sinne menee niin hyvä on!

Ei voi muuta sanoa, kuin että näin se elämä heittelee! Katsotaan nyt kuinka mahtaa käydä.

Nyt
on vaan kamalaa kun näin paljon kaikkea tulee taas yhdellä kertaa, ja
sitten pitäisi pakertaa töitäkin kauhealla vimmalla, tuntuu ettei
voimat riitä kaikkeen. Huomenna onneksi vaan töitä, sitten vapaata
la-ma. Lauantaina menen katsomaan koiranäyttelyä. Tällä kertaa en mene
yhdenkään koiran kanssa kehään. Yritin kyllä yhdelle russelistille
apuani tyrkyttää, mutta hyvä vaan ettei kelvannut. Tällä kertaa haluan
ihailla koiria ihan rauhassa kehän laidalta, ja ottaa vaikka valokuvia.
Tapaan myös tytön, joka olisi halukas auttamaan koirieni hoidossa, ja
katsotaan nyt pelaako kemiat yhteen. Se olisi kyllä hieno homma, sillä
koirilla olisi varmasti paljon tehtäviä annettavana hänelle :)

Mutta katsotaan nyt kuinka käy.

Sunnuntaina
suunnittelin lähtevni ajelemaan Pirkanmaalle, koiratapahtumaan
sinnekin. Hullu kun hullu. Ja sen jälkeen kun pääsen kotiin, onkin jo
agilitytreenit. Ja niiden jälkeen pitää mennä pikaseen nukkumaan, kun
äiti tulee maanantai aamuna hakemaan mut kotoa ja lähdetään Helsinkiin
shoppailemaan..

Ehkä tämä tästä..

Hetken mieliala : hämmentynyt

Nora, jolla alkaa olla taas takki tyhjä

Elämä on... (edelleen kaikki siirretty vanhasta blogista)

Tosiaankin, siis niistä pennuista..

Lauantai-aamuna
sain järkyttävän puhelun: Sijoitusnarttuni oli synnyttänyt! Shokkiin
oli montakin syytä. Ensinnäkin, kukaan ei tiennyt nartun olevan tiine,
tai edes mitään vahinkoa päässeen käymään. Toisekseen, narttu on
todella nuori, paria viikkoa vaille vuoden ikäinen. Shokki oli siis
todella suuri! Koko lopputyöpäivä meni purkaessa tunteita, en pystynyt
juuri kmitään töitä tekemään. kamerapuhelimissa ei muka yhtäkkiä
ollutkaan kameroita, ja päinvastoin, mistään ei tullut mitään. Kuin
ihmeen kaupalla sinnittelin kuitenkin päivän loppuun asti.

Heti
töistä päästyäni starttasin auton kohti Helsinkiä. Olihan se lähdettävä
tarkastamaan että nartulla ja pennuilla oli kaikki kunnossa! Luojan
kiitos synnytys oli sujunut ongelmitta, narttu hoiti pentuja hyvin,
pennut olivat isoja, vahvoja ja jänteviä. Todella reippaita! Silti se
oli jotenkin niin uskomatonta, se pieni narttu oli yhtäkkiä jo äiti.

Tällä
hetkellä tärkeintä on, että narttu ja pennut voivat hyvin.
Tapahtuneellehan nyt ei valitettavasti enää mitään voi. Vahinkoja
sattuu, ja mun tuurilla tietenkin juuri mun kohdalle. Voisin kirjoittaa
kokonaan uuden blogin huonosta tuuristani koirankasvatuksen saralla...

Ottaen
huomioon sen kuinka järkyttynyt ja pahoillani olen tapahtumasta ollut,
olin todella vimmastunut, kun eräs koiraharrastaja tänään alkoi minua
syytellä ja haukkua tapahtuneen johdosta. Jotenkin tuli sellainen olo,
että voi v**piiiiip*u. Että ihmiset kehtaa! Ei voi kyllä muuta sanoa!
Totta kai toivoisin, ettäö olisin voinut estää tämän vahiongon
tapahtumisen, mutta miten se olisi ollut mahdollista? En oikein edes
ytmmärrä että miten tämä voi minun syytäni olla, mutta ilmeisesti se
nyt sitten oli. Ja sitten kun tuli sellainen olo hänen puheistaan, että
minä en muka välittäisi paskaakaan tapahtuneesta! Vaikka niin ei
todellakaan ole. Tuli TODELLA paha mieli, siis TODELLA!!!

Joskus
mietin, että onko ihmisillä ihan oikeasti taipumusta yrittää pahoittaa
toisen pahoittunutta mieltä entisestään? Siis kääntää veistä haavassa,
ja lyödä lyötyä? Siltä minusta tuntuu, ainakin joidenkin ihmisten
kohdalla. Toiset ihmiset sentään osaavat lohduttaa hädän hetkellä,
vielä, onneksi.

Kiitos heille siitä! Tämä muistetaan ihan varmasti!

Edelleen shkokin jälkimainingeissa tasapainotellen..

Hetken mieliala : raivostunut

Nora, joka yrittää koota itseään

Sattuu ja tapahtuu.

Meille
tulee vauva! Koira-sellainen. Kyseinen pentu on nyt ihan yllätysvauva,
ja täytyy koittaa sopeutua tilanteeseen. Aiheesta lisää myöhemmin.

Toinen
mitä eilen ehti tapahtua, tapahtui sitten illanvietoissa. Kun tultiin
pentujenkatsastusreissulta kaverini kanssa, siirryttiin pian Lahden
yöelämään. Oli tosi hauska ilta, mitä nyt kaverin kanssa erkaannuttiin
noin puoleksi tunniksi ihan lopussa. Baarien sulkemisen jälkeen sitten
tavattaiin taas. Mutta hauska juttu oli se, että mä pyysin yhdeltä
pojalta sen puhelinnumeron! Siis minä! Hui. Se on semmoinen poika, joka
on aina ollut mun mielestä kovin suloisen oloinen. Ja nyt mulla tosiaan
on sen numero. Eri asia sitten että miten käytän sen hyväkseni.
Puhuttiin eilen että soittaisin tänään, mutta nähtäväksi jää. Mä oon
niin huono näissä hommissa, mutta kauhea edistysaskel tämä numerojuttu!

Sitten
näin pitkästä aikaa yhtä poikaa, kenen kanssa joskus oli jotain pientä,
mutta siitä ei sen kummempaa tullut. Kyselin kuulumisia, niin eikös
tämä johonkin väliin saanut ympättyä että seurustelee nykyisin. (Minkä
toki tiesin, kun ovat jo melkein vuoden seurustelleet, ja
pikkukaupungissa asutaan..) Mutta mikähän siinä on? Kaikki tekevät sen.
Olen huomnnut. Esim. kun silloin tällöin laitan ensirakkaudelleni
tekstiviestin "Mitä kuuluu?" Hän vastaa, että tyttöystävän kanssa
tehdään sitä ja tätä. Ihmeellistä. Onko miehet niin sadisteja, että
haluavat kääntää veistä haavassa, vai vaan niin tyhmiä, etteivät tajua,
ettei tuollainen välttämättä ole kovin hienovaraista?

Tänään illalla lähdetään sitten kouvolaan, ja siellä tosiaan saattaa törmätä vaikka keneen tuttuihin..

Miehet...

Hetken mieliala : hämmentynyt

Nora jolla on kaamee kapula..

Piiitkäää peerjantai

Oli
muuten yllättävän pitkä päivä. Heräsin jo kymmeneltä aamulla. (Tai
ensimmäisen kerran hätkähdin hereille 7-8 aikaan, että miksei
herätyskello soi, kunnes sitten tajusin että tänään on vapaapäivä.)
Niin sitten olen ehtinyt tehdä vaikka mitä tämän päivän aikana, kävin
tallillakin, ehdin ratsastaa, ja siivoilla pihaakin ja kaikkea. Kun ei
muuta tekemistä ollut, niin kuvailin koiraa siinä pihalla. Oli tosi
nätti ilma! Kevät taisi tulla sittenkin!

Huomenna pitää siis
nousta aamulla taas tlihin. Kumma kyllä mua ei väsytä nyt, eikä väsytä
edes ajatus huomisesta työvuorosta. Siihen saattaa syynä olla kylläkin
se, että ei ole kuin 6-tuntinen päivä.

Pääsiäismunia en ole
ostanut, en ostanut viime vuonnakaan, enkä sitä edellisenä. Mun luona
ei ole myöskään kukaan käöynyt virpomassa minään palmusunnuntaina. Aika
tylsää. Mutta oon saanut pitää karkit ja rahat itselläni sitten.
Jotenkin olisin kuitenkin toivonut näkeväni pikku-trulleja oven takana.
Yksi mahdollimnen syy virpojakatoon lienee se, että meidän alaovi on
sunnuntaisi koko päivän lukossa.

Tänään kuitenkin tallilla
käydessä sain tallinomistajalta suklaisen pääsiäispupun. Meinasin syödä
sen, avasin pikkasen jo käärettä, mutta lopulta laitoin sen takaisin,
se oli niin sievä, olkoon nyt pääsiäisen yli. Mulla oli kaapissa
tobleronea.

Toi pupujuttu ei ole koskaan oikein mun pääsiäiseen
kuulunut. Mä kun olin pieni niin yöllä laitettiin sängyn alle kukolle
pesä (karvalakki) ja sinne kukko kävi munimassa. Mun mielestä ihan
hyvä, koska toi muniva pupu ei olis uponnut muhun edes pienenä tyttönä.
Sen verran korkealentoista. Kukko sitten yön aikana oli käynyt. Mutta
koska mä en syönyt ollenkaan karkkia, ei mun sängyn alla ollutkaan
niitä munia, vaan pussillinen luumuja ja rasiallinen rusinoita. Ne oli
mun herkkua.

Täytyneekin huomenna töiden jälkeen koittaa ehtiä ostaa kuivattuja hedelmiä.

Nora

Loma! (siirretty toisesta blogista)

Loma! (13.4.2006)

Tai no, loma ja loma...

Huominen päivä on vapaata. Ajattelin nukkua hyvin, ja sitten mennä ratsastamaan. Käyn samalla katsomassa uutta ihmistulokasta.

Sitten
taas ajoissa nukkumaan, että jaksaa lauantaina nousta aikaisin töihin.
Sunnuntai ja maanantai onkin sitten taas lomaa! Jes!

Sunnuntaina
menen käymään Kouvolassa. Siellä on Fiiliksen pääsiäinen. Semmoinen
musiikkijuttu. Saatan nähdä joitain vanhoja Kouvolan kavereita, ja aika
monet Lahden kaveritkin on sinne tulossa. Lauantaina voisi käydä
viihteellä täällä Lahden päässä. Olisi kiva lähteä ptkästä aikaa Lahden
yöelämään :)

Mutta nyt siis sitä ansaittua unta, että jaksan huomenna puuhastella Manu-herran kanssa.

Öitä!

Nora

Huomenta (siirretty toisesta blogista)

Töissä on ollut niin kiirettä, että enpä juuri muuta ole jaksanut tehdä. Kaikki haluaa kapulan eurolla!

Eilen
lähdin tuntia aiemmin töistä kun lilalla alkoi pemntukurssi. Siellä oli
huisin kivaa, mutta ihan liian perusjuttuja opeteltiin. Pelkkää
katsekontaktia. Lila oli nuorin (4,5kk), mutta kuitenkin kaikkein
osaavin ja parhaiten käyttäytyvä. Se on lapsinero!

Manulla ei
taaskaan ole vuokraajaa. Mulla oli omat epäilykseni tämän viimeisimmän
kanssa, muta halusin toivoa. Hän ei kuitenkaan pärjännyt, oli liian
epävarma, sekä huolimaton. Mutta onneksi tällä viikolla on pääsiäinen,
ja pääsen itse ratsastamaan. Toivottavasti nyt vaan löytyy jonkunlainen
vuokraaja tässä vielä jonain kauniina päivänä.

Eilen työpäivän
lomassa hilpasin hiukan shoppailemaankin. Ostin kahdet uudet kengät.
Työsandaalit, jotka ostin kerralla oikein kunnolliset, jotta niitä voi
kesällä pitää koirien kanssa pitkillä lenkeilläkin. Ja sitten
lenkkarit. Menin ostamaan mustia kenkiä, ja ostin sitten kahdet
vaaleat.. Eli ostoslistalla olisi edelleen yhdet mustat kengät. Plus
yhdet kivat mitkä löysin laivalta.

Nyt täytyy alkaa pikkuhiljaa valmistautua työpäivää varten.

Nora

Yhtä härdelliä (siirretty toisesta blogista)

Eli
keskiviikkona menin sitten töihin. Saman tien uusi pomoni pelmahti
paikalle ja ilmoitti että nyt lähdetään tampereelle! Siellä oli
koulutus meidän henkilökunnalle. Oli pienoinen yllätys. Päivä venyi
pitkäksi ja olin ihan naatti.

Eikä mulla ollut se torstaikaan
vapaa, päinvastoin, koko päivä töitä. Illalla menin vieä tekemään
iltatallin, kun tallinomistaja oli synnytyslaitoksella (Tyttö tuli!).

Seuraavana päivänä mulla oli töitä kolmeen asti, ja neljältä sitten lähtö risteilylle.

Risteily
oli aika "rankka". Juhlimme aamuun asti, ja menimme samoilla silmillä
vielä aamiaiselle, ja vasta sen jälkeen nukkumaan, lähes koko
konkkaronkka siis. Ehdittiin nukkua muutama tunti, ennenkö oli taas
ruoka-aika. Sen jälkeen shoppailtiin tovi ennen luentoa. Luento oli
todella todella mielenkiintoinen! Aivan mahtavaa asiaa koirien
luontaisesta käyttäytymisestä.

Luento loppui vasta juuri
satamaan saapumisen aikoihin. Ihme kyllä, en nukkunut edes autossa
kotimatkalla. Mulla on tarve pitää seuraa kanssamatkaajille ja pitää
heitä hereillä, sekä muuten vaan viihdyttää heitä taukoamattomalla
höpötykselläni. Olen aina ollut sellainen.

No kotona olinkin
sitten aivan naatti. painuin pehkuihin melkein heti. Sähköpostit ja sen
semmoiset tietysti piti tarkistaa. mutta sitten kaaduin pehkuihin. Ja
nukuin ja nukuin ja nukuin. ja koko tämänkin päivän olen vielä ollut
ihan unessa. Huomenna sitten taas töihin.. kai. Ei mulle kukaan oo
sanonut että milloin mun pitää seuraavan kerran olla töissä. No, meen
sinne aamulla, jos ei tarvi, niin tuun sitten kotiin takaisin.

Heh, mutta nyt siis nukkumaan että jaksan aamulla herätä mahdollisiin töihin.

Usea tuhat kilometriä taas takana

Hetken mieliala : iloinen
väsynyt Nora

Aikalisä - tähän ja nyt!

Mä oon nyt kauheessa umpikujassa. Luultavasti saan huomenna tietää, sainko töitä, vai jatkanko työttömänä.

Mun
ei pitänyt nyt hetkeen tehdä töitä. Kunnes mun entinen työkaverini
alkoi puhua mulle uudesta työpaikastaan, jossa tietysti oli paikka
avoinna. Hiukan alkoi kiinnostaa, ja kaveri siitä tietysti innostui.
Hän houkutteli siis minut hakemaan avointa paikkaa.

Kaikki meni
tietysti hyvin, ja tiedän olevani erittäin vahvoilla. Ainoa ongelma on,
etten ole 100% varma haluanko kyseistä työtä.

Taidan olla vain
hiukan laiskam, sillä työtehtävä on kiva, ilmapiiri (työkaveri) ihan
mahtava, ja palkkakin oikein kiitettävä. Mutta silti tökkii. Työajat on
hieman ikävät. 10-18 tai 11-19. Sopii aamu-unisena hyvin minulle, mutta
harmillista on että siinä menee sitten koko päivä.

En tiedä.
Tunteet on päässä aivan sekaisin kun odotan huomista, ja tietoa,
pääsinkö vai en, ja omaa reaktiotani. Tiedän, että jos paikan saan,
otan sen, mutta miten, se on eri asia.

Toinen mikä arveluttaa,
on se, että joudun olemaan koko kesän sitten töissä.Olisin halunnut
lomailla hja tehdä jotain mukavaa, jos vaikka syksyllä sitten aloitan
koulun ja kaikkea. Mutta ehykä voin lopettaa työt sitten vaikka
elokuussa, ja pitää viikon - pari lomaa ennen kuin koulu alkaa.

Toisaalta
on ihanaa olla työelämässä, on jotain järkeä, eikä tarvitse miettiä
että tänäänkään ei saanut mitään aikaan. Mutta taas toisaalta,
harrastukset koirien ja hevosten parissa saattaa hieman kärsiä.
Ärsyttää kun työ haittaa harrastuksia!

Toisaalta taas siinä
mielessä työ tukee harrastuksia, että jos nyt työskentelisin
reippaasti, voisin säästää rahaa, ja lähteä suunnittelemalleni
näyttelyreissulle runsaammalla budjetilla, tai sijoittaa rahaa muuten
harrastuksiini.

Tätä tämä on, lasi taitaa olla puoliksi tyhjä.

Tulevaisuus katkolla.

Nora ja sekavat mietteet