Loma (ma 29.5.2006)

Jaaha, loma alkaa olla lopussa. Ylihuomenna joudun palaamaan töihin. Oikeastaan olisi kiva jäädä ihan vaan kotiin taas.

En
ole ehtinyt juuri ajatella edes blogiin kirjoittamista. Koko tämä
vapaiden putki on ollut yhtä hässäkkää. Mukaanluettuna yksi
krapulapäivä, joka sitten vain nukuttin :)

Perjantaina kiertelin
siis ympäri Suomea. En tosin nähnyt kuin ne toisen kasvattini pennut,
kun muistin että minulla oli iltatallivuoro, eikä ollutkaan. Fanin
morsianta menen katsastamaan huomenna. Samalla reissulla pitäisi
autokin katsastaa.

Kaveri myös pyysi tapaamaan, kun nyt kerran
sille suunnalle satun, ja sitte kuudelta alkaisi taas Lahdessa mätsäri.
Äh, en tiedä miten aion taas mitään ehtiä.

Enpä taida tältä lomalta kovin levänneenä töihin palata.

Sunnuntaina
sain sentään hiukan siivottua, niin siltä osin on edes parempi mieli.
Vaikka kyllä täällä vielä olisi siivottavaakin. Kun vaan joskus
ehtisi...

Nora

Pimpin' dogs (21.5.2006)

Niin
hassulta kuin se kuulostaakin, niin sitähän minä teen, paritan koiria.
Tämä tuli mieleeni taas tuossa yhtenä päivänä, kun minulle soitettiin
ja Fania pyydettiin jalostukseen. Minä siis sovin koirieni puolesta
kenen kanssa saavat tehdä mitäkin, ja yleensä siinä vielä raha vaihtaa
omistajaa. aika hullua.

Tosi hienoa kyllä että Fanille tule
narttu. Vaikuttaa juuri sellaiselta nartulta jolle Fanilla olisi jotain
annettavaakin. Innolla odotan tätä pentuetta. Kyseinen kasvattaja
vaikutti puhelimessa myös aivan mahtavalta tyypiltä. Meillä oli paljon
puhuttavaa keskenämme. Yllättäen puhelumme venyi noin tunnin
mittaiseksi. Alkaisi nyt vaan sillä nartulla juoksu, niin päästäisi
odottelemaan pikku-Faneja :) Jotenkin jännitän vielä, että jos tämä
peruuntuukin kun olen niin innoissani ajatuksesta. Aion ensi viikolla
mennä tapaamaan tätä narttua.

Fani ei sitte tänä vuonna astu
muita narttuja. Siis jos nyt astuu oman narttuni myös. Katson mitä
näistä pennuista tulee ennen kuin mietin jatkoa. Kaikenkaikkiaan olen
kaavaillut antavani sitä noin neljälle nartulle. Ensi vuodella piti
olla yksi kasvattini tulossa Fanille astutettavaksi, mutta sille onkin
nyt valittu toisenlainen uros, jonka kanssa tehdään rekisteröimätömiä
pentuja, mitä en oikein ymmärrä. Joten siis Fanilla "vapautui" yksi
nartun paikka :)

Jotenkin en osaa kuvitella antavani kauhean
monille urostni, jonka olen hankkinut maa jalostustyötni varten. Enhän
lopulta hyödy siitä kamalasti, jos se saa pentuja kaikkien kanssa, ja
sitten kaikki russelit ovat sukua minun russeleilleni. Pelottaa jo
valmiiksi, että minusta ei tulla tämän vuoksi tykkäämään, kun en siis
anna uroksiani kuin harvoille ja valituille. Mutta se on mun
päätökseni, minä teen näin, muut tekevät kuten tahtovat.

Danalla
pitäisi myös alkaa juoksu tässä ihan näinä päivinä, ainakin se aina
ennen on ollut kovin kalenteritarkka. Saa nähdä nyt. Jotenkin sillä
Danan juoksulla ei tällä kerta ole mulle niin kiire. Tulee kun on
tullakseen.

Muuten on ollut jonkin verran epäonnea. Auto hajosi,
ja muutenkin on kaikki mennyt enemmän tai vähemmän pieleen, mihin vain
on ryhtynyt. Mutta nyt onneksi ystäväni mies tarjoutui korjaamaan sen
auton. Hieno juttu, sillä liikkeeseen se olisi päässyt diagnosoitavaksi
vasta viikon päästä tiistaina! Nämä kyseiset kaverini suunnittelevat
muuttoa pois paikkakunnalta, ja mä en kyllä ala. Muutan niiden
piharakennukseen asumaan...

Nyt siis olen kulkenut bussilla
työmatkat, kamalaa! Joutuu menemään aikataulujen varassa. Ja tänään
sunnuntaina joudun kävelemään jopa tuonne kauempana olevalle pysäkille,
YÄK!

Tämä sunnnuntai on ihan käsittämätön työpäivä. klo.12-16,
enkä usko että asiakkaita on edes 1/tunti. Siis naurettavaa raahautua
töihin jonkun neljän tunnin takia, ja vielä sunnuntaina! No, saa nyt
nähdä, tänään on ihan ensimmäinen sunnuntaiaukiolo meillä. Jotenkin mä
onnistun senkin varmsti sössimään. Jännintä on se, että netttisivuilla
lukee kaikkien muiden kaupunkien kohdalla sunnuntaiaukiolot, mutta ei
meidän. Just kiva. Mua aina epäilyttää tällaiset jutut.

No, ehkä tämä tästä. Nyt on pakko pukea päälle, että ehdin bussiin, mä oon mestarimyöhästyjä!

Nora

Pähkähullua salapoliisitoimintaa umpimähkään

Viime
vuoden lopulla tapasinerään miehen kahden vuoden jälkeen sattumalta. Se
oli aika erikoinen tilanne. Meillä ei ollut juuri mitään historiaa
takana, emme oikeastaan edes tunteneet kovin hyvin, mutta silti
tiesimme toisistamme yllättävän paljon, meillä oli paljon puhuttavaa,
ja selkeästi meidän välillä oli jotain. Emme sopineet jatkosta mitään,
vaikka tämä mies pari kertaa koittikin kepillä jäätä.

Tämä
tapaaminen jäi kuitenkin minun mieltäni kaivertamaan pitkäksi aikaa.
Mietiskelin mehdollisuuksia saada häneen yhteyttä, yms. En kuitenkaan
alkanut selvitellä asiaa sen kummemmin.

Taas ihan muutama viikko sitten tämä tapaus palasi taas mieleeni, ja mietin että pitäisi häneen saada otettua yhteyttä.

Eilen
sitten satuin juttelemaan erään tutun pojan kanssa, ja selvisi etytä
hän on hyvä kaveri tämän "minun" miehen kanssa. Lopulta, puolen vuoden
jälkeen, sain siis pyydettyä tämän miehen puhelinnumeroa.

En
tiedä mikä järki siinäkin oli. Minulla ei luultavasti ole hänelle
mitään järkevää sanottavaa. Meillä ei ole mitään tulevaisuutta
olemassa, sillä asumme todella kaukana toisistamme, ja muutamat asiat
muutenkin estävät sen. Jotenkin haluaisin vain jonkinlaisen selvyyden
tästä asiasta. Muuten se vaivaa mieltäni varmasti lopun elämää.

Hullua
toimintaa. Tuli itsestäni mieleen sellainen "vainoaja". Selvittää nyt
toisen puhelinnumero, ja sitten vielä soittaa, ja höpöttää jotain
turhuuksia. Ei mitään järkeä. Poikaparka varmaan ahdistuun vaan. "Se
Lahden likkahan on ihan hullu".

Mutta toisaalta, ei kai siinä kamalasti menetäkään jos toiseen ottaa yhteyttä. Apua! Tässä mä oon niin kamaln huono.

Olen
kyllä kaikenlisäksi tässä ajelemassa sille suunnalle, joten voisin
kysyä tapaamista, mutta en tiedä uskallanko. Saas nähdä nyt..

Haetaan watsoniksi watsonin paikalle.

Hetken mieliala : hämmentynyt

Nora

(17.5.2006)

Tänään on ollut kiva päivä!
Heräsin
ajoissa, kävin suihkussa, kerkesin hyvn oleskella koirien kanssa ennen
töihin lähtöä. En ole ollut edes juurikaan väsynyt tänään, ehkä siksi
että onnidtuin menemään nukkumaankin suhteellisen ajoissa.

Töissä
on ollut mukavaa. Asiakkaat on olleet kivoja oikeastaan kaikki. Ilmna
on nätti, aurinko paista, eikä ole kauhean kylmäkään, mitä nyt pikkasen
tuulee. Ja huomenna on VAPAAPÄIVÄ!

Mahtava fiilis!

Tänään
illalla lähdetään ulos. Baarilla on tapahtuma, sinne tulee esiintyjiä
soittamaan "mun musiikkia". Aion viihtyä hyvin :) Alkoholit taidan
jättää väliin, mutta mullahan tunnetusti on hauskaa ilmankin :)

Ihmeellistä, alkuviikon on ollut niin kuolemanväsynyt olo, ja nyt se on tipotiessään!

Huomenna
on sovi**u että lähdetään tallinomistajan kanssa maastolenkille. Mikäs
sen mukavampaa! Rokki saa kaverin mukaan antamaan rohkeutta, ja minä
saan kaverin mukaan joka kanssa voi rupatella. toivottavasti ei vaan
sataisi, eikä tuulisi kovin paljon.

Koirat on olleet aika
lutusia eilen ja tänään. En ole niille uskaltanut vielä hiiskua
tulevasta perheenlisäyksestä. Ehkä jonkun pikku kinan aikana sitten.

Viikon
päästä mulla onkin sitten se kuuden päivän mittainen odotettu loma.
Viikonloppu menee russeleiden käyttöleirillä silloin, ja helatorstai
Lilan kanssa pentunäyttelyssä.- mutta aika leppoisaa silti. Maanantaina
tai tiistaina taidan lähteä pk-seudulle tutustumaan Danan
lapsenlapsiin, joita on kaksi pentueellista. ihanaa päästä pikkuisia
möhmttelemään, ja hauska nähdä ovatko perineet mitään mummultaan.

Alkaisi
vaan pian tuolla mummulla itselläänkin juoksu, niin päästäisiin
odottelemaan omia pentulaisia. No, mutta kaikki aikanaan, ei mitään
kiirettä. Tässähän on nyt paljon kaikkea muutakin. Tuommoisia asioita
ei millään jaksa stressata.

Koiranhoitajaa kaipailisin
edelleenkin. Esim. Euroopan Voittaja -näyttelyn aikana olisin
mielellään koko viikonlopun Helsingissä. Ystäväni pyysi kylään. Emme
ole nähneet aikoihin, ja olisi ihana päästä viettämään iltaa yhdessä
sekä vaihtamaan kuulumisia ihan kunnolla. Juuri eilen sain kuulla että
hän on jo kaksi kuukautta asunut jonkun miehen kanssa, josta en tiennyt
mitään. Kamalaa! Täytyisi varmaan yrittää pitää paremmin yhteyttä
ystäviinsä, niin pysyisi edes hiukan kärryillä.

Hetken mieliala : iloinen

Kuuntelen : Joss Stone: Super Duper Love

Nora ja iloinen ilme

Laiska laiska minä...

Äiti on Mylsällä asti, joten se ei ole täällä sanomassa mua laiskaksi. Siispä mun täytyy moittia itse itseäni.

En
ole saanut taaskaan mitään aikaiseksi. Koti on sotkuinen kuin mikäkin,
täällä on siis aivan kamala kaaos! Mutta kun en (muka) ehdi siivota.
Pitäis tiskata tiskit, pestä pyykkiä, siivoilla ihan muuten vaan,
imuroida ja pestä lattiat. Ei olis pahitteeksi tuulettaa petivaatteita,
pestä mattoja ja ikkunoitakaan. Mutta missä ihmeen välissä, jos saan
kysyä??

Mun päivät menee jokseenkin näin:
-Aamulla herään,
ruokin koirat ja käytän ne ulkona, juon kupin kahvia, istuskelen ja
oleilen koirien kanssa hetken ennen töihin menoa.
-Päivä menee töissä.
-Illalla
tiulen kotiin väsyneenä, ja koko päivän seisottuaan on pakko istua
hetki. Sitten täytyy käydä koirien kanssa ulkona, ja tallilla heppaa
moikkaamassa.
-Tallilta tullessa o jo ilta, ehtii istuskella, kattoa hetken televisiota, tai olla koneella tai muuta, ja mennä nukkumaan.

Jostain syystä mä en sitä siivousta saa tonne ympättyä.

Voiko
olla että aikaa ei tosiaan ole, vai olenko mä vaan laiska? En tiedä,
kummallista. Voi kun saisi jostain ostettua pari lisätuntia
vuorokauteen.

Tällä hetkellä olen kyllä niin väsynytkin, että
täytyisi vain nukkua. Torstaina on vapaapäivä, ja yritän olla
keksimättä mitään menoja, jos vaikka saisin siivottua edes vähän, ja
nukuttua. Saa nähdä onnistuuko.

Kesällä on pakko yrittää pitää
kämppä suht siistinä, kun isä mökkireissuillaan saattaa pistäytyä.
Tänne kaaokseen en isääni kylään haluaisi.

Ärsyttäviä on ihmiset, joilla on kotona tosi siistiä, ja valittavat etteivät ole ehtineet siivota, ja "täällä on sotkuista"..

Hetken mieliala : pettynyt

Itseensä pettynyt Nora

Matkustan ympäri Suomeaaaa...

Kuulisitte kun yritän hoilottaa noin! Ei ole kovin kaunista kuunneltavaa.

Perjantaina
lähdetään siis Teuvalle, tuonne Seinäjoen tietämille, ihan noin vaan
huvikseen ajelemaan. Suoraan töistä tullessani pakkaan koirat autoon ja
lähden ajelemaan. Olen kyllä ilmoittanut lähteväni töistä jo
aikaisemmin. Mitäkö siellä Teuvalla sitten on? Fanin kasvattaja asuu
siellä, ja jostain syystä näemme melko harvoin. Ja nyt siellä sattuu
sitten olemaan näyttelykin, joten oli hyvä syy lähteä kasvattajan luo
vierailulle. Tällä kertaa olen sentään yötä. Yleensä olen käynyt siellä
vain kääntymässä. Hullun hommaa. Tuohon näyttelyyn meiltä menee Fani,
pitkästä aikaa. Moni russeli-ihminen kyllä kyseli, että Lilanko olen
sinne ilmoittanut. (Lila on siis alle 6kk), en ihan vielä. Sitten
olivat ihmeissään: "Kenetkäs sitten?"

Fani ei ole mikään
superhieno, mutta sitä on kiva viedä näyttelyihin, kun se tykkää niissä
olla. Eikä sillä kovin huonosti ole edes mennyt, kun on saanut rivin
ykkösiä. Nykyään tietysti mikään muu ei ole mitään kuin ERI, mutta EH
on edelleen erittäin hyvä. Ja kyllä minä olen siihen ollut joka kerta
tyytyväinen. Lauantaina voi käydä köpelösti. Mulla on aavistus, että
Fani saa elämänsä toisen H:n. Mutta ei se mitään, katsellaan miltä se
kirjallinen arvostelu näyttää.

Samalla reissulle siis Fani
pääsee sukuloimaan. Fanin pappa asustelee tuolla kasvattajan luona, ja
pentuesisko on kuulemma tulossa myös sinne kyläilemään. Hauska nähdä
mimmoinen siitä on kasvanut. Ja ennenkaikkea, ovatko yhtään
samannäköisiä. Näyttelyyn taas on ilmoitettu liuta Fanin serkkuja.
Taitaa tulla varsinainen sukukokous pojalle.

Mutta tänään ja
huomenna, sekä perjantaina on siis vielä töitä. Tänään olen kokonaiset
9 tuntia yksin töissä. Kaveri vaan eilen ilmoitti pitävänsä tänään
vapaapäivän. Ei siinä mitään, tuli vaan aika yllättäen. Huomenna taas
meillä on koulutus, Kouvolassa. Että saadaan vähän reissata. Sovittiin
vielä että mennään mun autolla.

Ja autosta puheen ollen..
Vaihdoin eilen vihdoin kesärenkaat. Tai oikeimmin yritin, mutta ei
siitä tullut mitään. Ne on semmoisella pyssyllä viimeksi ammuttu ne
pultit, ja olivat niin tiukassa, että ei ne mun painolla auennu.
Saatiin avainkin solmuun (kun naapurin setä tuli hätiin). Ei siinä
sitten muuta kun Essolta hakemaan kunnollista ristikkoavainta. Sen
jälkeen uusi yritys. No, eikös maa pettänyt tunkin alta, eikä saatu
tunkkia pois. Jouduttiin kaivamaan maahan kuoppa. Sitten siirsin auton
asfaltille, ja kolmas yritys. Tällä kertaa vaihto sujui, ja sain
kesäpelit alle! Mahtava juttu, ja mahtava naapurinsetä. Kauhulla
odottelen ensi syksyä...

Hetken mieliala : iloinen

Nora

Viikonloppu ohi, jälleen. (sunnuntai, 7.5.2006)

Perjantaina siis lähti Manu. Otti aika koville.

Illalla
vein kaverin syömään Santa Fe:hen, ja syötiin oikein kunnon ateriat, ja
mahtava jälkiruoka, Ruoka oli uskomattoman hyvää! Oli ihana ilta. Sian
myös viestiä Manusta, että matka oli mennyt hyvin, ja ruuna oli
kotiutunut heti, kuten arvasinkin. Ihana kuulla silti!

Lauantai
meni töissä, töiden jälkeen otin hetken pihassa rennosti kun oli aivan
ihana kuuma päivä. Ja sitten menin tallille ruokkimaan hevoset, oli
tosi outoa kun ei ollutkaan kuin kaksi syötettävänä. Illalla menin
vielä käväisemään kaverini mökillä.

Seuraavana aamuna heräsin
kello 8 siihen että päätä särki aivan hulluna. en pystynyt oikein edes
liikkumaan. Jotenkin hoipertelin tieni vessaan ja oksensin. Päätä särki
niin paljon etten kyennyt kävelemään enää edes keittiöön hakemaan
särkylääkettä, yritin nukkua kivun pois.

Kun tuli herätyksen
aika, särki päätä edelleen, ja oksentelin edelleen. Hieno aloitus
poninhakureissulle! Jotenkin selviyidyin ulos asti, muovikassin ja
laukun kera, ja oksentelin siinä pihallakin, kuten koko alkumatkan.
Olisin voinut sanoa että mulla oli vuosituhannen krapula, jos vaan
olisin nautiskellut alkomahoolia edellisenä päivänä. Vaan kun en ollut.
Toellinen syy ei selvinnyt ikinä. Ehkä jännitys, ehkä jokin mitä söin
edellisenä iltana. Tai ehkä joku pöpö. Alkumatkasta sain juotua
kupillisen teetä, joka lopulta rauhoitti vatsaa.

Joka
tapauksessa, poni oli aivan ihana! Paljon kauniimpi kuin kuvittelin, ja
muutenkin tosilutunen, oikein mamman mussukka. Ihan selvästi tunsi
minut, ja halusi lähteä mukaan. Käveli perässä koppiin, eikä juuri
taakseen katsellut. Matkusti hienosti koko matkan. Tallin piha oli
hiukan jännä. Rokin jalat hiukka tutisi, mutta kun minä olin vieressä
niin kaikki oli hyvin. Tarhaan menoei pelottanut yhtään, kun siellä oli
kavereita.

Illalla kävin vielä uudestaan talliolla,
ruokkimassa Rokin. Annoin sille kaurat nenän eteen ja harjasin samalla
puhtaaksi. Ei välittänyt mitään, vaikka kuuleman mukaan on tosi tarkka
ruoistaan ja luimii kauheesti. No, ehkä se oli vieraskoreutta, tms.

Nyt
täytyy lähhteä nukkumaan jotta nopemmin pääsisi ponin luo. Huomenna
siis on vapaapäivä, ja aion käyttää sen etsimällä ponille varusteita.
Mahdollisesti koirat pääsevät illalla myös mätsäriin. Riippuu kuinka
kerkeän.

Hetken mieliala : iloinen

Nora, joka toipuu pikkuhiljaa

Ahdistus

Tänään en jaksa kirjoittaa juuri mitään. juoksen tupakalla ja koitan uskaltautua nukkumaan.

Huomenna
aamulla on aikuisten koirien terveystarkastukset, ja ne jänskättää.
Huomenna on myös Manun lähtöpäivä, ja sekin jännittää. Kamalaa.

On oikeasti rankkaa luopua hyvästä ystävästä. Onneksi Manulle löytyi mahtava uusi koti. Ja nyt saan oman vaavini takaisin.

Kyllä kai tämä tästä

Hetken mieliala : odottava

Nora, joka ei uskalla nukkua

Väsyttää, nukuttaa (3.5.2006)

Heh,
olisin laittanut otsikoksi "Väsymys.." mutta sellainen otsikko taisikin
jo olla jossain aikaisemmassa blogissani. Ilmeisesti aika tuttu olotila
minulle.

Mulla on ihan puolikuollut olo! Väsyttää koko ajan.
Töissä se johtuu varmaan siitä että meidän kopperossa on todella huono
ilma, siis todella. Siellä ei vaihdu ilma juuri lainkaan, ja kuuma on
kuin missäkin pätsissä. Toinen asia mikä varmasti väsyttää, on
työrytmi. Ja tällä hetkellä allergia. Kaikenmaailman
siitepölyallergiat, ja sitten vielä ne samperin ötökät! Mula on joka
paikka täynnä golfpallon kokoisia punaisi kutteja ja mustelmia.

Mä
olen hiukan kateellinen koirilleni. Ne saa nukkua suurimman osan
päivästä, melkein milloin tahansa haluavat. Ja kaikenlisksi niille
kannetaan ruoka päivittäin valmiina eteen. Kuinka helppoa niiden elämä
onkkan! Toisaalta ne on kyllä täysin riippuvaisia omistajastaan, joka
taas ei mulle sopisi pätkääkään.

Nyt on kyllä pakko mennä koisimaan. Väsymys painaa päälle.

Nora, puoliunessa

Sen onnellisemman lopun perässä.. (2.5.2006)

Heh, olisipa hauskaa, jos aina voisi päättää kuinka kaikki päättyy. Sitä varmaan yleensä valitsisi ne onnelliset loput.

Katsoin
tossa nimittäin jo joskus aikaisemmin mainitsemani
Perhosvaikutus-elokuvan. Tällä kertaa sillä onnellisemmalla lopulla.
Hauska juttu. Itselläni on aina tapana katsoa jokaisesta elokuvasta
ohjaajan versio, jos vaan mehdollista. Luotan ohjaajan näkemylseen.
Teatteriversioista on yleensä poistettu "parhaita paloja". Tässä
tapauksessa koko elokuva sai teatteriversiossa uuden merkityksen, ja
uuden lopun. Teatteriversion loppu oli suhteellisen onnellinen, lähes
perinteinen loppu, jossa kylläkään päähenkilöt eivät saaneet toisiaan.
Kun taas ohjaajan versiossa loppu oli omaperäinen ja ahdistava,
suorastaan loistava! Kuitenkin sitä tavallaan mieluummin valitsisi sen
onnellisemman, tutun ja turvallisen.

Hiukan sama teema on tällä
hetkellä töllössä pyörivässä mainoskampanjassa: "Tämä täytyy ottaa
uusiksi" Miedon historiallinen ja kirpaiseva tappion hetki laitetaan
uusiksi ja Mietaa vie voiton Suomeen. Samoin Euroviisujen pisteet
laitetaan uusiksi Suomen hyväksi.

Tätä mä oon nyt sitten
alkanut pienessä päässäni niillä herneen kokoisilla (vähän niinkun
Nalle Puhilla konsanaan) aivoillani mietiskelemään. Mitä jos elokuville
aina tehtäisiin kaksi erilaista loppua? Entä jos omassa elämässäkin
saisi kokeilla aina kahta vaihtoehtoa? Jos aina valitsisi sen
onnellisemman, niin kuinkahan lopulta kävisi? Toisaalta kuitenkin
tappiot opettavat. Jos sattuu, se yleensä vain karaisee. Eli tavallaan
vastoinkäymiset on hyväksi, mutta eihän niitä silti kai kukaan toivo?

Omalle
kohdalleni toivoisin edes joskus yhden onnellisen lopun. Se olisi
mielenkiintoista vaihtelua tälle pettymystentäyteiselle taipaleelle.
Tai ehkä minusta vaan tuntuu siltä. Onhan mulla toisaalta kaikki aika
hyvin, asunto, auto, koirat ja hevonen. Puolet puuttuu silti.

Ehkä
sitä vaan on niin pessimisti. Tai sitten se on tämä suomalainen
perusluonne. Vaikka en ihan puhtaasti suomalainen olekaan. En
vereltäni, enkä edes aatteiltani.Kuten aikaisemmin kerroin, muuttaisin
maasta heti kun se olisi kaikinpuolin mahdollista. Jos elämä Suomessa
vielä pitkään jatkuu tällaisena kuin se tähän asti on ollut, voi
muuttoni touteutua pikemmin kuin luulinkaan.

Haluaisin myyda
kaiken turhan ja lähteä ulkomaille. Perhe (elukat siis) tulisi tietysti
mukana. Ainoana jarruna on ehkä isäni. En halua tupttaa hänelle
minkäänlaista pettymystä. Joten aion lukea itselleni kunnon ammatin, ja
sitten lähteä harjoittamaan sitä ammattia ulkomaille. Joskus
tulevaisuudessa. Olisi kiva kasvattaa omat lapsetkin jossain muualla
kuin Suomessa. Ehkä heistä ei sitten kasvaisi peruspessimistejä. Ja
saisivatpahan kasvaa valoisemmissa ja lämpöisemmissä oloissa. Ainoa
pelko on se, että jos kerran lähden Suomesta, en usko koskaan tänne
palaavani.

Monethan muuttavat ulkomaille, mutta kuitenkin
joskus vielä tulevat takaisin Suomeen. Minusta ei varmaan siihen olisi.
En ole koskaan niin täällä välittänyt asua, eikä minulla täällä mitään
ole. IOlen siinä mielessä liian itsenäinen, etten tarvitsisi mitään
mikä minulta Suomeen jäisi. Olisi vain hienoa aloittaa uusi elämä
toisaalla. Ehkä sieltä löytyisi myös se onnellisempi loppu.

Jonain päivänä...

Hetken mieliala : hämmentynyt

Haaveillen, Nora

Kesä tulee!!!

Ihanaa!
nyt on jo monta päivää ollut kaunis ilma. Lämmintä on kuin mikä, ja
tosi kaunista! Olen ollut koko tämän viikon töissä jo polvihousuissa,
kun meillä on myymäläkopperossa melko kuuma. Tähän paistaa aurinko ihan
suoraan.

Joka päivä käyn noin kolme kertaa muutaman minuutin
verran ulkona vähissä vaatteissa, ja usko tai älä, se alkaa näkyä
iholla! Hiukan jo väriä tullut! Ihanaa!

Sunnuntaina, eli
vappuaattona ollaan suunniteltu kaverin kanssa piknikkiä ulos. Aion
olla puolialasti viltillä ja herkutella, ja samalla tietysti ruskettua!
Toivottavasti ilma on sen mukainen. Sama maanantaina, saisi olla
hellettä kun on vapapäivä. Voisin riekkua tallilla bikineissä, pestä
hevosen, ja vaikka autonkin. En malta odottaa!! Sitten voisi käydä
Manun kanssa tekemässä viimeisen maastovaelluksen. Ai että, nyt saa
luvan olla kauniit ilmat sitten!

Toisaalta harmittaa kun joutuu
koko ajan olemaan töissä neljän seinän sisällä ja ulkona olisi niin
kaunis ilma. Täytyy varmaan jossan kohtaa alkaa pitämään ruokatunteja,
ja kierrellä puolituntia keskustan katuja. Onneksi päivcät on jo niin
pitkiä, että seitsemältä töiden päätyttyäkin on vielä melko valoisaa.

Ensi
viikolle on tiedossa muutakin jännitystä kuin Manun lähtö. olen myös
varannut perjantaille isoille koirille ell.tarkastukset. Jännittää
kamalasti tueeko terveen paperit vai ei. Mulla on kyllä
lähiaikoinaollut koirien kanssa melkoisesti huonoa tuuria. Pakko sen
onnen on joskus kääntyä. Toivon ainakin niin.

Manu kun lähtee,
niin silläkin on vielä ell. tarkastus edessä. Itse en ole sitä koskaan
tarkastanut kun ei ole minulla ollessaan millään lailla oireillut. Saa
sitten nähdä kuinka käy. Ihme on jos ei tarkastusta läpäise. Ostaja on
mahdottoman mukava nainen. Olen tosi onnellinen Manun puolesta että
pääsi noinkin hyvään kotiin! Tovottavasti hän jaksaa lähteä Manun
kanssa myös kisakentille.

Parin viikon pästä onkin jo näyttely
pitkästä aikaa. Fani lähtee patsastelemaan, ja samalla reissulla
sukuloimaan. Hauskaa nähdä Fanin pappa, joka on melko saman näköinen ja
oloinen, mutta pienempi. Olen nähnyt Jätin viimeks pari vuotta sitten
luonnossa.

Nyt täytynee jatkaa töitä taas.

Hetken mieliala : iloinen

Nora