Talvi tuli.. (viimeinen vanhasta blogista siirretty merkintä..)

Lunta on joka puolella, aivan älyttömästi. Koko ajan myrskyää vaan.

Sain vihdoin tänään vaihdettua nastat autoon. ei ollut edes iso homma, mutta kun se oli niin vaikea aloittaa, mukamas.

Illalla
kävin myös tapaamassa Fanin poikaa Fanin ensimmäisestä pentueesta. Oli
vallan ihastuttava otus. Hauska paksu pieni pörrökasa. Näytti todella
kivalta ainakin tässä vaiheessa. Tulevaisuus näyttää mitä pojasta
mahtaa kasvaa.

Nyt Frasse on kotiutunut jo hienosti uudelle
maalle. Tuskin enää Suomea edes ymmärtäisi. Ja juuri kun tästä
järkytyksestä oli selvitty, lähtee toisestakin pentueesta yksi lapsi
ulkomaille. Toisaalta aika hurjaa, kun niitä sitten näkee kovin
harvoin. Mutta toisaalta melko mukavaa ja jännittävää, kun kasvatteja
asuu muuallakin kuin Suomessa. Ja molempien omistajat kyllä pitävät
yhteyttä.

Pikkupennut voivat hyvin. Ne syövät jo paljon
kiinteää, tulevat aika lailla jo toimeen omillaan. Emä tosin hoitaa
niitä edelleen kuin pienen pieniä vauveleita. Niiden kasvua on ollut
jännittävä seurata, etenkin kun vanhemmat ovat keskenään kovin eri
tyyppisiä. Toistaiseksi näyttäisi, että pennut ovat perineet enemmän
isänsä ominaisuuksia kuin emänsä. Toisaaltahan tämä pentue on lienästi
myös sukusiitetty, joten tyyppi on sitäkin kautta voinut vahvistua.
Vaikea tietysti tässä vaiheessa sanoa mitään, aika näyttää.

Ihmissuhteet
muuttuvat koko ajan kai vain mutkikkaammiksi. Yritin selvittää asioita,
mutta uskon sotkeneeni niitä entisestään. Mä olen tosi huono näissä
jutuissa. Luulen että tämä juttu on melko turhanpäiväinen. En usko sen
muuttuvan miksikään enää. Harmi, pitkästä aikaa taisin vähän tykästyä.
Toisaalta ehkä ihan hyvä. Parisuhde voisi tässä vaiheessa olla
vihonviimeinen taakka. Tai sitten ei..

Vaikka, mistä senkin
tietää, jotenkin tuntuu että asiat menee nykyään aina niin omituisesti,
että kaikki mitä odottaa heittää kuperkeikkaa.

Kamalan vaikeaa
yrittää päätellä mitä toinen ihminen ajattelee. ja kun puhuminen tuntuu
toiselle osapuolelle olevan ainakin toistaiseksi kovin vaikeaa, niin
pakko vain yrittää arvuutella. Tai odottaa että jotain tapahtuu, taas..
Mulla ei kyllä ole mikään kiirekään saada selvyyttä tähän asiaan.
Jotenkin luulen että kaipaan edelleen aikaa sulatella tätä.

Tällaiset
jutut on muuten parasta antia blogissa, varsinkin kun niitä lukee
vuoden parin päästä ja hymy huulilla muiostelee menneitä :)

Terveisiä tulevaisuuteen!

Hetken mieliala : iloinen
Nora, tulevaisuuden menneisyydestä

Lomalomaloma (22.10.2006)

Koko ensi viikko on lomaa! Ihanaa!

Tosin,
työharjoittelija tulee huomennakin jo 10 aamulla. Olen suunnitellut
huomiseksi siivouspäivää. Nyt on hyvä siivota kun on tuo
työharjoittelija. Siivoaminen ei ole niin tylsää kun seuraa, ja
muutenkin, ei sitä ehkä kehtaa vain laiskotella kun täällä on vieras
ihminen.

Suunnittelin myös mettälenkkiä tuonne vähän kauempana
olevaan metikköön. Sinne mennään autolla, ja siellä ei ole mitään
autoteitä missään. Piskit saavat taas juosta sydämensä kyllyydestä.

Saa nähdä kuinka suunnitelmat mahtaa muuttua, mutta tuollaista suunnittelin kuitenkin.

Viikonloppu
meni mukavasti. Frasse-pentu on nyt turvallisesti Ruotsissa. Oli
kuulemma nukkunut koko lennon ajan, ja kotona juoksennellut ympäri
taloa kuin olisi asunut siellä aina. Yhtä narttuakin kovasti rakasti
siellä kuulemma jo. Tänään tuli viestiä että tuossa se makaa miehen
mahan päällä ja katsovat yhdessä televisiota. Ilmeisesti ovat oikein
tyytyväisiä pikkuherraan. Se on kiva kuulla.

Oli hauska tavata
taas ulkomaalainen kasvattaja ja päästä keskustelemaan russeliasioista,
sekä saada uudelta ihmiseltä näkökulmia. Oli myös mukava nähdä
kaveriani Lauraa pitkästä aikaa, Laura tuli kentälle tapaamaan Frassen
uutta omistajaa koiransa Mellan kanssa. Frassen uusi omistaja on siis
Mellan kasvattaja. Oli hauska nähdä myös Mella pitkästä aikaa. Kiva
nähdä kuinka paljon se oli kehittynyt. Mukava pieni tyttö :)

Pikkuhiljaa voisin tästä painua pehkuihin, kun on kerran pakko nousta aamulla suht aikaisin.

Olisipa ihanaa jos kennelharjoittelijan voisi laittaa keittämään aamukahvit...

Hetken mieliala : iloinen
Nora

Aaand, I'm the boss...

Tänään
oli siis ensimmäinen päivä "työnantajana" työharjoittelijalle. Omasta
mielestäni suoriuduin suhteellisen hyvin. Oli muuten aivan ihanaa tulla
koulusta kotiin kun koirat olivat ihan rauhallisia, koska olivat jo
päässeet käymään lenkillä. (Tähän hommaan tietysti kävisi taas se
mieskin...)

Pikku-Frassella on nyt vihdoin kaikki kunnossa ja
herra on valmis muuttamaan Ruotsiin. Ainoana ongelmana tässä nyt on
enää (aina se sama) Finnair. Pirulaiset menivät lakkoon sitten juuri
tällä hetkellä (Tajusin siis vasta tänään että Frassen on määrä lentää
Finnairilla, itse kun en missään nimessä olisi lentänyt Finnairilla..)

Nyt
väsyttää kamalasti. En saanut viime yönä unta, ja aamulla oli aikainen
herätys. Kamalaa!onneksi oli joku hiukan helpottamassa arkea, muuten en
tiedä kuinka olisin tästä päivästä selvinnyt. Toisaalta vain pelottaa
sekin, että en vain liiaksi tottuisi tähän "luksukseen". Joudun pian
palkkaamaan työvoimaa, hahhah.

Huomenna on jännä päivä. Siitä
lisää myöhemmin, jos menee suunnitelmien mukaan.Tai no, suunnitelmien
ja suunnitelmien. On monen monta jännättävää asiaa, eli paljon
negatiivista ja/tai positiivista saattaa tapahtua, mutta katsellaan.

Joskus loppukaneetin keksiminen saattaa olla ylivoimaista

Nora

Ei koulua huomenna! (ti 17.10.2006)

Ihanaa ihanaa ihanaa! Huomenna on vapaapäivä! Aion hemmotella itseäni ja ostaa uudet kengät, toivon mukaan kahdet.

Tänään
oli todellinen kiukkupäivä. Tietokone sekosi viime yönä, ja se tappeli
itsensä kanssa monen monta tuntia ennen kuin sai itsensä vihdoin
kasaan. Aamulla, (liian myöhään tietysti) se vihdoin taas auksei.
Koulupäivä oli kammotus, opettaja aivan hullu ja muutenkin rankkaa
vääntöä väsyneelle.

Mikään muukaan ei mennyt minkään
suunnitelman mukaan. Suunnittelin jo hetken pulloonkin turvautumista,
kun kerran huomenna olisi vapaata. Kuitenkin aamulla on pakko nousta
aikaisin soittelemaan asioita läpi eri tahojen kanssa.

Isommat
pennut ovat lähteneet, enää viimeinen poika on kotona. Sekin lähtee
lauantaina Ruotsiin. En millään malttaisi siitä luopua, niin ihana ja
helppo pentu se on. Oikea sydäntenmurskaaja. Toivottavasti valloittaa
tulevassa kotimaassaan.

Pienet pennut ovat kasvaneet
kamalasti. Niillä on jo silmät auki, kövelevät ja peuhaavat. Aivan
ihania! Pieniä yllätyksiä tuli, siitä lisää myöhemmin.

Koira-asiat
on siis mallillaan, samoin hevonen, oma ihana itsensä. Tänään mentiin
ensimmäistä kertaa maapuomeja, jotka oli laitettu tynnyreiden väliin.
Olipahan poika intoa täys!

Muuten sitten maailma edelleen sekaisin. Mutta ehkä tämä tästä. Pikkuhiljaa asia unohtuu.. jos on unohtuakseen.

Nora

Ei tässä näin pitänyt käydä (su 15.10.2006)

(Kirjoitin aiemmin merkinnän, mutta tietokoneen tiltatessa se katosi taivaan tuuliin.)

Kaikki
oli ihan hyvin, kunnes yhtäkkiä tapahtui jotain ja koko pakka meni
sekaisin. Ajatukset poukkoilee päässä, en tiedä lainkaan mitä ajatella,
onko hyvä olla, vai ei. Eikä kukaan ole jaksanut oikein nyt edes
kuunnella tai auttaa.

Miten voikin yksi ihminen ja yksi päivä
saada kaiken jotenkin niin sekaisin. Olin ihan tyytyväinen kaikkeen,
minkään ei olisi tarvinnut muuttua, mutta nyt en enää tiedä mitä
ajatella.

Mitään kamalan mullistavaa ei tapahtunut. Kyseessä on
ihminen, jonka olen tuntenut jo kauan, ja joka on aina ollut todella
mukava ja ihana, enkä koskaan ole pitänyt mitenkään epätodennäköisenä,
etteikö meidän välillämme joskus voisi mahdollisesti olla jotain.
Jotenkin vaan kaikki meni ihan väärin. Ei sen näin pitänyt mennä, ei
mun mielestäni, eikä käsittääkseni myöskään hänen mielestään.

Mä
aina ajattelin, että jos jotain tapahtuu, se tapahtuu niin että me
tutustumme hiljalleen paremmin ja paremmin, etenemme sitten sitä muka
johonkin suuntaan, ja asiat menee omalla painollaan.

Nyt
kuitenkin tuntuu että kaikki tapahtuu ihan liian nopeasti ja mulle
iskee paniikki. Nyt en yhtäkkiä tiedä mitä ajatella, mitä haluan tai
mitä haluta. Vielä vähemmän tiedän mitä hän haluaa. Enkä ole edes varma
haluanko tietää. En osaa ajatella yhtään miten reagoisin, ajatteli hän
sitten positiivisesti tai negatiivisesti. Ehkä parempi etten saa
koskaan tietää, tai ehkä ei. En osaa päättää.

Tällä hetkellä
seuraavan askeleen ottaminen tuntuu kovin vaikealta ajatukselta. En
ehkä halua mennä yhtään pidemmälle, ja kuten sanoin aikaisemmin, en
todella tiedä haluaako hänkään, tämä on vaan mu omaa sekavaa ajattelua.


Noin muuten viikonloppu oli oikein piristävä, ja nyt tuntuu
hyvältä palata takaisin arkeen. Torstaina meille tulee
työharjoittelija. Hänen täytyy tehdä harjoittelu kennelissä, mikä on
musta vähän hassua, kun en miellä tätä kotiani miksikään varsinaiseksi
kenneliksi. Onneksi sattuu olemaan edespentuja juuri tällä hetkellä.
Toivottavasti nyt vaan keksitään paljon puuhasteltavaa, ettei aika käy
pitkäksi. Suurin osa hänen harjoittelustaan kyllä sattuu minun
syyslomalleni, joka on toisaalta hyvä, jotta voin mahdollisimman paljon
"opastaa" häntä kotona, mutta toisaalta olisin voinut syysloman aikana
puuhata myös jotain, esim. reissata. No, näin tällä kertaa.

Joka
tapauksessa, melko mielenkiintoinen viikko tulossa, joten ehkä en ehdi
edes stressata tätä tilannetta, ellei HÄN satu kävelemään vastaan, joka
ei ole ollenkaan mahdottomuus...

Tervetuloa mun elämään, se on yhtä kaaosta

Hetken mieliala : hämmentynyt

Nora (numeroa liian pieni)

Yöllisiä... (la-su yö, 8.10.)

Yöllisiä... (la-su yö, 8.10.)

Viime
yö meni punkkua lipittäessä ja tortilloja syödessä. Viimeisen tupakan
jälkeen ei sormet enää pelanneet, joten koneella näpyttelystä ei tullut
enää mitään :)

Aamulla oli punkkupöhnä... ei paha olo mutta
semmoinen taustalla häilyvä mukapäänsärky. Kaveri K soitti, että on
menossa katsomaan urosta, ja ajaa meidän ohi, joten pyysin koukkaamaan
mut kyytiin. Tavattiin kiva uros, uuden sukuinen ja sileä vielä. Oikein
mukava päivä oli.

K näkin myös pitkästä aikaa mun koirat ja
pennut. Sanoi Nalasta, että ikinä ei uskoisi juuri synnyttäneeksi, niin
hyvä kuntoinen se on. Hieno homma!

Oli hauskaa jutella K:n kanssa taas kaikenlaista. Harmi että asutaan niin kaukana eikä siksi voida nähdä useammin.

Tuntuu
että russelirintamalla on hetkellinen suvantovaihe. Mun mielestä
pentukyselyjä tulee nyt vähemmän kuin yleensä. Tätä olenkin jo
odottanut.

Pennut ovat aivan ihania. Käsittämätöntä kuinka
nopeasti ne kasvavat. Nuo viikon vanhatkin ovat jo isoja kuin mitkä. Ja
herranen aika, kuukauden päästä ne jo juosta viilettää!

Isot
pennut tulevat maanantaina 7 viikon maagiseen luovutusikään. En tosin
anna niitä vielä ihan silloin. Ensimmäiset lähtevät vasta
viikonloppuna. Frasse ruotsinvalloittaja lähtee vasta 21. päivä, ja
siskonsa heti kun omistajalleen sopii.

Kaksi pentuetta samaan
aikaan on ollut aika, miten sen nyt sanoisi, järisyttävä kokemus.
Toivon mukaan ei ihan hetkeen tule kahta pentuetta näin samaan aikaan,
tai ehkä mieluummin sitten tasan samaan aikaan. Tai ainakin toivon,
että seuraavan kerran kun on kaksi pentuetta yhtä aikaa, on myös
laajemmalti tilaa.

Uutta kotia ei vaan näytä löytyvän.
Haluaisin niin kovasti päästä pois täältä, taloon jossa olisi hiukan
enemmän tilaa, ja iso piha. Ehkä se jonain päivänä löytyy...

Punaista tupaa ja perunamaata odotellessa....

Nora

Sairastelua... (to 5.10.2006)

Ärsyttävää,
mulla oli antibioottikuuri ja kaikki, mutt oon taas kipeä. Voi kökkö.
Eilinen päivä meni nukkuessa. Nousin aamulla sohvalta, kävelin
makuuhuoneeseen, kaaduin sänkyyn ja nukuin pitkälle päivään. Päätä
särki sitten koko päivän, ja oli kaikkea puuhattavaa, joten ärsytti.

Sain
vihdoin eilen monen mutkan kautta pentupaketit royalilta. Niiden piti
tulla kotiovelle, mutta ne olikin menneet postiin ja palautuneet kun ei
niitä haettu. Jälkeenpäin löysin vanhojen postien seasta yteen
mainoslappuun liimautuneen rypistyneen pienen pienen tarran, joka oli
se saapumisilmoitus. Ja tämä oli jo toinen kerta kun minulle kävi noin.
Valitin siitä tuolla postissa, mutta he vaan sanoivat "Aina me ne
laitetaan muovitaskuihin, mihinhän ne taskut siten katoaa..." No joo,
mun vika sitten varmaankin.

Nyt tarvis sitten tilata jo uudet paketit, toivottavasti niiden käy paremmin.

Viime
lauantaina siis tosiaan syntyi pentuja. Ihania pieniä pallukoita viisi
kappaletta. Kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Synnytys oli hurjan helppo,
ehkä siksi kun pennut olivat niin pieniä, 120g-200g. Olin valveilla
koko aamuyön vatsataudin takia, ja Nala nukkui ihan levollisena vielä
aamulla (avautuminen alkoi eilen siis ja odottelin kyllä pentuja.)
Sitten kun viimein nukahdin, niin 12 aikaan heräsin siihen että sänky
oli märkä. No, peiton altahan paljastui tietysti (vielä sikiöpussissa
oleva) pentu. Herätin emän (juu, siis ihan totta, synnytti
nukkuessaan), ja kun pentu oli kuiva siirsin molemmat pentulaatikkoon.
Nala kyllä yritti ottaa pennun suuhun ja hypätä takaisin sänkyyn, mutta
onneksi toinen pentu plumpsahti ulos samantien, niin Nalakin hokasi,
että parempi olla liikkumatta mihinkään.

Hetken kuluttua
syntyikin jo kolmas pentu, ensimmäinen tyttö, joka oli ihanasti
harlekiinivärityksinen. Ja pien perästä tuli toinen tyttö.

Sitten
Nala piti pienen tauon, jolloin kerkesin kytkeä web-kameran päälle
joten kaverini L pääsi todistamaan viimeisen pojan, Mustin syntymää
Alta kolmessa tunnissa olivat siis kaikki viisi pikkuista maailmassa,
ja minun ei tarvinnut muuta kuin vierestä ihastella kuinka hienosti emä
homman hoiti.

Muutenkin elämä pentujen kanssa on ollut emälle
ihan ihanaa. Ainoastaan yksi harmillinen asia. Nala nostelee pentuja,
tätä Dana ei ole koskaan tehnyt. Nala pyrkiikin mielellään viemään
pennut sängyn allevuodevaatelaatikkoon, joka on täynnä kangastilkkuja.
No, suurimmaksi osaksi pennut on saaneet onneksi olla laatikossaan
rauhassa. Pennut on kasvaneet kamalasti, ja tällä hetkellä lähes kaikki
näyttävät aika vahvoilta. Fanin pää näyttäisi periytyvän melko
vahvasti. Kävin äskettäin taas ihailemassa Fanin ensimmäisiä pentuja,
jotka ovat jo 5-viikkoisia. Kolmelle näyttää periytyneen isänsä pää.

Fanille
syntyi kolmaskin pentue tässä tiistaina. Nartulla oli näkynyt ultrassa
kolme pentua, mutta viisi syntyi, yksi poika ja neljä tyttöä. Aika
hauska jakauma! Nyt odottelen kuvia piiperöistä, ja sitä että kasvavat
isommiksi ja pääsen niitä pian katsomaan luonnossa.

Nyt Fani pitää heilasteluista tosiaan taukoa niin kauan että nämä pennut ovat kasvaneet, ja nähdään mitä niistä tulee.

Tänään
lähdetään katsmaan kettua Fanin kanssa, saa nähdä mitenkä nämä
astumiset ja muut ovat poikaan vaikuttaneet, syttyykönyt, vai onko
vielä yhtä pöhkö kuin aina ennenkin.

Kirottu flunssa

Nora