tiistai 25. joulukuuta 2007

Joulu 2



Tuli se joulutunnelma sieltä, kunhan pääsi äidin tykö  notkuvan joulupöydän ääreen.  Mulle ehkä tärkein asia joulussa on herkuttelu. Sain kyllä luvattoman paljon ihania lahjojakin, vaikka en itse ostanut tänä vuonna mitään kenellekään. Äidin lupasin kyllä viedä shoppailemaan alkuvuodesta.

Isän luonakin oli hauskaa, katseltiin televisiota ja arvosteltiin elokuvia ja näyttelijöitä. Isä oli pettynyt etten ollut ottanut koiria mukaan, kahdesta syystä: Siksi että hänen on ikävä koiria, ja siksi että hän olisi toivonut minun jäävän yöksi. Regina kuitenin on jo siinä tilassa etten sitä viitsi kamalasti raijailla ympäriinsä enää.

Nyt olen siis kotona jälleen, täällä ei ole joulukoristeen koristetta, ainoa mikä joulusta muistuttaa on avatut lahjat, sekä jouluruoat joita äiti pakkasi mukaani. En jostain syystä oikein osaa omaan kotiini joulua tehdä kun ei ole ketään kenelle sen tekisi.

Koirat saivat raakoja hirven luita, ja ovat tyytyväisiä.

Minun oli tarkoitus tavata kaksi ystävääni Kouvolan vierailuni aikana, mutta onnistuin syömään itseni niin ähkyyn että makasin äidin luona sohvan pohjalla niin myöhään, että pääsin isän luota lähtemään vasta puolilta öin, joten tällä kertaa tuli tehtyä vain ne pakollisimmat vierailut. Olen pahoillani, mutta lupaan tulla tevehtimään myös teitä pian!

Toisella näistä kavereista on hieman vaikeaa parisuhteessaan, ja olisin halunnut päästä ihan konkreettisesti antamaan tukeani, mutta hän tietää että olen aina puhelimen tavoitettavissa, ja ajan kyllä Kouvolaan heti kun on tarve. Toivottavasti saavat selvitettyä asiansa. Tämä ystävä on tärkeä ja hänen onnelliuutensa on aina ollut minulle yksi tärkeimpiä asioita.

Pian täytyy alkaa jo suunnitella uutta vuotta. Jos on ehdotuksia niin otan vastaan :D



Eiliselle kommentoijalle: On täällä blogissa silloin tällöin ollut kommentteja ystäviltäni. Mutta minä en kirjoita blogiani kommenttien toivossa, vaan se on itselleni tapa käsitellä tapahtuneita ja mielessä pyöriviä asioita. Ystävien ommentit ovat toki aina tervetulleita, on hieno tietää että joku elää mukana :)

maanantai 24. joulukuuta 2007

Joulu


Mä en ehtinyt ees tajuta, että joulu tuli jo. Tänään on siis aatto. Ihan käittämätöntä.

Istuskelen tässä koneella tylsistyneenä. Pitäisi lähteä kohti Myllyoskea, siellä kyllä stten tajuaa että on joulu. Äti on laittanut taas inkut ja laatikot vimpan päälle. Sovittiin että mitään lhjoja ei tänä vuonna osteta, niin siellä on kuulemma kauheat kasat lahjoja minulle. Onpa kiva. Mä en siis ole ostanut yhtään mitään.

Regina on nyt siirtynyt pentulaa asustamaan. Jos aika menee jatkossakin näin nopeasti, niin kohtahan meillä on jo pentuja, ja ihan yhtä nopeasti ne ovat muuttaneet jo uusiin koteihinsakin.

No, nyt alan virittelemään joulutunnelmaa.

Hyvää joulua ystävät!

perjantai 21. joulukuuta 2007

Kiirehiä


On ollut jotenkin muka kovin kiireistä. Koitan pikaiseen kirjoittaa uulumisia ennen töihin lähtöä. Joo, olin tänään jo aamusta töissä, ja hetkenhän tässä ehtikin lepäämään ennen seuraavaa työvuoroa. Välillä sitä tuntee itsensä vähän hulluksi kun aina lupautuu töihin, eikä oikein koskaan osaa sanoa ei.  Mutt toisaalta, ainahan se on vaan plussaa kun tekee töitä.

Eli.. Fiinillä on nyt vihdoin lähtenyt kaiki hampaat. Tuossa viikko sitten ne  suunnilleen lähti.

pentukurssi meni hienosti, kurssilaiset vaikuttivat varsin tyytyväisiltä, ja oppivat paljon uutta.

Vaikkakin jälkeenpäin sain kuulla, (ihmiseltä joka ei ollut paikalla, eikä ole nähnyt minun koskaan mitään kouluttavan) että olen täysin pätemätön, sekä sopimaton kouluttamaan. No, jokaisellahan saa toki olla mielipide, mutta välillä vaan suututtaa ihmisten kärkkäät mielipiteet asioista joista eivät edes vaivaudu ottamaan selvää.

No, itselleni tärkeintä on asiakkaiden (sekä aksi- että nelijalkaisten) tyytyväisyys. Kiitokset vain ihanille leiriläisille!

Koulutus töissä alkaa nyt olla takana, tänään alkoi joululoma, hyvin ansaittu sellainen. Minä en tunnetusti ole oikein aamuihmisiä, ja luokkakoulutukset alkaen 8 aamulla on olleet yllättävänkin järyttävä kokemus. Mitenköhän oikein mahdoin selvitä ne 12 vuotta kun kävin koulua.. Mutta jatkossa pääsemme heti aamusta töbn pariin, ja se sopii vallan mainiosti minulle :)

Regina paisuu paisumistaan.. Kohtahan se kyllä jo poksahtaakin. Oma veikkaukseni on 4-5 pentua. Huomenna aion laittaa pentulan valmiuteen, jotta neiti äitisika ehtii rauhassa kotiutua sinne kunnolla.

Hyvää joulunalusaikaa kaikille!

tiistai 11. joulukuuta 2007

Turhanpäiväisiä...


No, nyt alkaa jo vähän paremmin hellittää flunssa.  Olisin kuvitellut olevani  enemmän väsynyt töissä tänään, mutta sujui ihan hyvin.  Kotiin kun tulin niin muutaman unnin kuluttua sitten kyllä simahdin, ja heräsin vasta myöhään illalla ja tässä sitä taas kukutaan. Onneksi mulla on kaksi vapaapäivää, joten saan lepäillä rauhassa, ennen kuin töissä alkaa varsinaisesti koulutus torstaina.

Sanoinko mä jo: IHANAA että on taas säännöllistä työtä!

Kaveri pyysi tuuraamaan ensi lauantaina, muissa hommissa, ja menenkin mielelläni, jos vaan suinkin saan sovitettua aikatauluun, kun on se pentukurssikin.

Hoksasin muuten tänään että mulla on trimmattava koira. Fiinillä on niin paksu turkki, että sitä on pakko alkaa hiljalleen "ilmastoida", ja kypsää oli. Aika hassua, kun se näyttää niin kovin siistiltä ja sileältä... Mutta tosi nätisti se anti nyppiä, nautti vaan!

Yläkulmurit ei ole vieläkään Fiiniltä pudonneet. Odotan joulun yli, ja sitten jos ne suussa vielä killuu niin vuoden vaihteessa käydään lekurissa otattamassa ne pois. Toivon kuitenkin edelleen että ne lähtisi itsestään. Mulla ei ole koskaan yhdelläkään koiralla ollut ongelmia hampaiden lähtemisen suhteen ennen tätä. enkä mielelläni lähtisi reviyttämään hampaita, vaan antaisin niiden pudota ihan luonnollisesti.

Fiini ei ole myöskään kovasti kasvanut enää. Mittasin sen juuri, ja korkeutta on neidillä edelleen samat 23cm, kuin on ollut viimeiset 1-2kk. Jospa se 2cm vielä sieltä tulisi niin päästäis edes ihannemittoihin asti.

Huomenna mennään kaverin koiran kanssa ultraan. Toivon todella että se on tiine.

Ai niin, olen kokonaan unohtanut kertoa! Fanilla on viisi pientä lasta :) Kerron niistä tarkemmin kun olen nähnyt ne.

Ei mun elämässä taida tällä hetkellä tapahtua mitään mistä kovin syvällisiä kirjoituksia saisi aikaan. Joten, sellaisia ei ehkä kannata ihan hetkeen odotella.




maanantai 10. joulukuuta 2007

Lenssua


Ensinnäkin, olen kipeä. Tiistai-iltana alkoi olo tuntua joenkin hieman kipeältä, kiva juttu, sillä olin menossa seuraavana aamuna työhaastatteluun. No, aamulla se sitten selvisi. Kamala otsa- sekä poskionteloiden tulehdus päällä. Menin kuitenkin työhaastatteluun, josta selvisin kunnialla, ja illansuussa kävin apteekista hakemassa antibiootit.

Illalla sain soiton, että työt alkaa  perjantaiaamuna, joten mulla on pitkästä aikaa päivätyö! No, perjantaina olo olikin jo aavistuksen parempi, ikä 7,5tunnin työpäivä tuntunut lainkaan niin pitkältä kuin olin kuvitellut. Lupauduin vielä lauantaiksikin töihin, tosin tein vain puolikkaan päivän.

No, kipeänä ollaan edelleen, ja koska olen nukkunut nyt sitten vapaalla niin ruhtinaallisesti, ei nyt uni tule millään. Aamulla menen siis tosi pirteänä klo. 8 töihin. Mutta on se vaan ihanaa kun on säännöllistä työtä!!


Lauantaina sain ikävä uutisia Helsingin suunnalta. Mummi oli Stockan rappusilla kaatunut turvalleen, niin että tekarit oli menneet halki, ja silmälasit rikki ja verta oli ollut joka paikassa, niinkuin kuvitella saattaa kun tunnetustihan ihisen päästä tulee verta aivan älyttömästi. Vaari raukka oli ollut vieressä, mutta ei ollut voinut mitään tehdä, koska hänellä oli kummassakin kädessä ollut kauppakassi. Arvatenkin vaari onollut aika shokissa tämän tapahtuman jälkeen. Kamala tilanne, ja tämä ei ole ensimmäinen kerta kun mummi kaatuu tällä tavalla pahasti. Olen hiukan huolissani hänen puolestaan.

Agilityä: Fani on ilmoitettu tammikuussa Riksuun kisoihin. Siitä tulee varmaan hulvatonta, sillä noiden kisojen alle kertyy treenitaukoa noin kuukauden verran.. Joten jos joku tietää jossain järjestettävistä möllikisoista, niin ilmoittakaa mulle, lähdetään vaikka vähän kauemmaskin päästelemään höyryjä...

Ensi viikonloppuna on pentuleiri, jonne olen menossa kouluttamaan. Jännittävää. Olen kasannut luennon yms. jo. Toivottavasti aiheita on riittävästi ja saadaan keskustelua hyvin aikaan luennolla. Tovon voivani käyttää samaa runkoa myöhemminkin, joten nämä leiriläiset toimivat nyt ikäänkuin testiryhmänä :)

Kohta on jo joulukin... pitäisi varmaan alkaa mietiskellä joululahjoja. Voisin ehkä ostaa itselleni lahjaksi ikkunan, sillä jouduimma perjantaina rikkomaan kuistilta ikkunan, jotta pääsimme sisään. Kyseistä tapahtumasarjaa en jaksa sen yksityiskohtaisemmin alkaa edes käymään läpi.

Ei kyllä uneta oikein vieläkään, mutta pitäisikö se yrittää, josko hetken saisi nukuttua ennen töitä.

lauantai 1. joulukuuta 2007

Viikosta taas pian toiseen



Tämä viikko on ollut (yllätys yllätys) taas aika koirapainotteinen.

Tällä viikolla olen seurannut sivusta erään muun kuin oman koiraseuran toimintaa. Ihan mielenkiintoista, sillä olen aina välillä mietiskellyt, olisiko Fanin ja mun mahdollisuuksien kannalta fiksumpaa treenata jossain muussa seurassa kuin meidän tämän hetkisessä seurassamme. Varmasti olisi, mutta tulee vaan kovin maanpetturi olo jos vaihtaa seuraa tässä vaiheessa. Varsinkin kun mä olen aina pitänyt pikkuseuroista niin koira- kuin hevospuolellakin. Mutta, aika näyttää mitä tapahtuu.

Agilityyn liittyen olen alkanut vakavasti harkita (tämähän on siis lähes haudanvakava asia) josko tekisin agilitylle oman blogin. Täällähän olen aina raportoinut agilitytapahtumatkin, mutta treeniblogi olisi kyllä ehkä hyödyllisempi, etenkin kun tätä blogia niin kovin harvoin luen itse. Mutta, tällä hetkellähän siis ollaan talvitauolla, mietiskellään asiaa jälleen sen jälkeen, luulen että semmoisen julkaisen, sillä ensi vuodeksi minulla on jo tiedossa kaksi uutta treenattavaa/kisattavaa.

Mikki majailee edelleen täällä Fiini-neidin seuralaisena. Jos siis tiedät että joku ihana tyyppi etsii tosi ihanaa russelipoikaa harrastuskaveriksi, niin täältä löytyisi yksi varsin valloittava yksilö! (Fani tosin meillä on jo päättänyt pitää Mikin, me nartut ei vaan valitettavasti olla samaa mieltä asiasta..)

Tänään olimme kahden kasvattini (oman Fiini-neidin, sekä Sulon) kanssa Match Showssa (niille, jotka eivät niin seuraa koirajuttuja, Match how on eräänlainen epävirallinen harjoitusnäyttely). Lähdettiin ihan vaan huvinvuoksi haistelemaan tunnelmia, ja kokeilemaan miltä se näytteleminen vauvoista mahtaa tuntua.

No, hauskaahan niillä oli, mikä on pääasia! Sulo-söpöläinen oli ensin kehässä. 4kk poika meni siellä kuin vanha tekijä, liikkui tosi rennosti ja seisoi nätisti. Kyllä vähän loksahti kasvattajatädillä leuka siinä narun päässä. Ja kun toisen kanssa ei muka oo yhtään edes reenattu! Sulo sai tietty sitten punaisen nauhan, eikä tuomari keksinyt oikein mitään kritiikkiä antaa. Hauskaa.

Seuraavaksi oli Fiinin vuoro. Fiini söhläsi ja sähläsi, jep, yllättävää. Kyllä se esiintyi ja keikistelikin, mutta lähinnä istuallaan. Mikä ihme se sitten on kun 5-viikkoisesta asti on istutettu päivästä toiseen, ja seisomista ei ole vielä edes oikein alettu reenata.. Fiinille sininen nauha.

Sitten oli ensin sinisten kehä. Fiini sijoittui hienosti toiseksi! Kuulemma olisi voinut hyvinkin voittaa, mikäli esiintyminen olisi ollut hieman varmempaa. Heh, no kun toisella on tylsää niin sitten keksitään puuhaa..

Sitten oli Sulo-sulostuksen vuoro esiintyä punaisen saaneiden kehässä. Sulo esiintyi edelleen hienosti. Pikkuisen alkoi pikkuista jo väsymys painaa, ja äiskän luokse olis pari kertaa mieli tehnyt kune siellä kehän reunalla katteli. Mutta lopulta Sulo voitti kaikki pennut! Best inshow -kehässä Sulo sijoittui vielä kolmanneksi!! Onnea Sulo ja Sulon omistajat! Aika vaatimattomasti ekakertalaiselta ;)


Kun tulin kotiin, lähdin samantien kauppaan, tänään halusin vähän herkutella. Joten kävin ostamassa tortillatarpeita. Nythän sitten olenkin viimeiset pari tuntia maannut sohvalla vatsa täynnä yrittäen saada ruoan laskeutumaan ennen  töihin lähtöä. Ahneella on paskanen loppu, mutta oli kyllä hyvääkin :) Punkkua olis ehkä vielä kyytipojaksi kaivannut.







sunnuntai 25. marraskuuta 2007

Missä mennään


No niin, onhan taas tovi vierähtänyt viime merkinnästä. Vaikea lähteä
mistään oikein liikkeelle taas näin pitkän tauon jälkeen, vaikka
tekemistä onkin riittänyt!



Olimme Latviassa Baltian Voittaja reissussa. (tulipa monta isoa
alkukirjainta). Kerttu oli junioriluokan kakkonen ERI:llä ja sai KP:n,
että oiekin kivasti meni. En jaksa puida kyseistä näyttelyä sen enempää
russeleiden osalta. Täällä.



Sunnuntaina mäyräkoirakehällä tapasin meidän Toopen isän, sekä
siskopuolen, ja velipuolia. Olivat positiivisia yllätyksiä kaikki, ja
menestyivät mukavasti kehässä.



Reissu itsessään oli ihana ja matkaseura paras mahdollinen, kiitokset vaan kaikille!



Mitäs sitten muuta on ehtinyt tapahtua.



Olen alkanut kuntoilemaan kerrankin ihan "tosissaan" (ratsastushan ei
ole kuulemma oikeaa kuntoilua..). Käyn salilla ahkerasti, pari kolme
kerta viikossa. Tällä viikolla on tosin tullut käytyä näköjään jo
neljäkin kertaa. Kummasti se virkistää mieltä. Ja tuolla meidän salilla
on aivan ihana ja rentouttava infrapunasauna, jossa voisin käydä vaikka
joka päivä saunomassa.



Agility menee ihan mukavasti. Fanin pahimmat kompastuskivet, kepit ja
kontaktit on oleet kovan treenin alla. Kepit menee jo ihan kivasti, ja
kontaktitkin otti viime treeneissä yllättävän hienosti. Ihme ja kumma.
Keväällä koitetaan päästä taas kisaamaan.



Koulu menee kivasti. Arvosanat on olleet ihan mukavaa luettavaa, ja
muutenkin tuntuu kivalta opiskella. Tosin, nyt on ollut hetki kamalaa
hässäkkää, eikä ole oikein ehtinyt keskittyä kouluun 100%:sti.



Auto on vihdoin kunnossa, se oli kahteen otteeseen korjattavana, ja nyt
sillä saa taas ajaa ihan täyspainoisesti, aikaisemmin kun se oli vähän
niinkuin saikulla..



Regina on astutettu, ja sharppupentuja odotetaan vuoden alkuun, isä on
ihanaakin ihanampi intti- ja multivalio Pai, joka on alkuperäinen syy
siihen että minulle sharppu ylipäänsä tuli.



Ensi kevään pentusuunnitelmatkin on vihdoin valmiina, ja ne löytyy mun
sivuiltani. Pentuja on siis tulossa sijoitusnartuille Kertulle ja
Smulanille, sekä eräälle kasvatilleni. Kaksi urokisista on karvaisia,
tonen vähemmän, ja toinen vähän enemmän. Vaikka yleisesti pidänkin
enemmän sileistä russeleista, niin josku on vaan pakko antaa periksi
jossain ominaisuuksissa, ja karvanlaatu nyt on ensimmäisiä. Parhaassa
tapauksessa näissäkin kahdessa pentueessa jokunen sileä pentu saattaa
syntyä. Kolmas kevään pentueista tulee olemaan varmuudella sileä.



Kevään suunnitelmiin noin muuten koirarintamalla kuulunee
pentunäyttelyitä kasvattien kanssa, ainakin  nyt yksi. Katsotaan mitä
tuon Fiiniliinin kanssa tehdään, muutamassa pentunäyttelyssä varmasti
pyörähdetään ihan vaan kokemusta hankkimassa, mutta tuo kun ei mikään
näyttelykapine oikein ole, niin katsotaan innostutaanko tässä
lapsuusaikana kovin paljoa kiertämään. Isona sitten muutamissa
näyttelyissä käydää ihmettelemässä mitä ne tuomarisedät ja -tädit on
mieltä, mutta pääasiassa meillä olisi tarkoitus keskittyä agilityyn.
Myös keinoluolilla koitetaan onneamme, ja toivottavasti päästään ihan
kokeisiin asti, emännän kiireistä riippuen tietty..



No niin, nythän on jo kevääksi asti sitten kirjoitettukin blogia, joten ei tarvi hetkeen käydä täälä, vai mitä?



Ei vaan, luulen että tässä tapahtuu vaikka mitä, ehkä ihan lähiaikoinakin.



Nyt eletään tosi erikoisia aikoja. Ihmiset on jotenkin ihmeellisen
avoimia, kaikinpuolin. Sellaiset ihmiset jotka eivät ole ennen paljoa
pukahtaneet, ovat alkaneet viritellä yllättävän syvällisiäkin
keskusteluja, mikä tuntuu varsin oudolta. Paljon on nyt myös
ilmaantunut uusia tuttavuuksia, ja jotkin vanhat tutut on yhtäkkiä
muuttuneet paljon, miten sen voisi sanoa, läheisemmiksi.



Huomenna meillä on pentupeuhajaiset. Tosin kovin montaa pentua ei nyt
taida paikalle tulla. Sirton molemmat veljet, sekä emä kuitenkin. Ja
Sulo, mun ihana kasvattini. Fiini tietysti ihan kotivahvistuksena
(kuten tuo Siron toinen velikin tällä hetkellä). Kämppä on kuin pommin
jäljiltä, mutta niin se varmaan olisi pentupuuhailujenkin jälkeen, että
ehkä se ei ole suuri vahinko. Aamulla jos vähän sitten jaksaa järjestellä.






tiistai 30. lokakuuta 2007

Rankka viikonloppu



Perjantaina menin  baarille katsomaan josko olisi kavereita liikenteessä. Ei juurikaan ollut, mutta törmäsin erääseen nuorisoteatteriaikaiseen kaveriin. Aika hauskaa.

Kun pääsin kotiin, koitin käydä nukkumaan, mutta sepä ei onnistunutkaan. Selkä sanoi sopimuksensa irti, enkä saanut sitä rusautettua millään ilveellä, joten en saanut nukuttua, ja nousin joskus 7 jälkeen ylös sängystä, entistä väsyneempänä.

Lauantai päivä meni siirrellessä tavaroita paikasta a paikkaan b, niitä kun oli vielä muuton jäljiltä täällä joka puolella levällään, ja on kyllä edelleenkin..

Juuri kun ajattelin että kohta on valmista ja pääsen torkuille, soi puhelin. Meille oli vapautunut paikka Janita Leinosen koulutuksesta, jonne täytyisi lähteä noin tunnin sisään. No, kiva. Marianne onneksi lähti mukaani, joten ei tarvinnut Vääksyyn asti yksin ajella. Koulutus oli kiva, mutta harmillisesti ryhmässämme oli pari koirakkoa, joiden kanssa junnattiin niin paljon yksinkertaisia asioita, että emme päässeet aivan täyspainoisesti treenaamaan. Fanilla ja minulla meni kuitenkin oikein hienosti.

Sitten tulin kotiin ottamaan kasvatinomistajat vastaan, ja hetken kuluttua lähdinkin jo töihin.

Oli muuten harvinaisen kiva työyö, vaikka jouduttiin työskentelemään jopa tunti pidempään. Olin koko ajan kamalan hyvällä, ja iloisella tuulella ja vähän väliä jäin lörpöttelemään ja lirkuttelemaan asiakkaiden kanssa. Suorastaan järkyttävää! Mutta, toisaalta, jos siellä nykyisin on noin kivaa, ni sitten vaan paljon vuoroja mulle kiitos ;)

Seuraavana aamuna olikin sitten koiranäyttely Lahdessa. Näyttely meni hienosti. Neljästä kasvatista kolme sai EH:n ja yksi H:n, Kerttu sai ERI:n. Tuomari oli melko tiukka, mutta pidin hänestä, ja hänen tyylistään arvostella koiria.

Näyttelyn jälkeen olin jo aivan naattii, mutta pidimme vielä Kisentel's -tapaamisen meillä. Paikalle saapui useita koiria, ja oli ihanaa että jälleen kerran selvittiin tappeluitta, vaikka saman katon alla oli monta  keskenään vierasta urosta.

Kiitokset kaikille paikalle saapuneille!

Maanantai olikin sitten minulle univelan tasauspäivä. Ja nyt sitten tässä valvon kun ei enää nukuta :D Otan kohta kyllä pienet torkut ennen kuin nousen.



tiistai 23. lokakuuta 2007

Kyllööttää



Kummallista, olin ihan varma että ulkomailla matkailu piristäisi. No, piristihän se, hetkeksi. Mutta loppujen lopuksi se taisi olla vähän niin kuin hyvä humala, ja nyt on sitten krapula.

En ehtinyt kauaakaan olla Suomessa kun iski täydellinen kyllästyminen, oikeastaan ihan kaikkeen. Etenkin ihmisiin. Kaverit, älkää loukkaantuko, olette edelleen tärkeitä, mutta nää muut. Jotenkin vaan tuntuu, että jotain puuttuu, en vielä tiedä mitä. Kerron kun keksin.

Ihan kivojakin asioita on tapahtunut, ja periaatteessa mun mielialani onkin ihan iloinen ja onnellinen, mutta kuitenkin jotenkin vaan tosi kyllästynyt. Toivottavasti keksin pian jotain piristävää, joka auttaa jaksamaan.

Sitten niihin kivoihin asioihin:
Viime sunnuntaina kasvattini Sass oli Rakveressä, Virossa näyttelyssä JUN-ERI/2, PU2 !! Hienoa! Paikalla oli viisi muutakin urosta, joten ihan itsestäänselvyys ei tuo tulos ollut. Sass on siis Fanin poika, ja Danan tyttärenpoika. Myös Danan tyttärentytär oli sunnuntaina Seinäjoella PN4, onnea kasvattajalle! Kyllä Dana on polleeta lapsenlapsistaan, vaikkei myönnäkään olevansa mummoa, saati isomummo, jota se on mm. meitin Fiiniliinille.

Viime viikolla päätin mys vihdoin rekisteröityä Facebookiin, joka on kyllä aika mahtava keksintö. Kaverini pyysi minua sinne jo joskus pari kuukautta sitten, mutta en saanut aikaiseksi. Nyt sitten otin itseäni niskasta kiinni. Ja kyllä sieltä sitten löytyikin vaikka mitä, ihan heti alkuun. Sain esimerkiksi yhteyden Australian serkkuuni, joka oli pieni tyttö kun kävimme hänen luonaan kylässä, ja on nyt jo 19-vuotias! Uskomatonta.

Tänään kävin pitkästä aikaa ratsastamassa. Mun autoni meni rikki heti reissujen jälkeen, joten olen hiukan kyytien varassa toistaiseksi. Rokki oli aivan unelma. Liikkui heti alusta asti tosi kevyesti ja rennosti, tuntui hyvältä. Harjoittelimme myös raviväistöjä, ja meni tosi kivasti.

Ensi viikonloppua odotan innolla, en siksi että olen menossa töihin, vaan siksi että on Lahden KV-näyttely. Sinne on tulossa paljon "meikäläisiä", ja näyttelyn jälkeen tapaamme vielä meillä täällä. Kasvatteja on aina kiva nähdä, en malta odottaa!

Tällä viikolla koitan ottaa itseäni niskasta kiinni ja järjestellä joitain näitä muuton jälkiä pois täältä.  Toivotaan että onnistuu.






keskiviikko 17. lokakuuta 2007

Reissulikka, todenteolla


Huh, nyt on tehty reissua toisen perään ja koettu paljon, hyvää, pahaa ja siltä väliltä. Kuukauden kirjoitustauon jälkeen on vaikea kirjoittaa. En yhtään tiedä mistä aloittaisin.

No, ainakin aloitimme kisauran ponskun kanssa. Rokki osallistui harjoituskisoihin sekä raviohjelmaan, että kahteen esteluokkaan (max.40cm ja 50-70cm). Kouluosuus oli kammotus, siis mulle tietysti kun mähän inhoan kisata koulua, mutta myös ponille, koska koulukentän reunalla on matalat valkoiset aidat jotka syö pieniä poneja aamu-, ilta- ja välipalaksi, joten niiden lähelle ei kannata mennä. Yli 50% saatiin kumminkin, että ihan kiva, muistin sentään radan :D

Esteet.. no, ensinnäkin, tämä esterata olikin kinkkisempi kuin luulin. Se sisälsi maasto-osuuden jossa oli kaiken maailman kammotus erikoisesteitä tiellä ja pellolla. Ne olivat pienen ponivarsan mielestä kovin kammottavia, ja niitä piti joko kieltää ihan kunnolla, tai ainakin hypätä pysähdyksistä. Kun  kavuttiin kentälle, ei erikoisesteet haitanneet enää mitään, ponin logiikalla: "Nää on kentällä, ja kentällä mä oon ennenkin hypännyt" - juu.. niinpä.

Tämän jälkeen poni oli jo aika puhki ja mietin viitsinkö lainkaan mennä sillä enää toista esterataa (samat maasto-osuudet, yksi korkeampi puunrunko, ja rataesteet korotettu). Halusin kuitenkin mielenkiinnosta, eläinten käyttäytymistieteitä opiskelevana, kokeilla miten poni suhtautuu näihin kummastuksiin toisella yrittämällä. Ja, kuten hiukan arvelinkin, tällä kertaa mentiin koko rata korvat hörössä täydellä höyryllä ja poni-innolla läpi, puhtaasti. Toin kentän jälkeen seurasi harmillinen pukitteluosuus, joka oli tullut meille kaikille tutuksi jo matalammalla radalla. Tämä vei meiltä aikaa ja pudotti sijoituksen kolmanneksi. Ihan hyvin kuitenkin ensikertalaisilta, ja ottaen huomioon että ponskukin on tosiaan vasta 4v.

Seuraavaksi mennään ihan vaan rataesteille, tosin, ne saattaakin olla sitten maneesissa, ja ans kattoo mitä mörköjä maneesit pitävätkään sisällään.

No, sitten lähdin kohti uutta manteretta. Afrikassa en ennen ole käynyt. Matkustin Tunisian lämpöön viikoksi. Reissu oli ihana. Aurinko paistoi lähes koko loman, ilman lämpötila oli yli 27, vettä satoi viimeisenä päivänä, huimat puolisen tuntia. Paikka oli mukava, tosin sen tutkimiseen oli aivan liian vähän aikaa. Iltahulinat oli hauskoja, ja sain ilokseni myös tutustua paikalliseen elämään ihan aitiopaikalta. Ruokaravintoloissa valikoima oli odotettua pienempi, mutta ruoka kyllä hyvää ihan joka kerta. Hotelli oli aika ihana, kaksi allasta vesiliukumäet ja kaikki. Myös hieroja löytyi, ja kertaalleen kävinkin puolen tunnin kokovartalo hieronnassa, ja kyllä oli ihanaa.

Kun kotiuduin Tunisiasta, ehdin olla yhden kokonaisen päivän kotona, kunnes lähdimme Latviaan koiranäyttelyreissulle erittäin hyvän ystäväni kanssa. Matka oli ihana, matkaseura paras mahdollinen. Meillä oli superhauskaa koko reissun ajan. Ja kaiken päälle koiratkin menestyivät. Sijoitusnarttuni Kerttu voitti junnuluokan, jossa kilpailijana oli kaunis eestiläinen junnuvalio. Näin ollen Kerttu sai ensimmäisen junnusertinsä, ja oli lopulta vielä ROP. Ryhmäkilpailussa norjalainen tuomari jätti Kertun vielä kuuden parhaan terrierin joukkoon, kunnes kätteli meidät ulos juuri ennen ensimmäistä sijoitusta, aika hienosti ensikertaaiselta ryhmäkehässä. Kertun isä Jätti oli VSP ja sai sertin, tullen sekä Latvian että Baltian muotovalioksi. Upeeta! Myös Ketun uusi paraskaveri, Edith, voitti oman luokkansa, oli PN2 ja sai sertin! Mahtavaa!

Seuraava näyttely meillä on Kertun, ja monen muun omistamani tai kasvattamani koiran kanssa Lahdessa puolentoista viikon kuluttua. Toivottavasti ehdin seuraamaan näyttelyä kehän kiertämisen lisäksi.

Olen myös päättänyt että Kerttu pääsee pian äitiyslomalle, sillä aion aikaisemmista suunnitelmistani poiketen astuttaa sen jo seuraavasta juoksusta. Urosvalinta on vielä avoin, tai siis olen jo kysellyt ihastelemaani urosta, mutta nyt odottelemme uroksen omistajan vastausta.

Lomamatkani aikana myös Fani kävi pyörähtämässä radalla, se edusti Mariannen kanssa russeliyhdistystä joukkuepiirinmestaruuksissa. Marianne ja Fani eivät ennen tuota olleet yhden yhtä estettä yhdessä menneet, eikä Fania ole koskaan ennen kukaan muu ohjannut kuin minä. Kuitenkin Marianne ja Fani saivat upeasti tuloksen, ja russelijoukkue tuli neljänneksi. Kuuleman mukaan rata oli todella kinkkinen, ja hyllyjä oli tullut paljon. Hienoa Fani ja Marianne! Hyvä tietää että on olemassa joku, jonka kanssa Fani menee hienosti, jos joskus toistekin tarvitsen tuuraajaa kisoihin.

Nyt olen vihdoin kotona, ja sekin on aika ihanaa. Polvipentele vaan tuntuu nyt vihoitelevan. Taidan ottaa särkylääkettä ennen nukkumaanmenoa, sillä viime yönä kertaalleen heräsin sietämättömään kipuun.

maanantai 17. syyskuuta 2007

Viihdeviikonloppu


Viime viikonloppuna päätin vihdoin pitkästä aikaa siirtyä viihteelle. Diva täytti 10vuotta, siellä oli poikien keikka perjantaina, ja lauantaina kutsujuhla, jossa tietysti tarjoilu pelasi.

Viime viikko oli rakka, perjantaihin asti. Koko ajan oli kiire, ja siksi ahdisti, ja pinna oli kireällä, joten perjantai-illan illanvietto tuli kuin tilaukseen.Vihdoinkin sai rentoutua.

Oli ihana nähdä paljon kavereita, ja aamulla oli tosi hyvä olo, rentoutunut. Se ei ehkä ihan pelkästään ollut baaritunnelman ansiota, mutta kuitenkin.

Lauantainakin oli kivasti kavereita liikkeellä, kiitos kaikille jotka viikonloppuna pitivät seuraa, mulla oli oikeesti hauska viikonloppu!

Yksi kaveri lauantaina heitti lauseen: "Elämä on sellainen, että se vie eteenpäin." Itselle tuli vain mieleen, että toisia vie, toisia ei. Hänen elämänsä on muuttunut paljon sinä aikana kun me olemme tunteneet. Itse olen huomannut että olen aika lailla palannut takaisin siihen pisteeseen, jossa olinkun muutin Lahteen. Toki asunto on vaihtunut, ja mä olen vanhentunut, mutta periaatteessa kuitenkin. Tässä sitä ollaan ja junnataan paikallaan. Mutta, kaippa tää tästä.

Hirveän sekavaa tekstiä, olen pahoillani, mutta minulla on kamalaa vatsakipua, joten en pysty keskittymään. Kasotaan jos pureskellaan tätä jossain vaiheessa tarkemmin.

maanantai 10. syyskuuta 2007

töitä ja työvoittoja



Tällä viikolla hiljenee talo.
Ylihuomenna menemme BAER-testiin, ja sen jälkeen alkaa luovutusrumba.

Yksi pennuista menee taas ulkomaille, Viroon. Pelle on veikeän näköinen poika, saa nähdä mitä siitä kasvaa.
Viime viikonloppuna olimme Fanin kanssa russeleiden agilitymestaruuksissa. Odotukset ei olleet kovin korkealla, meillähän oli takana 9 starttia ja 9 hyllyä. Finaaliradalle päästäkseen tuli saada tulos karsintaradalta. Niin, tulos...

No, lähdettiin kuitenkin aamulla aikaisin ajamaan kohti Purina-Areenaa, jonne en einannut edes löytää kun ajo-ohjeessa luki että kyltissä lukee Pori, mutta sinä luki Vihti... Itse olisin kääntynyt kyllä siitä, mutta kun päätin luottaa ajo-ohjeeseen, tyhmää, eikö?

No, päästiin lopulta kuitenkin ajoissa perille. Ilmoittauduin, moikkasin tuttuja ja aloin katseleaan rataa. Ei mikään kamalan paha. "Mutta, meidän tuurilla joku menee mönkään kuitenkin."

Rataantutustumisessa koitin kerrankin hyvin keskittyä miettmään että mihin se koira nyt sitten ihan oikeesti menee, jos teen näin, jne. Sain ihan sujuvan suunnitelman aikaiseksi.

Lähtö. Fani ei edes varastanut, hienoa Fani! koira oli koko radan ajan muutenkin mielettömän upeasti kuulolla, ei mitään ongelmaa. Paitsi kepit, ja parit kontaktit. Kepeillä ollaan treenattu lähiaikoina liikaa Fanille itselle helpompaa puolta, ja nämä oli sitten sieltä vaikeammalta puolelta. Toisiksi viimeinen este oli puomi pussin perään. Ilmeisesti etenin jo liikaa, joten koira meni puomista ohi, siitä kielto. Takaisn puomille, ja vihdoin maalissa, ja TULOS!!

Tästä sitten taas antam aan ylen pusikkoon, sen jälkeen vähän ikkastiinkin, ja sitten piti vielä muilta russelisteilta käydä varmistamassa että se varmasti oli tulos. Ja olihan se :) Pääsimme siis ulos hyllyputkesta ja vielä finaaliradallekin.

Tämän jälkeen meillä oli kakkoskisa, ja nyt en enää jännittänyt lainkaan, ajattelin ettei mitään väliä, vaikka tulis hylly, meillä on yksi tulos!!

Nooh, tämä rata meni taas kivast, ei varastanut lähdössä, joku kontakti moka, ja sitten ne KEPIT. Ai kamala, sain korjata melkein joka välin. aikaa kului, ja kului... no, tulos saatiin siitäkin taas. Ja vaikka kepeillä kului ikuisuus, niin aikavirhe -7,80

Tuolla kisoissa palkittiin 5 ensimmäistä, ja Fani ylsi molemmilla radoilla palkinnoillekin. Ensimmäisellä radalla 5. ja toisella 4. Hienoa!!! Tulokset e päätä huimanneet, 20 ja 15, mutta muille tuli hyllyjä sitten meidänkin edestä.

Finaalinrata. Juu, katsetiin Lauran kanssa kun alkoivat laittaa numeroita finaaliradalle. Aika kauheeta pyöritystä. Ajattelin vaan, että eipä sen niin väliä, me voitettiin itsemme jo kun päästiin finaaliin.

Ennen minejä oli maxt, katseltiin niiden suoriukia, ja aika paljon tul hyllyä, etenkin nopeilla koirilla.
Fani on nopea, joten ajattelin, että se ponkaisee varmaankin johonkin väärälle esteelle, tms.

Rataantutustuessa hoksasin vielä yhden pelastavan ohjauksen, jota päätin kokeilla.

Lähtö, Fani aavistuksen varasti lähdössä, mutta onneksi alussa heti oli pussi, jotenka en myöhästynyt itse lainkaan. Mentiin oikeaan putken päähän. se vienti olikin vielä helpompi kun  olin ajatellut. Sitten hankala kohta. onnistuin ohjaamaan juuri kuten olin suunnitellut, ja nappiin meni. Seuraava hankala kohta oli kamala pyöritys. Ensimmäinen vienti oli helppo, koira laskeutui juuri sopivasti sinne mistä sen pitikin mennä, sitten tuli se vaikea kohta, johon tosiaan rataantutustuessa keksin keinon, tai ainakin toivoin niin. Onnistuin aika hyvin tekemään sen juuri niin, mielestäni, ja nappiin meni, Fani ei edes vilkaissutkaan ansapuomille!

Hetken päästä alkoi mokat. omaa tyhmyyttäni en vienyt koiraa putkeen tarpeeksi läheltä. Fani irtoaa ja hakee putken hyvin, mutta ei väsyneenä, silloin sitä tarvitsee auttaa, mutta enhän mä tajunnut. Siitä kielto. Tästä siis seurasi että olin myöhässä kepeillä, kielto. Mutta nyt meni kepit muuten hienosti, ne olikin "Fanin puolelta". seuraavassakin kohdassa olin edelleen aavistuksen myöhässä, joten jouduin tekemään pelastusohjauksen, näistä en tykkää, mutta onneksi ne meillä onnistuu useimmiten.

Sitten puomi, kontaktivirhe, hyppy, maalissa, ja tulos!!! Ihan uskomatonta. Vasa aamulla saatiin eka tulos ylipäätänä kkösistä, ja vielä illalla kolmosten radaltakin tulos, olin kyllä ihan äimänä. Mahtava tunne.

Rata ei ollut kovin helppo, tuloksista katsoin että melkein puolet kaikista kolmosista teki hyllyn. Finalistirusseleista vain 5 sai tuloksen, joten Fani sijoittui mestaruuskisoissa viidenneksi, ja palkittiin parhaana 1-2 luokan koirana kunniamaininnalla :D Hienoa Fani! Tästä se vihdoin lähtee!

Ny täytyy alkaa armoton keppitreeni, joka on jäänyt kyllä ihan mun laiskuuttani, nimittäin meillä on omassa puhassa kepit...

Kontaktit tarvii myös saada kuntoon.


Fiini-piiperöstä: Se on aika ihana ja oppivainen pentu, osaa jo istua, sekä istua ja odottaa, Tietää myös että luoksetulossa istutaan :D Maahanmenoa reenattiin myös hiukan jo tuolla agimestaruuksissa. :)

Tiistaina on oman seuran mestaruudet. Fani osallistuu kilpaileviin, ja Dana mölliköihin. Tiistaina saan ilmeisesti myös kuulla mun työtilanteesta jatkossa. Ans kattoo.

Viime viikonlopun olin vaihteesi baarilla töissä, ja hiukan oli rankkaa, kun oli päivällä nuo kisat. No, ehkä sitäkin kestäis.






keskiviikko 29. elokuuta 2007

Joillain käy tuuri



Nyt ei kotona ole enää kuin 7 pentua. Huomenna tulee eräs perhe katsomaan Finskiä, ja jos kaikki hyvin menee, lähtee Finski varmaankin heidän mukaansa. Surullista, sillä Finskin piti alunperin jäädä minulle, mutta viime viikoisessa BAER-estissä ilmeni että Finskin vasen korva on kuuro, joten pentu meni EJ-rekisteriin.

Nyt minulle jää sitten pikkuinen Fiini-tyttö joka on reipas kuin mikä. Ja kuulee. Olen jo muutamaan kertaan joutunut neitokaista muistuttamaan, että "sun kuulosi on testattu, joten älä yhtään esitä kuuroa!".

Pikkupojista on enää vain yksi vailla kotia, ja sillekin yhdelle on kysyntää aivan riittävästi.

Huomenna pitää taas kiirettä. Täytyy koittaa hiukan järejestellä päivällä, sillä haimme juuri kaikki loput tavarat vanhalta asunnolta, ja täällä on jälleen aikamoinen kaaos. Iltapäivällä tulee vieraita, kaksi kasvatin omistajaa tulee katsomaan pentuja, ja saatamme vihdoin saada siis uusia kuviakin lapsukaisista. Sen jälkeen tulee vielä kahdet pennunostajat.

Älä muuten ihmettele mahdollisia kirjoitusvirheitä. Minun tietokoneeni särkyi ukonilmalla, ja nyt minulla on uusi moderni läppäri. En ole koskaan tullut näiden läppäreiden näppisten kanssa toimeen, enkä tule nytkään. Toivottavasti jonain päivänä opin.

Tämäkin kone alkaa hiljalleen olla viimeistä silausta vaille valmis, mikä tarkoittaa sitä, että pääsen jälleen sivujen päivittelyyn käsiksi. Tällä viikolla koitan päivitellä kiireellisimmät jutut, kaikkialle. Tai siis ylihuomenna. Perjantaina lähden taas jo töihin. Sunnuntaina tulen takaisin.

Muuta elämää minulla ei sitten juuri olekaan tässä ollut. Viime viikonloppuna kävimme Terri-Erissä. Parson-vahvistus sai tylsästi H:n, mutta kaverini russeli sai ERI:n ja sijoittui luokassaan neljänneksi 13 junnun joukossa!! Hienoa! Ja onnittelut! Oli taas ilo esittää kaunis koira.

Olen hiukan väsynyt taas ihmisiin. Tuntuu että kaikki haluaa pahoittaa toistensa mieltä, tai jos ei vaikka haluakaan, niin tekee sitä tietämätään. Itsellä on ollut nyt aika rankkaa kaikkine kurjine tapahtumineen, eikä ole ketään kuka hiukan lohduttaisi. Harmillista.

Eräs tärkeä ystäväni elää tällä hetkellä myös aika rankkaa vaihetta elämässään, sen rinnalla omatkin vastoinkäymiset tuntuu ihan mitättömiltä. Toivonmukaan hän tietää että täällä ollaan ja myötäeletään, ja jos hätä tulee niin aina saa soittaa! Kyllä se siitä vielä helpottaa, mä lupaan!

Mietiskelin tänään tätä mun yhteydenpito-ongelmaani, viimeksi kouvolassa käydessäni nolostuin tavatessani lapsuudenkaverini. Huomasin etten tiennyt hänen nykyelämästään tuon taivaallista. Pitäisi opetella pitämään enemmän yhteyttä. Onneksi minulla on yksi ystävä lapsuudesta, jonka olen koko ikäni tuntenut, joka pitää huolen siitä että pysyn edes jonkin verran ajan tasalla, ja että edes silloin tällöin ainakin yritän tavata vanhoja ystäviämme. Piakkoin meidän pitäisikin tavata erään toisen tärkeän ystävän kanssa, sillä tämä on lähdössä maailman ääriin pitkäksi aikaa. En ole yhtään kateellinen, tai siis ainakaan paljoa.

Nyt lähden uneksimaan, toivon mukaan paremmasta huomisesta. Vielä joskus mullakin käy tuuri ;)

tiistai 21. elokuuta 2007

Älä turhaan turhia luule...


Voisi kuvitella että olen laiskoitellut kun en hetkeen ole mitään
kirjoittanut. Mutta höpönpöpön. Olen aloittanut työt jälleen. Olin koko
viime viikonlopun töissä, ja kahden viikon päästä jälleen menen.



Pennut kasvavat ja kasvavat. Yksi on jo lähtenytkin omaan kotiinsa.
Pennut on kivoja, mutta kyllä sitä aina helpottuu kun alkavat lähteä
uusiin  koteihinsa. Ikävä tulee, mutta työnmäärä vähenee jälleen :)



Sunnuntaina kantautui iloisia uutisia Tallinnasta. Kasvattini oli
ensimmäistä kertaa virallisessa näyttelyssä tuloksella: JUN-ERI2/PU4 !!
Aika hienoa.



Itse siirryin viimein digiaikaan, kun sain viime viikolla hankittua
digiboksin. Nyt näkyy muitakin kanavia kuin 1 ja 4 :Dajatttelin vielä
repäistä ja hankkia mös dvd-soittimen. Paljon olisi kyllä muitakin
hankintoja.



Rokkikin vaihtoi tänään tallipaikkaa, kaverini talliin. Huomenna lähden katsomaan kuinka poika on kotiutunut.



Olen edelleen työviikonlopun jäljiltä sen verram väsynyt, etten jaksa
tämän enempää tarinoida. Koitan kertoa seikkaperäisemmin ensi kerralla.
Nyt menen nukkumaan, jotta jaksan aamusta lähteä käymään tallilla
ratsastamassa ponskun. Illalla on sitten taas agitreenit.



perjantai 3. elokuuta 2007

Ei vanha mutta vaivanen


Jestas että voi nuori ihminen olla vaivanen. Tänään ei ole tullut
mistään mitään taas kipujen takia. Koko yläselkä, niskat ja hartiat
taas niin jumissa ja kipeät, ettei paljoa ranka taivu. Samasta syystä
on sitten ollut päänsärkyäkin koko päivän. Kuinkahan kauan vielä menee
ennen kuin pääsen lääkäriin asti.


Pidimme alkeiskurssilaisille hauskat leikkimieliset kisat. Rata
itsessään oli melkoisen vaikea, ja kurssilaiset taisivat olla
aavistuksen kauhuissaan. Mutta lopulta sitten paljastimme, että
joutuvat myös itse menemään esteet putkea, puomia ja pöytää
lukuunottamatta, ja koira kiinnitetään vyöllä olevaan flexiin, johon ei
tietenkään saa koskea. Me kuvittelimme toisen kouluttajan kanssa että
saamme nauraa makeasti, mutta mitä vielä. Kaikilla oli koirat älyttömän
hienosti kuulolla, eivätkä tehneet juurikaan virjeitä. Vähän ehkä
tylsää..

Jouduimme menemään saman vielä itsekin, mun
koirilla, ja olin tosi yllättynyt Danasta, kun se meni vieraankin
ihmisen kanssa todella mainiosti. No, lihapullan voimalla :D


Treenasin hiukan omien kanssa kontakteja, keppejä ja keinua. Ihan hyvin
meni, paitsi että se meidän uusi keinu on kyllä vähän kökkö. Hyppii ja
pomppii kuin mikäkin. Toivottavasti nuo menee keinun kunnolla kisoissa,
kun keinuvarma Fanikin hyppeli keinulta pois tänään :(

Ensi viikolla on vielä ulkopuolisen kouluttajan vetämät treenit ennen kisoja. Hyvä homma, niistä on aina hirmuisesti hyötyä.


Huomenna on ihan vapaa päivä! Ihanaa! Koitan viimein siivota.
Viikonloppuna pitäisi tulla pennun ostajaehdokkaita kylään. Toivon
ainakin niin. Pikkupennuista kaksi avasi silmänsä tänään, päivää vaille
2-viikkoisina. Loput avaavat varmaan sitten huomenna. Jännityksellä
odotan ainakin mustasilmäisen Niken silmien avautumista, se on varmaan
veikeä näky. Jännitän myös PellePellen (mustakorva) silmien aukeamista,
sillä sillä on toisen silmän sisäkulma musta. Lieneekö joku toinen
pentu iskenyt turpaan jo pienenä :D Ovat kaikki kyllä niin vahvoja
voimapusseja että alta pois. Ja päät, ne on aikamoisia virtahevon
päitä. Yllätyksekseni pentulaatikossa ei enää ole myöskään ainoatakaan
kokovalkoista, sillä Pumalle on tullut korvan juureen musta läntti.
Pigmentit on oikeastaan kaikilla aika hyvät, nenuissa siis, ja olleet
jo pitkään. Yhdellä taitaa vielä olla hiukan possunenu, muilla onkin
ihan pikimustat. Itse asiassahan niillä valkopäisillä oli jo
syntyessään suht mustat nenät, vaikka useimmiten russelinpennut
syntyvät pinkkinenuina. Ainakin meillä. Toivottavasti niille tulisi
muutenkin isänsä vahva musta pigmentti.

Ai niin, sain
toissapäivänä kutsun serkkuni kihlajaisjuhlaan, ja nyt mulla on sitten
aivan ihana uusi mekko, juhlaa varten :) En malta odottaa niitä juhlia,
koska ajattelin että laitan tuon mekon vasta silloin ensi kertaa
päälleni :)

Odotan kyllä muutenkin. Juhlat on silloin
tällöin ihan kivoja, ja niissä näkee vanhoja tuttuja, tässä tapauksessa
sukulaisia. Meidän suku on hiukan erikoinen, mutta suku silti. Samasta
suvusta toinen serkkuni on kuulemma mennyt naimisiin pitkäaikaisen
tyttöystävänsä kanssa. vain todistajien läsnäollessa, tms. En tiedä
koska, kuulin vain.

Hauskaa että serkut vakiintuvat. Mulla
ei ole Suomessa kuin kaksi itseäni nuorempaa serkkua, ja vasta nyt
lähiaikoina mun serkut ovat alkaneet paukahdella naimisiin. Ensimmäinen
oli isän puolelta vanhin serkku, ja nyt sitten nämä äidin puolelta
kaksi vanhinta. Jos me ikäjärjestyksessä mennään, ja tällä tempolla,
niin mä en ole vuorossa ikinä. Ja toisaalta, mähän en edes ole
suunnitellut ikinä meneväni naimisiin, joten sääli niitä mua nuorempia.
Saavat ikuisuuden odottaa. Vain yhdelle mun serkuistani on tähän
mennessä siunaantunut lapsia. Tälle isän puolelta vanhimmalle, kaksin
kappalein jo. eika heikosti sikiävää porukkaa taidetaan olla. Vai
ollaanko me sitten vaan hitaasti kypsyviä. Tiedä häntä.

On
kuitenkin hauska että mullakin on serkkuja. Toivottavasti mun omillakin
lapsilla tulevaisuudessa olisi sellaisia. Mähän olen ainoa lapsi, joten
äidin puoleltaan he eivät voi serkkuja saada. Tässäkin kohtaa jätetään
vastuu siis sille isälle, josko sellaista koskaan edes löytyy.


Mä olen melkein heittänyt kirveen jo kaivoon. En viitsinyt kuitenkaan,
kun vasta viikko sitten vaari sen minulle osti, se voisi olla
epäkohteliasta. Silloinkin kun mummi ja vaari kävivät täällä, niin
mummi alkoi puhua siitä kuinka minun pitäisi hankkia mies ja niin
edespäin. En kehdannut sanoa, että kuka tämmöistä huolii.


Kai mulal on vaan huono tuuri. Tai en oikeastaan tiedä enää itsekään
mikä on mennyt vikaan. oon kai vaan turhan kranttu, ja sitten kun
löydän jonkun, joka vastaa mun ihanteitani (voiko näin sanoa?), niin
aina menee ristiin, ja mä en sitten ole sopiva sille toiselle
osapuolelle. Tai sitten on jokin muu este. Luulen että mut on
tarkoitettu vanhaksi piiaksi koirien kanssa eläjäksi.

Hah,
ja teoria piti taas paikkansa. Jälleen kerran minut kohdannut on
vakiintunut. Jälkeenpäin. Heh, on se aina yhtä ironista, tavallaan.


Mutta, en mä masennu. Kompastelen, ja joskus kaadun, mutta aina oon
noussut takaisin, ja pää pystyssä kulkenut. Bälillä on kyllä tullut sen
päiväisissäkin mutaojissa ryvettyä, että jälkeenpäin on mietityttänyt
että millä hitolla on selvinnyt puhtaaksi ja kuivaksi. Mutta on vaan,
ja taas on porskutettu.

Yksi asia mua ahdistaa tällä
hetkellä. Mä olen haavoittuvainen. Kamala tilanne mulle, joka
normaalisti olen vahva kuin.. mikä on niin  vahva? Kallio. Nyt on
kyllä pinta niin säröillä ettei ennen ole ollut. Inhoan tätä tunnetta,
vaikka se onkin ihan inhimillinen, ja olen sen ansiosta ehkä enemmän
ihminen kuin koskaan ennen. Tai ainakaan vuosiin ja taas vuosiin.
Haluaisin toisaalta olla taas oma vahva itseni. Mutta kun periaatteessa
nautin siitä että tunnen. Vaikka tuntuu h*lvetin pahalle, niin silti tuntuu. No, ehkä senkin asian kanssa on vain opittava elämään.

Nyt haluan katsoa vähän jotain komediaa, ja mässäillä karkkia. Sitten nukkumaan.

torstai 2. elokuuta 2007

Hieno päivä.


Tänään oli todella kiva ilma. Pennut saivat olla ulkona lähes koko
päivän. Mikäpä sen parempaa. Ne ovat kyllä veikeitä. iloisia pikkuisia,
hännät heiluu kaiken aikaa. Yllättävän rauhallisia, vaikka
vipeltävätkin menemään kaiken aikaa.



Tänään oli muutenkin suhteellisen rento päivä. Huomenna sitten täytyy
taas panostaa. Tosin, huomenna on illalla vetämäni alkeiskurssin
viimeinen kerta. Täytyy päivällä hiukan suunnitella. Ja alkeiskurssin
jälkeen meille tulee vielä vieraita. Aamupäivällä voisi siis olla syytä
siivota.



Nyt lähden nukkumaan ja keräämään voimia huomiseen.



keskiviikko 1. elokuuta 2007

Missä mennään?


Elokuu.


Onko elokuu sitten syksyn alkua, vai kesän loppua, se selvinnee pian.
Tänään on tuntunut syksyltä. Viikonlopuksi ovat luvanneet kesäisiä
kelejä. Ihanaa, sillä meillä on suunnitelmissa kaverin kanssa reissu
Kouvolaan Kuninkuusraveihin.





Mun elämässä on menossa selvä syksy jo. Talvi tulee, niin kylmää
puhaltaa. Voimat on loppu, ja syysmasennusta pukkaa. Toi on muuten aika
hauskaa, on syysmasennusta ja kevätmasennusta, ja milloin mitäkin
masennusta, vaikka tosiasiassa masennukset kai kuitenkin johtuu ihan
muusta kun vuodenajoista.





Mun tärkeä kaverini ilmoitti että tulee taas pitkästä aikaa Lahteen.
Tajusin tuossa illalla olevani itse tuolloin Tallinnassa, tosin vain
sunnuntain, toivon mukaan. Täytyy muistaa kuitenkin pikaisesti ilmoittaa asiasta mun kaverille.



Tallinnaan olen menossa koiranäyttelyyn. Mun kasvattini on ensimäistä
kertaa junnuissa, ja olen luvannut esittää myös yhden toisen rotuisen
koiran. Täytyy tutustua niiden esitystapaan vielä tässä lähiaikoina.



Meidän pennut on jo isoja. Isommat pennut ovat yli 5-viikkoisia, ja
syövät jo ahneesti kiinteää ruokaa. Emo ei niitä enää kovin paljoa
imettele. Kun niille laittaa kupillisen kiinteää, niin 5 minuutin
kuluttua kuppi on tyhjä. Toivottavasti säilyttävät ruokahalunsa aina.
Nirso koira on aika tylsä mun mielestä.



Pienemmät pennut on todella pulleita.
Mulla ei ole koskaan ollut noin pullukoita pentuja, en ainakaan muista.
Ne ovat kaikki keskenään lähes samanpainoisia, mikä sekin on aika
uutta. Kaikilla on vahvat isot päät, joissa on todella lyhyet ja leveät
kuonot. Saa nähdä mimmoisia jötkäleitä niistä mahtaa kasvaa. Ne muuten
ottavat jo vahvoja askeleita, vaikka simmut on vielä kiinni. Tosin, ei
enää ihan liimatiukasti, joten voi olla että nämä alkavat katsella
maailmaa jo melko nuorina veitikoina. Ihmeellisen varhaiskypsää
porukkaa.



Kävimme myös katsomassa tuontiurokseni toisia pentuja, jotka ovat
suunnillen samanikäisä kunnämä meilläkin olevat. Samanmoisia jötkäleitä
nekin olivat. Uros tuntuu olevan melko vahva periyttäjä. Toivottavasti
periyttää vain ja ainoastaan kaikkia hienoja ominaisuuksiaan :)



Olimme tänään Fanin ja Danan kanssa jälleen treeneissä, ja treenit meni
taas huippuhienosti. Innostuin siitä viimein hankkimaan
agilitylisenssin, ja samantien ilmoitin kummankin koiran kahden viikon
kuluttua oleviin Riihimäen kisoihin.Fanin kanssa on pakko hioa
kontakteja ennen sitä. Täytynee käydä vapa-ajalla reenailemassa
itsenäisesti. Danan kanssa taas on pakko ottaa keinua, ja muistutella
kepeistä. Hullu minäkun meni Danankin kisoihin ilmoittamaan. Mutta,
onpahan ainakin pellenumeroa yleisölle, kai se on kiva että
agikisoissakin saavat viihdykettä. Ilmoitin molemmat myös russeleiden
rotumestaruuksiin. Järjen riemuvoitto tuokin :D No, Fani nyt juu, mutta
etä Danakin. Saa nähdä kuinka paljon saan hävetä kun päästän "rasvatun
salaman" siellä irti :D Samana viikonloppuna tulee olemaan vielä
joukkuepiirinmestaruudet joihin uskon että ainakin Fani lähtee meidän
seuraa edustamaan, todennäköisesti myös Dana. Ai että.. Saa nähdä
meneekö kisainnostus näiden muutamien kisojen jälkeen ohi taas
hetkeksi. Olisipa tässä jotain möllikisoja nyt ennen noita virallisia.
Torstaina olisi P-HAU:lla, mutta vetämäni alkeiskurssi on juuri
torstaisin, joten sinne emme pääse harjoittelemaan. Meillä on siis
ainoastaan yhdet treenit enenn seuraavia kisoja. Ja siis ennen Danan
ihkaensimmäisiä kisoja. APUVA!!



Ilmoitin myös Toope -the mäyräkoiran- ensimmäiseen näyttelyynsä, tosin
ihan vain pentunäyttelyyn. Saa nähdä kuinka mahtaa käydä. No,
harjoittelemaanhan sinne mennään.



Kai tästä tarvii kohta kömpiä yläkertaan nukkumaan. Olisin itse asiassa
mennyt jo, mutta hoksasin yhtäkkiä, että täällä on hitsin vilakka,
joten aloin lämmittämään huushollia. Ja tässä sitä yhä ollaan.



Huomenna ei ole kiire mihinkään, iltapäivällä tulee trimmattava, mutta
haluaisin päivällä ehtiä kyllä siivota täällä, sekä vanhalla asunnolla.
Ja, käydä kaupoilla. Kaikenlaisia hankintoja täytyisi tehdä. Eli,
suhteellisen aikaisin olisi noustava kuitenkin. Muutenkaan en enää
tykkää nukkua turhan pitkään. Olen saanut melko hyvän unirytmin päälle.



Ai juu, ja opinnot alkaa elokuussa, huuuiii jeee :D Aivan ihanaa päästä tekemään vihdoin sitä mikä on oikeasti lähellä sydäntä.



Kyllä tämä mun elämäni vielä kesäksi kääntyy, ennen joulua, veikkaan mä :) Nyt menen näkemään aurinkoisia unia!



perjantai 20. heinäkuuta 2007

Valvojaiset..


Synnytys on jo näin *näyttää sormilla* lähellä.. ei tässä malta
nukkumaan mennä. Eilen Nasu söi vielä ahneesti yölläkin ennen nukkumaan
menoa. Aamulla ei sitten ruoka enää malttanut. Puolen päivän jälkeen se
siirtyi pentulaatikkoon makoilemaan, eikä ole sieltä juurikaan sen
jälkeen poistunut. Iltapäivällä alkoi petailu. Ei muuten kylläkään
kertaakaan oo mun nähteni pedannut, mutta joka kerta kun menen
yläkertaan, on vällyjä myllätty joko pentulaatikosta tai sängystä.


Tai ei enää. Nyt on se hetki kun odotellaan H-hetkeä. Lämmöt oli jo
pitkään alhaalla. Äsken oli jo hetkellinen läähättelytukio tuossa.
Polttoja siis on jo. ei varmaan ene enää kauaa ennen kuin ensimmäinen
kakara on maailmassa. Ainakin toivon niin.

Nyt on pidettävä tupakkitauko, ja kohta tarkastamassa tilannetta :) Lisää tekstiä pian.

klo.07.06:
Olin juuri nukahtamassa kun alkoi tapahtua. Viimein klo. 05.05 suuren ponnistusten sarjan myötä syntyi ensimmäinen POIKA.
Täytyy myöntää, suusta pääsi ruma sana: "perkele valkonen". No, olihan
sillä onneksi toisen korvan juuressa mustaa, ja toisessa korvassa
muutama pilkku, jipii :)

Tätä poikaa sitten pestiin ja
hoivattiin, ja paljon, poika on ponteva, meni suoraa päätä tissille ja
imee kuin viimeistä päivää. Punnitsin sen yhdessä välissä. 228g, ei
mikään ihan pieni, mutta ei myöskään niin suuri kuin miltä näytti.

Seuraava POIKA syntyi klo. 06.55. ja.. yllätys yllätys VALKOINEN. Näinpä. Tätä toista sankaria en ole vielä ehtinyt punnita, sillä seuraava on jo matkalla maailmaan.

Maha on edelleen aika pallo. Nasu ei vielä taivu pesemään itseään.

Raportti jatkuu siis taas hiukan myöhemmin :)

klo.07.37:
Kolmaskin oli POIKA,
ja valkoinen, mutta tällä oli sentään silmät mustat :D aika veikeä, ei
muuttunut tytöksi vaikka kuinka kauniisti pyysin. Tämä kolmas syntyi
klo.07.28 ja painoa tällä herralla oli 235g. Toisenkin pojan ehdin jo
punnita, se painoi 250g, eli oli tähän mennessä suurin.

Saa
nähdä mitä nuo loput sitten ovat. Eli, raportti jatkuu jälleen
tuonnempana. Voisin haukata hiukan leipää tässä välissä, nythän on
aamupalan aika jo ;)

klo.09.23:
Neljäs POIKA
syntyi klo.09.15. Musta hännäntyvi, ja pyllyläntti. Saa nähdä saadaanko
naiskauneutta lainkaan tällä kertaa. Mä kun niin mielestäni tilasin
tyttöjäkin...

klo.16.27

Olen tässä jo kerennyt huimat 1,5 tuntia nukkumaankin. Tällä hetkellä
kaikki paperit yläkerrassa, joten en muista kellonaikaa, mutta
viideskin oli POIKA. Painoi noin 220g. Kumpikin korva musta.





Näin, siis poikaporukka, tosin, 10 meillä tällä hetkellä olevan pennun jakauma on 6+4, joten, aika tasanhan tuo meni :)

tiistai 17. heinäkuuta 2007

Suuren suuri maailma


Lilan pennut aloittivat eilen "koiran elämän". Söivät ensimmäistä
kertaa kupista velliä, ja sujui heti eka kerrasta lähtien mainiosti.
Tänään pääsivätkin ensimmäistä kertaa käymään pihalla. Täällä on
todella kaunis ilma.



Dana näki pennut ikkunasta ja tahtoisi kamalasti päästä hoivaamaan niitä. Mutta vielä ei ole Danan vuoro.



Nasu vaan odottaa ja odottaa. Ei vielä mitään sen kummempia merkkejä. Toivottavasti synnyttää tämän viikon aikana.





perjantai 13. heinäkuuta 2007

No comments


Eih, ei vieläkään kommentteja. Luulen että kukaan ei edes lue mun
marinoitani enää. Ihmekös tuo kun on menossa tämmöinen kamala
synkistely masistelu märistely kausi. Tuntuu kamalalta marista ja
valittaa koko ajan.



Olen kahtena iltana nyt rentoutunut rauhassa parin viinilasillisen
ääressä. harjoittelen jo ennakkoon, kun ystäväni tuolta jostain kaukaa
on taas pitkästä aikaa (juhannuksesta on ainakin miljuuna vuotta)
tulossa käymän luonani. Meillä on suunnitelmissa viikonloppu täys
juhlaa. Oikeasti emme ole suunnitelleet mitään sellaista, mutta kun
meidän voimamme yhdistyvät, meistä muodostuu semmoinen voimakaksikko,
että kaikki muuttuu juhlaksi.



Tämän lisäksi ensi viikonloppu on myös lopullinen (liian rankka sana,
pitäisi ehkä sanoa toistaiseksi viimeinen..) läksiäisjuhla ystävälleni.
Hän muuttaa piiiitkäksi aikaa pois täältä, Vaasaan. Vaasa on ihan liian
kaukana. Vaas akuitenkin on aina vaikuttanut ihan kivalta kaupungilta,
enkä ole koskaan Vaasassa vieraillut, joten jotain positiivista.



Toinen kaverini olikin jo luvannut että lähdemme yhdessä tämän ystäväni
luona käymään syksyn aikana. Tosin, saa nähdä kuinka ystävyytemme käy
pitkän yhteisen ajomatkan jälkeen.



Viinilasini vaikuttaa ei-ihan-niin-täydeltä (huomaa positiivinen
ajattelu), joten käyn tässä välissä täyttämässä lasini. Älä ihmettele,
jos pomppaan kohta aiheesta toiseen.



Olin viime lauantaina kaupungilla. Päätin että nyt on pakko lähteä ulos
ihmisten ilmoille. Otin auton alleni ja hurautin kaupunkiin. Kävin
divalla tervehtimässä tutut, mutta koska vaikutti suht hiljaiselta, ja
olin luvannut kaverilleni että tapaamme huoneella, niin lähdin sinne.
Olipa muuten avartava kokemus. On se jännä miten samassa kaupungissa
voi kahdessa eri baarissa olla niin eri ihmisiä. Huoneella oli
paaaaljon sellaisia ihmisiä joita en ole koskaan ennen tavannut. Tähän
tosin voi vaikuttaa sekin, että oli päivämäärä 070707, jolloin lähes
kaikki naimattomat olivat päättäneet astua avioon, joten paikalla oli
paaaaljon ulkopaikkakuntalaisia häävieraita. Jokatapauksessa, ilta oli
vähintäänkin mielenkiintoinen.



Tapasin myös ihmisen lähimenneisyydestä. Meidän välimme ovat jääneet
minulle epäselviksi, koska viimeksi kun tapasimme, saatoin hieman
loukata häntä., vahingossa tietenkin. Nyt hän oli selvästi
vilpittömästi iloinen tavatessaan minut. Kuitenkaan ihan kaikki ei
ollut ennallaan. en tiedä mitä ajatella. Minusta oli mielettömän kiva
nähdä hänet pitkästä aikaa, mutta en kuitenkaan tiedä kuinka suuri se
tunne oli, ja mistä se johtui. Luulen että olin vain iloinen pelkästä
jälleennäkemisestä.



Haluaisin päästä eteenpäin elämässä näiden ihmissuhteiden osalta. Se
tuntuu vain kovin hankalalta kun tiedät-kyllä-kuka (jos tiedät), aina
vaan kaihertaa mieltäni. Miksi kaiken pitää aina olla niin
monimutkaista? Miksei vain voi puhua suoraan? Itsehän olen aina ja
kaikessa muuten niin kovin suora, mutta oman tunne-elämäni suhteen olen
mykkä kuin, no, mikä sitten niin mykkä onkaan. En vaan uskalla sanoa,
enkä näyttää tunteitani. En halua loukata, enkä etenkään tulla
lokatuksi. Ja, kyllä hänkin varmasti tietää, tietää



On se jännä, haluaisin niin kovasti aina selvittää asiat, sekä tietää
totuuden, mutta en kuitenkaan osaa avata suutani. Kuitenkin, asiat on
toisinaan pantava vaakakuppiin ja laitettava asiat
tärkeysjärjestykseen. Joskus menetettävää voi olla lähes yhtä paljon
kuin saavutettavaa, ja tuolloin kannattaa jo miettiä, kumpi riski
kannattaa ottaa. Ja yleensähän ihmiset loppujen lopuksi kuitenkin
mukavuudenhaluisina pelaavat varman päälle.



No, se mikä on liian hyvää ollakseen totta, ei yleensä ole totta ;)



Tällä kertaa koira-asiat tähän loppuun:

Pennut leikkivät tänään ensimäisen kerran kunnolla. Hauskaa ettäjalat
eivät vielä ihan kunnolla kanna, mutta painimatsi pitää ottaa siskon
tai veljen kanssa :D Tänään kävi aivan ihana pariskunta kylässä.
Tapasin heidät jo viime viikonloppuna mätsärissä, mutta tänään he
kävivät meillä. Heille on ilo todella myydä pentu.



Nasun pennut eivät vielä tee tuloaan. Nasu itse näyttää siltä kun olisi
nielaissut jalkapallon kokonaisena, ja olotilakin ilmeisesti on sitä
luokkaa, sellainen ähinä kuuluu tuosta lattialta jalan vierestä.
Toistaiseksi ruoka maistuu todella hyvin ja Nasu on muutenkin pirteä.
Toistaiseksi ei siis pieniä possuja luvassa. Ajattelin pikkuhiljaa
kuitenkin alkaa tässä mittailla lämpöjä. Laskettu aikahan on
ensimmäisen astutuksen perusteella vasta ensi viikon keskiviikkona, ja
sitä seuraavista astutuksista mennään jo kahden viikon päähän, joten en
usko että pennut ihan vielä ulos tulevat. Saamme luultavasti nukkua
vielä rauhallisia öitä.



Lasi on vasta puolillaan, mutta aivot jo puoliksi tyhjät. Taidan mennä
rappusille hekeksi istuskelemaan, siinä on hyvä olla, poltella
tupakkia, siemailla viiniä ja miettiä syntyjä syviä. Siinä vietimme
Tiian kanssa myös suurimman osan juhannuksesta '07







keskiviikko 11. heinäkuuta 2007

Ilmoja pitelee


Täällä on ällöttävä ilma. Ei sada, eikä paista, on vaan harmaata ja
koleaa. Yäk. Olimme koko aamupäivän koiruuksien kanssa pihalla, kun
yksi sijoitusnarttuni kävi kylässä. Meidän oli tarkoitus tämän Smulanin
kanssa lähteä lauantaina näyttelyyn Orivedelle, mutta Smulan oli
toissapäivänä toisen koiran kanssa metsässä juostessaan törmännyt
johonkin, ja yksi hammas meni poikki. Näyttely jää siis tällä kertaa
väliin, mutta ehkä menemme joku toinen kerta. Nyt siis saan keskittyä
täysin parsoniin, jonka olen luvannut viedä kehään, ja ajattelin jäädä
myös seuraamaan russelikehää, joka onkin paljon mukavampaa ilman
esitettävää.


Eilen kävin tapaamassa myös Toope-mäyräkoiraani. Poika on kasvanut aika
komeaksi.. ja isoksi. Pitkä kuin mikä, mutta vahva ja tasapainoisen
oloinen. Saa nähdä mitä muut (tai tuomarit) tykkäävät. Luonne Toopella
on ihan mahtava, enkä malta odottaa putkille sen kanssa pääsemistä.


Sijoitusnarttuni Nasu tuli maanantaina meille, ja se on aika valtava
jalkapallo. Synnytykseen on aikaa vielä ainakin viikon verran. joten
saa nähdä repeääkö/räjähtääkö se mahdollisesti vielä. Raukalle on
tullut 3kg ylimääräistä painoa jo, joka on reilusti ylipuolet sen
normaalipainosta. Aika rankkaa, etenkin kun tiineys on kuluttanut
lihaksia, eikä rasvaakaan ole juuri yhtään ylimääräistä. Onneksi juuri
nyt ei ole kamalat helteet.

Viime viikonloppuna olin
kasvattini Dooriksen kanssa näyttelyssä. Dooris sai H:n ja oikein kivan
arvostelun. Erityisen tyytyväinen olin maininnasta: "tasapainoiset kulmaukset ja liikkeet". Doo myös esiintyi kauniisti, ja arvostelun lopussa olikin maininta, "Esitetään edukseen"

Lilan
pennuilla on jo silmät auki ja ne touhottavat jo sopivasti, vielä
nukkuvat aika paljon kyllä. Alkavat olla joa aika ihanassa iässä. Kohta
alkaa sitten riiviöaika :D Toivottavasti saan pian jonkun kamerallisen
kylään, ja uusia kuvia vaaviloista.



maanantai 2. heinäkuuta 2007

Täyttä höyryä


Huh.. Tämä kuukausi on ollut aika hurja.. niin paljon on ollut kaikkea etten edes osaa ajatella ihan selkeästi.



Viime viikolla syntyi pentuja. Sijoitusnarttuni Lila synnytti
maanantaina viisi suloista pienen pientä pentua. Neljä tyttöä ja yhden
pojan. Juuri ennen synnytystä olin vielä ihan varma että pentuja on
noin kolme, sillä Lilan vatsa vaikutti todella pieneltä. Lopulta
ilmeni, että pennut olivat sitten vain tosi pikkuisia.



Nyt pennut ovat jo viikon ikäisiä ja aika isoja, ainakin verrattuna
siihen minkä kokoisia ne olivat syntyessään. Niin se aika vaan kuluu,
kohta ne jo avaavat silmät, alkavat kävellä, ja tulevat kunnon
riiwiöikään, ja sitten syntyykin jo seuraavat naperot, ettei vaan aika
kävisi pitkäksi ;)



Myös ulkomaantuontiuroksemme ensimmäiset pennut Suomessa ovat viimein syntyneet. Hauska nähdä mitä niistäkin kasvaa.



Danan kanssa eksyttiin agilityn möllikisoihin kun Fani oli hoidossa, ja
piti lähteä kaverin seuraksi kisoihin sitten. No, Dana otti ja yllätti
minut täysin tehden mölliradalla nollan, ja voittaen möllit. Seuraavana
päivänä startattiin toista kertaa, ja sielläkin tuli mölliradalta
vitonen, ja kisaavien radalta 10!
Tuossa jälkimmäisessä virheet olivat riman pudotus, ja toinen kun oli
u-putki A:n alla, emmekä olleet koskaan Danan kanssa kohdanneet
sellaista, niin varmistin yhden kerran liikaa, ja dana kiepsahti sitten
putken suulla.



Ei voisi paljon enempää tyytyväinen ja yllättynyt olla, kun mitä minä noiden kahden päivän jälkeen olin.



En ollut koskaan ajatellut alkaa Danan kanssa kisaamaan, mutta nyt
saatan joutua miettimään uudestaan tätä asiaa.. Tulevaisuus näyttää.



Faninkin kanssa pitäisi alkaa suunnitella jälleen kisoja, tällä
hetkellä ei vaan tunnu aika riittävän, katsellaan loppukesästä, jos
silloin olisi aikaa ja innostusta enemmän. Toisaalta, kohta täytyy
alkaa sijoituskoirien kanssa myös kiertää muutamia näyttelyitäkin,
mutta jospa syssymmällä sitten olis aikaa.



Aika tuntuu taas olevan niin kortilla, se on kyllä jännä. Tuntuu ettei
mihinkään muka ole aikaa, ja kaikki päivät valuu kuin hiekka sormien
välistä ilman että oikein mitään ehtii tehdä.



Tulevaisuus periaatteessa näyttää aurinkoiselta. Olen vihdoin löytänyt
sen mitä haluan tulevaisuudessa tehdä, ja myös mahdollisuuden siihen.
Tästä lisää myöhemmin syksyn mittaan. Kiitos vaan kaikille
kannustuksesta!



Nyt lähitulevaisuudessa koitan keksiä jotain töitä itselleni.
Joutilaana olo alkaa tympiä, samoin ainainen köyhyys, yäk. Vaikka
toisaalta, olisihan täällä uudella talolla tietysti sitä tekemistä
vaikka millä mitalla, mutta se sitten taas vaatisi myös sitä rahaa..



Miesrintama.. no, rintamasta ei ihan voida puhua. Semmoista kun ei ole.
Mitään ei ole tapahtunut. Olen alkanut hiukan tässä jo asennoitua
siihen, että mitäpä jos sitä joutuu pakon edessä taipumaan
vanhapiikuuteen, ja joskus hamassa tulevaisuudessa "koiramummouteen",
tiedättehän kun on semmoisia "kissamummoja", jotka asuu yksin jossain
mökissä 5-10 kissan kanssa. No, kuvitelkaa mulle vaan kissojen tilalle
koiria... Erakko mikä erakko.



Tavallaan nyt on iskenyt lievä haikeus. Olisi toisaalta kiva kun olisi
joku jonka kainaloon käpertyä iltaisin katselemaan televisiota, jne.
No, kyllähän te tiedätte, kaikki sitä kaipaa toisinaan. Minä vain olen
alkanut kaipaamaan sitä nyt hiukan useammin kuin ennen. Mutta kyllä se
ohi menee taas. Toivottavasti.



Jotenkin se sitoutuminen edelleen tuntuu aika vaikealta ajatukselta,
mutta kuitenkin nyt jo ihan mahdolliselta. Pohjimmiltaanhan mä
kuitenkin olen periaatteessa "vakiintujatyyppiä". Haluaisin ihan
oikeasti perustaa perheen jonain päivänä, mielellään
lähitulevaisuudessa. Kuitenkin tarvisin sellaisen suhteen joka antaa
tilaa tarpeeksi. Ylenpalttinen kiehnääminen ei sovi mulle.



Ehkä jonain päivänä sitten kuitenkin löytyy joku, joka oikeasti on
suhteellisen samanlainen kuin mä. Itsenäinen, mutta kuitenkin haluaa
perheen. Ja tietenkin rakastaa koiria. No, ei kai se nyt niin paljon
ole vaadittu? Tuntuu vaan vaativalta tehtävältä, vai kuljenkohan mä
silmät kiinni? Enpähän ole vielä törmännyt mihinkään, tai ainakaan jos
olen, en ole pahemmin itseäni satuttanut, luulen.



maanantai 4. kesäkuuta 2007

Reissulikka part II


Ja seuraava ulkomaan näyttelyreissu suoritettu :)



Olimme kolmen ystäväni ja heidän koiriensa kanssa Virossa näyttelyreissulla. Reissu oli kaikin puolin onnistunut, aivan ihana!



Lähdimme jo perjantaina aamusta aikaisin, ja olimme Tallinnassa jo
hyvissä ajoin, joten ehdimme perjantain aikana kiertää kaupunkia ja
kaupunginlaitoja. Tuli ostettua kaikenlaista pientä kivaa :) Toki
käytiin ravintolassa syömässä, herkullisia kiinalaisia ruokia, nam.
Kävimme päivän aikana myös rannalla kävelyllä koirien kanssa, ihanaa :)



Lauantain ilma oli kaunis mutta tuulinen. Lauantaina oli myös
ensimmäinen näyttely. Kehä oli yllättäen reilusti myöhässä, joten
saimme melko kauan istuskella siellä auringon paahteessa,
lopputuloksena melkoinen punotus joka nassulla illalla. Kasvattini
viimeisimmästä pentueesta tuli omistajineen turistiksi paikalle, ja
kylläpä oli poika hauskan näköinen! Iso, mutta kiva, oikein ihana
poitsu, ja mikä luonne!



Päivän saldo oli meidän porukalle pu3, pn4 ja pn2. Oikein hienosti. Pn4
oli siis oma sijoitusnarttuni, joka oli myös luokkansa toinen. Ei
hullummin. Arvostelu oli myös todella kiva.



Näyttelyn jälkeen kiertelimme jälleen paikasta toiseen, ja kävimme
syömässä täytettyjä lettuja (niitä kreppejä siis ;) ) Illalla olimmekin
kaikki melko väsyneitä, ja yhden lasillisen jälkeen painuimme
pehkuihin.



Toinen näyttelypäivä, sunnuntai, oli yhtä kaunis kuin lauantaikin,
mutta ei tuullut, joten oli melko lämmin. Onneksi kehä oli heti
aamusta, niin ei tarvinnut keskipäivällä tai iltapäivällä kuumassa olla
koirien kanssa.



Kaverin koira oli lopulta VSP, EST W'07 ja tuli Eestin muotovalioksi myös. Aivan mahtavaa!



Mutta, nyt täytyy sanoa, vaikka reissu olikin mahtava, niin on kyllä
ihana olla jälleen kotona :) Siirrynkin tuonne sohvalle rentoutumaan ja
katsomaan uutta tv-sarjaa.



lauantai 26. toukokuuta 2007

kun tekee kipeetä


Tänään olikin sitten inha päivä. Aamulla nukutti tosi pitkään ja päätä
särki, ja vähän joka paikkaa muutenkin. Päänsärky ei ottanut millään
loppuakseen ja kaikki lääkkeet on tietenkin vielä vanhalla kämpällä.
Ajattelin että olisin Hyvinkäälle mennessä matkalla käynyt hakemassa
lääkettä, mutten sitten uskaltanut, jos vaikka myöhästyisin. Kyllä
muuten harmitti kun olin jo 25 vailla perillä.



Agilitytunti meni ihan koomassa. En muista kunnolla edes mitä opetin, kun päätä särki niin kovasti. Kamalaa.



Sen jälkeen piti vielä ajaa Espooseen hakemaan oma sijoitusnarttu ja
toinen meidän uroksen luona ollut narttu. Ajomatka oli kamala. Päätä
särki aivan hulluna, ajelin motarilla noin satasta, enkä edes tajunnut
ajavani niin hitaasti.Kaveri soitti matkan aikana ja huomasin etten
kyennyt edes puhumaan. Tosi kiva. Toivoin vain koko ajan että alkaisi
oksettaa, sillä yleensä migreenisärky menee minulla oksentamisen
jälkeen ohi. Lopulta tosiaan annoin ylen, mutta särky jäi edelleen
vihlomaan silmiin ja otsaan. Odottelin ystäviäni jonkun aikaa
parkkipaikalla maaten takapenkillä horroksessa samalla kauhulla
odottaen kotimatkaa.



Onnekseni heillä oli mukana särkylääkettä, joten kotimatkan aikana
päänsärky vihdoin hellitti ja pääsin kunnialla kotiin. Kävin matkalla
jopa syömässä.



En sitten edelleenkään ole hakenut lääkkeitä tänne uuteen kotiin, joten toivottavasti särky ei uusi huomenaamulla.



Luulen että suurin syy näihin kipuihin on niskat ja hartiat. Ne on
olleet nyt puolisen vuotta todella kipeät, kuten koko yläselkä.
Nikamiin sattuu ja mikään asento ei ole oikein hyvä. Ensi maanantaina
soitan lääkäriin ja kysyn aikaa. Pakko päästä näistä kivuista eroon
pian.



Nyt menen nukkumaan ja toivon että nukun paremmin kuin viime yönä.



torstai 24. toukokuuta 2007

Hieno päivä, vihdoinkin!


Aamulla oli jälleen aikainen herätys. Sain viimein kaikkien kommelusten
jälkeen saatettua ystäväni koiransa kanssa matkalle Mexicon Maailman
Voittaja näyttelyyn. Vielä matkan varrella iski pieni huoli, mutta
lopulta tuli puhelu, että kaikki on kunnossa. Ihanaa, Toivottavasti
heillä on onnistunut ja rentouttava reissu. Mikään ei ole kamalampaa
kuin stressaava matka.



Sain hiukan järjesteltyä huonekaluja jonkinlaiseen väliaikaisratkaisuun
alakerrassa, kun eilen viimein sain huonekalut tänne uuteen kotiin.
Huomenna koitan ehtiä vanhalle kämpälle hiukan siivoamaan ja hakemaan
joitain sinne vielä jääneitä tavaroita.



Illansuussa meillä kävi tulevan sijoituskodin pariskunta kylässä.
Vaikuttivat oikein mukavilta ihmisiltä. Luottavaisin mielin olen heidän
suhteensa.



Ystäväni, jolla on minun yksi kasvattini, ilmoitti menevänsä Match
Showhun ihan meidän lähelle, niin ppysin että hän ilmoittaisi
minultakin joko Reginan tai Fanin, koska en itse ehtinyt
ilmoittautumiseen, mutta kehään kuitenkin. Hän ilmoitti Reginan. Regina
voitti parissaan tosi upean ridgeback uroksen, ja oli punasten
saaneiden isojen paras, sekä lopulta BIS-1! Oli
todella hauskaa. Regina hurmasi taas ihanalla olemuksellaan kaikki
tuomarit ja sai valtavan määrän kehuja, sekä tietysti palkintoja.



Mätsärin jälkeen hain erään ystäväni meille istumaan iltaa. Söimme herkkuja ja jutustelimme. Oli todella mukavaa.



Kuulin myös että eräs ystäväni sai tänään kauan odotetun kennelnimensä,
ja Toisen ystäväni kasvattien rekisteripaperit saapuivat tänään. Onnea
heille!



Eipä olisi paremmin voinut päivä oikein mennä! ihanaa välillä näin. Lisää vain tällaisia päiviä :)



maanantai 21. toukokuuta 2007

Meneeköhän mikään ikinä suunnitelmien mukaan?


Suunnitelmien mukaanhan mun olisi pitänyt jo viime viikolla muuttaa.



No, täällä ollaan, mutta huonekalut ei. Kaikenlaisten ikävien sattumien
takia varsinainen muutto lykkäytyy ja lykkäytyy ja lykkäytyy. En tiedä
tuleeko koskaan valmiiksi :(



Nyt minulla on täällä sänky, ruokapöytä, tietokone ja televisio, sekä
yksi patja joka toimittaa sohvan virkaa. Onneksi ei ole ketään jota
kutsuisi illalla katsomaan talkkaria, tms. kun tuossa joutuisi lähinnä
olemaan sitten sylikkäin. Ja tälläkin hetkellä sen on koirat vallanneet.



Mulla on selkeesti menossa harmittelu kausi. Harmittaaa kun mikään ei
onnistu, harmittaa kaikenmaailman tyhmät miehet jotka ei ymmärrä
ihastua muhun vaikka mähän olen aivan ihastuttava. Harmittaa moni
muukin asia. Harmittaa vähän sekin että kaikki niin kovin harmittaa.



Viikonloppu oli kyllä kiva.

Lauantaina olimme Fanin kanssa russeleille järjestetyssä
agilitykoulutuksessa, ja meillä meni tosi kivasti. Saimme paljon
kiitosta kouluttajaltakin.Harmittelin kyllä sitten illalla taas vähän
kun en juoksusta läkähtyneenä tajunnut kunnolla edes kiittää hienosta
koulutuksesta. Taas ollaan paljon viisaampia agilityn suhteen, tai minä
oon, koirahan on jo guru ;)



Sunnuntaina olin Aptuksessa Reginan kanssa. Regina sai EH:n ja hurmasi
ohimennen tuomarinkin. Hauskaa kun iso mies lepertelee tuollaiselle
söpölle vaalealle. Tosi hienosti meni siis näyttely!



Kuulin myös että russelikehässä Tico, johon minulla on
jalostusoikeuksia, oli saanut ERIn ja ollut junioriluokan kolmas. Aika
upeeta, etenkin kun paikalla oli paljon koiria, eikä ERIkään ollut
mikään ihan itsestäänselvyys!



Nyt lähden tuonne mukasohvalle yksikseni istumaan ja harmittelemaan sitä että joudun olemaan yksin, ja että mulla on TYLSÄÄ :(







perjantai 4. toukokuuta 2007

Reissulikka



Nyt on sitten reissattu enemmän kuin tarpeeksi.

Noin kaksi
viikkoa sitten sain ehdotuksen että lähtisinkö näyttelyreissulle
Liettuaan. No, minähän innostuin heti ja alkoi armoton matkan
suunnittelu. Viimein viime lauantaina oli sitten lähtö. Matka oli aivan
ihana, vaikkakin raskas. Pysähdyimme matkalla Latviassa muun muassa
todella kauniille ja pitkälle hiekkarannalle, jossa päästimme koirat
irti telmimään. Tuollaiselle rannalle voisin itsekin muuttaa asumaan,
niin kaunista siellä oli, kuvia alempana.

Hotelli
Liettuassa oli ihana, se oli kivasti irti keskustasta mukavalla
paikalla, ja kovin kotoisa paikka. Palvelu oli todella hyvää, ja
jälleen Regina valloitti yhden sydämen lisää Hottelivirkailija syötti
sille kädestä ruokaa, jne.

Matkaseura oli sekin täysin
kohdallaan, ei olisi kyllä hienommin voinut matka onnisua. Sunnuntaina
ennen kotiin lähtöä kävimme ostoskeskuksessa syömässä, shoppailemassa
ja rentoutumassa. Kokeilimme vesihierontaa, joka oli aika mainio
elämys. Tuntui vähän siltä kuin olisi pesukoneessa käynyt.


Maanantaina, vappuaattona pääsimme kotiin. Kävin hiukan kaupungilla
katselemassa vappumenoja, mutta kuitenkin painuin suhteellisen ajoissa
kotiin nukkumaan, sillä vappupäivänä menin sijoitusnarttuni kanssa
ryhmänäyttelyyn.

Näyttely meni todella hyvin. Kerttu oli
luokkansa toiseksi kaunein EH:lla, mutta tuossa näyttelyssä oli niin
tiukka linja, ettei kukaan narttu saanutkaan ERIä. Junioriluokassa oli
seitsemän narttua paikalla.

Näyttelyn jälkeen lähdin
ajamaan kohti Teuvaa. Menin kasvattajaystäväni luokse katsomaan
tuontiuroksiamme Hobbea ja Dantea. Dantte on aivan uskomattoman
suloinen, ja muistuttaa minua kovasti Köpistä. Hobbe astui ensimmäisen
narttunsa nyt ja jäämme innolla odottelemaan tulevia hobbelapsia.


Olin Teuvalla yhden yön, kunnes jatkoin jälleen matkaa kohti
Pietarsaarta. Eräs tärkeä ystäväni asuu Pietarsaaressa koko kesän, ja
päätin käydä hänen luonaan kylässä. Oli aivan ihanaa nähdä jälleen.


Tässä vain pikainen reissutiedotus, kerron kevättunnelmia ensi
kerralla. Perinteiseen keväiseen tapaan tuntuu että pää on aika
pyörällä. Täytyy vähän selvitellä ehkä tässä pääkopan sisältöä..

Nyt nukkumaan, aamulla vien Kertun takaisin kotiinsa, kunnes haen sen taas uusiin seikkailuihin :)




Latviasta:














tiistai 10. huhtikuuta 2007

Sairaan kiva sairastaa


Kurkkua kutittaa, ääni on vähän huonona, ja yskittää niin pirusti.
Käytiin tänään leffassa kaverin kanssa katsomassa Epic movie. Onneksi
siellä ei meidän lisäksi ollut kuin kolme ihmistä, niin ei ihan
kamalasti hävettänyt yskäkohtaukseni. Täytyy levätä hyvin nyt. Huomenna
on tosin taas agilitypäivä ja mun vetämät treenit. Pitää pukea reilusti
päälle.


Ihme kyllä etten ole kamalan tukossa. Yskittää vaan pirusti. En tiedä
täytyisikö hommata yskänlääkettä, monet yskänlääkkeet vain aiheuttavat
pahempaa yskää minulle, jotenkin ärsyttää kurkkua.

Tänä
viikonloppuna ei ollut koiramenoja, yhtä pikkuista lukuunottamatta.
Kävin tapaamassa kasvattini tulevaa morsmaikkua. Se oli kyllä oikein
suloinen ja sievä plikka, innolla jään odottamaan niitä pentuja.


Viime viikonloppu oli sekava. Muistin taas miksi en ole harrastanut
kovin läheisiä ihmissuhteita vuosiin. Sellaiset on vähän turhan
kinkkisiä. Vaikka edelleen kyllä houkuttelisi hiukan.. Jatkoa varmasti
tulossa tästä aiheesta taas myöhemmin.

Tällä hetkellä ei taudin vuoksi oikein ajatus kulje.


Kävin lauantaina kotikaupungissa. Istuttiin isän kanssa iltaa ja oli
pitkästä aikaa hauska jutella asioita. Kotimatkalla kävin vielä
tapaamassa äitiäni, joka kertoi hauskoja juttuja siitä kuinka maailma
on jälleen kerran pieni paikka. Täytyisi käydä useammin
kotikaupungissa, kun ei tuo matkakaan hurjan pitkä ole.

perjantai 6. huhtikuuta 2007

Valvontaa..


Täällä taas..

Olen puuhaillut kaverin nettisivujen parissa jo useamman tunnin.
Minulla oli eräs kinkkinen pulma, joka täytyi selvittää. Selvisihän se,
lopulta. Nyt voisin kohta mennä jo nukkumaan, jatkan sivupuuhia
huomenna iltapäivällä, tai illalla.



Huomenna päivällä menen mätsäriin, leikkimieliseen koiranäyttelyyn.
Ajattelin viedä Reginan sinne, olisikohan niillä oma luokka
virtaheposille :D Ei vaan, tähän mennessä Regina on pärjännyt
mätsäreissä ihan kivasti, ekalla kerralla olit BIS-3 ja toisella
kerralla 80 pennun joukossa putosi pois pelistä juuri ennen
sijoittuneita. Joo, mutta oikeasti mennään vain kokemusta hakemaan,
josko jossain vaiheessa mennään taas oikeisiin näyttelyihin. Tai siis
Reginahan ei ole virallisiin luokkiin vielä kertaakaan kerennyt.



Mätsärin jälkeen ajatteli ajella tallille. Kävin tänään ratsastamassa,
ja täytyy sanoa, että kyllä mulla vaan on aika makee poni! Kotiin
tullessani olin niin innoissani, että maksoin hetimmiten rästissä
olevanratsastusseuran jäsenmaksunkin :D (enteilee kisoja, ihan
selkeesti).



Jännä juttu sattui muuten tänään, kun unohdin päivällä puhelimen
kotiin. Äsken sitten muistin tarkastaa, että oliko mulle tullut
puheluita. Siinä vaiheessa hoksasin sitten, että ai niin, siitä loppui
akku joskus aamupäivällä, laitoin sen kyllä lataukseen, mutta en
koskaan takaisin päälle. No, napsautin sen äsken päälle niin herranen
aika mikä kilinä alkoi kuulua (juu, laitoin kuulkaa joku aika sitten
viestin merkkiäänen päälle, mullahan oli monta vuotta tekstiviestit
äänettömällä.). Ties ketkä olivat yrittäneet soittaa, ja seassa oli
muutama ihan hätäinenkin viesti, että "Missä olet", "Miksi en tavoita
sinua", "Onko kaikki hyvin". No, ihana tietää, että mä en ehtisi ehkä
sittenkään olla kovin kauaa kadoksissa enenn kuin joku alkaisi
kaipaamaan. Kiitokset siitä. Vaikka on se ehkä ihan pikkuisen
liioittelua, että jos ei puhelin yhtenä päivänä ole päällä, niin
kuolema on ehkä korjannut :D Mutta siis ihan oikeasti, kiitokset
huolenpidostanne.



Se on vaan aika hauskaa, sillä musta tuntuu ettei mulle ikinä soita
kukaan, ja nyt oli tullut viisi tekstiviestiä päivän aikana.



Tallilta tullessani kävin tänään sitten vielä kaupassa. Lidlissä siis,
halusin Lidlin mehuja, ja muita juomia. Ostin kyllä paljon muutakin
herkkua, ja auton takapenkinsuojan! Nyt täytyisi jaksaa imuroida auto,
ja pestä penkinpäälliset, että siitä on hyötyä. Tästä sain sitten
semmoisen inspiraation, että vein autoni pesulle. Ensimmäistä kertaa
ikinä ajoin itse semmoiseen pesukoneeseen. Se oli aika hauskaa. Fani
oli hiukan kauhuissa siinä vaiheessa kun vettä loiskusi päin ikkunoita,
se oli ihan varma, että se yritetään vähintään hukuttaa. Annoin sille
lohdutukseksi lihapullia siinä samalla sitten :) Mutta kyllä nyt kelpaa
ajella puhtoisella autolla!



Nyt hyvää yötä.





tiistai 3. huhtikuuta 2007

Yökyöpelöintiä


Täällä taas yötä vietetään koneen ääressä.



Elämä on aika ihmeellistä vuoristorataa. Kun tapahtuu jotain hyvää,
niin pian tulee taas p*skaakin roppakaupalla. Lauantaina Virossa asuva
kasvattini kävi kotikaupunkinsa näyttelyssä kokeilemassa
näyttelytouhua, ja oli kivasti ROP-pentu KP:lla. Se mitä
venäjänkielisestä arvostelusta selvää saatiin, niin tuomari oli kovasti
pojasta tykännyt. Hauska juttu.



Tänään on sitten tullut taas kaikkea muuta kuin auringonpaistetta. Voi
herranen aika noita ihmisiä. Mä en yhtään jaksaisi riidellä, mutta
joskus se kai vaan olisi pakko.



Toisaalta, sain pitkästä aikaa yhteyden myös erääseen ulkomaiseen
kasvattajatuttuuni. Valitettavasti hän on lopettanut yhteisen rotumme
kasvattamisen, mutta silti hänellä oli vielä jonkinmoista yhteistyötä
tarjota. Siitä lisää myöhemmin, kun asiat selviää. Täytyisi muistaa
olla enemmän yhteydessä tuttaviin.



Ai niin, löysin vihdoin sellaisen toiminnon tästä blogistakin, jonka
kautta löytää aina suoraan uudet kommenntit. Eihän siinä kauan mennyt.
Löysin siis Miija viimein sun kommenttisi, heh, kiva kun olet
kommentoinut. Ja Saintille vain tiedoksi, että mä voisin huolia vähän
tasaisemmankin elämän toisinaan.



Nyt tarvisi lopettaa lorviminen, ja aloittaa pakkaaminen ihan
todenteolla. Muuttoon ei ole enää pitkä aika. Tarvisi toki myös
siirrellä mm. nettiliittymä, sähkösopimus, ja sen semmoista pientä
kivaa. Huooh. Olen katsellut tässä joitain työpaikkailmoituksiakin,
josko sitä menisi taas todenteolla töihin. Eiköhän asiat järjesty taas,
yleensä niillä on ollut tapana.



Ärsyttää myös vaihteeksi ihmisten saamattomuus, vaikka itsekin olen
toisinaan saamatonta sorttia. Mutta jos luvataan jotain ostaa, niin mun
mielestä se ostetaan, ja siitä maksetaan se hinta mikä sovitaan, ja
edes suunnilleen ajallaan. Noh, olkoon. Kuten sanottu, en oikein jaksa
riidellä.



Toivon mukaan sosiaalinen elämäni ei pian kuole tyystin. Tuntuu että
kaverit lähtevät pois tässä lyhyen ajan sisään, ja jään "yksin". Onhan
ne aina olemassa, vaikka kauempana ovatkin, mutta ei se ole sama asia.
Vielä kun nämä mun yhteydenpitokyvyt tiedetään. Ajattelen teitä
kuitenkin ;)



Lisäksi olen tässä mietiskellyt, että olenko mahtanut pahoittaa erään
ihmisen mielen. Hänen, jonka kanssa tapailimme aikaisemmin joskus tässä
hieman. Hänelle taisi aika yllättäen paljastua, hiukan karulla tavalla,
että minulla saattaa olla muutakin elämää. Toivottavasti en loukannut.
Sääli olisi menettää taas yksi kaveri. Olemme kuitenkin tunteneet jo
melko kauan ja olemme viihtyneet aina toistemme seurassa. Täytynee
ottaa häneen jossain vaiheessa yhteyttä jotenkin, ja koittaa jutella.
Siinä mä olen kyllä huono.



Vaihteeksi näköjään ajatukset poukkoilevat minne sattuvat, ei varmaan
kovin mukavaa luettavaa, kun koko ajan mennään uudessa aiheessa, ja
kaikki jää aina kesken. Vähän sellaiselta mun elämäkin tuntuu
toisinaan.



Nyt taidan mennä nukkumaan. Huomenna alkaa agilitytreenit piiiiiitkän
talvitauon jälkeen ja tahdon olla siellä hyvin levänneenä, pirteänä
juoksentelemassa.



perjantai 30. maaliskuuta 2007

Sattuu kun tapahtuu (liikaa)



Onpa taas yksi niitä hetkiä, jolloin ei tiedä oikein mitä ajatella, tai tuntea.

Kaikenlaisia tuntemuksia velloo ympäriinsä. Iloa, kiukkua, onnea, harmia..


Viimeiset kaksi päivää on ollut niin vuoristorataa, että eipä juuri voi
kun ihmetellä. Sattuu ja tapahtuu enemmän kuin tarpeeksi.


Eilen lähdin ajamaan autolla Marian parkista kaverit kyydissä.
Risteyksessä oli sitten poliisit, jotka päästivät minut edelleen.
Poliisiauto seurasi meitä toiselle puolen keskustaa, kunnes sitten
hyppyrimäkien tietämillä pysäyttivät. Ihmeellistä. Sitten
puhallutettiin, ja katseltiin ajokorttia ja rekisteriotetta. Kaikki
hyvin, kunnes:
"Sun ajokortti on mennyt umpeen."
Selitin
ystävällisesti, että koneelta pitäisi löytyä jatkoaikaa, kun uutta
korttia on jo haettu, mutta en ollut sitä vielä noutanut. Sitten
odoteltiin, että asiaa tarkastetaan koneelta. No, eihän sieltä mitään
tietoa löytynyt. Aika pitkään saatiin siinä jutustella poliisisetien
kanssa, ennen kuin toinen sanoi:
"No, ehkä me nyt sitten uskotaan, mutta jos valehtelet, niin sakko tulee perästä." Juu, niin tietysti.


Seuraavana päivänä, siis tänään, hain sen uuden kortin sitten. Kysäisin
siinä samalla virkailijalta, että miten on kun piti näkyä, että on
jatkoa, mutta eilen kävi sitten näin. Hän luki minulle koneelta sanasta
sanaan sen tekstin, ja varmisti että siellä on merkintä asiasta.
Ihmettelin edellisillan tapahtumaa vielä, niin virkailija vastasi: "No,
ne ei osaa lukea."
Tuli siinä sitten vaan mieleen, että
olisikohan poliisikoulun vaatimuksia syytä nostaa, tai ainakin laittaa
lukutaito sinne suhteellisen ensisijaiseksi vaatimukseksi..


No, ei tässä vielä kaikki. Päätimme ystäväni T:n kanssa lähteä ajelulle
Numelaan. Ilma oli ihana, aurinko paistoi, taivas oli täysin pilvetön,
ja mikä hauskinta, kesärajoitukset oli tulleet!

Eipä sitä iloa sitten kauan kestänyt. Hetken matkaa saatiin ajaa 120 lasissa, kunnes yhtäkkiä:
"POKSphiuuuuuuff"

jaaha, rengas puhkesi. Rauhallisesti siinä ajoin sitten auton tien
sivuun, laitettiin hätävilkut päälle, ja T lähti viemään kolmiota.
Kerkesin nostaa päätä hiukan takakontista kun jo edessäni seisoi joku
mies, joka kysyi, että onkos meillä jokin hätänä. Kun sain selitettyä
hänelle puhjenneesta ja renkaasta, jne. ei mennyt aikaakaan kun hän oli
jo täydessä työntouhussa vaihtamassa rengasta. Polteltiin T:n kanssa
tupakit siinä tien varrella, kun jo päästiinkin takaisin tien päälle.
(Sivuhuomautuksena: tuolla miehellä oli ihan älytön auto, sillä voi
ajaa ihan missä vaan! Siellä hän peruutteli sillä ojan pohjaa ja
piennarta pitkin tuosta noin vaan.) Nummelan reissu toki piti unohtaa,
vararenkaalla kun ei kovin pitkälle viitsi lähteä. Jep, ja tämä siis
tietää huomiselle renkaidenvaihto-operaatiota.

Olipa tuossa välissä onneksi jotain ihan mukaviakin tapahtumia.

Tänään illalla menimme kavereiden kesken Taalaan katsoaan Idolsia, ja
oli oikein kiva ilta. Aikamoinen tunnelma. Mitenhän mahtaa olla ensi
perjantaina samassa paikassa, kun  on finaali. Vai matkaavatkohan
ihmiset ihan paikan päälle. En siis itse ole mitenkään selvitellyt,
että myydäänkö sinne lippuja vai kuinka tuo menee.


Luulenpa, että koitan mennä petiin ja nukkua kaiken sekavan pois
mielestäni (todennäköisesti näen vielä todellisuuttakin sekavampia unia
vain), ja herätä huomenna uuteen aamuun. Toivon mukaan huomenna menisi
vähän jo paremmin.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2007

Sattuman kaupasta kiloittain tavaraa


Mikähän siinäkin on että on pakko väkisin koittaa keksiä aina joku
hieno ja erikoinen, varsin merkityksellinen otsikko mukamas. Viimeksi
taisin jättää koko otsikon pois kun en keksinyt mitään kivaa. Miksei
sitä voisi kirjoittaa vain vaikka että tiistai. Paitsi, tässä tullaan
taas sellaiseen ongelmaan, että itse en aina meinaa millään muistaa
mikä päivä milloinkin on. Tänäänkin elin iltaan asti vallan
keskiviikkoa. Kunnes sitten tajusin, että tiistaihan tänään vasta onkin.


En muista kerroinko siitä blogisasa, mutta olen tehnyt päätöksen olla
sosiaalisempi. Tajusin että olen linnoittautunut kotiini, en näe
kavereitani juuri koskaan, enkä käy oikein missään, paitsi töissä ja
koiranäyttelyissä. Eräänkin kerran kävelin pitkästä aikaa kaupungilla
päivällä, ja huomasin että niinkin suuri "maanmerkki" kuin kauppakeskus
Trio on remontin alla. Tuota remonttia oli silloin jo jatkunut
pidempään, mutta en minä mistään mitään tiennyt kun en ollut kuukusiin
käynyt kaupungilla, päiväsaikaan. Hurjaa.

Tein siis
päätöksen, että liikutan itseäni enemmän ihmisten ilmoille. Ensinnäkin
vietän aikaa ystävieni ja kavereiden, ja uusien tuttavien kanssa.
Iltaisin, mutta myös päivällä voisi koittaa ihmisiä tavata, ja käydä
siellä kauoungilla. Herranen aika, on kai se ihan terveellistä tietää
miltä oman kaupunkinsa keskusta milloinkin näyttää.

Tämä
"projekti" (sosiaalistetaan Noraa) on jatkunut nyt jo jonkin aikaa. Se
on ollut melko terveellisen tuntuinen projekti. Olen tutustunut uusiin
ihmisiin, moniinkin. Olen tutustunut lähemmin muutamiin ns. vanhoihin
ihmisiin. Mukavaa. Ja olen saanut tästä intoa myös työ- ja
koiratuttavuuksien kanssa. Tosin, projektin terveellisyyttä verottaa
se, että se on tuonut alkoholin taas mukaan. En yleensä nauti alkoholia
kovin usein, enkä nytkään toki ole retkahtanut vallan ryyppäämään.
Mutta olen kahtena perääkäisenä viikonloppuna ollut viihteellä, ja
nautiskellut alkoholia runsain mitoin. Suuremmilta jälkiseuraamuksilta
on vältytty. Hyvin lieviä krapuloita, pienehköä päänsärkyä vain.
Kavereille jonkinmoisia myötähäpeän tuntemuksia. Ei kuitenkaan mitään
aivan järkyttävää.

Tämä "projekti" on tuonut mukanaan
paljon kaikkea, ja olen taas päässyt takaisin "ulos". olinkin jo aivan
liian pitkään kotona yksin, ihme etten vallan mökkihöperöitynyt. Olen
kuitenkin tehnyt havaintoja. Jostain syystä olen tässä kotona
maleksiessani jostain syystä rohkaistunut entisestään. Herranjestas.
Moni kyllä tietää, etten nyt mikään varsinainen ujo piimä ole ennenkään
ollut, mutta olen itsekin ollut ihan yllättynyt rohkeudestani.
Varsinaisesti tuo ujous on ennen tullut esiin nimenomaan
kaikenasteisten "ihastusten" kohdalla. Tällä hetkellä olen yllättävän
vapautunut. Hullu tunne. En sitten tiedä onko sillä merkitystä kuka
milloinkin on kohteena. Tosin, voi olla, että olen vain oppinut entistä
rohkeammaksi tuon edellisen tapahtumasarjan myötä. (Se on pakko olla
rohkea ja avoin, jos toinen ei puhu kuin puhetta nyhdettäessä.)
Toisaalta, luulen että olen hiukan liiankin avoin tällä hetkellä,
voisin yrittää hillitä hiukan itseäni. (veikkaan että kun promilletasoa
lasketaan hiukan alaspäin, niin avoimuus laskee vähintään saman verran
potenssiin kolme.) Vaatii hiukan hienosäätöä. Ei ole helppoa. Jos on
liian hiljainen ja sulkeutunut, karkoittaa ihmiset pois, ja jos on
liian rohkea ja avoin, pelottaa ihmiset pois. Aina pitää löytää se sama
kultainen keskitie, joka hiton asiassa. vaikeaa. Joskus voisi olla
kivempi elää ääripäästä toiseen vaan.

No, joka tapauksessa.
Tänään se sitten tapahtui. Heräsin todellisuuteen ja pelästyin itse
itseäni. Nyt on kaksi viikkoa (jos ihan oikeasti jo kauemmin, niin ole
kiiltti, älä kerro sitä minulle) hempeilty, ja nyt tarvitsee ottaa
itseään niskasta kiinni. Ei näin vaaleanpunaisessa maailmassa jaksa
kukaan elää. Alkaa ällöttää. Heh, en mä koskaan väittänytkään että mä
oisin mikään perusprinsessa. Tänään laitoin vanhan tuulipuvun päälle,
ja hitto kun oli kotoinen olo ;) Lupaan, etten ole kuitenkaan mikään
tosi kräntty. Mä tiedän kyllä, että eräs ystäväni oli ihan oikeassa kun
sanoi että ihastuminen pukee minua. Mutta hei, aika aikaansa kutakin.


Minähän en varsinaisesti ainakaan tänä päivänä ole todellakaan mikään
seurustelijatyyppi. Tämä varmasti on tullut ilmi aikaisemminkin. Joten
ei ole kovinkaan odotettavaa, että mun kohdallani ihastumiset kestävät
kovin kauan. Yleensä se olen minä, joka päättää että nyt riitti. Siksi
yritän tällä kertaa alkaa himmailemaan hiukan, jos saisin kuitenkin
tämän hyvän mielen pidettyä yllä. Ja, katsotaan nyt sitten.


Hirveän vaikea kuvitella yhtään mitään juuri nyt. Onkohan se vähän
outoa, että on ihastunut, mutta ei kuitenkaan halua että asia etenee
kauheasti mihinkään suuntaan. Koska kyllä mä myönnän, olen ihan
oikeasti ihastunut, ja se on tosi mukava tunne. Mutta kuitenkaan en
todellakaan halua edes puhua seurustelemisesta, saati ajatella sitä.
Voisiko sitä vaikka tapailla vaan ensimmäiset neljä vuotta? Ja jos
sitten alkaisi miettimään seurustelua. Ehh. Ei, en ole
sitoutumiskammoinen. En ole koskaan kieltäytynyt ottamasta ihastukselta
puhelinnumeroa, enhän? En se minä ollut :D


Apua, ai
niin, meinasi unohtua: Lilan kanssa käytiin viime sunnuntaina
Tampereella, neiti sai jo toista kertaa EH:n! Hyvä Lila, hienoksi on
plikka kasvanut :)

perjantai 16. maaliskuuta 2007



Piti eilen vielä jatkaa, mutta unohdin kokonaan.

Muutto
lähenee. Olen jo aloitellut pakkaamista. Pakkasin astioista osan jo
pois, niin on vähemmän tiskattavaa. Täytyisi alkaa pakkailemaan
vaatteita ja muutakin roinaa. Kohta saa ainakin talvivaatteet jo pakata
pois, kevät tulee kovaa vauhtia! Ihanaa!

Siivoilua joutuu nyt
tekemään päivittäin, koirat tuo hiekkaa sisälle ja pudottaa karvojaan,
joka puolella on taas koirankarvoja.

Piristin itseäni
keskiviikkona myös värjäämällä hiukset pitkästä aikaa :) "tylsä
tavallinen" kausi loppui, ja palasin takaisin punapäiden kastiin,
hauskaa. Vielä voisi latvat vetäistä oranssiksi jossain vaihessa.


Keskiviikkona oltiin myös "beach partyissä" baarilla. Oli hauskaa. En
olekaan aikoihin hametta päälleni pistänyt. Hiukan hämmentävää, mutta
hiljalleen siihenkin tottui. Kesällä voi sitten taas pitää enemmänkin
hameita.

Kunhan se kesä nyt tulisi nopeasti. Olen päättänyt
että kahden kuukauden kuluttua olen jo rannalla. Eli toukokuun
puolivälin aikoihin. Silloin on paras olla lämmintä!


Täytyisi alkaa miettiä kesätyötä nyt jo ihan tosissaan. Ensi kesänä
haluaisin semmoisen työn, että jäisi aikaa myös kesälle. Viime kesänä
kerkesin rannalle tasan yhden kerran. Kaiken muun ajan olinkin töissä.
erittäin mukavaa. Tai koirarannalla käytiin koirien kanssa mutta eihän
se ole sama asia.

Iltatyö olisi melko houkutteleva. Päivät
olisi aikaa puuhailla kaikkea hauskaa, ja illat tai yöt olisi sitten
töissä. Tiedä sitten mikä semmoinen työ mahtaisi olla. Täytyy tutkailla
asiaa tarkemmin.

Toisaalta, voisin kyllä tehdä hevoshommiakin, jos sopiva työ sattuisi kohdalle. Jotenkin tuntuu vaan epätodennäköiseltä.

No, katsellaan, mitä kevät tuo tullessaan...





Tässä vielä kuva uudesta väristä...





torstai 15. maaliskuuta 2007

Saamattomuutta


Olen ollut laiska, etenkin blogin suhteen. Viimeisestä kirjoituksesta on jo aivan liian pitkä aika.



Kamalan paljoa ei kyllä ole tapahtunut.



Olimme siis toisessakin pentunäyttelyssä. Kasvattini Jedi oli luokkansa
kolmas, ja sijoitusnarttuni Kerttu oli luokkansa toinen
kunniapalkinnolla. Kaikki muutkin saivat hienot arvostelut, ja olimme
päivään enemmän kuin tyytyväisiä.



Erityisen iloinen olin Funny-pentujen arvosteluista. Pennut (2kpl
tuolla näyttelyssä) olivat todella samantyyppisiä keskenään, ja
saivatkin kovin samanlaiset arvostelut. Rungon mittasuhteet oli
molemmilla hyvät, mikä oli kovin mieltä lämmittävää, sillä tämän
pentueen vanhemmat ovat keskenään ääripäitä juuri mittasuhteiden
osalta. Kummallakin on mittasuhteissa sanottavaa. Yllättävää on ollut,
että kaikista viidestä pennusta tuli juuri mittasuhteiden osalta
vanhempiensa välimuotoja. Toinen yllätys on ollut pentujen pienet koot.
Vanhemmat ovat molemmat melko kookkaita, isä on ihanteen ylärajoilla,
ja emä ylikorkea, pennut ovat kaikki ihanteen alarajalla. Oletin
pennuista tulevan pääasiassa isänsä korkuisia. Tätä pentuetta on ollut
kyllä ilo seurata.



Viime viikonloppuna oli tuontiuroksemme Hobbe ensimmäistä kertaa meidän
omistuksessamme näyttelyssä. Hobbe kävi näyttelyreissulla Liettuassa.
Kotiin tuomisena oli ERI ja luokan 2. molemmilta päiviltä. Sainpahan
minäkin tuliaisen reissulta :)





Sitten se pienempi osaeämääni, mihin ei liity koirat:

Töitä on ollut jonkin verran. Ensi viikonloppuna minulla on pitkästä
aikaa vapaata! Ei töitä, eikä mitään koiramenoja! (Ellei sitten
mahdollisesti sunnuntai-iltapäivänä...)



Olen yrittänyt opetella taas pitkästä aikaa sosiaalisemmaksi. Pyrin
tästä edespäin tapaamaan kavereita vähintään kerran viikossa ihan ajan
kanssa. Saa nähdä kuinka sujuu.



Sosiaalisen elämän puolelta olisi enemmänkin kerrottavaa, mutta täytyy
vielä hiukanm selvitellä ajatuksiani, ennen kuin saan kirjoitettua
niitä tänne. Jännä tunne.



Luulen että en ole aikoihin ollutkaan ihan oikeasti ihastunut. Jokin
aika sitten kuvittelin olevani ihastunut, mutta luulen etten ollut
ihastunut kyseiseen ihmiseen, vaan siihen miten hän inua kohteli. Nyt
kun sekin on jo ajan myötä muuttunut, en tunne enää vastaavaa
ihastusta.



Tällä kertaa tuntuu, että olen ihastunut juuri tähän ihmiseen, sillä
kakki hänessä saa aikaan näitä hassuja tuntemuksia. Hassua, luulen että
palaan aiheeseen joskus myöhemmin. Jännittävää, vaikka luulen että ei
tämäkään ikinä mihinkään etene. Olen aina niin saamaton, etten osaa
tehdä mitään asioiden eteen ja sitten se vaan jää, ja kun vihdoin
saisin jotain tehtyä, on jo liian myöhäistä.Joten, ei ehkä kannata
odotella mitään kovin iloisia uutisia tältä rintamalta. Tosin,
itselleni riittää toistaiseksi tämä pelkkä ihastumisen tunne. Kovin
piristävää.



Ai niin, tämähän on myös merkittävä ylös: Minulla oli eilen hame
päällä! Hämmentyneitä katseita tuli muutamia, itsellänikin oli melko
hämmentynyt olo. Tuollaista tapahtuu harvoin (paitsi ehkä kesällä),
joten se oli kirjoitettava muistiin. Eilen oli siis harvinaislaatuinen
päivä.



Voisin ottaa päivätirsat tässä ennen kuin lähden pitämään pienille russeleille pentukoulua..