Parempi elämä

Mulla on ollut jo pari kuukautta kamalia päänsärkyjä, sekä kipuja
selässä ja hartioissa. Ilmeisesti syy on ollut niinkin yksinkertainen
kuin tyyny. Tyyny jonka piti parantaa mun unenlaatuani, mutta joka on
tainnut tehdä elämästäni yhtä helvettiä. Nyt mulla on uusi tyyny, enikä
ainakaan ensimmäisen yön jälkeen herännyt lainkaan niin kipeänä kuin
ennen.

Koirat ovat palanneet takaisin sänkyyn, kyllästyin niiden mielenosoituksiin, tuhosivat mm. lompakkoni, ihan vaan kiusallaan.


Tämä oli vain pikainen tilannetiedoitus, enenpää en jaksa miettiä,
pohtia saati kirjoittaa tänään. Eikä mitään oikein ole edes tapahtunut.
Joten, seuraavaan kertaan!

Äääähh,  pakko vielä palata:
Mikä tätä blogia nyt mättää kun en pääse valitsemaan kategoriaa? Aina
kaikki tietotekniikka kettuilee mulle. (Mistä tulikin mieleen,
toivottavasti ATK-kurssin koe on vasta ensi keskiviikkona, tänään en
sinne mennyt.)

Uusia kujeita

(onnistuin deletoimaan jo melko pitkän kirjoituksen juuri äsken..)


En voi sietää uuden vuoden lupauksia, ja siksi en koskaan tee niitä.
Uuden vuoden lupaukset on raskaita, koska ne on yleensä niin vaikeita
pitää. Aluksi sitä noudattaa oikein säntillisesti, kunnes hiljalleen
alkaa lipsua, ja lopulta unohtaa koko lupauksen.

Tänäkään
vuonna en siis ole luvannut yhtään mitään. Kuitenkin, koska olen hiukan
kyllästynyt entiseen, päätin kokeilla muutamia muutoksia elämääni ja
ehkä elämänlaatuunkin.

Ensinnäkin unirytmini on ollut aivan sekaisin, olen ollut hurjan väsynyt, ja minulla
on on ollut nukahtamisongelmia. Minulla, joka rakastan nukkumista
melkein yhtä paljon kuin syömistä. Niinpä olen päättänyt kokeilla
uudenlaisen rytmin löytämistä. Nykyään menen arkisin nukkumaan jo 22-23
aikoihin. Tämä on ollut aika mielenkiintoista, sillä nyt heräilen
kuudelta, jopa viideltä jo aivan pirteänä. Toisaalta, olen myös ollut
joinain iltoina aikaisen herätyksen vuoksi niin naatti, että olen
meinannut jo 20 aikaan kuukahtaa pystyyn. Olen kuitenkin päättänyt että
venytän nukkumaan menon aina vaikka väkisin 21 yli, ettei käy niin että
alankin heräilemään jo kolmen aikaan. Myöhemmin otan ehkä pienet
päiväunet mukaan tähän, mutta vielä en ole uskaltanut, sillä minulla on
ollut aikaisemmin ongelmia päiväunien kanssa. En herääkään tarpeeksi
pian, tms. ja sitten en taas illalla saa unta.

Toistaiseksi
en ole vielä kovin paljon piristynyt, mutta en usko että elimistöni on
vielä täysin tottunutkaan tähän uuteen rytmiin. Jos vaan jaksan pitää
tätä yllä, uskon että alan hiljalleen piristymään, ja keväälläkin kun
hereillä ollessani on pidempään avaloisaa kuin aikaisempina keväinä,
niin en ehkä ole yhtä väsynyt, ehkä. Toivotaan parasta!


Toinen muutos on ollut se, että nykyään edes russelit eivät nuku minun
sängyssäni. Tässä on ehkä vieläkin enemmän totuttelemista, mutta
hiljakseen sekin alkaa sujua.

Kolmas, jota yritän aina
vaan, mutta en koskaan onnistu, on siivous. Haluaisin niin kovasti että
meillä kotona olisi aina siistiä, mutta se tuntuu täysin mahdottomalta.
Aion jälleen yrittää parhaani.

Saa nähdä miten käy. Ja ennen kaikkea, paraneeko elämänlaatu nyt vai ei :)

Psst: Kertokaa
muuten mitä voi tehdä taloyhtiössä aamuisin kuuden ja yhdeksän välisenä
aikana, kun hiljaisuus päättyy vasta yhdeksältä? On meinaan hiukan
tylsää aamuisin..

2 0 0 7 sissus..

juhlin uutta vuotta töissä, enkä oikein meinannut tajuta että vuosi
tosiaan vaihtui. Nyt on jo vuosi 2007, käsittämätöntä. Ihan vasta
äskenhän oli 1997, ja pikku-Nora kävi seitsemättä luokkaa... Juu, siitä
on siis 10 vuotta.


Aika hurjaa. Aika kuluu, ja vuodet vierii, tuntuu välillä ihan 
että silmissä. Mitähän sitä tuli viime vuonnakin taas tehtyä tai
saavutettua...

Ensinnäkin vaihdoin koulua, eli palasin
jälleen alkupisteeseen, ammattikorkean ensimmäiselle luokalle. Yksi
hieno homma tietysti oli hevosen vaihto, siinäkin tosin palasin
entiseen, omaan rakkaseen ponivarsaani. Hetkeäkään en kyllä ole
katunut.

Koirarintamalla on edistystä ehkä ollut eniten.

Fanin kanssa aloitettiin kisaaminen agilityssä, ei kovinkaan huimalla
menestyksellä. (Toistaiseksi plakkarissa 5 x HYL), mutta onpahan
virallinen kisaura ainakin aloitettu, sekin on jo jonkin kynnyksen yli
menoa.

Tuonteja hankin kaksi. Alkuvuodesta toin Ruotsista
narttupennun, Lilan, ja nyt vielä tähän vuodenvaihteeseen tuli
Ruotsista aikuinen uros, Hobbe. Oikein hauskoja "hankintoja" molemmat.
Vientejä oli myös kaksi. Koko "kasvattajanurani" ensimmäinen vienti,
uros Frasse, muutti syksyllä Ruotsiin. Toinen vienti oli seuraavasta
pentueesta, uros Sass, Viroon. Kummassakin kodissa ollaan oltu hyvin
tyytyväisiä. Ulkomaille viennissä täytyy olla aika tarkka. Täytyy
koittaa löytää pentueesta mahdollisimman hyvä pentu, sillä vientipentu
on ikäänkuin "käyntikortti" maailmalla.

Myös koko
"kasvatustyöni" otti ensimmäisen ihan oikean askelen eteenpäin.
Nimittäin viime vuonna syntyi ensimmäinen toisen polven
Kisentel's-pentue. Pentueen emä oli sijoitusnarttuni Danan
ensimmäisestä pentueesta. Tämä oli ihan uusi kokemus minulle.
Erikoisinta oli se, että koko odotusvaihe jäi ikäänkuin välistä. Minä
vain "astutin" ja "synnytin". Dana sai tänä vuonna myöskin viimeisen
pentueensa (jonka pennut kantavatkin "vihonviimeisiä" nimiä: Myrkyn
Lykkäs, Järjen Jätti, Ettäs Kehtas, sekä Ruudin Keksi). Joten jatkossa
luulen russelipentueideni olevan hyvin pitkälle nimenomaan
sijoitusnarttujen synnyttämiä. Tällä hetkellä ei ainakaan ole
suunnitelmissa hankkia uutta russelinarttua kotiin.

Viime
vuonna myös Fani astui muutaman nartun, ja tänä vuonna seuraankin
innolla omien kasvattieni lisäksi myös Fanin jälkeläisten kehittymistä.


Tänä vuonna otan taas uusia askeleita. Ensimmäinen
erisukuinen pentue tulee syntymään tänä vuonna. Emänä tulee siis
olemaan Ruotsin tuonti Lila, joka on aikaisemman linajni kanssa täysin
eri sukuinen, kuten  myös uros, jota Lilalle olen sunnitellut
käyttäväni. Myös toinen toisen polven Kisentel's-pentue on
suunnitteilla tälle vuodelle, sekin on hyvin jännittävää. sen jälkeen
siirrytäänkin tässä linjassa jo kolmanteen polveen.

Tänä
vuonna suunnitelmissa on myös lisää virallisia agilitykisoja Fanin
kanssa, ja mahdolliset ihkaensimmäiset tuloksetkin! Toivon myös
ensimmäistä kertaa ilmoittavani kasvattajaryhmän ainakin
pentunäyttelyyn, ellen jopa myös ihan viralliseenkin, loppuvuodesta kun
on jo neljä pentueellista pikkupusuttelijoita näyttelyiässä.


Muuten aion tänä vuonna panostaa koulunkäyntiin entistä enemmän, ja
toivon todella saavani kesätyöpaikan omalta alaltani. Yksi iso
muutoshan tietyti tulee olemaan muutto omakotitaloon. Sitä odotan
todella innolla. Toukokuu lähenee!

Saa nähdä mitä kaikkea tämä vuosi tuokaan tullessaan. Palaamme asiaan 1.1.2008, ehkä työyön päätteeksi jälleen...