Sairaan kiva sairastaa

Kurkkua kutittaa, ääni on vähän huonona, ja yskittää niin pirusti.
Käytiin tänään leffassa kaverin kanssa katsomassa Epic movie. Onneksi
siellä ei meidän lisäksi ollut kuin kolme ihmistä, niin ei ihan
kamalasti hävettänyt yskäkohtaukseni. Täytyy levätä hyvin nyt. Huomenna
on tosin taas agilitypäivä ja mun vetämät treenit. Pitää pukea reilusti
päälle.


Ihme kyllä etten ole kamalan tukossa. Yskittää vaan pirusti. En tiedä
täytyisikö hommata yskänlääkettä, monet yskänlääkkeet vain aiheuttavat
pahempaa yskää minulle, jotenkin ärsyttää kurkkua.

Tänä
viikonloppuna ei ollut koiramenoja, yhtä pikkuista lukuunottamatta.
Kävin tapaamassa kasvattini tulevaa morsmaikkua. Se oli kyllä oikein
suloinen ja sievä plikka, innolla jään odottamaan niitä pentuja.


Viime viikonloppu oli sekava. Muistin taas miksi en ole harrastanut
kovin läheisiä ihmissuhteita vuosiin. Sellaiset on vähän turhan
kinkkisiä. Vaikka edelleen kyllä houkuttelisi hiukan.. Jatkoa varmasti
tulossa tästä aiheesta taas myöhemmin.

Tällä hetkellä ei taudin vuoksi oikein ajatus kulje.


Kävin lauantaina kotikaupungissa. Istuttiin isän kanssa iltaa ja oli
pitkästä aikaa hauska jutella asioita. Kotimatkalla kävin vielä
tapaamassa äitiäni, joka kertoi hauskoja juttuja siitä kuinka maailma
on jälleen kerran pieni paikka. Täytyisi käydä useammin
kotikaupungissa, kun ei tuo matkakaan hurjan pitkä ole.

Valvontaa..

Täällä taas..

Olen puuhaillut kaverin nettisivujen parissa jo useamman tunnin.
Minulla oli eräs kinkkinen pulma, joka täytyi selvittää. Selvisihän se,
lopulta. Nyt voisin kohta mennä jo nukkumaan, jatkan sivupuuhia
huomenna iltapäivällä, tai illalla.



Huomenna päivällä menen mätsäriin, leikkimieliseen koiranäyttelyyn.
Ajattelin viedä Reginan sinne, olisikohan niillä oma luokka
virtaheposille :D Ei vaan, tähän mennessä Regina on pärjännyt
mätsäreissä ihan kivasti, ekalla kerralla olit BIS-3 ja toisella
kerralla 80 pennun joukossa putosi pois pelistä juuri ennen
sijoittuneita. Joo, mutta oikeasti mennään vain kokemusta hakemaan,
josko jossain vaiheessa mennään taas oikeisiin näyttelyihin. Tai siis
Reginahan ei ole virallisiin luokkiin vielä kertaakaan kerennyt.



Mätsärin jälkeen ajatteli ajella tallille. Kävin tänään ratsastamassa,
ja täytyy sanoa, että kyllä mulla vaan on aika makee poni! Kotiin
tullessani olin niin innoissani, että maksoin hetimmiten rästissä
olevanratsastusseuran jäsenmaksunkin :D (enteilee kisoja, ihan
selkeesti).



Jännä juttu sattui muuten tänään, kun unohdin päivällä puhelimen
kotiin. Äsken sitten muistin tarkastaa, että oliko mulle tullut
puheluita. Siinä vaiheessa hoksasin sitten, että ai niin, siitä loppui
akku joskus aamupäivällä, laitoin sen kyllä lataukseen, mutta en
koskaan takaisin päälle. No, napsautin sen äsken päälle niin herranen
aika mikä kilinä alkoi kuulua (juu, laitoin kuulkaa joku aika sitten
viestin merkkiäänen päälle, mullahan oli monta vuotta tekstiviestit
äänettömällä.). Ties ketkä olivat yrittäneet soittaa, ja seassa oli
muutama ihan hätäinenkin viesti, että "Missä olet", "Miksi en tavoita
sinua", "Onko kaikki hyvin". No, ihana tietää, että mä en ehtisi ehkä
sittenkään olla kovin kauaa kadoksissa enenn kuin joku alkaisi
kaipaamaan. Kiitokset siitä. Vaikka on se ehkä ihan pikkuisen
liioittelua, että jos ei puhelin yhtenä päivänä ole päällä, niin
kuolema on ehkä korjannut :D Mutta siis ihan oikeasti, kiitokset
huolenpidostanne.



Se on vaan aika hauskaa, sillä musta tuntuu ettei mulle ikinä soita
kukaan, ja nyt oli tullut viisi tekstiviestiä päivän aikana.



Tallilta tullessani kävin tänään sitten vielä kaupassa. Lidlissä siis,
halusin Lidlin mehuja, ja muita juomia. Ostin kyllä paljon muutakin
herkkua, ja auton takapenkinsuojan! Nyt täytyisi jaksaa imuroida auto,
ja pestä penkinpäälliset, että siitä on hyötyä. Tästä sain sitten
semmoisen inspiraation, että vein autoni pesulle. Ensimmäistä kertaa
ikinä ajoin itse semmoiseen pesukoneeseen. Se oli aika hauskaa. Fani
oli hiukan kauhuissa siinä vaiheessa kun vettä loiskusi päin ikkunoita,
se oli ihan varma, että se yritetään vähintään hukuttaa. Annoin sille
lohdutukseksi lihapullia siinä samalla sitten :) Mutta kyllä nyt kelpaa
ajella puhtoisella autolla!



Nyt hyvää yötä.

Yökyöpelöintiä

Täällä taas yötä vietetään koneen ääressä.



Elämä on aika ihmeellistä vuoristorataa. Kun tapahtuu jotain hyvää,
niin pian tulee taas p*skaakin roppakaupalla. Lauantaina Virossa asuva
kasvattini kävi kotikaupunkinsa näyttelyssä kokeilemassa
näyttelytouhua, ja oli kivasti ROP-pentu KP:lla. Se mitä
venäjänkielisestä arvostelusta selvää saatiin, niin tuomari oli kovasti
pojasta tykännyt. Hauska juttu.



Tänään on sitten tullut taas kaikkea muuta kuin auringonpaistetta. Voi
herranen aika noita ihmisiä. Mä en yhtään jaksaisi riidellä, mutta
joskus se kai vaan olisi pakko.



Toisaalta, sain pitkästä aikaa yhteyden myös erääseen ulkomaiseen
kasvattajatuttuuni. Valitettavasti hän on lopettanut yhteisen rotumme
kasvattamisen, mutta silti hänellä oli vielä jonkinmoista yhteistyötä
tarjota. Siitä lisää myöhemmin, kun asiat selviää. Täytyisi muistaa
olla enemmän yhteydessä tuttaviin.



Ai niin, löysin vihdoin sellaisen toiminnon tästä blogistakin, jonka
kautta löytää aina suoraan uudet kommenntit. Eihän siinä kauan mennyt.
Löysin siis Miija viimein sun kommenttisi, heh, kiva kun olet
kommentoinut. Ja Saintille vain tiedoksi, että mä voisin huolia vähän
tasaisemmankin elämän toisinaan.



Nyt tarvisi lopettaa lorviminen, ja aloittaa pakkaaminen ihan
todenteolla. Muuttoon ei ole enää pitkä aika. Tarvisi toki myös
siirrellä mm. nettiliittymä, sähkösopimus, ja sen semmoista pientä
kivaa. Huooh. Olen katsellut tässä joitain työpaikkailmoituksiakin,
josko sitä menisi taas todenteolla töihin. Eiköhän asiat järjesty taas,
yleensä niillä on ollut tapana.



Ärsyttää myös vaihteeksi ihmisten saamattomuus, vaikka itsekin olen
toisinaan saamatonta sorttia. Mutta jos luvataan jotain ostaa, niin mun
mielestä se ostetaan, ja siitä maksetaan se hinta mikä sovitaan, ja
edes suunnilleen ajallaan. Noh, olkoon. Kuten sanottu, en oikein jaksa
riidellä.



Toivon mukaan sosiaalinen elämäni ei pian kuole tyystin. Tuntuu että
kaverit lähtevät pois tässä lyhyen ajan sisään, ja jään "yksin". Onhan
ne aina olemassa, vaikka kauempana ovatkin, mutta ei se ole sama asia.
Vielä kun nämä mun yhteydenpitokyvyt tiedetään. Ajattelen teitä
kuitenkin ;)



Lisäksi olen tässä mietiskellyt, että olenko mahtanut pahoittaa erään
ihmisen mielen. Hänen, jonka kanssa tapailimme aikaisemmin joskus tässä
hieman. Hänelle taisi aika yllättäen paljastua, hiukan karulla tavalla,
että minulla saattaa olla muutakin elämää. Toivottavasti en loukannut.
Sääli olisi menettää taas yksi kaveri. Olemme kuitenkin tunteneet jo
melko kauan ja olemme viihtyneet aina toistemme seurassa. Täytynee
ottaa häneen jossain vaiheessa yhteyttä jotenkin, ja koittaa jutella.
Siinä mä olen kyllä huono.



Vaihteeksi näköjään ajatukset poukkoilevat minne sattuvat, ei varmaan
kovin mukavaa luettavaa, kun koko ajan mennään uudessa aiheessa, ja
kaikki jää aina kesken. Vähän sellaiselta mun elämäkin tuntuu
toisinaan.



Nyt taidan mennä nukkumaan. Huomenna alkaa agilitytreenit piiiiiitkän
talvitauon jälkeen ja tahdon olla siellä hyvin levänneenä, pirteänä
juoksentelemassa.