perjantai 26. joulukuuta 2008

Joulupentuja!


Meille syntyi eilen pentuja. Avautuminen alkoi jouluaattona iltapäivänä. Ginger oli tosi rauhallinen, eikä turhia läähätellyt tai petaillut vaan lähinnä lepäili. Sitten joulupäivänä joskus iltapäivällä alkoi supistuset hiljalleen voimistua, ja vasta vähän ennen ensimmäistä pentua Ginger alkoi tohottaa. Ensimmäinen pentu syntyi n. klo. 17.30. Viimeinen klo. 20.50. Pentuja oli neljä. Yksi poika ja kolme tyttöä. Katso sivuiltani lisää infoa ja kuvia:
kisentels.com

Kaikille pennuille vaikuttaisi olevan kotikin jo valmiina, sekin on mukavaa.

Muuten joulu meni varsin rauhallisesti. Olen sairastellut jo pidemmän aikaa, joten olen lähinnä lepäillyt kotosalla. Sain kamalasti ihania lahjoja, vaikken odottanut yhtään mitään. Villasukkia, tohveleita, hanskoja, yms. tarpeellista.

Olen mässäillyt vain, tosin juuri äsken söin viimeiset kinkkusiivut. Ja koska tajusin myös, etten ole muistanut otaa mitään karamellejä, niin tänään on pakko mennä käymään kaupassa taas.

Huomenna onkin sitten jo kaikki kaupat auki ja alennusmyynnitkin pärähätää päälle, joten täytyy käydä vähän ehkä kiertelemässä. Jos vaikka löytyisi jotain nättiä vaatetta uudeksi vuodeksi.

Tällä hetkellä mitään tän suurempaa ei mun päässäni liiku, alan tuijotella hömppäohjelmia telkusta, tosin herkkujen puutteessa lähden varmaan ihan pian sinne ruokaostoksille.

Hyvää joulua kaikille!


perjantai 12. joulukuuta 2008

Sekavia suunnitelmia



Blogiin kirjoittamien on taas näköjään jäänyt vähemmälle. Heräsin tuossa melkein tunti sitten (miten niin aikaisin?) Ja kun oli luppoaikaa, ajattelein kirjata hiukan kuulumisia.

Ensi vuosi näyttää tuovan mukanaan suuria muutoksia. En halua puhua niistä vielä sen enempää kun toistaiseksi kaikki on vain sekavina suunnitelmina mun pään sisässä. Mutta heti kun alkaa tapahtua, lupaan pitää teidät ajan tasalla. Uskon että sitten kun alkaa tapahtua, tapahtuu paljon ja kerralla.

Tosiaan, tänään olen ylhääll jo näin aikaisin, koska lupasin lähteä kaverini tueksi viemään hänen koiraansa tutkimuksiin eläinsairaalalle. En saanut taas kunnolla nukuttua, joten heräsin jo pari tuntia suunniteltua aikaisemmin. Päätin sitten pestä pyykkiä aikani kuluksi. Kohta juon aamukaffet, käyn suihkussa, ja olen valmis lähtemään.

Huomenna alkaa messariviikonloppu. Taidan mennä käymään russelikehän laidalla, ja kotimatkalla nappaan sijoitusnarttuni kyytiin. Se tulee meille synnyttämään, ja laskettuun aikaan on enää 2 viikkoa.

Ihanaa kun tulee pentuja. Siinä meneekin taas pari kuukautta ihan siivillä. Mulla on paljon pentua odottavia ihania perheitä. Eräskin pariskunta kuumeilee pentuaan ihan tosissaan. Toivottavasti kaikille tulee oma pikkuinen, ja toivottavasti kaikki sujuu hyvin.

Kertun juoksu ei ole alkanut, mulla on ollut pahat enteilyni, että se aloittaisi juoksun niin, että astutukset menee päällekäin just Gingerin synnyyksen kanssa. Se olisi niin mun tuuria. Mut jospa kerrankin ois tuuri kohdallaan, ja juoksun alkaminen pitkittyisi vielä pikkuisen. Tosin odotan kuin kuuta nousevaa tuota Kertun pentuetta. Olen 100% tyytyväinen urosvalintaani, ja jännäilen ihan kamalasti jo nyt.

Vähän mua taas hirvittää tää viikoloppu kun oon molemmat yöt töissä, enkä oikein tiedä missä välissä saan nukkua.

Mikäli tänään menee iltapäivään asti, käyn hakemassa Gingerin jo kotimatkalla tänään.


perjantai 5. joulukuuta 2008

Taitava Fiini!


Olen edelleen vähän kipeä, joten ollaan jatkettu Fiinin kanssa temppuilua iltaisin. Nyt kun nenä kosketus sujuu jo aika hienosti vihjeenkin kanssa, otettiin eilen toisella targetilla tassukosketusharjotuksia. Sekin meni hienosti, ja sitten lopuksi otin nenäkosketusta ja se tuli ihan puhtaasti edelleen.

Tänään sitten huvikseen laitoin molemmat targetit yhtäaikaa maahan, ja sekin sujui. Hieno Fiini! Huomenna mennään hallille treenaamaan sitten pitkästä aikaa agia.

Tänään pidin taas kaksi rtsastustuntia, ja tällä kertaa toisen selästä käsin. Olipa jännää, mutta onnistui hienosti. Huomenna on yksi tunti, sitten käydään varmaan iltapäivällä moikkaamassa Fanin tytärtä, ja illalla lähden Lauran luo viettämään iltaa. Ihanaa!

Nyt katson hetken frendejä, ja painun pehkuihin, jotta jaksan taas huomisen.


keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Kuidut kuosiin



No niin, mun ruokaseurannasta on ollut jotain hyötyä.

Tai no, arvasin alunperinkin et saan kuituja ravinnostani aivan liian vähän, koska en voi nykyisin syödä mm. ruisleipää, josta aikaisemmin varmasti sain runsaasti kuituja.

Tänään sitten otin ensimmäisen askeleen kohti kuiturikkaampaa ruokavalioa, ja ostin marjaista muromysliä (jonka mausta tosin en pitänyt), ja sen kaveriksi laktoositonta jogurttia (joka taas yllätti ja oli ihan hyvää), koska ko. kaupassa ei ollut laktoositonta piimää, tai edes kermaviiliä. (Joo, kyllä, mysli piimän kanssa on ihan hyvää, tai kokeilepa joskus että murskaat kaurakeksejä, niitä pieniä pyöreitä, piimän sekaan. Nam.)

Ja edelleen nää mun syömiset jakautuu ihan väärin tuohon päivän ajalle, mutta ei kai Roomaakaan päivässä rakennettu. Siitä oon yllättynyt et mun muka epäterveellisellä ruokavliollani energia muodostuu ihan oikein, eli protskujen, hiilareiden ja rasvojen suhteet on pääsääntöisesti kohdillaan, ja rasvatkin on pääasiassa oikeanlaisia, ja mä en silleen mitenkää kauheesti kursastele noiden rasvojen kanssa, joten tää oli positiivinen yllätys.

Oon myös tuon ko. systeemin vuoksi alkanut syödä huomattavasti enemmän kasviksia, koska en kestä katella tuota listaa, mikälk kasvikset olis koko ajan punaisella. Huomenna täytyykin lähteä ostamaan lisää porkkanaa, ja retiisiä, ne loppui heti alkuun. Kurkkuakin täytyy ostaa, mikäli löytyy edullista (espanjalaista). Oletteko tienneet että samassa kaupassa voi olla vierekkäin myynnissä kaksi eri kurkkua, joiden kilohinnassa on joku viitisen euroa eroa. Herranen aika, meinasin pyörtyä!


Oiskohan esim. kodinhoitoon olemassa joku vastaava ohjelma? Täällä nimittäin on taas ihan pommin jäljiltä, niin auttaiskohan se et tietokoneella olis ohjelma joka sanois: Likaiset astiat punaisella, jne. Voi olla että surutta vaan loggaisin ulos koko ohjelmasta, ja se olis sitten siinä. Huoh, jotain tällekin asialle ois tehtävä. Mutta ehkä mä uuden uljaan ruokavliouudistukseni ansiosta piristyn niin paljon, että jaksan innostua kodinhoitohommistakin.


Mä olen ollut viime viikosta asti pitämässä ratsastustunteja. Välillä oon ajautunut epätoivoon, tuntuu että onko tunnit riittävän monipuolisia, mutta nyt oli muutamilta tullut kuulemma ihan kiitoksia hyvistä tunneista, joten vähän voi kai huokaista jo. Tunti on loppujen lopuksi aika lyhyt aika jos sulla on neläjkin tuntilaista siinä opetettavana, niin ei siihen loppujen lopuksi ihan hirveen paljon eri asioita mahdu. Tosi jännää, siitä on niin hirveän kauan kun olen pitänyt tunteja näin "isoille" ryhmille. Mutta onneksi ilmeisesti on ihan hyvin siis mennyt. Sitä on monesti hirveän hankala hahmottaa jotenkin itse onko tunti ollut riittävän antoisa tuntilaisille.

Mä itse elän edelleen ihmeellisessä tunteiden sekamelskassa. Nyt tapahtuu niin paljon ja kerralla. Suurin osa on vielä kauheen positiivista, jostain syystä pienet takapakitkaan ei tällä hetkellä tunnu missään. Toisaalta, mun tuurin tuntien kohta on jo pakko tulla paskaa niskaan ihan saavista kaatamalla, ei näin kauan näin hyvää voi muuten tulla. Mutta nautin nyt niin kauan kun menee hyvin. Kerrankin.





torstai 27. marraskuuta 2008

Nenäkosketustreenit Fiinin kanssa



Tänään olin ponimätsärissä P-O:n ponitiimin kanssa ja Fiini oli mukana maskottina. Oli tosi hauskaa ja ponitkin käyttäytyivät hyvin. Fiini vaan tohotti.

Kotona sitten yhtäkkiä mieleeni juolahti opettaa Fiinille nenäkosketus. Fiini tekee kontaktit ihan kivasti, joten siihenkään ei välttämättä tarvita nenäkosketusta, mutta päätinpä huvikseen ajan kuluksi opettaa sen.

Äkkiä Fiini hoksasikin mistä on kyse. Ja Fiinistä se oli tosi hauskaa. Ens kerralla otan ton targetin mukaan hallillekin, ja jos en yhdistä kontakteille sitä, niin ainakin treenaan ihan muuten vaan hallissa sitä niin tulee ainakin opetettua uusi kriteeri. Ja onhan tosta varmaan jossain joskus hyötyä. Nyt mä kyllä innolla mietin jo seuraavaa temppua minkä opettaisin Fiinille. Se on niin fiksu höppänä, että se oppii varmaan vaikka mitä. Mä oon vaan ollut aina välillä vähän laiska kouluttaja. Mut suutarin lapsilla harvoin on kenkiä, kai. (Olis kauheeta olla suomalaisen suutarin lapsi, jos joutuis talvetkin käveleen ulkona ilman kenkiä.)

Ja vielä selitys niille kavereille, joilla ei ole koiraa, tai eivät muuten vaan tiedä mikä on nenäkosketus:

Eli, mulla on "targettina" tuommoinen pakasterasian kansi, jonka laitan maahan. Temppu on siis se, että Fiini nenällään koskee targettia. (Ja nyt varmasti jokainen koiraton lukija ajattelee taas, että on noi koiraihmiset kyllä hulluja..)

Hobbella kävi morsian. Nyt jäädään odottelemaan sitten mimmoisia pikkuisia mahtaa tulla, tai ylipäänsä toivotaan toki että tiineys sujuu onnellisesti. Poika oli taas hoitanut homman mallikkaasti.

Fanilla menee hyvin Venäjällä, sille on syntynyt siellä kaksi pentuetta, ja ilmeisesti se on astunut nyt jopa neljä narttua. Hassua on se, että se ei kuulemma suostu siellä astumaan samassa huoneessa missä ihmiset ovat, ja se ei myöskään astu samaa narttua kuin yhtenä päivänä. Siis meidän Fani, joka on ollut aina ihan superastuja. No, kai se on vaan todennut että Venäjällä saa niin paljon narttuja et tarvii välillä vähän säästellä itseään, en tiedä.

Mun toinen sijoitusnarttuni Kerttu on ilmeisesti päättänyt jättää juoksut juoksematta. Mä oon vähän yli-innokas kun toivon Kertusta narttupentua kotiini. Ja hei, edellinen juoksu oli helmi-maaliskuussa, sitä edellinen edellisen vuoden touko-kesäkuussa, joten enkö ole oikeassa puolipitkällä matikallani, että juoksun pitäis alkaa periaatteessa ihan näinä päivinä? No mutta, kaipa se joskus vielä alkaa.

Mä en tiedä mikä mulle on yhtäkkiä tullut kun haluan kaikkea tutkia. Esim. kun kerroin vähän aikaa sitten, että alan merkitsemään kaikki päänsäryt tänne. Ja innostuin myös kirjaamaan Fiinin koulutusjuttuja enemmän sekä entistä tarkemmin. Ja tänään kaiken huippu. Aloin käyttää semmoista ohjelmaa johon merkitään kaikki mitä on päivän aikana syönyt ja liikkunut. Se on tarkoitettu laihduttajille, mutta itse halusin kokeilla sitä siksi että pidän omia ruokatottumuksiani hieman huonoina, ja moni minut tunteva tietää että päänsärkyjen lisäksi kärin myös vatsaongelmista (jotka ovat jatkuneet edelleen laktoosi-intoleranssin toteamisen jälkeen). Joten toivon josko vatsakin rauhoittuisi jos saisin tuon ohjelman avulla järkevöitttyä noita syömisiäni. Mähän siis en syö mitenkään järin epäterveellisesti, mutta syön aika paljon kerralla, ja olen ollut myös huolissani noista eri ravintoaineiden suhteista, ja siihen tuosta ohjelmasta on oikein erityinen apu. Lisäksi se kertoo milloin pitäis syödä minkäkin kokoinen ateria. Mä kun yleensä syön kun syön ja syön sitten kerralla paljon. Ei vissiin mitenkään hirveen järkevää esim. verensokerin kannalta.

Mutta, katsotaan kauanko jaksan tuonne nyt noita ruokia näpytellä, mulla kun nää innostukset yleensä laantuu aika nopeasti. Mutta jospa nyt vähän aikaa jaksaisin, niin näkisin vähän et mitä mä oikein suuhuni pistän.

Äh ai niin. Perjantaina on mun kauan odottamani pippalot tuolla uudella baarilla, ja eikö niin että mä sitten lupasin mennä töihin. Mä kyllä arvasin jo etukäteen että tässä käy taas näin. Mutta oikeesti, nyt kun on aika vähän töitä, on pakko ottaa kaikki mitä tarjotaan. Kavereita näkee myöhemminkin. Vaikka sitten vuoden päästä taas...

Niin, ja en siis ole saanut kutsua työhaastatteluun, joten työnhaku jatkuu edelleen. Aika tylsää.


keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Kuinka paljon pahaa - sen täytyy joskus tuoda hyvää



Aloitetaan pahimmasta.

Sain tänään ihan vasta äsken kuulla että eräs ystäväni, jolla on joskus ollut paljonkin vaikutusta muhun, on kuollut. Järkyttävä uutinen, nuori ihminen kuoli aivan liian varhain. En tiedä mitä sanoa. Otan osaa, tunnen surua, ja olen tosi pahoillani läheisten puolesta.

Mä itse vasta ihan vähän aikaa sitten netissä keskustelin ko. henkilön kanssa, pitkästä aikaa. Lopetin keskustelun toteamalla: Katellaan taas, tms. Kuitenkin kyseinen keskustelu jäi meidän viimeiseksi. Olen tavallaan kuitenkin hyvilläni, että pitkästä aikaa keskustelin hänen kanssaan, ihan niitä näitä, menneistä.

Tämä saa vaan taas miettimään kuinka koska vaan joku tapaaminen voi jäädä ihan yllättäen viimeiseksi. äiti aina sanoo ettei pidä erota riidoissa, koskaan kun ei tieä mitä tapahtuu. Tässä se taas nähtiin.

Jotenkin en oikein tiedä mitä ajatella, mistään. Kaikki muu tuntuu nyt kovin toisarvoiselta. Ja silti haluan kertoa myös muista tapahtuneista asioista.

Eli tässä hieman kevyempiä kuulumisia:

Mun eräs toinen ystävä on kipeenä, joten menin auttelemaan häntä. Kävin vetämässä kävellen käyntimaaston, ja siivoilin tallin. Olipa hauskaa pitkästä aikaa siivota karsinoita, mä en ole tehnyt sitä liian pitkään aikaan.

Oli aika liukasta, ja mulla oli huonopohjaiset kengät, koska noi on ainoat kengät jotka on tarpeeksi lämpimät, ja iso jotta niihin mahtuu villasukat. No, liukastelin sitten pariin otteeseen ja lensin persauksilleni kottikärryjä työntäessä. Kottikärryt ihme kyllä pysyivät pystyssä.

Ei siinä mitään, mutta kun jo lopettelin tallihommia, lähdin viemään Rokin satulaa satulahuoneeseen (ratsastin Rokilla hetkisen, ja se oli tosi hyvä!), ja kuinka ollakaan, juuri satulahuoneen rappujen kohdalla jotenkin liukastuin, ja horjahdin niin ettälöin satulan takakaaren alahuuleeni, sillä seurauksella että yksi ylähampaista iskeytyi huulen sisään. Ensin en tuntenut mitään mutta sitten tunsin kuinka verta tulvahti suuhun. Onneksi oli lunta lähellä, joten äkkiä sitten kourallinen lunta huulelle. Toivottavasti tallin piha ei aamulla valoisassa oo ihan kuin teurastuksen jäljiltä. No, siirsin yhden hevosen siinä välissä vielä yhdellä kädellä, ja sitten odottelin jonkin aikaa (n. 15-20min) että vuoto lakkasi.

Nyt se haava on ihan ok, se on sisäpuolella niin ei näy, huuli on ihan turvoksissa yllättäen, ja etupuolella menee hampaan ääriviivojen muotoinen mustelma. Vähän se on myös kipeä. Mutta tällä hetkellä mua ei haittaa pätkääkään. Pikkujuttu näissä nykyisissä olosuhteissa.

Ja, koska mä rakastan ruoanlaittoa, ja ennen kaikkea herkuttelua, ja teen erilaisia kokeiluja välillä, oon päättänyt alkaa niitäkin kirjoittaa tänne blogiin, jotta voin muistella mitä kaikkia herkkuja onkaan tullut koklailtua.

Mun teki hirveesti mieli aurajuustoa tänään, joten tänään söin herkkupastaa, jossa oli aineksina:
-tuorepastaa (keitetään n. 3min)
-kinkkua
-pekonia (valmiit kuutiot)
-herkkusieniä
-aurajuustoa (laktoositonta)
-ruokakermaa (laktoositonta)

Ruskistin ensin kinkut ja pekonit herkkusienet pannulla, laitoin sekaan myös vähän sipulia mausteeksi. Lisäksi vähän pippuria ja ripaus grillimaustetta, jota ilman en osaa nykyisin olla.

Tällä välin kiehautin myös pastat isossa kattilassa, sitten kaadoin keitinveden pois ja heitin muuta ainekset pannulta sekaan, sitten kermat, sieniliemikuutio (näitä saa ainakin Eesitistä), vettä, silleen silmämääräisesti, ja aurajuustot sekaan. sitten sekoittelin sen verran että justot suli, annoin vetäytyä pikkuhetken, ja pasta oli valmis.

Ja joo, tän ois toki voinut tehdä erikseen kastikkeenakin, mutta mä pyrin säästämään jääkaappitila ja kun tein tota niin paljo että riittää huomisellekin, niin on kätevämpää että se on kaikki samassa kattilassa.

Ja oli muuten herkkua, vaikka ite sanonkin.


Mutta nyt sekavin ja surullisin mielin lähden unosille.


    Lepää rauhassa J.

            -muistoasi kunnioittaen, Nora



maanantai 24. marraskuuta 2008

Kuva


Isäni lähetti minulle pari viikkoa sitten ottamansa kuvan minusta ja Fiinistä:




Tuskainen aamu



Tänään taas herätessä mua odotti päänsärky. Inhottava tunne kun unenpöpperössä alat tajuta taas tätä maailmaa ja sitten alkaa tuntua pientä vihlontaaa, joka voimistuu voimistumistaan.

Mun päänsäryt ei ole mitään ihan pikkusärkyjä yleensä. Pahimmillaan joudun makaamaan aloillani, ja jos liikautan vähänkin vaikka päät, sattuu aivan suunnattomasti. Ja usein myös tulee tosi huono olo ja pitää oksuill, mikä ei oo lainkaan kivaa.

No tällä kertaa tää näköjään meni ohi lääkkeelllä ja syömällä. Viikko sitten torstaina ei mennyt, ja jouduin nukkumaan tossa sohvlla koko päivän. Kahdeksan aikaan illalla alkoi sitten helpottaa viimein. Viime perjantaina taisin viimeksi herätä päänsärkyyn, ja se meni kanssa suunnilleen lääkkeillä ohi. Ajattelin vähän pitää nyt kirjaa näistä päänsäryistä, jos joskus tarvitseee tietää että kuinka usein niitä on ollut, tms.

Selkä, niska, ja hartiat on siis kanssa ihan jumissa. Nyt olis varmaan pikkuhiljaa pieni pakko saada itsensä raahattua sinne hierojalle. Muutenkin, mä en oikein tajua mistä tää kaikki johtuu. Onko mu sänky muka oikeesti niin huono? Miksi tätä sitten oli vanhallakin sängyllä? En vaan ymmärrä.

Mun kaverin russelit on meillä hoidossa. Ne on aika hassuja, niinkuin nyt russelit yleensäkin. Toisen mielestä on huskaa kun meillä on sotkuista, niin se löytää esim. sohvan alta kaikkea kauheen mielenkiintoista. Toisella on pms:t ja se on ihan pimee. ärisee kaiken aikaa, mut kuitenkin leikkii aika paljon etenkin Fiinin kanssa.  Ja sit kun Fiini tahtoo vaan leikkiä, ni se ei keksi muuta kuin äristä takaisin. Niillä ei kummallakaan oo erityisen kauniit naiselliset äänet, vaan lähinnä ne kuulostaa siltä kun ne örveltäis muutaman tuopin jälkeen irkkupubissa.

Mitään ongelmia ei noiden kanssa kyllä ole ollut. Paitsi se, että eilen en meinannut saada niitä sisälle ollenkaan, kun halusivat jäädä leikkimään lumeen. Eilen oli taas nimittäin tullut lisää lunta, ja nyt sitä on jo tosi paljon, ja koko ajan sataa lisää.

Heh, mä olen muuten leikkinyt vähän viherpeukaloa. Harvensin tuon mun baby-chilin, ja laitoin osa kasvamaan uuteen purkkiin. Osa taimista on vielä lasissa odottamassa istutusta. Päätin myös ryhtyä yucca-kasvin pelastus operaatioon. Se raukk on pari vuotta vaan kitunut tuolla keittiössä. Nyt se pääsi samalle ikkunalaudalle chilien kanssa, tähän suoraan mun valvovan silmän alle. Luulen jotenkin, että siinä on parempi valo kuin keittiössä. Nyt näyttää siltä että yuccis on heti pirteemi, ja ehkäpä se tuosta innostuu rehottamaan vielä. Luulen että olin aika viimetipassa liikkeellä tämän operaatio kanssa. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Toivottavasti.

Viime lauantaina ja sitä edellisenä olin töissä pitkästä aikaa tuolla vanhassa paikassa. Nyt se oli taas tauon jälkeen ihan ok hommaa. Katsotaan miten käy, jos sitä joutuu pidempään tekemään. Toivottavasti kuitenkaan en  joudu.

On kyllä kiva kun on lunta, paljon valoisampaa. Mutta ahdistaa kyllä vähän ajatus tosta auton putsailusta ja lumitöiden tekemisestä. Tänään illalla se pitää ekan kerran tehdä kun lähden hallille vetämään vuoden vikat agitreenit. Fiinillä on vielä torstaina treenit, ja sitten meillä alkaakin talvitauko. Aion kyllä talvitauollakin käydä ainakin kerran viikossa Fiinin kanssa treenamassa hallilla, jotta saadaan noi kepit kuntoon. Kotonakin meinasin kokeilla yhtä keppijippoa, katostaan toimiiko.

Meillähän on siis hallilla verkkokepit, ja kokeilin niitä viime perjantaina Fiinin kanssa. Ensin kujalla, ja sitten lähensin. Hienosti Fiini ne kyllä meni. Lopuksi testasin vähän myös tavallisia keppejä, niin paljon paremmin tajusi niidenkin idean jo. Mulla on nyt hirvee luotto tän jälkeen niihin verkkokeppeihin! Tänään treenaan niitä kyllä hetken noiden mun ryhmäläisten treenien jälkeen.

Meillä oli eilen ekat möllikisat. Ne meni ihan päin mäntyä. Oltiin molemmat Fiinin kanssa ihan unessa, ja hylly tuli :D Mutta Fiinillä oli kauheen hauskaa, joten hyvä mieli jäi. uusi yritys sitten myöhemmin paremmalla onnella.

Noiden kisojen jälkeen oli mätsäri, mihin mun piti mennä Turbon kanssa vaan harjoittelemaan, mutta päätin et ilmoitetaan nyt Fiinikin. Tuomari tykkäsi Fiinistä, sanoi et ihana pieni kontakti narttu, ja yliti sen luonnetta, kertoi myöemmin vielä kaikille, että tämmöisistä koirista hän tykkää! Siitä tuli toi hyvä mieli, kun itsekin oon ylpeä nimenomaan Fiinin luonteesta ja temperamentista. Fiini oli siis punaisen saaneiden pikkukoirien 2. ja Turbo sinisen saaneien pikkukoirien 4.

Mun pentusuunnitelmat elää taas omaa elämäänsä. Onneksi kaikkea ei lue edes vielä sivuilla, niin ei tarvitse koko ajan sinne muutella. Mutta kerron näistä lisää myöhemmin kun asiat ratkeaa.

Nyt kun mun pääkipu on alkanut hellittää, voisin vähän siivoilla, niin kuin tarkoitus oli. Joten palailen taas.





perjantai 21. marraskuuta 2008

Unohdinko koirat?



Mä en eilen kirjoittanut juuri mitään koirista, joten tässä tulee ;)

Fiinin kanssa ollaan tosiaan siis kesästä asti treenattu agilityä suhteellisen aktiivisesti. Mehän päästiin suoraan semmoiseen mölli/penturyhmään, alkeita oltiin hiukan itsekseen harjoiteltu.

No, mulla meinas jossain kohtaa jo loppua usko, Fiini meni ihan kivasti, mutta se oli aika hidas. Tuntui kauheelta vedättää koiraa radalla, kun on tottunut siihen etää Fanin ja Danankin kanssa juostaan yhdessä ja lujaa. Toivoin kuitenkin että hitaus johtuisi vain Fiinin epävarmuudesta. Silti aloin itse jo tulla aika epävarmaksi kun koira vaan oli ja pysyi hitaana.

Nyt sitten pienen treenitauon jälkeen maanantaina otin Fiinin kanssa itsekseni mun ryhmäläisten jälkeen pientä radan pätkää ja yllätyin positiivisesti! Mä sai ihan tosissaan juosta sen kanssa! Hyvä Fiini! Mulle jäi superhyvä mieli, se tuntui ihan oikeelta agilityltä, ja koira toimi tosi kivasti. Pitää vaan ohjatessa muistaa et se ei oo Fani.

Tänään Fiinin treeneissä pyysin sitten erästä meiän ryhmäläistä kuvaamaan videolle Fiinin pätkät. Ja tämmöinen video tuli:
http://www.youtube.com/watch?v=yQmuyNdI1v4

Kaikki oli ihan ihmeissään et hitsi, sehän juoksee! Eihän se vielä kovaa kovaa mene, mutta ihan eri koira se on kuin ennen. Nyt mä oon tosi iloinen, ja ootan innolla että päästään kisaamaan!

Sunnuntaina mennään ekoihin möllikisoihin ja ens vuonna sitten koitetaan päästä virallisiin. Kunhan saan nyt vaan kepit taottua tolle vielä. Keinunkin se tajusi itse ihan kivasti, ja rngeas on varmaan kohta ihan ok. Kontakteissahan ei mitään ongelmaa ole, kop kop.


Sitten muihin koiriin. Mun sijoitusnarttu Ginger on kuulemma paljon rauhallisempi kuin normaalisti, joten oletettavasti se on tullut tiineeksi. Nyt vain odotellaan että maha alkaisi paisua. Jouluun on vielä hetki aikaa kuitenkin.

Hobbelle syntyy pian pitkästä aikaa jälkikasvua. Se on aina jotenkin jännää. Nyt Hobbelle on muutenkin tulossa tässä pari narttua, mielnkiintoisia yhdistelmiä, jään jännityksellä seuraamaan mitä näistä uusista Hobben lapsista tulee.

Tähän asti olen ollut pääosin tosi tyytyväinen Hobben jälkikasvuun. Se jättää todella voimakkaasti omaa ihanaa vahvaa päätään, sekä vahvaa selkäänsä, sen pennut ovat kivoja luustoltaan, ja ne ovat pääasiassa paremmin kulmautuneita kuin isänsä. Hobbella itselläänhän on kulmausten lievästä puutteesta huolimatta hirmuisen kivat liikkeet, ja suurin osa sen pennuista myös liikkuu kivasti. Hobbe on aika kultakimpale tavallaan ollut, kultainen koira, jolla on paljon hyviä ominaisuuksia.


Mulla itsellä on pää edelleen ihan yhtä sekaisin kuin eilenkin. Jotenkin tuntuu että mitään ei saa aikaiseksi. Jos pitäisi kirjoittaa jotain tärkeää lyö pää tyhjää, ja kaikki kuulotaa kauheen huonolta. Mä en oo jotenkin nyt tyytyväinen oikein mihinkään mitä teen. Mut ehkä tää nyt taas tästä.

Mä päätin tänään kaupassa vähän hemmotella itseäni. Ostin huomiseksi tarjouksesta paketillisen pihvejä, nam!

Mä oon oikeesti koko ajan nyt kauheen hyväntuulinen, mä en edes raivostu, vaikka eräs ihminen on suoraan sanoen kussut nyt aika pahasti asioita, eikä tunnu saavan mitään aikaan. Hänen asenteensakin on tosi ärsyttävä, mutta mä en jotenkin jaksa välittää. Luotan siihen että asiat järjestyy.

Ja ihan mahtava juttu! Mun hyvä kaveri, joka on jenkeissä tällä hetkellä töissä, tulee perjantaina Suomeen lomalle, ja lauantaina menen häntä moikkaamaan kouvolaan. Ihana nähdä pitkästä aikaa! Niin paljon kaikkea on ehtinyt tapahtua.Välillä vaihdetaan kuulumisia esim. messengerin välityksellä, mutta ei se ole sama.

Mutta just nyt mun pitäisi jaksaa vielä hakea pyykit alakerrasta tänne kuivumaan, kun muistin vasta kauhean myöhään, että munhan piti pestä pyykkiä. No, kai se kone on pessyt jo pari tuntia sitten, mutta olen tehnyt tässä koneella kaikkea ihan oikeesti tärkeää. Sen lisäksi että olen tuijotellut Fiiniä videolta ja kirjoittanut höpöhöpö juttuja blogiini.

Kuulumisiin.


keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Talvi ulkona, kevät sisällä.



Nyt täällä viimein on lunta!

Pari kertaa on jo satanut, mutta sulanut samantien. Mutta nyt maassa on lunta :D

Tänään oli ihana päivä. Rakas ystäväni Kouvolasta ajeli tänne meille, ja lähdimme pitkälle lenkille tuonne merskun mettään, siellä oli paikoitellen jo ihanan talvista, ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta koko lenkin ajan. Oli ihanaa. Koiratkin toki nauttivat. Mun kaverilla on pinseri, jonka kanssa Fiini alkoi heti leikkiä ja niillä oli hirveän hauskaa!

Illemmalla kävin ostamassa koirille luita, saivat nilkkapalat kumpikin. Turbo ei meinannut millään ensin alkaa syödä omaansa, mutta lopulta kalusi sen ihan loppuun ja vissiin viimeisteli Fiininkin luun samalla. Nyt nuo makoilevat tyytyväisinä, masut täynnä ja pääkoppa tyhjänä.

Itselläkin tuntuu olevan nykyään taas pääkoppa jotenkin tyhjänä. Kaikkea mukavaa ja piristävää on tapahtunut, ja tavallaan on ihan hyvä olo ja mieli. Mutta koko ajan tekee mieli pois. Mä en tiedä onko se tää sykkyys taas vai mikä, mutta haluan pois. Tai jotain muutosta täytyy taas saada, tai kohta hajoaa pää.

Olen nyt hakemassa erästä työpaikkaa, joka voisi muuttaa jonkin verran asioita, mutta en nyt halua laskea sen varaan, kun en yhtää tiedä onko minulla mahdollisuutta saada sitä työtä.

Niin kauan pitäisi nyt vaan kokeilla kaikenlaista, kun se vielä on mahdollista, ettei sitten tarvitse katua vanhana kiikkutuolissa. Mä oon nyt jo jättänyt muutaman tosi hyvän tilaisuuden käyttämättä ja katunut jälkeenpäin.

Mutta katsotaan, kerron lisää tästä kun asiat selviävät. Ja voihan olla, että keksin jotain vielä jännempää.

Toivottavasti kuitenkin pian alkaa jotain tapahtua, sillä mikäli ei, niin pelkään että tulen hulluksi. Tai ainakin hullummaksi. Pitäkää peukkuja!

Jotekin muutenkin mulla myllertää nyt sisällä. tosi hassuja tunteita, ja tuntuu jotenkin että oon taas iloisempi ja avoimempi kuin pitkään aikaan. Hassua sinänsä kun toisaalta oon ihan kyllästynyt ja haluan vaan pois. Mut tällä hetkellä mä tykkään ihmisistä ja oon ihan yltiösosiaalinen ja se on ihan kivaa. Ja mä, joka en koskaan oikeastaan tunne mitään, ihastun harva se päivä. Se on kauheen hassua, ja nää on siis semmoisia pikkupikkuihastuksia, tosi harmittomia, mut jotenkin piristää kummasti. Tää on tavallaan ihan hauskaa aikaa, ja tavallaan koko ajan tapahtuukin jotain pientä, mut se ei nyt riitä. Mä tarvitsen jotain isompaa, että oon tyytyväinen.

Talven tulosta ja pimeydestä puheen ollen, mun chilikasvi on ihan sekaisin. Siinä on tälläkin hetkellä kolme chiliä, kaksi punaista, ja yksi raaka keltainen. Meinaakohan se pitää talvitaukoa ikinä? Mun uusi chilikasvi (se on semmoinen hassu kurpitsan näköinen) on nyt kasvanut jo sen verran korkeksi (10cm), että sitä olisi korkea aika harventaa. Taidan jakaa sen kahteen ruukkuun. Toivottavasti se jaksaa kasvaa isoki ja tekee mulle hauskoja chilejä. Ainakin se on jo aika pitkälle päässyt, sen lehdetkin muistuttaa jo ihan ison chilin lehtiä.  Mutta kuvitella, että tuo mun vanha chili on jo kaksi vuotta vanha. Mä en ole ikinä saanut varmaan mitään kasvia pysymään niin kauaa hengissä (edes yuccaa). Ja mä kun luulin että chilit on vaikeahoitoisia!

Kohta taidan lähteä vielä leikkimään vähän sosiaalista, mulla on jotenkin niin älyttömän hyvä mieli kun tänään oli niin ihana päivä kaiken kaikkiaan. Ja hei, pikkujoulukausi on meneillään, ja mäkin sain just kutsun yksiin sellaisiin!



keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Hiljaista muttei suinkaan tylsää



En ole pitkään aikaan taas ehtinyt rustailemaan. Paljon on tapahtunut, melkein liian paljon.

Fani on edelleen Venäjällä. Se on nyt astunut siellä onnistuneesti, ja käynyt näyttelyissä ollen ensimmäisessä näyttelyssään Venäjällä ROP SERT, myöhemmin Ukrainassa sai kaksipäiväisen INT näyttelyn molemmista näyttelyistä sertit tai cacibit, mitä tarvitsikaan, ja tuli Ukrainan ja Venäjän valioksi.

Regina on  poissa. Se oli eräänä päivänä päässyt penkomaan roskista, ja löytänyt ties mitä, muiden muassa kananluita, jotka sitten rikkoivat suolen, ja loppujen lopuksi Regina oli lopetettava. Ikävä on todella suuri, enkä jaksa asiaa sen enempää valitettavasti tässä käsitellä.

Hobbe oli viime lauantaina ensimmäistä kertaa Suomessa näyttelyssä. En uskaltanut toivoa kovinkaan paljoa, kun tiesin että näyttelyyn oli ilmoitettu 58 russelia joista 22 urosta.

Lopulta Hobbe kuitenkin voitti valioluokan ja oli paras uros 2 saaden varasertin (jonka Tuija tosin unohti ottaa vastaan) ja varacacibin. Paras uros 1 oli kaverini upea nuori uros, joka sattumalta on vielä Hobbelle sukuakin! Olemme todella tyytyväisiä tulokseen.

Sunnuntaina ja maanantaina olin Tuijan luona astuttamassa Gingeriä Hobbella, se astui upeasti, ja nyt jäämme odottelemaan mitä tuleman pitää. Otimme myös uusia kuvia Hobbesta, joita pääsee katselemaan sivuiltani http://kisentels.com/ uutisista.

Mulla itsellä on oikea polvi reistannut kohta kuukauden, enkä voi ratsastaa, joten heppakisat on nyt tauolla. Ensi kuussa lähden tutkituttamaan tuota, mikäli se ei ala parantua.

Tässä nyt vain pikakatsaus kaikkeen mitä on tapahtunut. Olisi varmasti taas paljon muutakin kerrottavaa, ja paljon ajatuksia, mutta mikään ei tällä hetkellä tule ulos oikein oikeassa muodossa, joten jätän ne seuraavaan kertaan.

Kiitokset kaikille osanotoista, ei ole ollut nyt taas ihan helppoa.



tiistai 7. lokakuuta 2008

Ämmämmät ja muuta mukavaa


Helsingin agi-MM kisat olivat siis viikko sitten. Olimme ystäväni kanssa sekä la, että su katsomassa. Kyllä oli upeita suorituksia! Oli tosi upeeta seurata huippukoirakoiden saumatonta yhteistyötä. Jännitystä oli ihan loppuun asti kun Jaakko ja Zen pitivät maxien yksilöhyppärin jälkeen kärkipaikkaa, ja lähtivät finaalin viimeisenä koirakkona valitettavasti lopulta hylkäytyen. Jouni ja Yoko saavuttivat kuitenkin pronssia.

Hirveä into tuli itselle päästä kisaamaan. Valitettavasti vaan Fani on Venäjällä, ja mulla ei siis ole kisakoiraa.

Fiinihän on vielä liian nuori kisaamaan, eikä olisi kyllä mitenkään kisavalmiskaan. Sitten on Velmu, joka luvalla sanoen on kyllä melkein vielä enemmän hukassa kuin Fiini. Ainakin eilisten treenien perusteella. Treenataan nyt pari viikkoa ja sitten vähän mietin kuvioita uudestaan.

Fiinillä on treenit torstaina ja odotan innolla, ei olla pariin viikkoon taas agiliidetty. Viime viikollahan ei treenejä lainkaan ollut kun kurssi vaihtui. Nykyisinhän treenaamme uudella hallilla, joka ei ole kauheasti suurempi, mutta tuntui tosi paljon avarammalta ja valoisammalta kuin vanha.

Olen ehtinyt myös keskittyä heppajuttuihin välillä. Pari viikkoa sitten oltiin Rokin kanssa Asikkalassa harjoitus kisoissa. Ne oli meidän ekat ihan estekisat. Aikaisemmissa kisoissahan on hypätty maastoesteitä.

Kisat oli maneesissa, ja en itse ollut koskaan käynyt Rokin kanssa maneesissa, joten hiukan jänskäilin et miten käy.

Rokki meni kaksi luokkaa, 40cm yhden ponitytön kanssa, ja 60cm mun kanssa. 40cm radalla tuli harmillisesti kielto viimeiselle esteelle, mutta 60:ssä tehtiin puhdas rata ja sijoituttiin kolmanneksi! Lähtijöitä oli 60cm luokassa viitisentoista ja vain 4 puhasta rataa, joten se ei ehkä loppujen lopuksi ollutkaan ihan niin helppo rata kuin se rataantutustumisessa vaikutti.. Tai sitten oli vaan jännitystä ilmassa.

Itse jännitin koko radan ajan ihan kamalasti ja mun istunta oli varmaan aivan p*rseestä, mutta oon kuitenkin tyytyväinen suoritukseen noin muuten. Ja poni oli ihan mahtava!

Meidän piti osallistua myös toisiin kisoihin viime viikonloppuna, Pyyrylän sänkkäriderbyyn, jossa viime vuonnakin oltiin, mutta valitettavasti mun polvi noi reilu viikko sitten sopimuksensa irti, enkä saanut ratsastaa, joten ne kisat jäi meiltä väliin. Olin kuitenkin Pelto-Ollilan ponikoiden kanssa kisoissa, ja tytöt tekivät hienoja suorituksia!

Huomenna mulla olis ratsastustunti. Polvi on ollut nyt ihan ok, joten aion kyllä mennä tunnille ellei nyt ihmeitä tapahdu. Viimeksi kun olin tunnilla, menin meidän tallin suokkiruunalla, kun Rokki oli maastossa. Oli ihan mahtavaa hiukan "vääntää koulua" ohjatusti pitkästä aikaa.

Tänään tein myös löydön! Taisin viimein löytää Lilalle sopivan uroksen. Kyseessä on uros jonka olen aikoinaan nähnyg ja tykännyt siitä, mutta olin melkein unohtanut jo sen olemassa olon. Tästä lisää myöhemmin.

Viime viikonloppu oli aika mukava, mun hyvä ystäväni oli meillä kaksi yötä ja käytiin Cumuluksessa Adam Tenstan keikalla. Tuli hiukan tuhlattua, mutta olipa tuo kai sen väärtiä. Nyt koitan muutnkin vähän rentoutua. Töitä seuraavan kerran vasta perjantaina!

Nyt lähden lukemaan tuota "P.S. Rakastan sinua" -hömppää, ja nukkumaan.



lauantai 20. syyskuuta 2008

Uusia tuulia



Meille on tullut tulokas laumaan. Kaverini parsoni asuu jonkin aikaa meillä, ja treenaamme yhdessä agilityä, tavoitteena päästä kisoihin mahdollisesti vielä tänä vuonna. Hauska eläin, olemme ennestään jo vanhoja tuttuja, ja yhteistyö toimii hienosti. Welmu on myös sopeutunut laumaan ihan kuin se olisi aina ollut osa sitä. Jatkossa koitan kirjoittaa jonkinlaista treenipäiväkirjaa tänne. Siitä saattaa olla jopa hyötyä myöhemminkin.

Kertaalleen olemme jo treenanneet ja kyllä tuo on aika näppärä eläin. Muutamia perusjuttuja täytyy käydä alusta alkaen uudelleen läpi, mutta pääasiassa se on jo ihan agikoira.

Fiini on myös treenannut jonkin verran. Irtoamista harjoitellaan tällä hetkellä mm. pallon avulla. Tuo kun on mun ensimmäinen russeli joka ei irtoa automaattisesti. Se on muutenkin tosi erilainen kuin nuo muut. Mutta kyllä siitäki vielä hyvä tulee. Luulisin.

Niin, ja Fiinin kanssa on nyt myös panostettu paikallaolo harjoituksiin. Aika nopeasti alkoi tuottaa hedelmää. Tyhmä tuo pikkuneiti ei ainakaan ole!

Pentusuunnitelmat alkaa hiljalleen muovautua lopullisiksi. Pentuja on odotettavissa Kertulle, Gingerille, ja Lilalle. Kertun pentuihin en ota enää kyselyjä vastaan, mutta mikäli joku on kiinnostunut saamaan kotiinsa fiinikakkosen, tai sitten sileän tricolourin pennun, niin niitä voi minulta kysellä. Gingerin aion astuttaa omalla pojalla, Hobbella, mikäli molemmat ovat edelleen terveitä. Mutta Ginger astutetaan vasta loppuvuodesta 2009, ei siis vielä tuosta seuraavasta juoksusta mikä kohta puolin alkanee.

Kennelliitto on ollut mulle yksi murheenkryyni taas viime aikoina. Smulanin pentujen rekisteröintilasku tuli viimein, mutta yllätyksekseni sieltä tuli myös lasku Smulanista. Smulan kun on ruotsista tuotu koira, pitäisi sen rekisteröinnin Suomeen olla ilmaista. Samassa kirjeessä edellisten mukana meni myös Liettuan tuonti mäyräkoirani paperit, mutta siitä ei ole sitten kuulunut mitään laskua. Huippuhieno homma!

Mun kaverin pentue taas oli rekisteröity väärin. Niide piti mennä ER-rekisteriin, mutta oli rekattu FIN. Jokin aika sitten eräälle toiselle kasvattajakaverille kävi sama, mutta päinvastoin. Kai ne nyt pitävät siellä niin kiirettä rekisteröinneissä, että toisinaan huolellisuus unohtuu. Ja toki, erehtyminen on inhimillistä, ärsyttää vaan jos sitä tapahtuu jatkuvasti.

Noi Kennelliiton palvelut kun ei ole todellakaan mitään ilmaisia, tai edes puoli-ilmaisia, päinvastoin hinnat vaan nousee jatkuvasti. Niin kyllä sitä odottaisi että edes joskus joku menisi nappiin. (Mun shar pei pentuekinhan keväällä rekisteröitiin väärässä hintaluokassa..)


Mutta nyt Fiini katselee mua tuossa jalan vieressä söpösti pää kallellaan, joten taidan kömpiä sen kanssa nukkusiin. Aamulla pitää koittaa jos jaksaisi nousta aikaisin ja mennä katsomaan Messilään koulukisoja, siellä olisi mun  entinen hevonen kisaamassa. No, tälleen työyön jälkeen en taas kyllä mee vannomaan että jaksan nousta. Mutta yrittänyttä ei laiteta! Vai miten se nyt menikään..



keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Paluu arkeen


No niin.
Kirjoittelin tuossa yönä eränä tänne pitkän tarinan, ja eikö sitten juuri lähettämishetkellä tullut jokin toimintahäiriö tälle sivustolle, joten kirjoitus katosi taivaan tuuliin.

En yhtään muista mitä kaikkea tarinoin silloin.

Joka tapauksessa, mun auto on jälleen korjattu. Nyt sen pitäisi kaiketi pelata taas. Ei ollut kovin halpaa lystiä, mutta kunhan pääsee kulkemaan.

Kävin sitten myös Eestissä Lagedissa Welmu parsonin, sekä Fiinin, Kertun ja Voiton kanssa. Welmu oli ainoa parsoni, sai ERIn ja oli ROP. Russelit kaikki saivat ERIn, Voitto oli juk3 ja PU3, Fiini oli juk2 ja Kerttu AVK1, sertikilpailussa Kerttua vastassa oli kaunis valionarttu Lysti, joka lopulta vei seertin, Kertun tullessa toiseksi. Paras narttu kilpailussa menin sekaisin kun Fiinikin pyydettiin kehään, ja pyysin Ferrien omistajatytön tulemaan sen kanssa kehään. Fiini ei kuitenkaan suostunut hänen kanssaan kävelemään, ja pääsi irti kaksi kertaa, tästä syystä vaihdoin koiria hänen kanssaan, jonka vuoksi Kerttukaan ei lopulta  suostunut liikkumaan, joten tuomari päätti PN-kisassa vaihtaa avonarttujen paikkaa, ja Kerttu sijoittui näin  PN3 sijalle.

Kotimatkalla hain ystäväni Hyvinkäältä meille  kylään ja kävimme hiukan pyörähtämässä Lahden yöelämässä. Oli siis raskas, mutta antoisa viikonloppu. Kumma kyllä, en sunnuntaina potenut lainkaan krapulaa, mutta väsymys oli suunnaton.

Kennelliitossa tökkii taas jotenkin aika pahasti. Meidän pentujen paperit ei ole vieläkään tulleet. Huomenna soitan kennelliittoon, että onko kirjeeni varmasti mennyt perille. Toivottavasti. Alan hiukan olla huolissani jo. Ruotsissa asuvan kavsattini omistaja haluaisi ilmoittaa koiransa näyttelyyn, muttei voi koska sillä ei ole rekisterinumeroa. Ikävää.

Olen todella tyytyväinen tuohon viime kesäiseen pentueeseen. Olen nähny kaksi nyt ihan luonnossa, ovat todella kivan näköisiä, tasapainoisia pentuja. Kahdesta muusta olen saanut kuvia, ja neki ovat hurjan kivan näköisiä. Etenkin päät on kaikilla tosi mahtavat.

Tallinnassa vietin siis päivän kasvatin omistajaperheen kanssa. Ovat ihan mahtavia tyyppejä. Mihin olisinkaan joutunut reissullani ilman heitä. Innostuivat nyt myös itse näyttelyistä, mikä on hurjan kiva.

Tulevat pentusuunnitelmat elävät jälleen. Minulle on tarjottu kivaa ratkaisua, ja ole todella innoissani. Tästä lisää hiukan myöhemmin, se kun ei ihan heti ole vielä ajankohtaista.

Agilityrintamallekin löytyi viimein ratkaisu, ja olen saanut lainakoiran itselleni. Aloitamme pian treenaamisen, ja katsotaan koska päästään kisoihin. Odotan innolla.

Fiinin  kanssa aloitetaan kisaaminen sitten ensi vuonna, nythän ollaankin aika vähän vasta treenattu.

Muuten elämä on taas aika hyrskynmyrskyn. Mikään ei tunnu taas oikein kunnolla onnistuvan, ja se harmittaa!

Nyt taidan käydä nukkumaan, ja yrittää herätä hyvissä ajoin, huomiselle olisi paljon tekemistä, ja illalla sitten Fiinin treenit, ja yöksi töihin.

Kiitokset taas kaikille kavereille, mitä tekisinkään ilman teitä!




torstai 28. elokuuta 2008

Rankka päivä



Raivostuttaa kaikki, jotenkin siis ihan kaikki juuri tällä hetkellä. Nyt juuri päällimmäisenä se etten ole kirjoittanut blogiin ikusuuteen, ja on tapahtunut niin paljon etten tiedä mistä aloittaa.

Aloitetaanko koirista.

Kertun kanssa käytiin Helsingissä, Kouvolassa ja Heinolassa kaikkien rotujen näyttelyissä.
Kaikista saatiin ERI sekä luokkasijoitus (Helsigissä AVK4, Kouvolassa ja Heinolassa luokkavoitot). Kouvolassa vielä kaiken kukkuraksi paras narttu kehässä Kerttu sijoittui toiseksi ja sai varasertin. Tuntui tosi mukavalta kun tuomarina oli tiukka suomalainen, joka antoi 16:sta nartusta vain neljälle ERIn. Samoin Heinolan tuomarilta ei juuri pinkkiä herunut, vain 5 narttua 16 joukosta sai ERIn.

Helsingissä lisäksi toinen sijoituskoirani Frasse sai myös ERIn.
Heinolassa kasvattini sai H:n, ja Valkeakoskella sekä Voitto että Fiini kumpikin saivat H:n.

Valkeakosken näyttelyn jälkeen kävimme katsomassa Lauran kanssa Fanin ja Lyytin pentuja, jotka olivat uskomattoman kauniita pieniä russelilapsia kaikki. Itselleni olen valinnut tricolourpojan, "Kyöstin", jolle löytyi viimein myös aivan mahtava osaomistuskoti, terkkuja vain. Olen todella iloinen että poika pääsee harrstavaan kotiin.

Kodin etsintäprojekti ei tällekään pennulle ollut kovin mutkaton. Sain jälleen pettyä joihinkin ihmisiin totaalisesti, mutta ei siitä tällä erää enempää, ettei sappi kiehu liikaa.


Muutenkin jotkut ihmiset on nyt taas jotenkin tosi vaikeita. Tai ainakin miehet.

Mä yleensä olen sitä mieltä että miehet on melko mutkattomia ja yksinkertaisia, verrattuna naisiin, ja yleensä tulenkin miesten kanssa paremmin toimeen. Mutta nyt viimeaikoina, tuntuu, että mun kohdalle on sattunut tosi vaikeaselkoisia miehiä. Sitten jos vielä sotken jotain tunnesoopaa sinne sekaan niin kyllä kiehuu varsinainen sekametelisoppa. En suosittele maistamaan!

Onneksi mulla on mun ihanat kaverit. Mä en tiedä mitä tekisin ellen voisi purkaa turhautumistani heille. Puhelinlangat käy kuumana kun Nora soittaa ja kaikki on aina pielessä. Tuntuu että nyt täytyis taas päästä hetkeksi pikkulomalle, todennäköisesti se oon van minä itse joka teen asioista aina niin kamalan vaikeita kun hermot on kireellä, ja aina pitäisi saada kaikki tässä ja nyt. Jos en saa heti, niin ei sitten ollenkaan, pitäkää p*skanne, heh.

Ja, ettei vaan olis liian helppoa, niin taas on auto-ongelmia, en tiedä, ei taida noi vanhat(kaan) autot kestää mun käyttöä. Pitäisköhän ostaa polkupyörä vaan suosiolla.

Nyt poistun unten maille, ja nukun ehkä vaikka perjantaihin asti, jospa silloin olisi vähän parempi päivä.

ps. nyt mun on ihan pakko saada nähdä jälleen kerran Rankka päivä - the elokuva! Ihan loistava, suosittelen lämpimästi kaikille, itseni kaltaisille, rauhaa rakastaville!



keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Luonnosta tuuleen


Huoh, isäni kävi eilen mökiltä kotiin päin ajellessaan meillä kylässä. Hänellä oli tuliaisina pari pussukallista kanttarelleja, nam. Aika arvokas tuliainen, kävin tänään torilla, ja kanttarellit näyttävät maksavan 5€/litra. Tuossa oli yhteensä varmaan neljä litraa, ja valmiiksi poimittuna. Mulle jäi vaan siivoaminen, en voi sietää sitä jos sieniin jää yhtään likaa. (Tiedoksi niille, jotka eivät ole sieniä tottuneet käsittelemään, sienet siis siivotaan roskista ja mullasta yms. sudin avulla, ja itse vielä ryöpsäytän ne pannulla ennen pakastamista, jolloin ne vievät pakastimessa vähemmän tilaa.) Nyt on sitten kynnet ihan keltaiset :)

Kanttarellit olivat tänä vuonna todella isoja, ja niitä on paljon. Ne olivat myös todella kauniin muotoisia. Mitä isompi sieni, sen helpompaa sen siivoaminen on, joten kun laiskuus alkio puolen yön jälkeen iskeä, niin jätin pienimmät sienet siivoamatta, ja pakastin ne sellaisenaan purkeissa. Niille on jo hyötykäyttösuunnitelmiakin, ne ovat lähes koskemattomina sieninä hyviä harjoituskappaleita kanttarellikoirien kouluttamiseen. Näille siivotuille sienille mulla on muita herkullisia suunnitelmia. Viikonloppuna teen sienipiirasta! Ja loput sienet saavat odottaa pakkasessa vuoroaan.

Mä olen taas vaihteeksi kyllästynyt kaikkeen ja haluan muutoksia. Kumma kun tulee aina toisinaan tällainen muutosten puuska, ja sitten pitää laittaa ihan kaikki uusiksi. No, mä nyt en van kestä yhtä ja samaa kovin pitkään, sehän on jo nähty, ja monta kertaa. No, mutta saa nähdä mitä tästä tällä kertaa seuraa. Luulen että vähän pahaa mieltä, ja aika paljon iloista mieltä.

Koirarintamalla mikään ei ole oikeastaan muuttunut. Fiinin kanssa pyörähdettiin Rantasalmella Kipinän kehässä, Fiini sai EH:n ja todella kivan arvostelun.Heti alkuun uomari kertoi mittaavansa Fiinin mutta tokaisi perään: "En minä siis ollenkaan epäile että tämä liian suuri olisi." Mittasuhteet ja koko olivat hänen mielestään lopulta oikein hyvät. Unohdin kysyä paljonko hän sai Fiinin korkeudeksi. Tuomari huomautti lyhyestä ja pystystä olkavarresta, kehui viistoa lapaa, sekä hyvin rakentunutta takaosaa. Hännän kiinnitys oli hyvä, ja tuomari erikseen mainitsi, että häntäkin on ihan hyvä, vaikkakin toki voisi olla suorempi. Korvista huomautti toki myös.

Fiini esiintyi mätsärikatastrofista huolimatta todella mallikkaasti, ravasi kauniisti, ja seisoi fiinimäiseen tapaansa tepsutellen. Olin erittäin tyytväinen pikkuneitiin!

Fanille taas syntyi lapsia. Kaunis Lyyti pyöräytti 4 komeaa poikaa ja yhden kauniin rinsessan. En malta odottaa että näen pennut ihan livenä. Yksi niistä (Kyösti) on tricolour kuten Fani, mutta koitan suhtautua siihen puolueettomasti.

Olemme lähdössä sijoituskoirien (ja vähän Fiininkin) kanssa näyttelyihin. Joten minua tapaa Helsingin kesänäyttelyssä, Kouvolassa, Heinolassa, sekä Valkeakoskella (samalla käyn ihastelemassa pikkufaneja).






torstai 10. heinäkuuta 2008

Mätsärikuulumisia


Eilen käytiin Fiinin kanssa mätsärissä harjoittelemassa ensi sunnuntain näyttelyä varten. Täytyy sanoa että käyttäytyminen oli jälleen aivan järkyttävää riekkumista, siis liikkuessa, joten hyvä jos sunnuntaina H tulee..

Kuitenkin Fiini sai ensin sinisen nauhan, ja sen jälkeen voitti sinisen saaneet pienet koirat. BIS-kehässä ei menestystä tullut, sijoitus 8.

Ärsyttää, kun me treenailtiin tuota näyttelykäyttäytymistä, ja se menikin hetken jo ihan hienosti ja nyt sitten taas ihan päin mäntyä. pitäis vissiin treenata enemmän, tai jotain. Ärsyttävää. Ei minkäänlaista fiilistä lähteä Rantasalmelle asti esittelemään remminpäässä riekkuvaa kakaraa.






keskiviikko 9. heinäkuuta 2008

Hullun puuhaa


Mistähän taas aloittaisi.

Meillä oli tosiaan pieni agilityrupeama tuossa viime viikolla Fanin kanssa. Ensin kisattiin tiistaina Tampereella. Sieltä kaksi hyllyä, tosin toisesta radasta olisi tullut nolla, mutta pienten sählinkien vuoksi lähdin ilman lähtölupaa, joten hylly tuli, jälleen. Videot: A-kisa ja B-kisa. Ennen kisoja kävin hallilla treenaamassa kontakteja ja Fani teki tosi upeita kontakteja. Kisoissa ei sitten niistä upeista kontakteista ollut tietoakaan, mutta ei kyllä tullut kontaktivirheitäkään lainkaan. Fiinimeni hienosti ohjaten muutamaa estettä ja harjoitteli keppejä.

Torstaina oli sitten Riksun kisat. Niistä ei juuri mitään mainittavaa. Kaikki meni enemmän tai vähwmmän pieleen. 2 x hyl.Torstaina käytiin Mariannen kanssa ennen kisoja taas hallilla, ja marianne auttoi Fiinin pari kertaa putkeen, ja hetken kuluttua Fiini menikin putkeen jo hienosti ohjattuna, muutaman esteen rataakin mentiin ja hauskaa oli.

Perjantaina Agirodussa Hyl kun ohjaaja oli liian hidas. Tosi hienot kepit kuitenkin! Kontaktit ihan päin mäntyä.

Lauantaina AVO-SM karsintaradalta hieno suoritus, mitä nyt yksi kamala kaarros kun ohjaaja meinasi unohtaa radan. Harmittava vitonen puomin alastulolta. Sijoitus 11. kun 7 parasta pääsi finaaliin. Nollalla sijoitus olisi ollut 5. ja olisi saatu finaalipaikka. Eli AVO-SM finaali jäi parin sentin päähän tällä kertaa :)

Lauantain toka rata sitten ihan penkin alle, Fani varasti TODELLA rumasti lähdössä, ja loppurata olikin sitten katastrofi. Eli hylly.

Agirotureissu muuten oli tosi mukava, kiitos vaan Mariannelle matkaseurasta, mutta voimat se vei. Lauantaina kotona en tehnyt mitään muuta kuin nukuin.

Eilen oltiin P-HAU:n cup-kisoissa. Danakin pääsi pitkästä aikaa agiliitämään, ja meni tosi kivasti. Saatiin hyppikseltä jopa tulos. Jos olisin tajunnut että se menee peruuttamalla kepit ihan nätisti, niin tulos olisi varmaankin ollut jopa vitonen. Hyppytyyli oli kyllä aika järkky nyt, ihan pahaa teki. Fiini sai myös osallistua, ei menty ihan kaikkia esteitä ja pidettiin lähinnä vaan hauskaa.

Tänään sain itselleni jäykkäkouristusrokotuksen tehosteen, joten siitäkään ei tarvitse taas hetkeen stressata. Monesti olen asiaa miettinyt, mutta ei ole tullut haettua. Nyt kävin terveystarkastuksessa, niin terveydenhoitaja päätti sen siinä sivussa tuikkasta. Eikä edes kirpassu ;)

Eilen kun tein ruokaa, käytin muuten eka kertaa itse kasvatettuja chilejä. Kokeilin sitä raakaa chiliä ihan vähän kielenkärjellä, niin jestas se muuten oli tulista! Mitähän spessulajiketta nuo lienevät.. Muuten pikku vinkki: Ei kannata hieroa silmiä, jos on juuri käsitellyt chiliä, se teki aika kutaa! Mutta, sivelin chilinkannoilla hieman sohvapöydän kulmia, niin kummasti ei enää pentua kiinnostanut pöydän kulmien nakertaminen ;)

Sama ihana pentu on syönyt tietokoneeni laturinjohdon poikki, joten minulla ei tällä hetkellä ole kone käytettävissä kotona. Saa nähdä koska saan uuden piuhan. Joten, minut tavoittaa tällä hetkellä parhaiten puhelimitse. Töissä pääsen sähköpostiin, mutta esim. pe-su olen vapaalla, joten en todennäköisesti pääse nettiin.







lauantai 21. kesäkuuta 2008

Pitkästä aikaa


Luin tutkimuksesta, jonka mukaan ihmiset, jotka pitävät päiväkirjaa ja muodostavatnäin yhtenäistä tarinaa sattumanvaraisista tapahtumista elämässään, ovat myös fyysisesti terveempiä kuin ne, jotka eivät pura tunteitaan paperille.

No mä olen kirjoittanut blogia jo vuosia. Ehkä tämä ei ole tarpeeksi yhtenäistä tarinaa, tai ehkä teen jotain muuta väärin, kun en ole fyysisesti kovinkaan terve. Tai jos sitten teen kaiken oikein, niin kuinkahan sairas olisin, mikäli en pitäisi blogia. Hui, en tohdi edes kuvitella.

Sairauksista puheenollen. En ole vieläkään saanut selvitettyä labratuloksiani, jotka on tulleet jo muutama viikko sitten. Ensi viikolla on pakko ottaaa itseä niskasta kiinni. Enemmän mua pelottaa että eivät ole löytäneet mitään, kun se, että jotain olisi löytynyt. Epätietoisuusa on aina vaan niin paljon pahempi.

Meillä oli Fanin kanssa hiukan treenitaukoa. Ensin Fani oli sairaslomalla, sitten kerran mä olin migreenikohtauksen kourissa. Olin kyllä lähdössä treeneihin, mutta Marianne kun soitti mulle, ja mä oksensin kesken puhelun, niin Marianne oli sitä mieltä että mun olis ehkä parempi jäädä kotiin. Lisäksi meiltä jäi yhdet epikset ihan laiskuuden vuoksi välistä, ja toiset työvuorojen takia.

Nyt kuitenkin viime torstaina pääsin vihdoin treeneihin, jotka olikin viimeiset treenit ennen kesätaukoa. Ensi torstaina olisi oman seuran epikset, mutta mulla taas työt sotkee, tietenkin. Nyt on pakko sitten vaan käydä itsenäisesti treenaamassa, sillä meillä on tulossa aktiiviagiviikko heinäkuun alussa. Tiistaina kisat Tampereella, torstaina Riksussa, ja sitten pe ja la ylöjärvellä agirotu-tapahtuma (emme tosin jää sunnuntain agirotu joukkuekisaan).

Saa nähdä kuinka käy. Sen jälkeen jäämme pois agilitykisoista. Palaamme ehkä joskus, todennäköisesti palaan radoille seuraavaksi Fiinin kanssa, ja Fanin kanssa sitten taas jonain kauniina päivänä.

Fiinillä taitaa olla juoksu tulossa, se on vähän omituinen, ja Dana astuu sitä minkä kerkeää. Edellinen juoksu Fiinillä oli puoli vuotiaana,  ja nyt se kohta täyttää vuoden. Fiini on ilmoitettu näyttelyyn, joten veikkaan että juoksu sattuu juuri näyttelyn ajalle, jolloin korvat ei tasan tarkkaan sitten taas pysy oikein päin. Mutta, minkäs teet. Onneksi on jo yksi EH :D

Nyt on siis juhannus. En ole oikein juhlapyhien ystävä, joten lupauduin baarille töihin molemmiksi öiksi. Eipä tuota juhannusta olisi paljon tullutkaan vietettyä, etenkin kun vettä tulee kaatamalla. Nyt tosin oli hetken ajan kirkasta, mutta pari tuntia sitten jyrisi, ja tuli rakeita taivaan täydeltä.

Päivätyöstä mulla on taas vapaata, to-ma. Eli tavallaan ihanan pitkä juhannusloma. En jotenkin edelleenkään osaa pitää baarissa oloa varsinaisesti työntekona, vaikka se sitä onkin.

Kävin kyllä torstaina kaupassa, mutta en ostanut sitten oikein mitään järkevää, lopputulos on se, ettei mulla ole kahvia, eikä tupakkaa, eikä oikein muuta syötävää kuin pakastepatonki. Tarvitsee varmaan vääntäytyä johonkin huoltoasemalle. Tosin, mietin jo, että olisikohan pizzeriat auki. Mutta ei sieltä saa kuitenkaan kahvia ja tupakaa tilattua, joten on pakko kai ihan itse liikkua.

Mä olen taas kyllästynyt ihmisiin. Se ei liene mitään uutta. Mä en oikeesti tajua ihmisten typeryyttä, mutta en edes jaksa siitä alkaa jauhaa blogissani. Mun omat ystävät on ihania, niitä mä ymmärrän, he ymmärtävät mua, ja pidämme toistemme puolia (sekä tietysti pyöritellään yhdessä silmiämme muiden ihmisten hölmöilyille.)

Mä olen tyhmästi aktiivinen netissä. Ei pitäisi, sillä tykkään toisinaan tehdä tikusta asiaa, ja muutenkin jos joku asia minua ärsyttää, saatan siitä huomauttaa kovaan ääneen, vaikka se ei loppujen lopuksi hirveän iso asia olisikaan. Yleensä taustalla on ärsyyntyminen ihmisten käyttäytymiseen toisia ihmisiä kohtaan. En pidä siitä että toisiin ihmisiin suhtaudutaan ylimielisesti, tai että tallotaan toisia ihmisiä omiin jalkoihin.

Monilla ihmisillä varmaan onkin minusta aivan täysin väärä kuva, mutta, mikäli eivät vaivaudu tutustumaan minuun oikeasti, ei heidän mielipiteellään ole minulle mitään merkitystä.

Nyt alan miettiä juhannuksen ruokapolitiikkaa, ja hei! AURINKO PAISTAA!!!!!!! Jeee :) Hyvää juhannusta mussukat!


- Fiini 1v Toivottaa myös hyvää juhannusta :) -


perjantai 30. toukokuuta 2008

Mun kristallipallo on rikki



Apua, mikään ei menee suunnitelmien mukaan, tuntuu että mitä vaan kuvittelee tapahtuvan, se heittää voltin, kuperkeikan ja kääntyy vielä jonnekin.

Ensinnäkin koirapuolella:
Tuontiurokseni Ruff todettiin HC sairaaksi, joten sitä ei tietenkään käytetä jalostukseen. Tästä ja monesta muusta sattuman sopasta johtuen meille ei tule pentueita enää tänä vuonna, katson tilannetta uudelleen ensi vuonna.

Jos ihan suoraan sanon, niin russelinpentuja syntyy tällä hetkellä mielestäni liikaa. Haluan itse jotenkin hetken vetää henkeä, ja katsoa tilanteen kehittymistä. Ensi vuonna voi tilanne olla toinen, tai sitten ei. Minun narttuni ovat kaikki vielä niin nuoria, ettei niitä ole mikään kiire pennuttaa, mieluummin odotankin vielä hetken.

Ja ei, minulla ei ole ollut vaikeuksia löytää pennuille koteja, päinvastoin, kaikki neljä pentulaatikon asukkia ovat löytäneet kodit, ja tulevistakin pentueista on jo "varauksia".

Smulanin pennut lähtevät juhannuksen jälkeen uusiin koteihinsa, ja siitä eteenpäin keskityn välillä muihin asioihin, kuten esimerkiksi ihan itseeni.


Oma elämä on ihan ihmeelliessä myllerryksessä. Mieltäni vaivaa eräs ihminen, ja yritän saada asiat nyt mahdollisimman pian selviksi, koska en pidä tällaisista epäselvistä tilanteista. Haluan että asiat on selkeitä, ja niistä puhutaan niien oikeilla nimillä. En jaksa arvuutella ja mietiskellä ja ihmetellä. Toisen ajatuksia kun en kuitenkaan osaa lukea.

Olen myös hiukan "sairastellut" lähiaikoina. Vanhat vatsaongelmat eivät ota laantuakseen, ja nyt migreenikohtauksetkin ovat taas auringonvalon myötä tulleet takaisin. Olen muuten huomannut nyt jonkinlaisen yhteyden verensokerin ja migreenikohtausten välillä. En tiedä onko se mahdollista, mutta ehkäpä tarkkailen tilannetta. Sain viimein myös aikaiseksi lähteä tutkituttamaan tuota vatsaa. Toivottavasti joku syyllinen löytyy, inhottavaa kun ei tiedä miksi on kipeä. Toivottavasti kuitenkin on jotain "yksinkertaista".

Eilen tapasin sattumalta erään vanhan kaverin. Kävimme tänään kahvilla, ja oli kyllä mukavaa. Täytyy yrittää jatkossa tavata useamminkin. Olen vain niin huono pitämään yhteyttä.

Nyt on näyttää taas suhteellisen valoisalle, mutta silti olen edelleen todella kyllästynyt, ja tarvin muutoksia elämääni. E kestä enää tätä ainaista paikoillaan junnaamista. Jotain on tapahduttava, ja mikäli suunnitelmat nyt kerrankin toteutuvat, niin pian tapahtuukin.

On muuten sanottava vielä, että kesä on viimein tullut. Iltaisin on jo lämmin, ja yöt on valoisia, pimeys on tiessään. Tänään olisi ollut todella ihana ilma, mutta jouduin valitettavasti makaamaan sisällä pimeässä (verhot ikkunoissa), ihan paikallaan ettei sattuisi päähän niin kovasti. Vieläkin hieman vihloo, mutta alkaa taas helpottaa, taidan ottaa kohta viimeisen särkylääkkeeni, samalla kun syön hellalla höyrystyvät parsakaalit. Täytyykin siis muistaa huomenna käydä apteekissa, ja täytyy muistaa etten eää koskaan osta noita Paramaxeja, ne ei tunnu sopivan mulle.

Ihmisuhteet on edelleen mulle kyllä aika kinkkinen asia. Mä mietiskelen niitä nykyisin aika paljon ja monelta kantilta, etenkin autoa ajaessa. Olen huomannut että se on sopivan hiljainen ja yksinäinen paikka mietiskelylle. Ja mitäpä muuta sitä miettisi kuin ihmissuhteita, tulevaisuutta, jne. Koirajutuilta yritän toistaiseksi pitää hiukan lomaa. Vaikka koirat onkin paljon helpompia kuin ihmiset ;) Kaikkein pahimpia taitaa olla koiraihmiset, välilä en ymmärrä niitä ollenkaan, mutta sitten muistan että lukeudun heihin itsekin.


Koiraihmisistä puheenollen. Musta on tosi hauskaa, kun aika moni koiraharrastaja on viime aikoina muistuttanut mua jostain kuulemma sanomastani "lentävästä lauseesta", puhun vaan niin paljon etten yleensä itse sellaista muista sanoneeni, mutta hienoja laueita on olleet, ja kiva että jollekin on painunut mieleen jotain mun höpötyksiäni. Vaikka en mistään mitään tiedäkään..


Nyt tuntuu että särkylääke vaikuttaa hiukan ja vihlonta ei enää tunnu niin voimakkaana, ehkä käyn iltasavukkeella ja menen nukkumaan. Huomenna on typerä työpäivä, menen vasta 16, mutta sitä ennen täytyisi ehtiä tehdä kaikenlaista, koska tulen vasta yöllä takaisin.


Ihan lopuksi pahoittelen vielä, etten viime viikolla ehtinytkään käydä tapaamassa erästä kaveria, vaikka lupasin, tunnen siitä edelleen huonoa omaatuntoa, mutta eiköhän me ehditä tässä nyt nähdä!







tiistai 13. toukokuuta 2008

Äärestä laitaan ja takaisin



Edellisestä kirjoituksesta on taas kulunut tovi.  On ollut ihan oikeasti niin kamalasti kaikenlaista tekemistä, eten ole yksinkertaisesti ehtinyt kirjoitella. Töissä voisi olla mahdollista kirjoittaa blogia jossain välisä, mutta en usko että siellä pystyisi niin rauhassa kirjoittamaan, että saisi mitään fiksua ylös.

Tässä on siis ehtinyt tapahtua vaikka mitä.

Ensin oli Lahti KV. Omista Fiini, Siro ja Kerttu saivat kaikki EH:n, Kerttu myös voitti luokkansa. Kasvateista Lotta ja Sulo saivat H:n. Olen ihan tyytyväinen. Nyt on taas kolmella "uudella" kasvatilla näyttelytulos.

Sitten oli pentunäyttely Hollolassa, ja Voitto esiintyi hienosti, ei tosin minun kanssani, joten pyysin omistajan esittämään Voiton. Nyt alamme treenaamaan yhteistyötä, jotta voin tulevaisuudessa itse pojan esittää.

Viime viikonloppuna oli sitten Mäntän ryhmänäyttely. Sinne lähdimme Kertun ja Ruffin kanssa. Molemmat saivat EH:t. Ruffissa oli tuomarin mielestä paljon hyvää, mutta se oli liian kookas. Olen ihan iloinen että edes joku tuomari osaa sakottaa koosta, joten en ole lainkaan harmissani EH:sta. Vaikka olishan me se sertikin huolittu toki.

Tässä tapahtuu nyt niin paljon, mun ympärillä, sekä pään sisällä, etten oikein tiedä mistä aloittaa kertomista. Huomenna minulla on jälleen vapaapäivä, sillä olen nykyään "päivätyössä" osa-aikaisena. Joten ehkä nukun ajatukseni selkeiksi, ja kirjoitan lisää huomenissa. Ehkä.

torstai 24. huhtikuuta 2008

Koiruuksia



Koirarintaman päivitystä hiukan.

Smulan on jo iso. Nyt se tuntuu paisuvan pävittäin tosi paljon. Nyt se on myös alkanut syömään nappulaa ihan kunnolla. Vielä olisi aikaa jäljellä puolitoista viikkoa, mutta mahaa on jo kiitettävästi, joten odotan n. 4-5 pennun pentuetta. Erikoista on mielestäni se, että Smulanin tissit on nyt turvonneet jo todella paljon. En muista että muilla nartuilla olisi näin aikaisessa vaiheessa nisät tuolla tavalla paisuneet.

Tänään meille saapui myös lainauros Ruotsista. Ruff on kyllä kummallinen koira. En ole ennen tavannut noin epäkuvauksellista eläintä. (Edes Fiini ei vedä tuolle vertoja.) Olen nimittäin nähnyt Ruffista paljon kuvia, mutta misään kuvassa se ei oikeastaan edes etäisesti muistuta sitä mitä se on todellisuudessa. Luonnossa se on aika hauska veijari. Hiukan minulla lienee sen kanssa työmaata kyllä, ellei se nyt vain aluksi huviksen kokeillut minua. Kiltti se on, mutta aika vekkuli. Se oli myös superkarvainen. En päästänyt edes ovesta sisään ennen kuin olin kyninyt puolet karvoista pois. Ja se on vieläki aika epäsiisti. Taidan jatkaa trimmausta huomenna. Onneksi näyttelyihin on vielä hetki aikaa.

Noille omille pojille olen tehnyt jälkeläisgallerioita, ja ihan kivasti sinne olen jo saanut jälkeläisten kuvia. Toivottavasti vielä saisin lisää uvia tulevaisuudessa. Pojilla on paljon kivoja jälkeläisiä maailmalla. Muutamat niistä tulevat esiintymään näyttelykehissäkin tänä vuonna. Yritän päästä katsomaan kehän reunalle, ja on mukava päästä myös lukemaan arvostelut.

Fanin kanssa meillä on edessä siis Kouvolan kisat. Ilmoitin Fanin myös Janakkalaan, mutta eilen hoksasin, että se on sama päivä kuin milloin on Voiton ensimmäinen pentunäyttely, joten jollei aikataulut sattumalta kohtaa, niin meillä jää kisat väliin. Näyttely menee etusijalle tällä kerta, sillä se on arvokas kokeus pikkupennulle, ja se on myös minulle hiukan "arvokkaampi" menetys kuin nuo kisat.

Fiini on hauska. Se on edelleen tosipienihassueläin, mutta tosiaan, kuten eilen mainitsinkin, se on hiukan mielestäni aikuistunut, noin niinkuin ulkonöllisesti. Se on kyllä russeli minun makuuni. Ei se ole mikään huippukaunis näyttelyvoittaja, mutta se näyttää russelilta, ehkä se voisi olla hieman lyhyempi runkoinen, ja sillä ehkä voisi olla aavistuksen verran enemmän raajaa. Mutta oikeastaan, se näyttää tuollaisena juuri hausalta tappijalkarusselilta. On sillä paremmat mittasuhteet kuin Fanilla. Kyllä luulen (tai ainakin toivon) että se vielä saa kehästä aikuisena sen H:n joka saatetaan joskus hamassa tulevaisuudessa tarvita. Ehkä.

Parasta Fiinissä on kuitenkin ihan ehdottomasti sen luonne. Se on sen päiväinen tättähäärä. Koko ajan kärppänä, touhuaa, ja on semmoinen jämäkkä. Ja tekee Fiini mitä vaan, se todella tekee sitä. Se ei esim. vain istu, vaan se istuu, ja kun se seisoo, se siis todella seisoo. Se on koko ajan innokas ja yritteliäs. Hauska eläin. Fiini täytyy tavata ihan luonnossa, jotta tämän voi ymmärtää. Toista tuollaista ei varmaankaan ole olemassakaan :D


Koirat ovat saaneet myös uuden menopelin. Meillä on uusi auto. Se on vanhempi kuin edellinen, mutta tilavampi, ja mieleisempi. Taakse mahtuu hyvin kasa russeleita, minun tarvitsee vain hankkia verkko siihen takapenkin ja kontin väliin. Seuraavaksi hankin sitten farmarin, mutta askel askeleelta ja hiljaa hyvä tulee!

Edellisestä autosta en vielä tiedä mikä sille tuli, ja mihin se menee. Koitan selvitellä onko se mennyttä kalua, vai saadaanko siitä laitettua vielä käyttöauto, jonka voi myydä eteenpäin.


Sitten kun vielä jostain saisi itselleen uuden pääkopan, niin johan olisi taas kaikki mallillaan. Mä en ensinnäkään muista mitään, mikä ei ole mitenkään uutta. Mutta sen lisäksi mulla on liikaa ajatuksia päässä yhtä aikaa, sillä ne menee jatuvasti solmuun, tai sitten katoaa muiden ajatusten alle. J Tuntuu ettei missään ole enää päätä eikä häntää.

Tällä hetkellä en siis yhtään tiedä mitä haluan. Siis oikein missään mielessä. Ja en osaa päättää mitään. Ihan mitä vaan yritän päättää, niin aina on joku toinen varteenotettava vaihtoehto, ja sitten ei tule taas mistään mitään. Ärsyttävää, kun yleensä mä kuitenkin tiedän mitä haluan, tai mulla on ainakin joku tietty suunta jota kohti edes yritän suunnistaa. Tällä hetkellä tuntuu että joka käänteessä olisi paras melkein heittää kolikkoa. No, mutta jospa tulevat lomat hiukan selventäisi mun päätäni. Tällä hetkellä mulla on sellainen olo, että vuoden loppuun mennessä tulee tapahtumaan jotain todella "raikaalia" mun elämässäni. Ainakin kovasti toivon niin, sillä tämä tasapaksuus ei sovi mulle. Mutta se jääköön nähtäväksi, ja teille kuultavaksi.

Dana ja Smulan kerjäävät tuossa vieressä minun italiansalaattiani. Italiansalaatti on sellainen ruokalaji, jota en ennen viime kesää ollut tainnut koskaan maistaakaan. Otin yhden haarukallisen, ja se oli menoa! Se on ihan oikeesti tosi hyvää, sitä voi syödä pelkältään, ruoan lisukkeena, tai vaikka leivän päällä levitteen sijaan, sitten päälle kinkkua ja juustoa niin namskis! Mä ostan tuota nykyisin usein. Se on sellainen helppo ja ruokaisa. Tosin, noissakin on eroja, ihan kaikkien valmistajien itliansalaatit ei mene, ja tänään lidlissä päätin ottaa riskin ja kokeilla tuota Kartanon salaattia. Hyvä että kokeilin. se on ihan hyvää. Muttei kuitenkaan parasta. Täytynee jou kerta kokeilla itse tehdä tuota. Jos joku tietää jonkun mahtavan makoisan italiansalaattireseptin niin tänne vaan tulemaan!

Resepteistä tulikin mieleeni, että täytynee alkaa miettiä tarjottavaa sunnuntaille. Hauskaa kun tulee vieraita, mutta samaan aikaa myös hiukan pelottavaa. Kauheasti pitäisi kaikkea ehtiä tehdä. Siivota pihalla ja sisällä, sekä mm. treenata tuota Fiiniä. Pöydällä se nyt ainakin osaa olla, juuri äsken se istuskeli tuossa mun selän takana yhdellä pöydällä. Seisoakin se osaa, mutta vahvistaminen ei liene pahitteeksi. No, jäänee kuitenkin treenamatta, joten tervetuloa katsomaan Fiini-neidin ei-ihan-niin-fiiniä pelleshow:ta Lahden KV-näyttelyyn!!

Nukuin päiväunet 21-21.40 välisenä aikana, joten tässä sitä sitten kukutaan. Ei järin fiksu veto, mutta pakko oli, olin niin sippi, että olisin todennäköisesti nukkunut rattiin Ruffia hakiessa, ellen olisi ottanut noita torkkuja.

Ehkä se yöunikin sieltä kohta jo tulee.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2008

Vähän vähemmän kuin enemmän



Onpas taas ehtinyt vierähtää aikaa edellisestä merkinnästä. Itse asiassa tänä aikana on ehtinyt tapahtua paljonkin, mutten varmaan muista kaikesta kertoa.

Kevät tuli. Tänään oli ihana ihana ilma, vielä 18.30 aurinko paistoi ja todella lämmitti kun kävin ulkona. nyt iltaa kohti tosin kylmeni, mutta toivottavasti tulevatkin päivät ovat yhtä lämpimiä. Mä olen totaalikyllästynyt kylmyyteen.

Toisaalta, mä tunnun tällä hetkellä olevan totaalikyllästynyt kaikkeen. Mikään ei tunnu muuttuvan ja mua ahdistaa. Mua ahistaa aina kun huomaan junnaavani paikallani. Ja nyt taas todella tuntuu siltä. Mun on pakko saada jotain muutosta elämääni ennen kuin tulen hulluksi. En vaan tiedä oikein miten sellainen tapahtuu. Pitäisi nyt vihdoin saada joku järkevä suunta elämälle.

Toivottavasti asiat selkenevät kesän tullessa.

Meillä oli Fanin kanssa Riihimäellä kisat. Rata oli yksinkertainen, ja ehdin jo ajatella, josko... No, Fani sitten varasti lähdössä ja olin vähän ennen keinua jäljessä ja vaikka annoin käskyn "keinu", Fani teki jotain käsittämätöntä: löi tassut ylös menolle, ja hyppäsi sen yli. Sain kutsuttua Fanin takaisin einulle, pienen, tai vähän suuremmankin haihattelureissun jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa. Fani ei suorittanut yhtään väärää estettä, joten hyllyä ei tullut. Sitten kepeille meni väärältä puolelta sisään, korjauksen jälkeen hienot kepit. Loppurata ihan nappiin, ei kontaktivirheitä koko radalta. Eli, tuloksena kymppi.

Nyt ollaan sitten saatu kepit hanskaan, mutta kontatit ahdistaa vieläkin. Seuraavana edessä Kouvolan kisat.

Vime viikonloppuna oli Jyväskylän näyttely, jonne en ilmoittanut kovin pohdinnan jälkeen ketään. Ja sitten kuulin että kasvattini, Fiinin sisko on menossa sinne. Pätin sitten lähteä turistiksi. Susanna pyysi että esittäisin Allin, ja Alli esiintyikin upeasti. Tuloksena H, ja oikein kiva arvostelu. Kiva aloitus.

Ensi viikonoppuna on Lahti KV. Meiltä menee kehään Fiini, Siro ja Kerttu. Lisäksi kasvateistani Sulo ja Lotta ovat tulossa. Näyttelyn jälkeen illalla meille on tulossa kylään kasvattajaystäviä. Minun pitäisi siis jossain välissä tällä viikolla saada aikaiseksi siivota.

Fiini on hauskasti paksuuntunut. Se on siis myös lihonut, mutta muutenkin levinnyt. Jotenkin se on myös tasaantunut. Tiedä sitten olisiko korkeuttakin hieman tullut lisää. Viimeksi kun mittasin sen tässä kuuauden sisään, se oli 25cm korkea. Ainakin ollaan rotumääritelmän sisällö koon suhteen jos ei muuten. Korvatkaan eivät ole enää pystyt, ei nyt mitenkään kovin tiiviit lupatkaan kyllä. Saa nähdä mitä tuomari mahtaa sanoa tuosta tättähäärästä.

Nyt pitäisi mennä nukkumaan, mutta ei jotenkin väsytä, sillä olen ollut iltavuorossa, ja pääsin vasta äsken töistä. Huomenna menen jo kymmeneksi. Torstai ja perjantai on onneksi taas ihanaa iltavuoroa. Lauantaina minun tarvitseekin hakea Kerttu tänne.

Joten, kaipa sitä voisi vaikka lähteä yläertaan kohta koittamaan nukkumista.





tiistai 8. huhtikuuta 2008

Keväthulinat



Kesä tulee!

Viime viikolla oli jo muutamia ihania lämpöisiä päiviä. Viikonlopulle luvattiin yli kymmentä astetta, mutta ihan niin lämmintä ilmaa ei saatu.

Keli oli kuitenkin sopiva koiraleirin pitoon. Fani oli lauantaina mukana esimerkkikoirana, ja Fiini sunnuntaina muuten vaan touhottamassa. Eräs leirille osallistunut tyttö halusi kouluttaa Fiiniä käytännön harjoituksena, ja oli hauskaa nähdä, kuinka Fiini osasi mielistellä jotain muutakin kuin minua, vaikka kyseessä olikin melko kokematon nuori tyttö.

Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan melko kiireinen. Olin perjantaina 23 asti töissä. Lauantai aamuna suuntasin siis leirille kouluttamaan, ja yöksi menin töihin. Sunnuntai aamuna jälleen kouluttamaan. Koulutusten jälkeen en heti malttanut lähteä kotiin, vaan jäin vaihtamaan kuulumisia ystäväni kanssa. Illalla minulla oli vielä uuta sovittua menoa. Tosin, kotiin kun pääsin, nukahdin sovalle hetkeksi. Lievää väsymystä havaittavissa.

Tänään olin aamuvuorossa, mutta loppuviikko on iltavuoroa. Torstai jopa vapaapäivä. Yritän käydä tällä viikolla jossain välissä treenaamassa. Meillä on lauantaiaamuna Fanin kanssa riksussa kisat. Tänään treeneissä Fani yllätti, ja veti avokulmasta tosi hienot kepit, ja ihan ite. Kyllä olin ylpee! Nyt sitten vielä se hemmetin puomi... Dana oli mukana ihan vaan väliohjelmana hyppelemässä muutamia hyppyjä ja lopuksi otin sen kanssa keppejä. Ei oikein suju. ana on niin söhlä ja sillä on niin pitkä askel, että se voi "muka vahingossa" pujotella vaan joka toiseen väliin. Jos ei hiljakseen ala sujua, niin sitten mun on pakko kokeilla sille verkkoa. Muutakaan en enää keksi. Mutta Dana oli kyllä intona kun pääsi liitämään pitkästä aikaa! Se on hauska mummo. Nyt saatiin rengaskin kotiin, niin kunhan saadaan kepit ja keinu kuntoon niin ilmoitan banskun virallisiin kisoihin.

Viime viikolla ei mitään järisyttävää tapahtunut. Shoppailin lähinnä vaatteita. Ostin uudet tennarit, kun vanhat olivat jo hiukan nauravampaa sorttia, ja sitten ostin uusia paitoja. Vielä haluaisin toiset kengät ja ehkä jotkut kivat rennot housut.

Tällä hetkellä kaikki muuten tuntuu olevan kerrankin aika kivasti. Tarvi varmaan koputtaa päätä, tai jotain muuta puuta, nimittäin kohta on jo pakko taas tapahtua jotain ikävää, jotta tasapaino säilyy.

Olen aikani kuluksi suunnitellut myös näyttelykalenteria tälle vuodelle. Maailman Voittajaan lähden tietenkin, se kun on tänä vuonna Ruotsissa. Lahteen ilmoitin 4 koiraa, vahngossa olin ilmoittanut kasvattajaryhmänkin, vaikkei minun pitänyt. En usko sitä siis esittäväni. Muutaman muun ulkomaan näyttelynkin olen valinnut, mutta ne ei ole vielä aivan lukkoon lyötyjä. Kotimaisia näyttelyitä koitan parhaani mukaan sijoittaa kalenteriini.

Lähiviikkojen aikatauluun pitäisi ujuttaa pentujen ihasteluvierailu kasvattini luo. Kuvien perusteella ovat vallan valloittavia russeliriiviöitä. Jos vain ehdin, yritän samalla reissulla käydä vierailulla myös mummin ja vaarin luona. Vierailen heidän luonaan aivan liian harvoin.

Eräs tuttavani koki juuri lähiaikoina ikävän menetyksen, joka sai itsenikin miettimään taas asioita. Elämä voi olla niin lyhyt. Mitä vaan voi tapahtua. Pitäisi muistaa se, ja elää sen mukaan. Ystäviä ja lähimmäisiä ei voi koskaan muistaa tarpeeksi usein.

Olen monesti miettinyt, että olen erakoitunut ihan liikaa. Ennen, Kouvolan aikoina, kävimme tietyllä tyttöporukalla vähintään kerran kuukaudessa ravintolassa syömässä. Muuten hengailtiin kavereiden kanssa kahvilla milloin mihinkin aikaan milloin missäkin. Alkuaikoina Lahdessakin kävin iltaisin kahvilla kavereiden kanssa. Mutta nyt tuntuu että siitä on ikuisuus. Olen jumittunut tänne omaan mökkiini yksikseni.

Tietysti työt ja koirat vie aikaa, mutta pitäisi ihan oikeasti nähdä useammin kavereita. Ja muutenkin enemmän lähteä tuonne ihmisten ilmoille. En oikein enää edes tiedä missä mikäkin tuolla keskustassa sijaitsee, kun siellä on niin paljon muuttunut viimeisen vuoden sisällä.

Nyt on jotenkin sellainen olo, vaikka kaikki on kuitenkin tosi kivasti, niin haluaisin hemmotella itseäni jollain tavalla. Olen suunnitellut, että voisin lähiaikoina mennä kampaajalle. En ole viiteen vuoteen käynyt kampaajalla, joten ehkä olisi jo aikakin. Mutta sen ehtii. Voi olla että keksin jonkin muun hemmottelutavan, vaikka uusi ilme voisi kyllä piristää kummasti.

Nyt lähden nukkumaan, aamulla saan pitkästä aikaa nukkua ihanan pitkään. Tällä viikolla aion kiriä kaikki univelat kiinni.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2008

Carpe diem


- tartu hetkeen.

Mitä hullunmyllyä elämä voikaan välillä olla. Sairastin flunssaa pääsiäisen, ja sitä seuraavan viikon. Ja silti vain väsyttää. Muka kyllä lepäsin sairaslomalla. Maanantaina palasin töihin. Ja tänään meni sitten ääni. Olen koittanut olla koko illan hiljaa, jospa ääni kestäisi huomisen työpäivän.

Mistä sitä aloittaisi.

Olemme aloittaneet Fanin kanssa uudessa seurassa, P-HAU:ssa. Toistaiseksi olen ollut tosi tyytyväinen uuteen seuraan. Valitettavasti olen joutunut vielä toistaiseksi Fanin kanssa edustamaan vanhaa seuraa, sillä lisenssimuutoksen kanssa on ollut hieman hankaluuksia. Huomenna kuitenkin liittoon on puhelinaika, joten koitan muistaa soittaa sinne, jotta saadaan asia järestykseen.


Olimme P-HAU:n epävirallisissa cup-kisoissa Danan ja Fanin kanssa 19.03. Dana oli vain mölliluokassa, ihan huvikseen, se kun ei ole varmaan puoleen vuoteen päässyt agiliitämään. Pientä tylsää haistelua radalla aina kontaktien jälkeen. (Luulen että Dana pääsi vauhtiin vasta radan loputtua, ja jos ois aatu vetää uusinta, niin olis ollu ihan eri koira.) Mutta nolla tuli, ja voitto ajalla -8.96, joka oli kuitenkin yli kolme sekuntia nopeammin kuin toiseksi tulleella (ja voin kertoa että nihin haisteluihin meni aika monet sekunnit..)  No, ens kerralla me sitten liidetään taas kovaa. Tosin, silloin me usein liidetään myös ohi esteiden, tai jonnekin muualle :D Fanille tuli ykkösten kisasta hylly, hyppäsi puomin pinnalla, niin otin puomin uusiksi. 2/3 radalla Fani sitten näytti ominta itseään. 10 tuli kepeiltä (kielto, ja sitten korjaus), mutta muuten tosi kiva suoritus. Hyvä Fani!

Pääsiäisenä oli kisat Purinalla. Molemmilta radoilta hyllyt. Äippä oli kuumeessa, ja kora tajusi sen, ja hyppydalla katto tosi tarkkaan, eikä vahingossakaan tehny mitään jos ei käskyä tullut, ja minähän unohdin käskeä (Fani normaalsti menee hyvin myös hiljaisesti ohjaten). Joten, sain aikaiseksi Fanille kolme kieltoa!! Ennen kuulumatonta, mutta mitä vaan voi tapahtua. Tässä kuitenkin hyppäri (ohjaan tosi kumarassa, en tiedä miksi, mutta sanottakoon et kuumeen syytä..) :
http://www.youtube.com/watch?v=aS9_GMVMUaE

Agiradalla keppejä lukuunottamatta ihan siisti rata puomille asti. Puomilla sitten SUPERloikka pinnan yli ja suoraan väärään päähän putkea. (Alunperin se oli kauempaan päähän, mutta juuri ennen rataantutustumista tuomari vaihtoi putken päätä..)  Siittä sitten hylly, kolmanneksi vikalt esteeltä, ja ei muuta kun kotiin..
Agirata nähtävissä täällä:
http://www.youtube.com/watch?v=1x32lF2NxUs


Treenit jäi maanantaina väliin, oman taudin liäksi myös osa koirista köhäili hiukan niin en uskaltanut lähteä tartuttamaan muidne koiria. Samasta syystä maanantaiaamun kisat jäi väliin, harmi, mutta tuleehan noita.

Viime viikonloppuna sitten kouvolassa oli yksi kisa ykkösille. Kiva rata. Koira varasti aivan sikarumasti heti lähdössä, joten painoi putkeen, ja sinne ei pitänyt. Olisin ehkä voinut ennakoida tämän ja lähteä toiselta puolelta aitaa, jolloin oisin saattanut saada työnnettyä varastavankin koiran oikealle esteelle. Mutta, jatkoimme siitä sitten ja päätin että nyt otetaan se puomin kontakti prkl. Koiran noustua puomille jättäydyin todella taakse: "odota, odota" ei mitään.. "FANI!" -katsekontakti, himmaus, otin koiraa kiinni: "pinta" - ja sieltä se tuli!!!!!!!!! Mahtavaa! Loppurata tosi siisti, A:n ja keinun kontaktit tosi jees, kepeiltä olis tullut vitonen.

Eilen treeneissä sitten otettiin keppitreeniä. Noi kepit kun on tuollainen samperin kompastuskivi. Niin en ollut uskoa silmiäni. Koira pujotteli ihan itse ja suht nopeaan tahtiin nätisti.  Pallopalkka toki auttoi asiaa, mutta en vaan ymmärrä että treeneissä mennään kyllä mutta, mikä siellä kisoissa on niissä kepeissä???

Noh, nyt meillä on avain hallille, joten päästään sinne reenailemaan keppejä ihan itsekseen, ja toki noita kontakteja. Jospa vielä... (en taida uskoa oikein enää itsekään..)

Danalle täytyy myös opettaa kepit, ja treenata lisää sekä keinua että renkulaa. Ehkä mennään sitten kesällä kisaamaan mummelinkin kanssa. Ehkä.

Frasse lähti tänään uuteen ihanaan kotiin rotikkanartun kaveriksi. Sain jo viestiä, että siellä se penkoo kaverin lelulaatikkoa innoissaan. Uskon että kotiutuu hyvin. Ikävä tulee, mutta onneksi ei muuttanut kovinkaan kauas.

Oma tunnemaailma on hieman sekaisin, eräs asia tuottaa kovaa surua, muta sitten monta asiaa on tuottanut myös paljon iloa, vaikea tasapainoilla tunemyrskyn keskellä.

Kevät tulee kovaa vauhtia, kesäaikaan siirtyminen toi lisää valoa, ja viikonloppuna alkoi lumetkin sulaa kohinalla. Pari päivää on ollut jo tosi kiva keväisen lämmin sää, ihanaa! Rakasta kevättä, ja vielä enemmän kesää, joka on jo ihan kohta täällä.

Kesäaikaan siirtyminen kyllä sekotti unirytmiäni entisestään, ja siksi tässä taas kukutaan. Mutta eiköhän tämä tästä.

Pieni tilannekatsaus vielä Fiiniin: Fiini-neiti on nyt 9kk vanha juniori. näyttää edelleen minusta ihan pennulta ja käyttäytyy ihanan lapsellisesti. Korvat olivat tänään koko päivän alhaalla! Olin jo luopunut toivosta niiden suhteen, ajattelin että jäävät pystyyn. Mutta eiköhän ne sieltä vielä ponnahda. Tosin, sillä ei minulle ole väliä, pääasia  että olen saanut ihan mahtavan pikkukoiran, tuollaisia ei ihan joka päivä synnykään! Tiedät kyllä mitä tarkoitan, jos jonain päivänä tapaat Fiini-neidin.

Nyt menen nukkumaan, jo monta tuntia liian myöhään. Aamulla taas töihin. Onneksi huomenna on vapaailta, taidan vain löhötä, sillä loppuviikko tulee olemaan taas touhua täynnä.







lauantai 8. maaliskuuta 2008

Väsymys


Huooh, vihdoin alkaa olla viikko pulkassa. Kuuden päivän työputki takana.


Auto tosiaan sykähti taas tuossa viikolla, tai tällä kertaa paloi sulake. Se on sellainen sulake jonka takana on puhallin, ohjaustehostin, ja muut tarppettomat/tarpeelliset. Näin talviaikaan melko tarpeelliset vekottimet siis. Onneksi isäpuoleni lupasi vaihtaa ko. sulakkeen tänään. Menen samalla reissulla hakemaan Fanin isäni luota hoidosta, se on ollut siellä jo kovin pitkään juoksuevakossa.


En muista kerroinko jo blogissani, mutta kasvattini Sass, joka asuu Eestissä,  on niittänyt jälleen menestystä. Sass suoritti ensin luolakokeen ihan mahtavin pistein, ja upealla arvostelulla, ja kokeen jälkeisenä viikonloppuna Sass palkittiin Eestin vuoden 2007 JRT junioriuroksena viime vuotisen näyttelymenestyksensä perusteella. Hienoja uutisia kasvattajalle siis.


Kaapelitehtaan pentunäyttelyssä viikko sitten kasvattini Sulo esiintyi jälleen upeasti voittaen luokkansa ja saaden kunniapalkinnon, ja ollen lopulta PUP2!! Mahtavaa Sulo! Arvostelukin oli kerrassaan upea.


Myös toinen kasvattini, Fiinin sisko, sijoittui hienosti luokassaan kolmanneksi saaden todella hyvän arvostelun, höröttävistä korvistaan huolimatta. Hienoa Fanny!


Näihin viime kesä pentueisiin olen kyllä todella tyytyväinen. Toinen on Danasta kolmatta polvea, ja toinen toista polvea, ja näissä näkyy se "minun russelini". Kaikki ovat vilkkaita aktiivisia, mutta hyväluonteisia, ja rakenteeltaan ketteriä ja rotumääritelmän mukaisia. Poikabändiläisten päät ovat pääasiassa tosi hyviä, Lovelyillä voisi olla hieman vahvemmat päät. Väriä toki toivoisin lisää. Mutta hiljaa hyvä tulee!


Suunnittelin tässä työn lomassa tälle vuodelle näyttelykalenteria. Ja mietiskelen vähän että kenen kanssa mennään mihinkin. Pianhan sijoitusnarttuni Sirokin pääsee jo junnukehiin. Jännittävää. Sulon kanssa on hieno kiertää näyttelyitä, mutta kun se ei ole oma koirani, en oikein voi sitä ihan mihin tahansa mukaani napata :D Kertun kanssa olisi tarkoitus jatkaa näyttelyissä kiertelyä nyt kun pennutus tosiaan siirtyi syksylle. Kertulla on tähän mennessä 4xERI, 1xEH, joista kaksi kertaa se on sijoittunut PN kehässä ollen toisella kerralla ROP ja ryhmäsijoituskin oli hilkulla. Näihinkin tuloksiin olen erittäin tyytyväinen, mutta koska Kerttu on kiva näyttelykaveri, jatkamme kiertelyä, ja nyt sitten tosiaan yritän painottaa tänne kotimaahan tuota kiertelyä. Tosin, katslin kyllä jo hiukan ulkomaan näyttelyitäkin sillä silmällä.


Fanin kanssa agilitysuunnitelmat on menneet täysin pipariksi. En ole ehtinyt ilmoittaa sitä mihinkään mihin piti, joten se siitä tavoitteesta sitten. En jaksa asiaa edes miettiä kun sapettaa muutenkin niin paljon. Onneksi sentään saimme sen harjoittelupaikan. Ensi maanantaina aloitamme uudessa seurassa.


HIenoa, enää kymmenen minuuttia töitä jäljellä, ja sitten alkaa vihdoin viikonloppu!! Käyn kotona syömässä ja hoitamassa koirat, ja sitten ajelen Mylsän kautta Kouvolaan. Illaksi tulen takaisin ja taidan käydä pubilla tapaamassa tuttuja illalla. Huomisen aion pelkästään levätä!


Tosin, siivosin tässä jokin aika sitten, joten voi olla että huomenna myös siivoan hieman, sillä on ollut aika ihanaa olla siistissä ympäristössä aina työpäivien päätteeksi.


 


 

torstai 6. maaliskuuta 2008

Myydään nuori russelinarttu, HALVALLA!



Fiini alias "mikään pöytä tai hylly ei ole minulle liian korkea" on noin 7 kertaa päivässä myynnissä. Se pääsee hellan päälle, ja se pääsee keittiön kaikille muillekin tasoille. No, sähköhellalle se ei vielä onneksi edes yritä. Eilen meni iso juustoköntti ja kinkut parempiin suihin sillä aikaa kun kävin pentuja ruokkimassa. No, oma vikani kun jätin ne tuohon korkeaakin korkeammalle työtasolle, minne ei pitäisi olla mitään kulkureittiä. Unohdin vaan että Fiini on Fiini.

No, toinen fakiiri, Ruotsista kotiin palannut Frasse, osaa avata ovet. Olen jättänyt sen päivisin yläkertaan makkariin, ja kun tulen kotiin, on se alakerrassa eli avaa kaksi ovea matkalla. Eilen oli myös jääkaapin ovi auki, HUOOH. Seuraavaksi on sitten varmaan telkka päällä ja oluet sohvan vierellä...

Frassesta vielä. Kuulin että nyt jo liikkuu mahdollisesti kaikenmaailman huhuja, joten tässä koko tarina:
Frasse siis lähti aikanaan ruotsalaiselle kasvattajaystävälleni. Myöhemmin kun se tuli vuoden ikään, hän tutkitutti sen silmät, ja kuvautti lonkat, vaikkei Ruotsissa tarvitse. Silmät oli ok, lonkat C/B. Ruotsissa on kuitenkin jostain syystä sellainen sääntö, ettei tuollasilla lonkka-arvoilla saa käyttää koiraa jalostukseen. Perin kummallista, lonkkakuvaus vapaaehtoinen, mutta kuitenkin raja-arvot.

Kasvattaja oli sijoittanut koiran, ja luovutti koiran sijoituskodille. Olin valmis jo tuolloin ottamaan Frassen takaisin. Nyt myöhemmin sijoituskodissa tuli elämänmuutoksia, joiden vuoksi kokivat parhaaksi luopua Frassesta, jolloin ystäväni kysyi minulta, haluanko pojan takaisin. Ja näin ollen Frasse tuli takaisin Suomeen ilman sen kummempaa  dramatiikkaa.

Meille tuli myös uusi poika Ruotsista, Voitto. Voitto asuu erään kasvattini kaverina. Voitto on erittäin mielenkiintoisista linjoista oleva nuorimies, katsotaan mitä hänestä vielä kehkeytyy. Voton myötä tutustuin aivan ihanaan ruotsalaiseen kasvattajaan, ja opin jo tuolla matkallani paljon uutta ruotsalaisista russelisteista. Ehkä kirjoittelen tarkemman matkakertomuksen vielä myöhemmin, jos jaksan.

Smulan on astutettu Tessulla, Kertun astutus siirtyi syksyyn. Nyt olisi tarkoitus sitten kesän ajan kierrellä näyttleyitä kauniin Kertun kanssa.

Auto päätti jälleen hjota ja mulla hajosi samalla pää, joten lisää myöhemmin.

maanantai 18. helmikuuta 2008

Rauha maassa


Meillä on siis nyt kaikilla nartuilla juoksu. Ensin alkoi Fiinillä pari viikkoa sitten, Dana aloitti viime viikolla, seuraavana päivänä siitä kun olin sen pitkästä aikaa ilmoittanut epävirallisiin agilitykilpailuihin. Miten yllättävää!

Sitten alkoi juoksu sijoitusnartullani Kertulla, joka on siis tarkoitus astuttaa tästä juoksusta. Joten Kerttukin on nyt meillä. Pojilla alkoi olemaan tukalat oltavat nyt tässä viikonloppuna, joten Mikki lähti kasvattajansa luokse, ja Fani meni "vaarille", eli minun isälleni. Sinne se jäi huutamaan kun äiskä lähti, pieni mamman poika. Tosin, tiedän että kun autoni lähti pihasta, oli Fani jo iloisesti hakemassa palloa, ihan kivaa sillä on aina isän luona ollut, kunhan esitti että muka ikävä tulee.

Fantakin sai vihdoin oman kodin. Löysi aivan ihanan perheen, jotka ovat erittäin ihastuneita uuteen pieneen perheenjäseneensä.

Kotona on siis harvinaisen rauhallista kun koiramäärä on melkein puolet siitä mitä se on pitkän aikaa ollut. Onpa helppoa, nuo nartut kun on kaikki vielä aika helppoja tapauksia.

Eilen käytiin Fanin kanssa epiksissä, niissä joihin Dana ei sitten juoksun takia päässyt. Me pyritään nyt talvella käymään kaikissa mahdollisissa kisoissa, koska meillä ei ole talviharjoittelupaikkaa, niin kisat on ainoa mahdollisuus meille harrastaa tällä hetkellä.

Kisat meni yllättävän mallikkaasti, ottaen huomioon, että Fanin aivot sunnilleen kiehuivat noiden juoksuisten narttujen vuoksi. Mutta kisapaikalla se oli ihan rauhallinen ja fiksu, uskomatonta!!

Hieman kyllä harmitti paikan päällä ettei Dansku ollut mukana, sillä siellä ei mölliluokasta tullut ollenkaan hylättyä, paitsi jos jätti radan kesken tai meni kaulapannan kanssa, jne. mutta olisi ollut hauskaa varmasti mummelin kanssa. No, oma vikani kun en ole sitä vieläkään leikkauttanut.

Reginan pennut alkavat pian lähteä uusiin koteihinsa. Mutta kohta toivottavasti saadaan sitten jo russelin pentuja. Odotan innolla :) Tai no, ehkä parempi odottaa nyt ensin sitä astutuksen onnistumista vaikkapa... Olen taas kamalan malttamaton.




torstai 14. helmikuuta 2008

Kiireitä



Koko ajan tuntuu olevan kamala kiire. Olen halunnut kirjoittaa kaikesta tänne, mutta koskaan en ehdi, tainsitten en jaksa.

Mulla on menossa ärsyttävä työviikko, pelkkiä aamuvuoroja, paitsi maanantai, kun menin vasta 12. No, mä kun en varsin aamuihminen ole, niin väsyttää sitten koko ajan ihan tuhottomasti.

Viime viikonloppukin oli taas rankka, kun lauantaiaamuna oli herätys joskus viiden pintaan. Reissu itsessään alkoi tosi hienosti, Sini tuli hakemaan mua, hyppäsi autosta ulos, ja oli avaamassa takakonttia, niin tsadaa, ovet lukossa! No ei auttanut kun herättää Sinin mies tuomaan meille vara-avaimen. Onneksi tämä tapahtui ihan mun kotipihassa eikä Helsingissä...

No, kuitenkin, ehdimme ihan ajoissa laivaan, ja näyttelypaikallekin hyvissä ajoin. Oli ihanaa nähdä Pelle. En tosin meinannut tunnistaa sitä kun oli kasvanut niin isoksi ja komeaksi pojaksi. Pellen omistaja kertoi että heti kun he olivat saapuneet näyttelypaikalle, oli joku tullut kysymään Pelleä jalostukseen. Minulta myös moni tuli kysymään pentua, koska halusi juuri Pellen kaltaisen koiran :)

Kehässä sitten Sulo vei kuitenkin voiton saaden upean arvostelun, laitan arvostelun sivuillenin myöhemmin. Pelle oli tuomarin mielestä liian raskaspäinen, ja Fiinissä ei muuta vikaa ollut kuin höröttävät korvat. Näille kahdelle sankarille ei siis tällä kertaa kp:ta tippunut. Sulo siis oli hienosti ROP-pentu!

Sulo on kyllä ihastuttava näyttelykaveri. Se esiintyy kuin vanha tekijä, ja on kaiken päälle kauniskin. Ihanaa että Sini antaa minun sen kanssa käydä näyttelyissä, kotona kun ei oikein näyttelytettäviä asu, ja muut sijoituskoirat on aika kaukana. Ehkä mä vielä jonain päivänä saan sen näyttelykaverin kotiinkin, ehkä, tai sitten en...

Sunnuntaina minulla oli sitten kamala päänsärky koko päivän. En ole sellaista pitkään aikaan potenutkaan. Enkä niin välittäisikään potea.

Nyt en muista mitä muuta kaikkea olin ehtinyt pohdiskella. Ite asiassa kaikenlaista muiden ihmisten mielenliikkeistä, mutta jos siitä lisää myöhemmin.



maanantai 4. helmikuuta 2008

Vauhdikas viikonloppu takana


Perjantaina olin iltavuorossa, ja pääsin kotiin 22. Kotona piti tietysti hoitaa koirat, ja laittaa kaikki valmiiksi aamun näyttelyreissua varten.

Aamulla herätys klo 5.30, ja klo 6.30 lähtö Keuruulle. Kaveri tuli hakemaan siinä puolen maissa, ja lähdimme ajamaan. Oli tosi tylsä keli, mennessä vallan sohjoa, onneksi mun ei kerrankin tarvinnut ajaa. Kuitenkin, lopulta vaikka pysähdyttiin useaan otteeseen, eikä edes meinattu heti löytää koko näyttelypaikkaa, jonne ei ollut edes opasteita., ja se oli aika kaukana myöskin näyttelyn sivuilla olleen karttakuvan osoittamasta paikasta, niin olimme kuitenkin hyvissä ajoin paikalla.

Fiinin mielestä näyttelypaikka oli superjännä, mikä sitten teki sen, että Fiini  jännitti korvat pystyyn. (Niille, jotka ei tiedä, russeleilla kuuluu olla lupat.) Ulkona kun käytiin, niin siellä oli ihan rentoa, ja korvatkin lurpahti, mutta taas kun tultiin sisälle, niin BOJOING. No, mä sitten hermostuneena hieroskelin niitä, ja Fiini vähän rentoutuikin, mutta lopulta tajusin mennä istumaan jotta sain itseni ihan rennoksi, niin johan rentoutui koirakin, ja lurps, korvat oli ihan nätisti koko kehän ajan :)

Fiini esiintyi ihan kivasti. Vähän kyllä ylivilkkaana, mut ihan ok, saa pentu vähän tepsutellakin mun mielestä. Arvostelu oli oikein hyvä ja oikeudenmukainen, ja Fiini voitti narttupennut, sai KP:n ja oli VSP-pentu. Erityisesti Maija Mäkinen kehui sen hyviä terveitä liikkeitä. Toivoi että pää kehittyisi vielä ja etuosa vahvistuisi. No, kyllä noilla pennuilla kai on tapanakin kehittyä.

Illalla kävin vielä Fanin kanssa hiukan treenamassa kontakteja ja keppejä. Meni yllättävän hienosti, pysähtyi puomin alastulolle melkein joka kerta, ja kepit meni ihan ok, vähän varmemmat saisi olla. Tuppaa lopettamaan kesken välillä. Lisää vaan treeniä!

No, sunnuntai aamuna sitten kisat, lähtö klo. 6.00. Onneksi lähdin ajoissa, sillä keli oli kammottava, tuuli aivan kamalasti ja hirveää sohjoa. Päästiin onneksi ehjänä perille.

Eka rata oli helppo hyppyrata. Fanin-p*rk*l* meni sitten ja varasti, jota se ei ole tehnyt aaaikoihin. Jep, siitä sitten putosi ekan aidan rima, ja toiveet nollasta saatiin unohtaa. Kepeillä en sitten itse enää kauheesti keskittynyt, niin tyrittiin nekin. Tuloksena siis 10. No, paremmin kuin aikaisemmat tulokset.

Sitten agirata, ei mikään helppo, muttei älyttömän vaikeakaan. Yhdessä hankalassa kohdassa valitsin sellaisen ohjauksen, jonka valitsi mun lisäksi vain yksi ohjaaja, parsonin kanssa, hmm, miksiköhän :D Noh, ratahan meni muuten varsin mallikkaasti, mutta Fani varasti, ja onnistuin vetämään sen heti kolmannesta esteestä, eli A:sta ohi, ja sitten se suoritti väärän radan.

Joopa joo, tavoite saavutettiin, siis tarkoitus olikin saada tulos edes toiselta radalta, mutta kuten sanovat, nälkä kasvaa syödessä....

Se täytyy kyllä sanoa, että koira oli tykki! Siis noin kovaa me ei olla koskaan juostu, ja me sentään juostaan aina aika kovaa :D

No, nyt vaan armotonta treeniä, kepeistä pitää tehdä kivat, ja sitten taas seuraaviin kisoihin.




tiistai 29. tammikuuta 2008

Tripping


Joo, ei ole tullut vedettyä mitään vahvempia.  Viime viikonloppuna tuli vain reissattua.  Kävimme Mariannen ja Vilin kanssa Oulussa. Marianne ja Vili pääsivät siis viime vuonna b-maajoukkueeseen, ja heidän toinen bemarileirinsä järjestettiin Oulussa. Marianne pyysi minua avustajaksi, ja totta kai lähdin innoissani mukaan. Mikäs sen parempaa kuin päästä kuunteluoppilaaksi huippujen oppiin. (No ehkä se että pääsis itse koulutettavaksi.)

Oli oikein mukava ja antoisa viikonloppu. Mitä nyt yläselkä on jälleen paskana autossa huonossa sennossa istumsien jäljiltä. Nyt olis varmaan aika varata hieroja, ja ehkä lääkäri?

Toissa viikonlopun treenit jäi sitten väliin, kun kouluttaja oli sairastunut. Oleme harjoitelleet kyllä Fanin kanssa ahkerasti kontaktia koton, mutta nyt pitäs päästä oikeille esteille. Suunnittelen tässä juuri että missä välissä tällä viikolla pääisin hiukan treenailemaan.

Sunnuntainahan meillä on vuoden ensimmäiset kisat. Niiden suhteen ei odotukset ole korkealla, juurikaan siksi, että alla on huima tauko. Fani varmaan vetää kamalat kierrokset vaan. Mutta jos edes toiselta radalta saadaan tulos, niin ihan mahtava juttu!!! Kaikkemme yritetään kuitenkin.

Lauantaina taas on Fiini-neidin elämän ensimmäinen näyttely. Myös Kertun piti tulla mukaan Keuruulle, mutta valitettavasti Kerttu oli onnistunut saamaan lasinsirun jalkaansa, eikä siksi pääse paikalle. Harmi, olisin halunnut sille vielä yhden näyttelytuloksen ennen pentuja. Mutta ehkä 1xEH ja 3xERI, 1xjunSERT riittää. Juoksu on kuulemm jo ihan tuloillaan. Kerttu meneekin pian silmä- ja polvitarkastuksiin. Smulan ja Tessu ovat jo käyneet, ja kaikki oli ok.

Nyt painun pehkuihin, jotta jaksan taas huomenna työpäivän. Tylsä viikko edessä, huominen vielä iltaa, ja sen jälkeen loppuviikko 8-16 :(





torstai 17. tammikuuta 2008

Lenssuinen vuoden alku


Ehdinpä taas kauan ollakin terveenä. Maanantaina tämä alkoi. Väsytti niin pirusti, ja päätä särki ja oli sellainen "sukeltanut" olo. Eli niin kuin olisi vettä nenässä.

Tänään sitten päätin että nyt on jo pakko levätä, joten kävin terkkarissa ja sain kaksi päivää sairaslomaa. Tässä sitten levätään (ja siivotaan) ja juodaan hunajateetä. Jospa se siitä.

Ensi viikonloppuna on taas paljon koiramenoja. Meillä on agilitytreenit pitkästä aikaa Fanin kanssa, aika ihanaa. Olemmekin menossa kisoihin ensi kuun alussa, joten treenit tulee sopivaan paikkaan. Meillä on ollut kontaktiongelmaa, ja nyt päätin vihdoin tehdä asian eteen jotain. Olemme alkaneet eteisessä harjoitella lankun pätkällä pinta-käskyä naksuttimen kanssa. Nyt Fani alkaa jo tajuta mistä on kyse. Saa nähdä kuinka käy oikealla kontaktipinnalla. Aion kyllä otta naksuttimen mukaan tuonne Tommin treeneihin ja harjoitella samaa siellä. Myös meidän omalle treenipaikalle olisi varmaan mahdollista mennä harjoittelemaan kontaktej sekä keppejä, jotka meillä on ongelmana olleet. Tosin kepithän alkoivat ennen talvitaukoa sujua jo hienosti. Pieni muistin virkistys tuskin kuitenkaan olisi pahitteeksi.

Treenien jälkeen lupasin mennä katsomaan Fanin pentuja mahdollisen ostajan kanssa. Olen käynyt niitä jo monta kertaa itse ihastelemassa. Ne ovat todella sieviä pentuja, ja todela tasainen pentue. Yksikään ei ole sellainen "en missään tapauksessa huolisi" -pentu. Kaikilla on ihanat russeli-ilmeet, ja ovat kropaltaan tosi kivoja, ainakin toistaiseksi. Tämä pentuehan on uusinta, ja edelliseen "erään" olen ollut varsin tyytyäinen ihan aikuisinakin.

Sunnuntaina menen tekemään ensimmäisen kehätoimitsijaharjoitteluni Lahden ryhmänäyttelyyn. Sattumalta pääsin harjoittelemaan vielä shar pei kehään. Aika hauskaa. Sharppuja on ilmoitettu 10 kappaletta, aika kiva määrä.

Viime viikonloppuna olimme mäsärissä. Koirat eivät niittäneet valtavaa menstystä. Sulo ja Fiini saivat kumpikin punaisen nauhan ja rutkasti kokemusta jälleen. Itse osallistuin Senior handleriin koiranani Sulo 5kk. Sulo esiintyi viimeiseen asti kuin mikäkin vanha tekijä, ja me pääsimme viiden parhaan joukkoon kunnes tuomari pudotti meidät juuri ennen sijoittuneita. Synnä se että vaava alkaa väsyä. Hassu syy sinänsä, kun tarkoitus oli arvostella esittäjää. Mutta parinkymmenen osanottajan joukosta aika hienosti kuitenkin, vaikka itse sanonkin. Tuomari kehui kovasti, kuinka upeasti olin Sulon tähän asti jo kouluttanut. No, Sulohan ei ole minun, ja tapaamme vain silloin tällöin. Olimme käyneet kerran aikaisemmin mätsärissä, ja opetin sille "free standing" -esittämisen juuri hetkeä ennen kehää :D

Pennut ovat kasvaneet kamalasti. Pikkumies on avannut silmänsä. Keskimmäinen ja isomiäs tulevat varmaan pian perästä. Isomiäs on melko pullea, ja se on hauskan värinen, todella vahvasti pigmentoitunut mustamaskinen. Laitan kuvia pian sivuille kaikista  kolmesta.

Fanista löytyi netistä hienoja agilitkuvia, laitoin ne svuilleni: http://koti.phnet.fi/kisentels/agility/fani/
Kuvat on otettu Helsingin joukkuepiirinmestaruuksissa, joissa Fanilla oli ohjaajana Marianne. Huomatkaa hieno kontakti ;)

Harmittaa, kun otin pienet päikkärit päivällä. Kävin siinä neljän maissa nukkumaan ja heräsin kahdeksalta. Nyt ei sitten väsytä, yhtään, tietenkään.

Sijoitusnarttuni smulan kävi silmä- ja polvitarkastuksissa tällä viikolla. Silmät ja polvet ok. Hieno homma, sillä Smulan täyttää kohta jo 4 vuotta, joten pian aletaan olla ns. voiton puolella. Smulan kuulemma vaikuttaa myös siltä että juoksu lähestyy. ehkä pian odotamme pikkurusseleita. Smulanin sulhanen, Tessu on menossa myös lähiaikoina silmä- ja polvitarkastuksiin, pidämme peukkuja.

Kertun ilmoitin nyt näyttelyyn Keuruulle, sillä sen juoksu ei vielä ole alkanut, joten ajattelin, että voimme vielä enen pentuja käydä näyttelyissä sen mikä keretään. Ilmoitin Kertun nyt ensimmäistä kertaa avoimeen luokkaan, sillä minulla on toinen esitettävä narttu nuorten luokassa, ja kun en oikein kahtia pysty halkeamaan. Fiini lähtee mukaan maskotiksi :D Ja myös pentukehään touhottamaan. Saa nähdä mitä siitäkin mahtaa tulla.

Olemme helmikuun alku puolella lähdössä Fiinin kanssa myös Tallinnan kansainväliseen näyttelyyn pentuluokkailemaan. Samalla tapaan kasvattini, ja kasavattieni omistajia, sekä toiottavasti tulevan pennunostajan. Hauska reissu tiedossa siis. Helmikuu on muutenkin yhtä reissaamista. Koko ajan saa jonnekin singota.

Sitten aloitame Fanin kanssa agilitputken. Tavoitteena olisi olla maaliskuun lopussa kakkosissa. Mahdollinen tavoite, jos vaan kaikki  loksahtaisi paikoilleen. Se eka nolla kun tulee, niin sen jälkeen luulen että loppu on piisofkeik. Ehkä. Meillä on nousupineita senkin takia, että menisimme mielellään Marianen kanssa samalla kyydillä kisoihin, ja sitä helpottaisi suuresti jos kisaisimme samassa luokassa. Marianne ja Hulinahan ovat jo kakkosissa, ja kovaa vauhtia matkalla kolmosia, joten kun me Fanin kanssa päästään kakkosiin, niin sitten tuleekin jo kiire kolmosiin. No, mutta asia kerrallaan :D