Rauha maassa

Meillä on siis nyt kaikilla nartuilla juoksu. Ensin alkoi Fiinillä pari viikkoa sitten, Dana aloitti viime viikolla, seuraavana päivänä siitä kun olin sen pitkästä aikaa ilmoittanut epävirallisiin agilitykilpailuihin. Miten yllättävää!

Sitten alkoi juoksu sijoitusnartullani Kertulla, joka on siis tarkoitus astuttaa tästä juoksusta. Joten Kerttukin on nyt meillä. Pojilla alkoi olemaan tukalat oltavat nyt tässä viikonloppuna, joten Mikki lähti kasvattajansa luokse, ja Fani meni "vaarille", eli minun isälleni. Sinne se jäi huutamaan kun äiskä lähti, pieni mamman poika. Tosin, tiedän että kun autoni lähti pihasta, oli Fani jo iloisesti hakemassa palloa, ihan kivaa sillä on aina isän luona ollut, kunhan esitti että muka ikävä tulee.

Fantakin sai vihdoin oman kodin. Löysi aivan ihanan perheen, jotka ovat erittäin ihastuneita uuteen pieneen perheenjäseneensä.

Kotona on siis harvinaisen rauhallista kun koiramäärä on melkein puolet siitä mitä se on pitkän aikaa ollut. Onpa helppoa, nuo nartut kun on kaikki vielä aika helppoja tapauksia.

Eilen käytiin Fanin kanssa epiksissä, niissä joihin Dana ei sitten juoksun takia päässyt. Me pyritään nyt talvella käymään kaikissa mahdollisissa kisoissa, koska meillä ei ole talviharjoittelupaikkaa, niin kisat on ainoa mahdollisuus meille harrastaa tällä hetkellä.

Kisat meni yllättävän mallikkaasti, ottaen huomioon, että Fanin aivot sunnilleen kiehuivat noiden juoksuisten narttujen vuoksi. Mutta kisapaikalla se oli ihan rauhallinen ja fiksu, uskomatonta!!

Hieman kyllä harmitti paikan päällä ettei Dansku ollut mukana, sillä siellä ei mölliluokasta tullut ollenkaan hylättyä, paitsi jos jätti radan kesken tai meni kaulapannan kanssa, jne. mutta olisi ollut hauskaa varmasti mummelin kanssa. No, oma vikani kun en ole sitä vieläkään leikkauttanut.

Reginan pennut alkavat pian lähteä uusiin koteihinsa. Mutta kohta toivottavasti saadaan sitten jo russelin pentuja. Odotan innolla :) Tai no, ehkä parempi odottaa nyt ensin sitä astutuksen onnistumista vaikkapa... Olen taas kamalan malttamaton.

Kiireitä

Koko ajan tuntuu olevan kamala kiire. Olen halunnut kirjoittaa kaikesta tänne, mutta koskaan en ehdi, tainsitten en jaksa.

Mulla on menossa ärsyttävä työviikko, pelkkiä aamuvuoroja, paitsi maanantai, kun menin vasta 12. No, mä kun en varsin aamuihminen ole, niin väsyttää sitten koko ajan ihan tuhottomasti.

Viime viikonloppukin oli taas rankka, kun lauantaiaamuna oli herätys joskus viiden pintaan. Reissu itsessään alkoi tosi hienosti, Sini tuli hakemaan mua, hyppäsi autosta ulos, ja oli avaamassa takakonttia, niin tsadaa, ovet lukossa! No ei auttanut kun herättää Sinin mies tuomaan meille vara-avaimen. Onneksi tämä tapahtui ihan mun kotipihassa eikä Helsingissä...

No, kuitenkin, ehdimme ihan ajoissa laivaan, ja näyttelypaikallekin hyvissä ajoin. Oli ihanaa nähdä Pelle. En tosin meinannut tunnistaa sitä kun oli kasvanut niin isoksi ja komeaksi pojaksi. Pellen omistaja kertoi että heti kun he olivat saapuneet näyttelypaikalle, oli joku tullut kysymään Pelleä jalostukseen. Minulta myös moni tuli kysymään pentua, koska halusi juuri Pellen kaltaisen koiran :)

Kehässä sitten Sulo vei kuitenkin voiton saaden upean arvostelun, laitan arvostelun sivuillenin myöhemmin. Pelle oli tuomarin mielestä liian raskaspäinen, ja Fiinissä ei muuta vikaa ollut kuin höröttävät korvat. Näille kahdelle sankarille ei siis tällä kertaa kp:ta tippunut. Sulo siis oli hienosti ROP-pentu!

Sulo on kyllä ihastuttava näyttelykaveri. Se esiintyy kuin vanha tekijä, ja on kaiken päälle kauniskin. Ihanaa että Sini antaa minun sen kanssa käydä näyttelyissä, kotona kun ei oikein näyttelytettäviä asu, ja muut sijoituskoirat on aika kaukana. Ehkä mä vielä jonain päivänä saan sen näyttelykaverin kotiinkin, ehkä, tai sitten en...

Sunnuntaina minulla oli sitten kamala päänsärky koko päivän. En ole sellaista pitkään aikaan potenutkaan. Enkä niin välittäisikään potea.

Nyt en muista mitä muuta kaikkea olin ehtinyt pohdiskella. Ite asiassa kaikenlaista muiden ihmisten mielenliikkeistä, mutta jos siitä lisää myöhemmin.

Vauhdikas viikonloppu takana

Perjantaina olin iltavuorossa, ja pääsin kotiin 22. Kotona piti tietysti hoitaa koirat, ja laittaa kaikki valmiiksi aamun näyttelyreissua varten.

Aamulla herätys klo 5.30, ja klo 6.30 lähtö Keuruulle. Kaveri tuli hakemaan siinä puolen maissa, ja lähdimme ajamaan. Oli tosi tylsä keli, mennessä vallan sohjoa, onneksi mun ei kerrankin tarvinnut ajaa. Kuitenkin, lopulta vaikka pysähdyttiin useaan otteeseen, eikä edes meinattu heti löytää koko näyttelypaikkaa, jonne ei ollut edes opasteita., ja se oli aika kaukana myöskin näyttelyn sivuilla olleen karttakuvan osoittamasta paikasta, niin olimme kuitenkin hyvissä ajoin paikalla.

Fiinin mielestä näyttelypaikka oli superjännä, mikä sitten teki sen, että Fiini  jännitti korvat pystyyn. (Niille, jotka ei tiedä, russeleilla kuuluu olla lupat.) Ulkona kun käytiin, niin siellä oli ihan rentoa, ja korvatkin lurpahti, mutta taas kun tultiin sisälle, niin BOJOING. No, mä sitten hermostuneena hieroskelin niitä, ja Fiini vähän rentoutuikin, mutta lopulta tajusin mennä istumaan jotta sain itseni ihan rennoksi, niin johan rentoutui koirakin, ja lurps, korvat oli ihan nätisti koko kehän ajan :)

Fiini esiintyi ihan kivasti. Vähän kyllä ylivilkkaana, mut ihan ok, saa pentu vähän tepsutellakin mun mielestä. Arvostelu oli oikein hyvä ja oikeudenmukainen, ja Fiini voitti narttupennut, sai KP:n ja oli VSP-pentu. Erityisesti Maija Mäkinen kehui sen hyviä terveitä liikkeitä. Toivoi että pää kehittyisi vielä ja etuosa vahvistuisi. No, kyllä noilla pennuilla kai on tapanakin kehittyä.

Illalla kävin vielä Fanin kanssa hiukan treenamassa kontakteja ja keppejä. Meni yllättävän hienosti, pysähtyi puomin alastulolle melkein joka kerta, ja kepit meni ihan ok, vähän varmemmat saisi olla. Tuppaa lopettamaan kesken välillä. Lisää vaan treeniä!

No, sunnuntai aamuna sitten kisat, lähtö klo. 6.00. Onneksi lähdin ajoissa, sillä keli oli kammottava, tuuli aivan kamalasti ja hirveää sohjoa. Päästiin onneksi ehjänä perille.

Eka rata oli helppo hyppyrata. Fanin-p*rk*l* meni sitten ja varasti, jota se ei ole tehnyt aaaikoihin. Jep, siitä sitten putosi ekan aidan rima, ja toiveet nollasta saatiin unohtaa. Kepeillä en sitten itse enää kauheesti keskittynyt, niin tyrittiin nekin. Tuloksena siis 10. No, paremmin kuin aikaisemmat tulokset.

Sitten agirata, ei mikään helppo, muttei älyttömän vaikeakaan. Yhdessä hankalassa kohdassa valitsin sellaisen ohjauksen, jonka valitsi mun lisäksi vain yksi ohjaaja, parsonin kanssa, hmm, miksiköhän :D Noh, ratahan meni muuten varsin mallikkaasti, mutta Fani varasti, ja onnistuin vetämään sen heti kolmannesta esteestä, eli A:sta ohi, ja sitten se suoritti väärän radan.

Joopa joo, tavoite saavutettiin, siis tarkoitus olikin saada tulos edes toiselta radalta, mutta kuten sanovat, nälkä kasvaa syödessä....

Se täytyy kyllä sanoa, että koira oli tykki! Siis noin kovaa me ei olla koskaan juostu, ja me sentään juostaan aina aika kovaa :D

No, nyt vaan armotonta treeniä, kepeistä pitää tehdä kivat, ja sitten taas seuraaviin kisoihin.