Koiruuksia

Koirarintaman päivitystä hiukan.

Smulan on jo iso. Nyt se tuntuu paisuvan pävittäin tosi paljon. Nyt se on myös alkanut syömään nappulaa ihan kunnolla. Vielä olisi aikaa jäljellä puolitoista viikkoa, mutta mahaa on jo kiitettävästi, joten odotan n. 4-5 pennun pentuetta. Erikoista on mielestäni se, että Smulanin tissit on nyt turvonneet jo todella paljon. En muista että muilla nartuilla olisi näin aikaisessa vaiheessa nisät tuolla tavalla paisuneet.

Tänään meille saapui myös lainauros Ruotsista. Ruff on kyllä kummallinen koira. En ole ennen tavannut noin epäkuvauksellista eläintä. (Edes Fiini ei vedä tuolle vertoja.) Olen nimittäin nähnyt Ruffista paljon kuvia, mutta misään kuvassa se ei oikeastaan edes etäisesti muistuta sitä mitä se on todellisuudessa. Luonnossa se on aika hauska veijari. Hiukan minulla lienee sen kanssa työmaata kyllä, ellei se nyt vain aluksi huviksen kokeillut minua. Kiltti se on, mutta aika vekkuli. Se oli myös superkarvainen. En päästänyt edes ovesta sisään ennen kuin olin kyninyt puolet karvoista pois. Ja se on vieläki aika epäsiisti. Taidan jatkaa trimmausta huomenna. Onneksi näyttelyihin on vielä hetki aikaa.

Noille omille pojille olen tehnyt jälkeläisgallerioita, ja ihan kivasti sinne olen jo saanut jälkeläisten kuvia. Toivottavasti vielä saisin lisää uvia tulevaisuudessa. Pojilla on paljon kivoja jälkeläisiä maailmalla. Muutamat niistä tulevat esiintymään näyttelykehissäkin tänä vuonna. Yritän päästä katsomaan kehän reunalle, ja on mukava päästä myös lukemaan arvostelut.

Fanin kanssa meillä on edessä siis Kouvolan kisat. Ilmoitin Fanin myös Janakkalaan, mutta eilen hoksasin, että se on sama päivä kuin milloin on Voiton ensimmäinen pentunäyttely, joten jollei aikataulut sattumalta kohtaa, niin meillä jää kisat väliin. Näyttely menee etusijalle tällä kerta, sillä se on arvokas kokeus pikkupennulle, ja se on myös minulle hiukan "arvokkaampi" menetys kuin nuo kisat.

Fiini on hauska. Se on edelleen tosipienihassueläin, mutta tosiaan, kuten eilen mainitsinkin, se on hiukan mielestäni aikuistunut, noin niinkuin ulkonöllisesti. Se on kyllä russeli minun makuuni. Ei se ole mikään huippukaunis näyttelyvoittaja, mutta se näyttää russelilta, ehkä se voisi olla hieman lyhyempi runkoinen, ja sillä ehkä voisi olla aavistuksen verran enemmän raajaa. Mutta oikeastaan, se näyttää tuollaisena juuri hausalta tappijalkarusselilta. On sillä paremmat mittasuhteet kuin Fanilla. Kyllä luulen (tai ainakin toivon) että se vielä saa kehästä aikuisena sen H:n joka saatetaan joskus hamassa tulevaisuudessa tarvita. Ehkä.

Parasta Fiinissä on kuitenkin ihan ehdottomasti sen luonne. Se on sen päiväinen tättähäärä. Koko ajan kärppänä, touhuaa, ja on semmoinen jämäkkä. Ja tekee Fiini mitä vaan, se todella tekee sitä. Se ei esim. vain istu, vaan se istuu, ja kun se seisoo, se siis todella seisoo. Se on koko ajan innokas ja yritteliäs. Hauska eläin. Fiini täytyy tavata ihan luonnossa, jotta tämän voi ymmärtää. Toista tuollaista ei varmaankaan ole olemassakaan :D


Koirat ovat saaneet myös uuden menopelin. Meillä on uusi auto. Se on vanhempi kuin edellinen, mutta tilavampi, ja mieleisempi. Taakse mahtuu hyvin kasa russeleita, minun tarvitsee vain hankkia verkko siihen takapenkin ja kontin väliin. Seuraavaksi hankin sitten farmarin, mutta askel askeleelta ja hiljaa hyvä tulee!

Edellisestä autosta en vielä tiedä mikä sille tuli, ja mihin se menee. Koitan selvitellä onko se mennyttä kalua, vai saadaanko siitä laitettua vielä käyttöauto, jonka voi myydä eteenpäin.


Sitten kun vielä jostain saisi itselleen uuden pääkopan, niin johan olisi taas kaikki mallillaan. Mä en ensinnäkään muista mitään, mikä ei ole mitenkään uutta. Mutta sen lisäksi mulla on liikaa ajatuksia päässä yhtä aikaa, sillä ne menee jatuvasti solmuun, tai sitten katoaa muiden ajatusten alle. J Tuntuu ettei missään ole enää päätä eikä häntää.

Tällä hetkellä en siis yhtään tiedä mitä haluan. Siis oikein missään mielessä. Ja en osaa päättää mitään. Ihan mitä vaan yritän päättää, niin aina on joku toinen varteenotettava vaihtoehto, ja sitten ei tule taas mistään mitään. Ärsyttävää, kun yleensä mä kuitenkin tiedän mitä haluan, tai mulla on ainakin joku tietty suunta jota kohti edes yritän suunnistaa. Tällä hetkellä tuntuu että joka käänteessä olisi paras melkein heittää kolikkoa. No, mutta jospa tulevat lomat hiukan selventäisi mun päätäni. Tällä hetkellä mulla on sellainen olo, että vuoden loppuun mennessä tulee tapahtumaan jotain todella "raikaalia" mun elämässäni. Ainakin kovasti toivon niin, sillä tämä tasapaksuus ei sovi mulle. Mutta se jääköön nähtäväksi, ja teille kuultavaksi.

Dana ja Smulan kerjäävät tuossa vieressä minun italiansalaattiani. Italiansalaatti on sellainen ruokalaji, jota en ennen viime kesää ollut tainnut koskaan maistaakaan. Otin yhden haarukallisen, ja se oli menoa! Se on ihan oikeesti tosi hyvää, sitä voi syödä pelkältään, ruoan lisukkeena, tai vaikka leivän päällä levitteen sijaan, sitten päälle kinkkua ja juustoa niin namskis! Mä ostan tuota nykyisin usein. Se on sellainen helppo ja ruokaisa. Tosin, noissakin on eroja, ihan kaikkien valmistajien itliansalaatit ei mene, ja tänään lidlissä päätin ottaa riskin ja kokeilla tuota Kartanon salaattia. Hyvä että kokeilin. se on ihan hyvää. Muttei kuitenkaan parasta. Täytynee jou kerta kokeilla itse tehdä tuota. Jos joku tietää jonkun mahtavan makoisan italiansalaattireseptin niin tänne vaan tulemaan!

Resepteistä tulikin mieleeni, että täytynee alkaa miettiä tarjottavaa sunnuntaille. Hauskaa kun tulee vieraita, mutta samaan aikaa myös hiukan pelottavaa. Kauheasti pitäisi kaikkea ehtiä tehdä. Siivota pihalla ja sisällä, sekä mm. treenata tuota Fiiniä. Pöydällä se nyt ainakin osaa olla, juuri äsken se istuskeli tuossa mun selän takana yhdellä pöydällä. Seisoakin se osaa, mutta vahvistaminen ei liene pahitteeksi. No, jäänee kuitenkin treenamatta, joten tervetuloa katsomaan Fiini-neidin ei-ihan-niin-fiiniä pelleshow:ta Lahden KV-näyttelyyn!!

Nukuin päiväunet 21-21.40 välisenä aikana, joten tässä sitä sitten kukutaan. Ei järin fiksu veto, mutta pakko oli, olin niin sippi, että olisin todennäköisesti nukkunut rattiin Ruffia hakiessa, ellen olisi ottanut noita torkkuja.

Ehkä se yöunikin sieltä kohta jo tulee.

Vähän vähemmän kuin enemmän

Onpas taas ehtinyt vierähtää aikaa edellisestä merkinnästä. Itse asiassa tänä aikana on ehtinyt tapahtua paljonkin, mutten varmaan muista kaikesta kertoa.

Kevät tuli. Tänään oli ihana ihana ilma, vielä 18.30 aurinko paistoi ja todella lämmitti kun kävin ulkona. nyt iltaa kohti tosin kylmeni, mutta toivottavasti tulevatkin päivät ovat yhtä lämpimiä. Mä olen totaalikyllästynyt kylmyyteen.

Toisaalta, mä tunnun tällä hetkellä olevan totaalikyllästynyt kaikkeen. Mikään ei tunnu muuttuvan ja mua ahdistaa. Mua ahistaa aina kun huomaan junnaavani paikallani. Ja nyt taas todella tuntuu siltä. Mun on pakko saada jotain muutosta elämääni ennen kuin tulen hulluksi. En vaan tiedä oikein miten sellainen tapahtuu. Pitäisi nyt vihdoin saada joku järkevä suunta elämälle.

Toivottavasti asiat selkenevät kesän tullessa.

Meillä oli Fanin kanssa Riihimäellä kisat. Rata oli yksinkertainen, ja ehdin jo ajatella, josko... No, Fani sitten varasti lähdössä ja olin vähän ennen keinua jäljessä ja vaikka annoin käskyn "keinu", Fani teki jotain käsittämätöntä: löi tassut ylös menolle, ja hyppäsi sen yli. Sain kutsuttua Fanin takaisin einulle, pienen, tai vähän suuremmankin haihattelureissun jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa. Fani ei suorittanut yhtään väärää estettä, joten hyllyä ei tullut. Sitten kepeille meni väärältä puolelta sisään, korjauksen jälkeen hienot kepit. Loppurata ihan nappiin, ei kontaktivirheitä koko radalta. Eli, tuloksena kymppi.

Nyt ollaan sitten saatu kepit hanskaan, mutta kontatit ahdistaa vieläkin. Seuraavana edessä Kouvolan kisat.

Vime viikonloppuna oli Jyväskylän näyttely, jonne en ilmoittanut kovin pohdinnan jälkeen ketään. Ja sitten kuulin että kasvattini, Fiinin sisko on menossa sinne. Pätin sitten lähteä turistiksi. Susanna pyysi että esittäisin Allin, ja Alli esiintyikin upeasti. Tuloksena H, ja oikein kiva arvostelu. Kiva aloitus.

Ensi viikonoppuna on Lahti KV. Meiltä menee kehään Fiini, Siro ja Kerttu. Lisäksi kasvateistani Sulo ja Lotta ovat tulossa. Näyttelyn jälkeen illalla meille on tulossa kylään kasvattajaystäviä. Minun pitäisi siis jossain välissä tällä viikolla saada aikaiseksi siivota.

Fiini on hauskasti paksuuntunut. Se on siis myös lihonut, mutta muutenkin levinnyt. Jotenkin se on myös tasaantunut. Tiedä sitten olisiko korkeuttakin hieman tullut lisää. Viimeksi kun mittasin sen tässä kuuauden sisään, se oli 25cm korkea. Ainakin ollaan rotumääritelmän sisällö koon suhteen jos ei muuten. Korvatkaan eivät ole enää pystyt, ei nyt mitenkään kovin tiiviit lupatkaan kyllä. Saa nähdä mitä tuomari mahtaa sanoa tuosta tättähäärästä.

Nyt pitäisi mennä nukkumaan, mutta ei jotenkin väsytä, sillä olen ollut iltavuorossa, ja pääsin vasta äsken töistä. Huomenna menen jo kymmeneksi. Torstai ja perjantai on onneksi taas ihanaa iltavuoroa. Lauantaina minun tarvitseekin hakea Kerttu tänne.

Joten, kaipa sitä voisi vaikka lähteä yläertaan kohta koittamaan nukkumista.

Keväthulinat

Kesä tulee!

Viime viikolla oli jo muutamia ihania lämpöisiä päiviä. Viikonlopulle luvattiin yli kymmentä astetta, mutta ihan niin lämmintä ilmaa ei saatu.

Keli oli kuitenkin sopiva koiraleirin pitoon. Fani oli lauantaina mukana esimerkkikoirana, ja Fiini sunnuntaina muuten vaan touhottamassa. Eräs leirille osallistunut tyttö halusi kouluttaa Fiiniä käytännön harjoituksena, ja oli hauskaa nähdä, kuinka Fiini osasi mielistellä jotain muutakin kuin minua, vaikka kyseessä olikin melko kokematon nuori tyttö.

Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan melko kiireinen. Olin perjantaina 23 asti töissä. Lauantai aamuna suuntasin siis leirille kouluttamaan, ja yöksi menin töihin. Sunnuntai aamuna jälleen kouluttamaan. Koulutusten jälkeen en heti malttanut lähteä kotiin, vaan jäin vaihtamaan kuulumisia ystäväni kanssa. Illalla minulla oli vielä uuta sovittua menoa. Tosin, kotiin kun pääsin, nukahdin sovalle hetkeksi. Lievää väsymystä havaittavissa.

Tänään olin aamuvuorossa, mutta loppuviikko on iltavuoroa. Torstai jopa vapaapäivä. Yritän käydä tällä viikolla jossain välissä treenaamassa. Meillä on lauantaiaamuna Fanin kanssa riksussa kisat. Tänään treeneissä Fani yllätti, ja veti avokulmasta tosi hienot kepit, ja ihan ite. Kyllä olin ylpee! Nyt sitten vielä se hemmetin puomi... Dana oli mukana ihan vaan väliohjelmana hyppelemässä muutamia hyppyjä ja lopuksi otin sen kanssa keppejä. Ei oikein suju. ana on niin söhlä ja sillä on niin pitkä askel, että se voi "muka vahingossa" pujotella vaan joka toiseen väliin. Jos ei hiljakseen ala sujua, niin sitten mun on pakko kokeilla sille verkkoa. Muutakaan en enää keksi. Mutta Dana oli kyllä intona kun pääsi liitämään pitkästä aikaa! Se on hauska mummo. Nyt saatiin rengaskin kotiin, niin kunhan saadaan kepit ja keinu kuntoon niin ilmoitan banskun virallisiin kisoihin.

Viime viikolla ei mitään järisyttävää tapahtunut. Shoppailin lähinnä vaatteita. Ostin uudet tennarit, kun vanhat olivat jo hiukan nauravampaa sorttia, ja sitten ostin uusia paitoja. Vielä haluaisin toiset kengät ja ehkä jotkut kivat rennot housut.

Tällä hetkellä kaikki muuten tuntuu olevan kerrankin aika kivasti. Tarvi varmaan koputtaa päätä, tai jotain muuta puuta, nimittäin kohta on jo pakko taas tapahtua jotain ikävää, jotta tasapaino säilyy.

Olen aikani kuluksi suunnitellut myös näyttelykalenteria tälle vuodelle. Maailman Voittajaan lähden tietenkin, se kun on tänä vuonna Ruotsissa. Lahteen ilmoitin 4 koiraa, vahngossa olin ilmoittanut kasvattajaryhmänkin, vaikkei minun pitänyt. En usko sitä siis esittäväni. Muutaman muun ulkomaan näyttelynkin olen valinnut, mutta ne ei ole vielä aivan lukkoon lyötyjä. Kotimaisia näyttelyitä koitan parhaani mukaan sijoittaa kalenteriini.

Lähiviikkojen aikatauluun pitäisi ujuttaa pentujen ihasteluvierailu kasvattini luo. Kuvien perusteella ovat vallan valloittavia russeliriiviöitä. Jos vain ehdin, yritän samalla reissulla käydä vierailulla myös mummin ja vaarin luona. Vierailen heidän luonaan aivan liian harvoin.

Eräs tuttavani koki juuri lähiaikoina ikävän menetyksen, joka sai itsenikin miettimään taas asioita. Elämä voi olla niin lyhyt. Mitä vaan voi tapahtua. Pitäisi muistaa se, ja elää sen mukaan. Ystäviä ja lähimmäisiä ei voi koskaan muistaa tarpeeksi usein.

Olen monesti miettinyt, että olen erakoitunut ihan liikaa. Ennen, Kouvolan aikoina, kävimme tietyllä tyttöporukalla vähintään kerran kuukaudessa ravintolassa syömässä. Muuten hengailtiin kavereiden kanssa kahvilla milloin mihinkin aikaan milloin missäkin. Alkuaikoina Lahdessakin kävin iltaisin kahvilla kavereiden kanssa. Mutta nyt tuntuu että siitä on ikuisuus. Olen jumittunut tänne omaan mökkiini yksikseni.

Tietysti työt ja koirat vie aikaa, mutta pitäisi ihan oikeasti nähdä useammin kavereita. Ja muutenkin enemmän lähteä tuonne ihmisten ilmoille. En oikein enää edes tiedä missä mikäkin tuolla keskustassa sijaitsee, kun siellä on niin paljon muuttunut viimeisen vuoden sisällä.

Nyt on jotenkin sellainen olo, vaikka kaikki on kuitenkin tosi kivasti, niin haluaisin hemmotella itseäni jollain tavalla. Olen suunnitellut, että voisin lähiaikoina mennä kampaajalle. En ole viiteen vuoteen käynyt kampaajalla, joten ehkä olisi jo aikakin. Mutta sen ehtii. Voi olla että keksin jonkin muun hemmottelutavan, vaikka uusi ilme voisi kyllä piristää kummasti.

Nyt lähden nukkumaan, aamulla saan pitkästä aikaa nukkua ihanan pitkään. Tällä viikolla aion kiriä kaikki univelat kiinni.

Carpe diem

- tartu hetkeen.

Mitä hullunmyllyä elämä voikaan välillä olla. Sairastin flunssaa pääsiäisen, ja sitä seuraavan viikon. Ja silti vain väsyttää. Muka kyllä lepäsin sairaslomalla. Maanantaina palasin töihin. Ja tänään meni sitten ääni. Olen koittanut olla koko illan hiljaa, jospa ääni kestäisi huomisen työpäivän.

Mistä sitä aloittaisi.

Olemme aloittaneet Fanin kanssa uudessa seurassa, P-HAU:ssa. Toistaiseksi olen ollut tosi tyytyväinen uuteen seuraan. Valitettavasti olen joutunut vielä toistaiseksi Fanin kanssa edustamaan vanhaa seuraa, sillä lisenssimuutoksen kanssa on ollut hieman hankaluuksia. Huomenna kuitenkin liittoon on puhelinaika, joten koitan muistaa soittaa sinne, jotta saadaan asia järestykseen.


Olimme P-HAU:n epävirallisissa cup-kisoissa Danan ja Fanin kanssa 19.03. Dana oli vain mölliluokassa, ihan huvikseen, se kun ei ole varmaan puoleen vuoteen päässyt agiliitämään. Pientä tylsää haistelua radalla aina kontaktien jälkeen. (Luulen että Dana pääsi vauhtiin vasta radan loputtua, ja jos ois aatu vetää uusinta, niin olis ollu ihan eri koira.) Mutta nolla tuli, ja voitto ajalla -8.96, joka oli kuitenkin yli kolme sekuntia nopeammin kuin toiseksi tulleella (ja voin kertoa että nihin haisteluihin meni aika monet sekunnit..)  No, ens kerralla me sitten liidetään taas kovaa. Tosin, silloin me usein liidetään myös ohi esteiden, tai jonnekin muualle :D Fanille tuli ykkösten kisasta hylly, hyppäsi puomin pinnalla, niin otin puomin uusiksi. 2/3 radalla Fani sitten näytti ominta itseään. 10 tuli kepeiltä (kielto, ja sitten korjaus), mutta muuten tosi kiva suoritus. Hyvä Fani!

Pääsiäisenä oli kisat Purinalla. Molemmilta radoilta hyllyt. Äippä oli kuumeessa, ja kora tajusi sen, ja hyppydalla katto tosi tarkkaan, eikä vahingossakaan tehny mitään jos ei käskyä tullut, ja minähän unohdin käskeä (Fani normaalsti menee hyvin myös hiljaisesti ohjaten). Joten, sain aikaiseksi Fanille kolme kieltoa!! Ennen kuulumatonta, mutta mitä vaan voi tapahtua. Tässä kuitenkin hyppäri (ohjaan tosi kumarassa, en tiedä miksi, mutta sanottakoon et kuumeen syytä..) :
http://www.youtube.com/watch?v=aS9_GMVMUaE

Agiradalla keppejä lukuunottamatta ihan siisti rata puomille asti. Puomilla sitten SUPERloikka pinnan yli ja suoraan väärään päähän putkea. (Alunperin se oli kauempaan päähän, mutta juuri ennen rataantutustumista tuomari vaihtoi putken päätä..)  Siittä sitten hylly, kolmanneksi vikalt esteeltä, ja ei muuta kun kotiin..
Agirata nähtävissä täällä:
http://www.youtube.com/watch?v=1x32lF2NxUs

Treenit jäi maanantaina väliin, oman taudin liäksi myös osa koirista köhäili hiukan niin en uskaltanut lähteä tartuttamaan muidne koiria. Samasta syystä maanantaiaamun kisat jäi väliin, harmi, mutta tuleehan noita.

Viime viikonloppuna sitten kouvolassa oli yksi kisa ykkösille. Kiva rata. Koira varasti aivan sikarumasti heti lähdössä, joten painoi putkeen, ja sinne ei pitänyt. Olisin ehkä voinut ennakoida tämän ja lähteä toiselta puolelta aitaa, jolloin oisin saattanut saada työnnettyä varastavankin koiran oikealle esteelle. Mutta, jatkoimme siitä sitten ja päätin että nyt otetaan se puomin kontakti prkl. Koiran noustua puomille jättäydyin todella taakse: "odota, odota" ei mitään.. "FANI!" -katsekontakti, himmaus, otin koiraa kiinni: "pinta" - ja sieltä se tuli!!!!!!!!! Mahtavaa! Loppurata tosi siisti, A:n ja keinun kontaktit tosi jees, kepeiltä olis tullut vitonen.

Eilen treeneissä sitten otettiin keppitreeniä. Noi kepit kun on tuollainen samperin kompastuskivi. Niin en ollut uskoa silmiäni. Koira pujotteli ihan itse ja suht nopeaan tahtiin nätisti.  Pallopalkka toki auttoi asiaa, mutta en vaan ymmärrä että treeneissä mennään kyllä mutta, mikä siellä kisoissa on niissä kepeissä???

Noh, nyt meillä on avain hallille, joten päästään sinne reenailemaan keppejä ihan itsekseen, ja toki noita kontakteja. Jospa vielä... (en taida uskoa oikein enää itsekään..)

Danalle täytyy myös opettaa kepit, ja treenata lisää sekä keinua että renkulaa. Ehkä mennään sitten kesällä kisaamaan mummelinkin kanssa. Ehkä.

Frasse lähti tänään uuteen ihanaan kotiin rotikkanartun kaveriksi. Sain jo viestiä, että siellä se penkoo kaverin lelulaatikkoa innoissaan. Uskon että kotiutuu hyvin. Ikävä tulee, mutta onneksi ei muuttanut kovinkaan kauas.

Oma tunnemaailma on hieman sekaisin, eräs asia tuottaa kovaa surua, muta sitten monta asiaa on tuottanut myös paljon iloa, vaikea tasapainoilla tunemyrskyn keskellä.

Kevät tulee kovaa vauhtia, kesäaikaan siirtyminen toi lisää valoa, ja viikonloppuna alkoi lumetkin sulaa kohinalla. Pari päivää on ollut jo tosi kiva keväisen lämmin sää, ihanaa! Rakasta kevättä, ja vielä enemmän kesää, joka on jo ihan kohta täällä.

Kesäaikaan siirtyminen kyllä sekotti unirytmiäni entisestään, ja siksi tässä taas kukutaan. Mutta eiköhän tämä tästä.

Pieni tilannekatsaus vielä Fiiniin: Fiini-neiti on nyt 9kk vanha juniori. näyttää edelleen minusta ihan pennulta ja käyttäytyy ihanan lapsellisesti. Korvat olivat tänään koko päivän alhaalla! Olin jo luopunut toivosta niiden suhteen, ajattelin että jäävät pystyyn. Mutta eiköhän ne sieltä vielä ponnahda. Tosin, sillä ei minulle ole väliä, pääasia  että olen saanut ihan mahtavan pikkukoiran, tuollaisia ei ihan joka päivä synnykään! Tiedät kyllä mitä tarkoitan, jos jonain päivänä tapaat Fiini-neidin.

Nyt menen nukkumaan, jo monta tuntia liian myöhään. Aamulla taas töihin. Onneksi huomenna on vapaailta, taidan vain löhötä, sillä loppuviikko tulee olemaan taas touhua täynnä.