Mun kristallipallo on rikki

Apua, mikään ei menee suunnitelmien mukaan, tuntuu että mitä vaan kuvittelee tapahtuvan, se heittää voltin, kuperkeikan ja kääntyy vielä jonnekin.

Ensinnäkin koirapuolella:
Tuontiurokseni Ruff todettiin HC sairaaksi, joten sitä ei tietenkään käytetä jalostukseen. Tästä ja monesta muusta sattuman sopasta johtuen meille ei tule pentueita enää tänä vuonna, katson tilannetta uudelleen ensi vuonna.

Jos ihan suoraan sanon, niin russelinpentuja syntyy tällä hetkellä mielestäni liikaa. Haluan itse jotenkin hetken vetää henkeä, ja katsoa tilanteen kehittymistä. Ensi vuonna voi tilanne olla toinen, tai sitten ei. Minun narttuni ovat kaikki vielä niin nuoria, ettei niitä ole mikään kiire pennuttaa, mieluummin odotankin vielä hetken.

Ja ei, minulla ei ole ollut vaikeuksia löytää pennuille koteja, päinvastoin, kaikki neljä pentulaatikon asukkia ovat löytäneet kodit, ja tulevistakin pentueista on jo "varauksia".

Smulanin pennut lähtevät juhannuksen jälkeen uusiin koteihinsa, ja siitä eteenpäin keskityn välillä muihin asioihin, kuten esimerkiksi ihan itseeni.


Oma elämä on ihan ihmeelliessä myllerryksessä. Mieltäni vaivaa eräs ihminen, ja yritän saada asiat nyt mahdollisimman pian selviksi, koska en pidä tällaisista epäselvistä tilanteista. Haluan että asiat on selkeitä, ja niistä puhutaan niien oikeilla nimillä. En jaksa arvuutella ja mietiskellä ja ihmetellä. Toisen ajatuksia kun en kuitenkaan osaa lukea.

Olen myös hiukan "sairastellut" lähiaikoina. Vanhat vatsaongelmat eivät ota laantuakseen, ja nyt migreenikohtauksetkin ovat taas auringonvalon myötä tulleet takaisin. Olen muuten huomannut nyt jonkinlaisen yhteyden verensokerin ja migreenikohtausten välillä. En tiedä onko se mahdollista, mutta ehkäpä tarkkailen tilannetta. Sain viimein myös aikaiseksi lähteä tutkituttamaan tuota vatsaa. Toivottavasti joku syyllinen löytyy, inhottavaa kun ei tiedä miksi on kipeä. Toivottavasti kuitenkin on jotain "yksinkertaista".

Eilen tapasin sattumalta erään vanhan kaverin. Kävimme tänään kahvilla, ja oli kyllä mukavaa. Täytyy yrittää jatkossa tavata useamminkin. Olen vain niin huono pitämään yhteyttä.

Nyt on näyttää taas suhteellisen valoisalle, mutta silti olen edelleen todella kyllästynyt, ja tarvin muutoksia elämääni. E kestä enää tätä ainaista paikoillaan junnaamista. Jotain on tapahduttava, ja mikäli suunnitelmat nyt kerrankin toteutuvat, niin pian tapahtuukin.

On muuten sanottava vielä, että kesä on viimein tullut. Iltaisin on jo lämmin, ja yöt on valoisia, pimeys on tiessään. Tänään olisi ollut todella ihana ilma, mutta jouduin valitettavasti makaamaan sisällä pimeässä (verhot ikkunoissa), ihan paikallaan ettei sattuisi päähän niin kovasti. Vieläkin hieman vihloo, mutta alkaa taas helpottaa, taidan ottaa kohta viimeisen särkylääkkeeni, samalla kun syön hellalla höyrystyvät parsakaalit. Täytyykin siis muistaa huomenna käydä apteekissa, ja täytyy muistaa etten eää koskaan osta noita Paramaxeja, ne ei tunnu sopivan mulle.

Ihmisuhteet on edelleen mulle kyllä aika kinkkinen asia. Mä mietiskelen niitä nykyisin aika paljon ja monelta kantilta, etenkin autoa ajaessa. Olen huomannut että se on sopivan hiljainen ja yksinäinen paikka mietiskelylle. Ja mitäpä muuta sitä miettisi kuin ihmissuhteita, tulevaisuutta, jne. Koirajutuilta yritän toistaiseksi pitää hiukan lomaa. Vaikka koirat onkin paljon helpompia kuin ihmiset ;) Kaikkein pahimpia taitaa olla koiraihmiset, välilä en ymmärrä niitä ollenkaan, mutta sitten muistan että lukeudun heihin itsekin.


Koiraihmisistä puheenollen. Musta on tosi hauskaa, kun aika moni koiraharrastaja on viime aikoina muistuttanut mua jostain kuulemma sanomastani "lentävästä lauseesta", puhun vaan niin paljon etten yleensä itse sellaista muista sanoneeni, mutta hienoja laueita on olleet, ja kiva että jollekin on painunut mieleen jotain mun höpötyksiäni. Vaikka en mistään mitään tiedäkään..


Nyt tuntuu että särkylääke vaikuttaa hiukan ja vihlonta ei enää tunnu niin voimakkaana, ehkä käyn iltasavukkeella ja menen nukkumaan. Huomenna on typerä työpäivä, menen vasta 16, mutta sitä ennen täytyisi ehtiä tehdä kaikenlaista, koska tulen vasta yöllä takaisin.


Ihan lopuksi pahoittelen vielä, etten viime viikolla ehtinytkään käydä tapaamassa erästä kaveria, vaikka lupasin, tunnen siitä edelleen huonoa omaatuntoa, mutta eiköhän me ehditä tässä nyt nähdä!

Äärestä laitaan ja takaisin

Edellisestä kirjoituksesta on taas kulunut tovi.  On ollut ihan oikeasti niin kamalasti kaikenlaista tekemistä, eten ole yksinkertaisesti ehtinyt kirjoitella. Töissä voisi olla mahdollista kirjoittaa blogia jossain välisä, mutta en usko että siellä pystyisi niin rauhassa kirjoittamaan, että saisi mitään fiksua ylös.

Tässä on siis ehtinyt tapahtua vaikka mitä.

Ensin oli Lahti KV. Omista Fiini, Siro ja Kerttu saivat kaikki EH:n, Kerttu myös voitti luokkansa. Kasvateista Lotta ja Sulo saivat H:n. Olen ihan tyytyväinen. Nyt on taas kolmella "uudella" kasvatilla näyttelytulos.

Sitten oli pentunäyttely Hollolassa, ja Voitto esiintyi hienosti, ei tosin minun kanssani, joten pyysin omistajan esittämään Voiton. Nyt alamme treenaamaan yhteistyötä, jotta voin tulevaisuudessa itse pojan esittää.

Viime viikonloppuna oli sitten Mäntän ryhmänäyttely. Sinne lähdimme Kertun ja Ruffin kanssa. Molemmat saivat EH:t. Ruffissa oli tuomarin mielestä paljon hyvää, mutta se oli liian kookas. Olen ihan iloinen että edes joku tuomari osaa sakottaa koosta, joten en ole lainkaan harmissani EH:sta. Vaikka olishan me se sertikin huolittu toki.

Tässä tapahtuu nyt niin paljon, mun ympärillä, sekä pään sisällä, etten oikein tiedä mistä aloittaa kertomista. Huomenna minulla on jälleen vapaapäivä, sillä olen nykyään "päivätyössä" osa-aikaisena. Joten ehkä nukun ajatukseni selkeiksi, ja kirjoitan lisää huomenissa. Ehkä.