torstai 26. helmikuuta 2009

Odottelua


Meille syntyy pian pentuja! Lotalla on jo 58. vrk menossa, sillä on maito laskenut, ja maha laskenut.



Vielä se syö ihan kivasti, joten ei ehkä tarvitse pelätä pentujen vielä huomenna syntyvän. Mutta ei tässä enää kauaa mene. 


Lotalla on siis ultrattu olevan 3-4 pentua. Siltä se suunnilleen näyttääkin. Kerttua taas ei ole ultrattu, mutta sillä on nyt jo samankokoinen maha kuin Lotalla, ellei isompikin. Ja Kertulla on vielä reilu kaksi viikkoa jäljellä. Joten uskompa, että Kerttukin ainakin neljä pentua saa.



Meillä on myös muutaman päivän täällä morsmaikku Fanin luona kylässä, joten odotettavissa on myös fanilapsia lisää maailmaan. Mikäli kaikki sujuu hyvin.


 


Mulla itsellä on nyt kamala näyttelyinnostus meneillään. Yritän koko ajan keksiä näyttelyitä mihin lähtisin. Lähinnä Suomessa, kun nyt on sen verran noita pentujuttuja, etten paljoa pysty ulkomaille venymään. Katselen kovasti myös agikisoja Fanille, ilmotinkin jo kaksiin kisoihin, ensi kuussa mennään Hyvinkäälle ja Pyhtäälle.


Mulla vaan toi työ haittaa hiukan harrastuksia, kun oon aina viikonloppuisin yöt töissä, niin ei meinaisi joka viikonloppu jaksaa vielä päiviä viettää näyttelyissä tai kisoissa. Hyvinkään kisoissa olikin ihanasti mini-ykköset keskellä päivää.


 


Seuraava näyttely, mihin olen menossa, on Tampere KV, jonne on ilmoitettu ennätyksellisesti yli 100 russelia. Meiltä lähtee tekemään Suomi-debyyttiään Dante, sekä junnudebyyttiään Danten puolisisko Mimmi. Mimmin lisäksi olen luvannut esittää myös pari muuta koiraa. Tietääkseni Mimmin lisäksi kehään on ilmoitettu kaksi kasvattiani. Kivaa!


Toivottavasti mahdollisimman moni Tampereelle tulija ottaa kameran mukaan ja kuvaa russeleita, nyt kun niitä on näin paljon ilmoitettu paikalle.


Täytyy itsekin ottaa kamera, ja kuvata nin paljon kuin ehdin. Valitettavasti olen tosiaan aika monessa luokassa itse kehässä. Tosin, on mulla kai muutamia apulaisiakin mukana, että ehkä he saavatkin toimia kuvaajina!


 


Pakko muuten hehkuttaa, että vaikka meillä on juoksunarttu talossa, niin Fanin tiistain treenit meni aivan mahtavasti! On se kyllä vaan upea koira! Se on nykyään treeneissä ottanut kontaktit lähes aina tosi hyvin radallakin. Etenkin puomilla, A:ta on otettu nyt kyllä luvattoman vähän. Mut saa nähdä kuin käy sitten kisoissa.


Aikaisemmin mainitsemieni kisojen lisäksi meinasin lähteä Fanin kanssa ainakin noihin Helsingin pääsiäisskaboihin, niissä kun on ykkösillekin kahtena päivänä kaksi starttia.


 


Muuten mun elämä on taas yhtä myllerrystä. Olen tässä useana vuonna huomannut että helmi-maaliskuu on sellaista aikaa kun ihmiset möyrii ulos koloistaan, ja ovat paljon sosiaalisesti aktiivisempia kuin synkän talven aikana. Saa nähdä mitä tästä taas seuraa. Kertoilen tarkemmin, mikäli jotain oikeasti mullistavaa tapahtuu. (Tuskinpa..)


 


Koirajuttua on pakko vielä yhden Mustin verran kertoa.


Musti on siis tuo Gingerin pentu, joka menee mun isälle. Valitsin sen pääasiassa luonteen perusteella, mutta myös siksi että se oli jo pentuna älyttömän tasapainoinen rakenteeltaan.


Noh, Musti on kyllä oikeasti TOSIrusseli, kuten Hobben pennut yleensä ovat olleet. se touhottaa koko ajan kun mikäkin pöljä. Se on jo alle kuusiviikkoisesta tullut luokse kun sitä huutaa nimeltä. Se malttaa jo aika hyvin istua ja odottaa, että saa huomiota. ja se on hirmuisen sievä.


Rauhoittuminen on kyllä Mustille vieras käsitys. Äsken yritin opettaa sitä nukkumaan sylissä, niin aina kun irrotin käden siitä, se hyppäsi sylistä pöydälle ja näppikselle. Lopulta se onneksi kävi maate ja nukahti. Mutta se on kyllä melkein yhtä paha kun Fiini pentuna. Fiinihän jo tuossa muutaman kuukauden iässä pääsi pöydälle kuin pöydälle. ihan omatoimisesti.


Ja tiistaina, ennen treenejä kävin Kärkkäisellä (uusi tavaratalo täällä). Pennut oli boksissa ja Fani vapaana autosa. Ja kun tulin takaisin, Musti oli Fanin kanssa vapaana autossa, ja häkin ovi kiinni. Siinä boksiss on katossa sellainen tuuletusluukku, josta Musti ilmeisesti oli kiivenyt ulos. No, eipä tuollainenkaan ollut mun mieleen juolahtanut.


Reipas ja ihana pentu <3


 


*Muoks*
Apuaaaah! Meinasin kokonaan unohtaa kertoa mun päivän kohokohdasta! Mun ihana kaveri pyysi mua sen perheen ja ystävien kanssa pulkkamäkeen! Oli aivan täydellinen pulkkamäkikeli, ja mä laskin pulkalla, stigalla ja liukurilla, kaikilla, ja oli ihan huippuhauskaa! Fiini oli mukana, ja se juoksi aina pulkan perässä. Fiinilläkin oli hauskaa, tosin se oli hiukan pöllämystyneen oloinen. Luulen että pieni koira mietti pienessä päässään, et mikä hiton juttu tää on ku äippä viilettää mäkeä tuhatta ja sataa, ja pitää hirveetä räminää mennessään! Mutta Fiinille on ihan sama, se nautti kun se sai juosta mäkeä alas ja ylös!



Loppuun vielä kuvaterveisiä kasvatiltani Pelleltä, Eestistä:




 

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Ahneella on paskainen loppu


Joopa joo, mentiin eilen Fanin kanssa treeneihin, Fani kävi hiukan kierroksilla kun heittelin sille fiksuna tyttönä palloa ennen ekaa harjoitusta.



Noh, sitten vein sen autoon odottamaan. Kävin hallissa seuraamassa muiden harjoituksia, ja kun tulin taaisin autolle, niin minua odotti aika pallomainen koira. Olin matkalla ostanut ruokasäkin, johon Fani oli nyt sitten tehnyt reiän ja vetänyt vatsan täyteen.



Toka harjoitus meni siis aika rauhallisissa merkeissä, ja kolmanteen en enää suostunut. Olin muutenkin päättänyt, että Fani treenaa tänäänkin, koska Fiinillä näytti eilen takapuoli sen verran turvonneelta.


Noh, päästiin ulos, niin kerkesin huomata että jou hiiri tai päästäinen (piiiitkä siimahäntä sillä oli) juoksi tien poikki. Ja seuraavassa hetkessä se oli vainaa. Fani kyllä tuli louskasun jälkeen kutsusta luokse ja antoi hiiren olla.


 


No, tänään sitten meni treenit ihan huisin hienosti. Tosin, ne siis oli Fiinin treenit, joten en tiiä onko vaativuutaso ihan Fantsun luokkaa. Mut hyvä Fani, kepit ja kontaktit meni ihan nappiin!


Pitäis vissiin ilmoitella tuota kisoihinkin taas. Muistin äskettäin maksaa lisenssinkin taas jopa.


 


 

maanantai 9. helmikuuta 2009

Viikonloppu takana


Huhhuh.


Perjantai töissä oli aikamoinen hulinpäivä loppujen lopuksi.


Lauantaina oli aikainen herätys, ja pyysin kaveria soittamaan mulle aamulla että herään. No, heräsin 1,5 tuntia myöhemmin kuin mulla oli herätys, ja kolme puhelua oli tullut..


Sain kyllä itseni nopeasti autoon, ja olin näyttelyssäkin ihan ajoissa. Autossa hoksasin, että puhelin oli jäänyt työyön jäljiltä piippaukselle. Ilmankos en ollut puheluihin herännyt...


Into oli luokkansa kolmas, Inton veli voitti luokan ja oli VSP ja toinen veli oli luokkansa neljäs. Näistä ja näiden siskosta koostunut kasvattajaluokka KP ja ROP-kasvattaja. Aivan ihania lapsia olivat kaikki. Fani lähettää paljon terveisiä lapsilleen!

Kotimatkalla auto temppuili, mutta pääsin loppujen lopuksi IKEAn kautta kotiin.


Nukuin pikkupäikkärit ja töihin.. Paitsi, että auto ei startannut!! Soitin jo töihin että tulen myöhässä, ja kerkesin tilata taksinkin, kun se yhtäkkiä hörähti käyntiin. Onneksi. Tämän jälkeen ei toistaiseksi ole ollut auto-ongelmia.


Noh, tänään sitten tuli Turbolle yksi narttu, ja sen jälkeen nukuin univelkaa pois useamman tunnin, joten tässä on taas kukuttu yöllä. Maanantaisin ja tiistaisin mun rytmi on kyllä aina ihan ihmeellinen.


Sitten taas torstaina nukun jo tarkoituksella myöhään, ja menen myöhään nukkumaan, että jaksan seuraavan yön töissä. Tosin, ens viikonloppu mulla on vapaa!!


Odotan innolla, tai tavallaan myös kauhulla, perjantaita, ja Erään tapaamista.  Tarkoitus olisi juhlia mun synttäreitä hyvässä seurassa.

Haaste taltutettu


Hulin, Vilin ja Träpin blogista bongasin haasteen: 


Kyseessä on tämä asento, jossa pitäisi pystyä olemaan vähintään 3 minuuttia. Vartalon tulee olla ihan suora, ei roikkuvaa vatsaa, ei peppua koholla.


No, pakkohan mun oli sitten heti kokeilla. Lämmittelyt jäi vähän vähiin, ja yhtään en venytelly (tosiurheilija!). Voin sanoa että oli pitkät kolme minuuttia, mutta selvisin hengissä ja kunnialla läpi haasteesta.


Mulla on siis aina ollut hyvä lihaskunto, ja kannan esim. töissä paljon ja painavaa, joten tiesin selviytyväni tuosta haasteesta heti ensi yrittämällä. Mutta kyllä täytyy sanoa, et ei se ihan kakunpala ollut edes mulle, ja kun siitä maahan lysähdin niin puolisen minuuttia meni ennen kuin jaksoin evääkän liikauttaa.


 


 


 

perjantai 6. helmikuuta 2009

Pikkujännityksiä


Kahden yön päästä on mun osaomistuskoiran eka näyttely. Ihanaa nähdä ko. koiraa ensimmäistä kertaa pikkuvaava ajan jälkeen. Kuvissa hän näyttää aivan valloittavalta.


Jännittelen myös mun ens viikkoisia synttäreitä, ja niiden kulkua. Toivottavasti on onni myöden ja suunnitelmat pitää. Kaipaisin nyt pientä piristystä.


 


Saattaa myös hyvin olla, että koitan sopia viikonlopuksi tapaamisen erään tosi tosi mielenkiintoisen ihmisen kanssa. Hän on pitkän pitkän aajan takaa tuttu, emmekä ole nähneet pitkään aikaan. Nyt on vaan asiat muuttuneet niin radikaalisti, että tapaaminen jännittää kamalasti. Ennen oli niin helppoa, mutta nyt ei tiedä mitä seuraa. Ei varmaankaan hyvä seuraa :D


 


Mä muuten kuulin vähän aikaa sitten melko yllättävältä taholta et mun blogia seurataan siellä suunnalla. Hauska kuulla, tosin en tiedä tapahtuuko täällä koskaan mitään mielenkiintoista.


 


Tänään on ollut hauska päivä. Värjäsin ja leikkasin kaverin tukan, sekä toiselle kaverille laitoin raidat. Sitten kävin illalla vähän pyörähtämässä työpaikalla, ja käytiin työkaverin kanssa syömässä ja höpöteltiin niitä näitä. Hauskaa jutella välillä ns.  tyttöjen kesken.


Pitäisi taas otta tavaksi semmoinen kaveriporukalla syömässä käyminen, mitä harrastettiin M:n ja I:n (ja välillä R:n) kanssa aktiivisesti Kouvola-aikoina. Varattiin ilta aikaa, mentiin syömään hyvää ruokaa ja vaihdettiin kaikki kuulumiset (miehistä yleensä), sekä tietty ne juorut, vaikka eihän me siis juoruilla...


Nykyään näen kavereitani omasta mielestäni ihn liian harvoin, vaikka mulla olis kyllä aikaa.


 


Mut nyt kotan selviytyä yläkertaan nukkumaan, jotta huomenna jaksan taas aloittaa viikon työrupeaman.

torstai 5. helmikuuta 2009

Onni matkassa (vai jäiköhän se just kyydistä)


Vein auton tiistaina korjattavaksi, ja sain sen jo keskiviikkona takaisin. Jännäsin taas kamalasti että kuinka paljon lasku tulisi olemaan, mutta onnekseni se oli vain 136 euroa, joka on autonkorjauksesta ihan pikkusumma. Korjaamosta tosin soitettiin, että auto on valmis, vasta varttia vaille neljä ja sulkevat neljältä. Onnekseni ystävällinen naapuri tarjosi kyydin, joten ei tarvinnut odottaa huomiseen.


 


Kun sain auton takaisin, päästiin Fiinin kanssa treeneihinkin.


Pitkästä aikaa Fiinin treenit menivät aika kivasti. Rata meni suhteellisen kivasti, ja koira ei jäänyt haistelemaan mitään vaan liikkui sujuvasti! Lopuksi otimme pientä harjoitusta, hyppy, kepit, putki, kepit, hyppy.


Ensimmäisen yrityksen jälkeen Sami sanoi, et kokeilepa olla näyttämättä kädellä kun tuo koira hakee niin hyvin kepeille, ja näyttää pujottelevan ihan hyvin. Ja niin vaan Fiini pujotteli ilman näyttöä, tosin autoin naksulla! Mahtavaa Fiini! Tämä tosin onnistui vain koira mun vasemmalla puolella, toisinpäin sitten ei oikein sujunut, mutta pienellä treenillä tuo oppinee kepit pikapikaa!


Nyt on taas ihan hyvä fiilis Fiinistä. Kuitenkaan en vieläkään ihan 100% varma ole, tuleeko siitä mulle kisakoiraa.


Ajattelin yrittää huomenna jaksaa käydä hallilla vähän itsenäisesti treenailemassa molempien koirien kanssa. Fani kun ei tiistaina päässyt omiin treeneihinsä pikkusaikun vuoksi.


 


Tänään viimeinenkin pennuista sai uuden kutsumanimen. Juttelimme sitten netissä uuden omistajan kanssa, niin hän kysyi minulta, olenko orkut.com jäsen. Noh, mulla tietysti tuli heti kaikenlaisia assosiaatioita mieleen, mutta googletin kuitenkin. Löysin googlen oman version facebookista, mutta tuo osoite on kyllä mun mielestäni aika härski, perustaja ei liene ollut suomenkielinen! Mutta nyt siis olen orkut.com jäsen, joten mikäli joskus liityt, niin voit lisätä minut ystäväksesi, itse en oikein osaa käyttää tuota systeemiä, vielä.


 


Pennut ovat jo kamalan isoja. 6-viikkoisia.  Ne käyvät jo ulkona pissalla ja kakalla, aina kun ehdin ne sinne kantaa. Ne leikkivät todella paljon, ja ovat melko ärtsyjä välillä. Ne sanovat vastalauseita aikuisille aika kovaan ääneen :D


Tänään varasin pennuille BAER-testinkin, niin nähdään kuulevatko kaikki kunnolla. Aika on ensi viikon torstaina.


 


Itsellä on ollut nyt paljon kaikkea koko ajan mielessä. Ihan päällimmäisenä nyt tietysti nämä auto-ongelmat, ja kaikki muu ikävä rahanmeno. Mutta aika hyvänä kakkosena tuee kaikenmaailman matkasuunnitelmat. Tälle vuodelle on suunnitelmissa useita ulkomaanmatkoja, joka on aika huisia. Mä rakastan matkustelua!No, näistä kerron lisää hiukan lähemmin, kun asiat taas selkenee edes osittain paremmin.


Sittenhän on tietysti aina yhtä ihanat ihmiset ja ihmissuhteet. Joskus vaan ei voi ymmärtää kaikkia ihmisiä, vaikka kuinka yrittäisi. Ja mä ihan todella yritän, vaikka monista (jotka eivät tunne mua) se saattaakin kuulostaa epätodelliselta.


Mutta, mä olen päättänyt taas kestää, ja olla niinkuin mitään ei olisi pielessä. En jaksa riitelyä, musta se on aika typerää, ja toisaalta, jotkut tilanteet ovat sellaisia, että mikään selvittely tuskin asioita muuttaa parempaan suuntaan. Jos asian antaa olla, se toivottaasti ei ainakaan paisu entisestään. Ja voihan olla että jossain kohtaa asiat muuttuu itsestään. SItä odotellessa. 


Ja ne ihmissuhteet.Kuten olen kertonut, ne ei oo yhtään mun juttu. Parhaani mukaan välttelen niitä, vaikken ehkä edes haluaisi. Huoh, en tiedä, en yhtään tiedä. Tunteet ja tunteilu on mulle tosi vaikea paikka. Heti jos jotain tunteita alkaa ilmaantua (mikä kylläkin on harvinaista), menen ihan sekaisin, enkä oikein tiedä mitä tehdä tai mitä ajatella. Ja sitten jossain vaiheessa paras ratkaisu on vaan tukahduttaa se pienikin aavistus niistä tunteista. Noh, ehkä sellaistenkin kanssa voi joskus oppia elämään. Tai sitten ei. En tiedä.


Viime päivät olen keskittynyt vähän itselle sopivampaan hommaan, nimittäin lukemiseen. Tai siis pänttäämiseen. Lueskelen pääsykoekirjoja, ja eilen koin järkyttävän hetken kun huomasin että se teksti alkoi olla ihan oikeasti kiinnostavaa. Heh, ei vaan, niinhän sen pitääkin olla. 


Mutta, ans kattoo tuleeko musta vieläkään kokopäiväistä opiskelijaa.