Taitava Fyllis-pyllerö

Eilenkin oltiin sitten taas Fylliksen kanssa tokoilemassa, ja kyllä se vaan hienosti sujuu jo, kun ottaa huomioon, että tuo on vasta 7kk vanha. Seuraaminen on aika mukavaa, samoin sivulle tulo. Mahanmenokin oli ihan piis of keik, mistä olin  aivan yllättynyt. Mun mielestä Fuula seuraa melko suorassa, mutta nyt täytyis pikkuhiljaa varmaan lähteä tiivistämään tuota seuraamista. Ainoa ongelma meillä alkaa nyt tulla tuon katsekontaktin kanssa, kun  siinä meidän välissä on mun maha :D Eli nyt mun täytyy alkaa jo pikkuhiljaa vähän muuttamaan asentoa, jotta voin katsoa Fuulaa, ja jotta se näkee mun naaman, eikä vain mun mahaa. Ja se ei tietenkään ole hyvä opettaa pentua niin että on itse ihan kummallisella mutkalla.

Voi siis olla, että kohta joudutaan jättämään seuraaminen hautumaan, ja keskitytään sitten enemmän vaikka luoksetuloihin, yms. Vai pitääkö mun alkaa vaan suosiolla harjoitteleen  kaukokäskyjä, että koira näkee mut kokonaan, eikä saa käskyjä ja palkkoja aina vaan mahalta :D

No senkin  huomasin, että toi tunti on kyllä pienelle lapsukaiselle pikkasen turhan pitkä aika treenailla. Oon aina kyllä yrittänyt pitää omia pikkutaukoja, mutta silti Fuula mun mielestä kyllästyi eilen lopussa. Ja voi olla että sillä pursusi lihapullia korvistakin, kun  olin tunnin  sille tunkenut lihapullaa naamaan. Loppuvaiheessa se näytti vähän siltä että "tunge äiskä ne lihapullat sanonko minne!".

Joten, nyt oon miettinyt, että pitäisköhän mun ottaa sinne Gerardin koulutkseen sittenkin myös Fani mukaan. No, mietin vielä..

Nyt alan valmistautua neuvolaan.

Mielipidekysymyksiä

Lueskelin tässä eräänä iltana pitkästä aikaa mun vanhoja kirjoituksia, tai siis ihan viime ajoista taaksepäin. Hiukan ärsytti, että nyt etenkin lähiaikojen kirjoitukset on menneet enemmän ja enemmän "tilanneraportti"-tyyliseen suntaan.  Mulla kun olisi edelleenkin paljonkin ajatuksia, joista kirjoittaa täällä. Mutta jotenkin en kai saa enää kunnolla aikaiseksi.

Viime aikoina esim. olen taas ärsyyntynyt suunnattomasti monista ihmisistä, ja etenkin heidän nettikäyttäytymisestään. Eräällä foorumilla eräs/eräät ihmiet nostivat kamalan äläkän yhtä ihmistä kohtaan, joka ei tahallaan ollut tehnyt yhtään mitään pahaa, ja sekin mitä oli vahingossa tapahtunut ei todellakaan mun mielestäni vahngoittanut ketään. Tämä asia liittyi siis koiriin, ja jotenkin musta tuntuu, että jotkut ihmiset onnistuu ottamaan kauhean henkilökohtaisesti joitain ihan yleisesti koiriin liittyvää (ei edes heidän omiin koiriinsa liittyvää, ehkä korkeintaan saman rodun sisällä tapahtunutta). Aivan uskomatonta.

Toisekseen sitten usein ollaan myös kamalan tekopyhiä. Tuskin kukaan meistä koiraihmisistä, tai koirakasvattajista on täydellinen, jokainen tekee virheitä, ja kukaan ei voi onnistua kaikessa mitä tekee. Mutta jos joku toinen mokaa tai epäonnistuu, niin siitäpä herkästi sitten nostetaankin äläkkä pystyyn.

Ja yks mikä tuntuu olevan aivan kamalaa (siis muuallakin kuin koirapiireissä), on se, jos joku uskaltaa olla erilainen. Mä en tajua miten se on niin kamalan vaikea käsittää että tapoja voi olla erilaisia, ja eri tavat voi eri ihmisillä olla se oikea tapa. Yleisin ajatustapa tuntuu olevan: "Tuo ei toiminut meillä, joten se ei tule toimimaan teilläkään. Piste." Jotenkin todella raivostuttavaa, kun suoralta kädeltä vaan tyrmätään. Lähiaikoina on taas oikein silille pompsahtanut se, kuinka minäkeskeisiä ihmiset todella ovatkaan.

Mä oon jotenkin tosi kyllästynyt kaikenmaailman nettipalstavääntöihin. Koen ne kamalan turhauttaviksi, etenkin kun joka palstalla on ne yhdet tietyt samat ihmiset vuodesta toiseen, jotka vääntävät milloin mistäkin, ja joiden pää ei käänny kuitenkaan, sanoi niille mitä vaan. Ihan turha lähteä sellaiselle vastaan väittämään.

Mä oon itse yrittänyt nyt entistä enemmän ottaa sellaisen asenteen, et mikäli ei kosketa mua oikeasti henkilökohtaisesti, tai sitten liippaa tosi läheltä, en edes viitsi sekaantua asiaan. Ja kun toisaalta, mikä mä olen edes arvostelemaan, jokainen taaplaa tyylillään.

 

Mutta, se siitä. Mä alan pikkuhiljaa valmistautua viikonloppureissuun. Lähdetään Pohjanmaalle pe-ma koko porukka. Siis kaikki koiratkin :D En oikein tiedä jaksanko pakkailla enää tässä yöllä, ja oli tarkoitus, että lähdettäisiin aamulla heti mun  joogan jälkeen. Mutta jos en jaksa herätä, niin voipi olla että jooga jää väliin. HArmi, se kun on viimeinen kerta tätä kurssia. Marraskuussa alkaakin sitten uusi kurssi.

Saa nähdä miten mun käy tuon 6 tunnin autossa istumisen jälkeen. Mulla kun on  toi selkä muutenkin kipuillut, ja viimeksi jo kun ajettiin Pirkkalaan ja takaisin, mulla kipeytyi häntäluu aika pahasti, ja se on edelleen kipeä. Sittenkun toi sama 6 tuntia pitäisi jaksaa vielä maanantaina takaisinpäinkin.

Mutta mä olen sanonut, että tää on sitten viimeinen  pohjanmaan reissu ennen synnytystä. Joten mieluummin nyt kuin jouluna :D Silloin alkaa varmaan jo muutenkin olla vähän tuskaisammat oltavat. Eiköhän tästä nyt vielä selviä!

 

Uusi pieni karvainen

Hirveetä hässäkkää ollut taas, etenkin koirarintamalla. Ja tietysti myös tämän mahan kanssa.

Fanin kanssa piti viime viikonloppuna kisata molempina päivinä, mutta olinkin sitten vähän kipeä, niin jäi harmillisesti kisat välistä. Inhottavaa :( Mutta ei mahda minkään. Treenejä jatketaan vielä ensi jakson ajan, tai ainakin niin pitkään kun mun selkä kestää, ja maha ei tuu tielle. Sitten kun jäädään tauolle, niin varaan Fanille ajan kastrointiin. Ensi keväänä jatketaan sitten molemmat hiukan kevyempinä agilityn harrastamista :D

Yritän nyt vielä joitain kisoja katsoa meille, sillä toivoisin niin sitä kolmatta nollaa vielä ennen taukoa.

Fuulan kanssa ollaan aika vähän nyt treenailtu mitään muuta kuin kotijuttuja ja mätsäreissä käymistä. Jotenkin en ole nyt ollut oikein tyytyväinen sen kehäkäytökseen viime aikoina, verrattuna aikaisempaan. No, pentuhan tuo vasta on. Ja nyt olemme menossa tässä kuussa Fuulan kanssa Gerardin koulutukseen ennen seraavaa pentunäyttelyä.

Sitä odotellessa taidanki keskittyä Fuulan kanssa pelkästään tottiksen harjoitteluun. Tänään käytiin pentryhmässä hiukan harjoittelemassa, ja olin  tosi yllättynyt siitä kuinka hienosti Fuula jo osaakaan asioita. Seuraaminen sujui melko mallikkaasti, ja "sivu"-perusasentokin on  jo aika lailla hanskassa. Ja me ei oikeasti olla edes kovin paljoa treenattu. Hienoa Fyllis!

Fiini sitten onkin keskittynyt vain paisuttelemaan masuaan. (Seura tekee kaltaisekseen.) Fiinihän on siis astuettu Rockylla noin kuukausi sitten, ja pentuja odotellaan marraskuun alulle. Lisätietoja kotisivuillani.

Ja joukon jatkoksi meille on tullut pikkuinen karvakasa, Tollo nimeltään. Tållå tuli ruotsista, ja on yhteisomistuksessa kaverini kanssa. Tållålla on erittäin mielenkiintoinen suku, ja sen vanhemmat ovat menestyneet usealla saralla, molemmat ovat jälkivalioja, emä muotovaliokin, ja isälläkin on useita paras uros -sijoituksia. Molemmat vanhemmat ovat myös todistaneet taipuvuutensa keinoluolilla. Aika näyttää mitä meidän pienestä karvatollostamme isona tulee. Ainakin se on luonteeltaan aivan mahtava, ja uskon että siitä tulee aivan loistava harrastuskaveri. Tollostakin lisätietoja kotisivuillani.

Tulevaisuus näyttää jälleen aika hyvältä, tietysti meiän perheen osalta, mutta myös muuten. Luulen että mulle on töitä heti kunhan vain kykenen tekemään, tai ainakin toistaiseksi tilanne vaikuttaa hyvältä. Tästä lisää joskus myöhemmin. Ikinä kun ei tiedä miten asiat menee, ennen kuin kaikki on selvää ja varmaa.

Toistaiseksi olen kuitenkin pääasiassa ihan vaan kotona koirien kanssa ja nautiskelen elämästä.

Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta nyt on kaikki aika hyvin :)