Joulujoulu..

Joulu on ihan oven takana, meillä on toistaiseksi kaikki ihan kesken. Joulusiivous on vielä ihan vaiheessa, ja kuusikin puuttuu. Mutta pikkuhiljaa.
En oikein ole jaksanut koskaan kauheasti stressata joulusta.

Eilen kävin taas kerran vähän joululahjaostoksilla. Jotenkin on ollut tosi vaikea keksiä joululahjoja muille paitsi lapsille. Nytkin enimmäkseen tarttuikin mukaan kaikkea muuta kuin itse lahjoja. Alennusmyynnitkin oli sopivasti jo alkaneet, joten vauvanvaatteita tarttui muutama kappale mukaan hennesiltä.


Ensin mukaan tarttui tämmöinen ihana yöpuku, olisin toivonut kyllä terällisiä lahkeita, mutta kaikkea ei voi aina saada.


Sitten bongasin tämmöisen siistin neuletakin, koossa 62, ylisöpö. Tykkään käyttää erilaisia huppareita ja neuleita vauvalla bodyjen päällä, niin tämä oli kiva löytö. Vähän erilainen.


Ja nämä sitten oli vaan söpöt ja hauskat, ja töppösiä meillä tarvitaan aina.
Nämä kaikki maksoivat yhteensä näin äkkiseltään laskettuna huimat 11 euroa.

Lisäksi Janelle tarttui mukaan yhdet vitosen farkut, kun Hennesillä tuntuu mitoitus olevan riittävän kapeaa, ja sitten niitä saa vielä kirrattuakin vyötäröltä tarvittaessa.

 
Sekä napissa, että taskuissa on sydämiä <3 Nämä meni pukinkonttiin, koska niille tuskin on nyt parin päivän aikana akuuttia tarvetta.

Lisäksi toisesta alennusmyynnistä pukinkonttiin tarttui Janelle ihana muumipappapehmolelu.


Sitten ostin vähän edullisia uusia astioita, joulupöytääkin ajatellen. Ja, myönnettäköön, taisi pukinkonttiin tarttua muutama muukin paketti, mutta niistä ollaan vielä hissunkissun ;)

Talvi tulee rytinällä

Ihan kirjaimellisesti täällä rytisee ja paukkuu. Kammottava talvimyrsky alkoi jo pari päivää sitten hurjan kovana tuulena, joka on paukuttanut meidän aitaa talon seinää vasten. Aluksi kuulosti siltä kuin joku koputtelisi seiniä, mutta nyt kuulostaa enemän siltä kuin joku yrittäisi väkivalloin kaivautua seinän läpi. Joskus yön pimeinä tunteina siitä voisi saada itsellen jopa sellaisen ohjelmanumeron, jolla voi varmistaa ettei uni tule ennen aamun ensimmäisiä valonsäteitä. Mun itseni tosin ei tarvitse mitään ylimääräistä edes kehitellä, kun yöt tule valvottua jokatapauksessa. Pitäisi senkin suhteen ottaa taas itseä pian niskasta kii. Päivärytmi on aivan sekaisin.

Iltojen kylmetessä alan aina entistä enemmän juoda teetä. Juon teetä aika paljon ihan läpivuoden, mutta siinä kohtaa kun tuntuu, että sisällä ei millään tarkene ilman pitkähihaista, ja pitäisi kaivaa villasukatkin esille, kuoriutuu minusta varsinainen teen suurkuluttaja. Ja hunajaa menee sitten samoissa määrissä, koska tee on ehdottomasti parasta juuri hunajan kanssa. Nyt ajattelinkin että voisin ostaa jotain oikein hyvää hemmotteluteetä noiden tavallisten sijaan.

No, nyt tänään tuo myrsky on sitten äitynyt kunnon lumimyrskyksi, sellaista jäistä lumihilettä sataa lähes vaakasuorassa, ja hiljalleen maa peittyy, ja maisema muuttuu kauniin valkoiseksi. Lumi tuo myös jonkin verran valoa synkkiin talvi-iltoihin, ja onhan joulu pian ovella, eikä joulu kyllä ole joulu ilman lunta, joskus senkin kokeneena voin sanoa. Pakkasta en kuitenkaan toivoisi ihan kamalasti, jos sen -2 ... -5 niin että koirat ei kastu ja kurastu pihalla telmiessään. Mutta ei enempää kiitos. Minä olen vilukissa, enkä siksi pidä talvesta. Oikeastaan asuisin mieluummin jossain missä olisi läpi vuoden lämmintä.

Joulu.. ja jouluvalmistelut, voi apua. Meillä asutaan kaaoksen keskellä, olohuoneen sisustus meni uusiksi, kun tilaamamme uusi sohva saapui yllättäen aikaisemmin kuin piti. Sitten äkkiä purettiin sohvan tieltä yksi iso lipasto, joka tietenkin oli täynnä tavaraa, vaatteita, rojua, ja papereita. Lipasto oli muuten Jyskistä, ja en suosittele oista koskaan ostamaan, ei mennyt kauaa kun laatikoiden pohjat alkoi pettää, ja nyt kun lipasto purettiin, huomattiin että sasta laatikoita oli runko"lautojakin" mennyt käytössä poikki. Laatulipasto siis, mutta joskus piti äkkiä saada, eikä ollut ihan kamalasti varaa panostaa.

No, päätimme että uutta lipastoa ei tule, jotta olohuone jää avarammaksi, mutta nyt sitten meillä onkin  ongelma, mihin  ihmeeseen säilömme kaikki ne tavarat joita tuo lipasto piti sisällään.. Tuntuu että joka paikka on jo entuudestaan täynnä vaatteita ja rojua. Ja nyt sitten... no, en yhtään teidä miten tänne saa joulun. Yhteen ikkunaan laitoin tuollaisen joulukuusen muotoisen jouluvalon, jonka mun äiti toi tullessaan. Mutta ei sillä ihan pääse tunnelmaan. Tää kaaos täytyy jotenkin saada ensin pois, sitten laitetaan joulukuusi, niin eiköhän se siitä pikkuhiljaa. Onneksi on sentään vielä 3 viikkoa aikaa.

Joulukuu sitten taas tuo joka vuosi tullessan myös messarin Voittaja-näyttelyt. Viime vuosi oli ensimmäinen kun esitin siellä oman koirani. Edellisenäkin olin Tollon ilmoittanut, mutta sille tuli valitettavasti juuri tuolloin silmätulehdus, ja jouduimme jättämään näyttelyt väliin. Viime vuonna sitten Tollo voitti uokset Helsinki Winnerissä, ja sai HeW-11 tittelin, ja Voittajassa taisi olla PU2 voittaen valiolkuokan. Eli ei lainkaan hullummin. Tänä vuonna en Tolloa ilmoittanut lainkaan, vaan lähden näyttelyyn Daamin, Tollon tyttären kanssa.

Daami on ollut viimeksi kehässä kesällä... pentuluokassa. Olisi ehkä syytä vähän treenata. Olen kyllä tiedostanut tään jo monta viikkoa, mutta niin vaan on treenaaminen jäänyt ja jäänyt... ja jäänyt. No, ehkä sitten huomenna. Tai viimeistään itenäisyyspäivänä olisi mätsäri, jonne kylläkin joutuisin menemään sitten lasten kanssa. Että saa nähdä mitä siitäkin tulee. Toisaalta, eka kerta virallisissa, joten hajoittelemaanhan sinne vasta mennäänkin, ja koitetaan vaan pitää hauskaa.

Noista näyttelyistä ylipäänsä voisi kirjoittaa ihan oman pitkän tarinansa. Ne on mulle tällä hetkellä tärkeä harrastus tämän arjen keskellä. Toiset käy jumpassa, toiset jossain juhlimassa, ja minä tapaan ystäviä tuolla näyttelyissä.

Ensi vuonna varmaan mukana kulkee aika vaihteleva  porukka, sillä mulla on nyt aika monta nuorta narttua, jotka taitavat pian kaikki olla yhtäaikaa junnuikäisiä, eli en voi niitä oikein samaan näyttelyyn ilmoittaa, ellen saa apukäsiä. Lisäksi viimeisestä pentueesta jäi tuo Polly-pentu, joka sekin varmaan pääsee silloin tällöin mukaan pentuluokkaan, kun pentunäyttelyitä ei tässä keväällä kovin ole taas tarjolla. Tosin Suomessa ei taideta usein enää sisänäyttelyissä arvostellakaan pentuja, mutta jos suuntaammekin vaikka pian taas ulkomaille.

Tässä vielä loppuun kuva pikku-Pollysta.

Vahingosta ...rikastuu

Pakko kertoa tämä kadonneen kenkäparin tarina.. nää on näitä juttuja, joita sattuu ja tapahtuu, jos olet syntynyt meidän sukuun...

Jane oli siis viikonloppuna mummin ja papan luona, viettämässä vähän laatuaikaa. Siellä kun on hyvinkin kuninkaallinen kohtelu taattu, niin mummin, papan, ja muun palvelusväen, lähinnä papan siskojen, osalta.

Noh, laitoin Janelle mukaan sellaiset vikingin tuman violetit talvikengät, jotka mun äiti oli kai kirpparilta joskus ostanut, ja jotka oltiin sitten vasta äskettäin sieltä saatu, ja ne oli nyt ehkä toista kertaa Janella jalassa ylipäänsä. No, sitten lauantaina lähtivät koko porukalla myyjäisiin läheiselle päiväkodille. Ilmeisesti siellä kaikki sujui hyvin, ja jotain ostettavaakin tarttui mukaan, mutta....

Myyjäisiin tullessa oli pitänyt ottaa ulkokengät pois, ja sitten siinä lähtiessä mummi laittaa papan siskon etsimään mustia vikingin kenkiä, ja papan sisko inttää että punaiset ne oli, ja mummi löytää mustat, ja niinhän siinä sitten lopulta käy, että kotona todetaan että ko. kengät on kokoa 27, kun Janen kengät oli kokoa 23, ja tummanvioletit (ei mustat.. eikä ainakaan punaiset...)

Noh, sunnuntaina pääsi Jane sitten mummin kanssa kenkäkaupoille Veturiin, ja K-kengästä löytyikin, kuulemma ale-hintaan, kivat fuksian väriset gore-talvisaappaat tytölle, joissa on tehosteena vähän glitteriäkin.

Nämä ostettiin kokoa 24, kun ennestään oli kokoa 23 jo ne tummanvioletit, sekä tuollaiset hopeanharmaa-lilat, joita on sitten nämä toiset vielä koossa 25. Nämä molemmat harmaat ostin viime keväänä prisman alesta tosi edulliseen hintaan ihan viimeisten kappaleiden joukosta.


Tänä talvena ei sitten ainakaan varpaat palele, se on varma.

Niiden tummanviolettien, sekä niiden epäonnisten 27-kokoistenkin kenkien tarina sai sitten maanantaina onnellisen lopun, kun äitini soitti päiväkodille, ja ilmoitti tapahtuneesta, siellä oli lappu ja pojan vanhempien yhteystedot. Pojan kengät siis luonnollisesti palautettiin, ja ne omatkin siellä vielä iloisesti  odottivat omistajaansa, ja pääsevät takaisin kotiin. Toistaiseksi ovat siis toki mummilassa. Vielä hetken ne tässä syksyllä meneekin, mutta sitten kun otetaan villasukat käyttöön niin saavat jäädä odottelemaan pariksi talveksi että Jetan jalka vähän kasvaa.

Pieni ihme

Voi että kun sitä on taas sattunut ja tapahtunut vaikka mitä.
Tällä kertaa ei kuitenkaan ole kovin vaikea päättää mistä aloittaisi. Nyt aloitetaan siitä tärkeimmästä, muu saa odottaa. 

26.9.2012, eli jo kaksi kuukautta sitten, syntyi meidän perheeseen toinen pieni tytär, Jetta.
Ihana tummahiuksinen pikku-prinsessa.

Arki kahden lapsen kanssa sujuu ihan mukavasti, joskin toki puuhaa riittää. Jane on ottanut isosiskon roolin hyvin vastaan, silittelee vauvasiskoa usein, ja huolehtii vauvasta. Jetta on isosiskonsa tavoin aika helppo vauva. Hymyilee paljon, ja on pitkälti tyytyväinen.

Kovasti tuo kasvaa ja muuttuu jatkuvasti, silmät tummuu ja posket pullistuu pullistumistaan. Kuulemma muistuttaa aika paljon äitiään vauvana. Koitan muistaa joku toinen kerta laittaa tänne vertailuksi omankin vauvakuvan.

Mahavaivoja Jetalla on ollut jonkin verran enemmän kuin Janella vauvana, lähinnä ilmaa. Nyt päätettiinkin kokeilla disflatyl-tippoja, ja tuntuu että ne onkin jonkun verran auttaneet mahakipuihin. Samalla vaihdettiin D-tipatkin Rela dropseihin, ja niiden mukana tuli näin söötti pikkuinen nalle:

Janekin heti sunnuntaina mummilasta tultuaan arvasi että se on Jetan nalle. En tiedä olisiko johtunut siitä, että nalle oli sellainen jota Jane ei ollut ennen nähnyt, vai siitä, että nalle on niin pikkuinen, vähän kuin Jettakin. Joka tapauksessa, Jane tuumasi, että laitetaan se Jetan kainaloon odottamaan että Jetta herää. Sitten kyllä kun Jetta heräsi, niin sanoi että Jane voi pitää sitä nallea.

Kissanpentu

Ainaisten koiranpentukuvien sekaan välillä kissanpentukuvia, eli Jetta 1kk poseeraa:

Muuttotalkoot, ja muuta mukavaa

Emme siis itse sentään ole muuttamassa mihinkään, mutta kuten kuvasta näkyy, blogi muutti palvelusta toiseen. Vuodatus oli minusta ihan kiva, mutta kuvien lisääminen alkoi tuntua kovin työläältä, kun halusin alkaa lisäämään isompia määriä kuvia kerralla.

Muuttopuuhat on blogin osalta edelleen osittain kesken. Tesktit ja osa kuvista on jo täällä. Valitettavasti iso määrä kuvia katosi blogista kun Vuodatus kaatui. On ne minulla koneilla tallessa, ja koitan niitä jälkikäteen tässä pikkuhiljaa lisäillä, sen verran kun muistan että mikä kuva kuului mihinkin. Onni onnettomuudessa on se, että olen vasta nyt lähiaikoina innostunut ylipäätään lisäämään kuvia blogiteksteihin, vuosiahan mulla oli hyvinkin tekstipainotteinen tämä blogi.

Myös ulkoasua muokkailen tässä vielä varmaan jonkun verran mieleisemmäksi pikkuhiljaa, mutta eiköhän alkuun päästä näinkin. Valitettavasti vanhimmissa teksteissä etenkin on tekstin muotoilu jonkin verran kärsinyt siirroista johtuen. Siellä on siis jonkin verran tahattomia rivinvaihtoja, jne. Mutta niitä tuskin alan vuosien ajalta korjaamaankaan.

 
Lisäksi valvon täällä Karkin synnytystä, viisi pentua on jo maailmassa, kaksi poikaa ja kolme tyttöä.Tämä on erityisen mielenkiintoinen pentue minulle siksi, että molemmat vanhemmat ovat minun kasvattejani (kahdesta eri linjasta), ja 3/4 isovanhemmista on omia koiriani, joiden kaikkien kanssa olen elänyt ja harrastanut. Rumbahan on siis Fuulan ja Tollon poika, kun taas Karkki on Fiinin tytär, Fiinin ensimmäisestä pentueesta Rockyn kanssa.

Pentueen isä Rumba on aivan mahtava harrastuskoira, ja se onkin jo nuoresta iästään huolimatta osoittanut taitavuutensa agilityradoilla. Jo ensimmäisissä kisoissaan, suoraan kolmella startilla Rumba nousi 2-luokkaan, ja reilun kuukauden kuluttua jo kolmosiinkin hienoilla tuloksilla. Rumbasta varmasti kuullaan vielä, moneen kertaan, eikä vähiten Rumban omistajan, Virpin ansiosta. Karkki taas on kunnostautunut tallikoirana lähinnä rottajahdissa, ja perheensä rakastettuna lemmikkinä. Kummallakin, sekä Rumballa, että Karkilla on näyttelyistä ERI, Rumballa lisäksi SA.

Pentuja on vielä vapaana, joten mikäli kiinnostuit yhdistelmästä, ota yhteyttä. Yhteystiedot löytyvät kotisivuilta:
http://kisentels.com

***
Tässä vielä jälkijunassa ensikuva pennuista, ylärivissä tytöt, ja alarivissä pojat:

Vaateruljanssi jatkuu

Löytyihän ne 50cm vaatteetkin viimein.





Kuvan potkupuku, huppareita, bodyja, pilvisukkikset, parit housut, yöpuku,

ja kietasupaita löytyi vielä mummolan säilöistä.





Velourinen potkupuku hieman lähemmin, tämän ostin odottaessani Janea.





50cm bodyt





Ja lisäksi nyssäkässä oli vielä hieman 56cm vaatteita, vasemmalta bodyt (joiden päällä kietaisupaita),

yöpuvut, ja housut, joista kahdet ylemmät on puolipotkareita, alimmat terättömät.

Vaateruljanssia

Olen alkanut käydä läpi pieniä vaatteita, ja päätin sitten huvikseen vähän kuvata niitä samalla.. muistaa sitten jatkossa paremmin ehkä, että mitä kaikkea piti olla :D



Tässä housuja koossa 50-56 vasemmalla terättömiä, oikealla puolipotkareita ja sukkiksia





Haalari jos toinenkin koossa 56



Tuo pinkki pallokuvioinen Kivat -villahaalari oli alkujaan kai n.. 70cm, mutta kerran löysin sen kuivausrummusta, niin siitä tulikin 56-kokoinen, mutta ei se mitään, sen kokoista villahaalaria meillä ei vielä ollutkaan:D







Housuja koossa 56, taustalla mm. harsopino





 



Kokoja 60-62.. housuja, bodeja,





...huppareita, ja vasemmalla se harsopino...





Tutta-body, joka ei oikein tässä kuvassa tule edukseen, mutta oli yksi mun suosikkeja Janella





..vähän lisää housuja, ja bodeja koossa 60-62...





60cm potkuhousuja, joita on vino pino, tässä ei edes kaikki, ja nähtäväksi jää tuleeko käyttöä,

Janella nää oli tosi hankalia, jalat karkasi aina teristä.





62cm yöpuku, tätä pirtsakkaa sarjaa on jossain lisääkin, ja muistaakseni myös vihreänä.





Siinä nyt vähän alkuun...

jossain säilössä on vielä olemassa kokoa 50, ja muitakin pikkukokoja isot kasat, ehkä mummolassa.

Ja täällä kotonakin taitaa olla vielä muutamat jemmat katsomatta läpi.



Ja sitten vielä kuva muutamasta ale-löydöstä muuten vaan, Nokian kumpparit Janelle, kun edelliset oli jääneet pieniksi, minulle pirtsakat keltaiset housut, sitten vitosen farkkulegginsit ja muutamat euron pipot Janelle:



Pipoja tosin haalin enemmänkin ja muissakin väreissä, mutta en vaan muista missä  ne kaikki tällä hetkellä on. Prisman pipot tuntuu olevan väljää tai isopäisten kokoa, noi 80-86 pipot on ihan sopivia tuolle tytölle, joka käyttää 92-> vaatteita  muuten.

Kesäpiha

Vihdoinkin meillä on kunnon pöytä, ja kunnon tuolit pihalla!







Pöytä, sekä tuolien jalat ovat metallia, joten pitäisi kestää kovempaakin kulutusta, eikä luulisi kiinnostavan erityisesti koiriakaan, tai mikäli joku niistä nyt erehtyisi hampaansa näihin upottamaan, niin luulen ettei tee sitä enää toiste :D



Sarjaan kuuluu myös kaunis suorakaiteen muotoinen aurinkovarjo pöydän ylle.







Pöytä ja tuolit löytyivät Prismasta, ne oli alkujaan olleet 199e.

Kun me ne ensimmäistä kertaa bongasimme, olivat alennuksessa 149e. Tuolloin jo päätin että nämä on saatava, mutta erinäisistä syistä hankinta lykkääntyi aina eiliseen asti.

Ja eilen kun Henkka näitä sitten vihdoin pääsi hakemaan, niin kaupassa odottikin iloinen yllätys:

Hinta oli tipöppunut jälleen, ja koko setti maksoi nyt 99e!



Lisäksi pystytimme Clasulta hankitun puutarhapaviljongin, sateenvaralle:



Kyllä nyt kelpaa kahvitella, sekä ruokailla pihalla, eikä haittaa vaikka kesken kaiken alkaisi sataakin.





Ja tässä vielä kesätyttö kesäpihalla kesäpuuhissa





Projekti etenee.. ja hiljaa hyvä tulee :)

Oi jospa..

Ai että kun olis aikaa kunnolla keskittyä joskus kirjoittamaan. Olisi ihan oikeasti aika monta mielenkiintoista aihetta, joita olis kiva päästä pohtimaan täällä blogissa. Tuolla netissä seikkaillessa tulee esim. mitä erikoisempia kirjoittamisen aiheita vastaan. Samoin joskus tosi hyvä aihe pilkahtaa mieleen esim. kävelylenkillä. Ja sillä hetkellä tietysti olisi niin mahdottomasti hyviä mielipiteitä ko. aiheesta. Sitä ei vaan sitten koskaan tahdo ehtiä saada paperille asti. Tai no, internetiin. Joko unohtaa koko aiheen, tai sitten unohtuu suurin osa niistä mielipiteistä, tai vaikkapa vaan se oleellinen, punainen lanka. Tai sitten ei yksinkertaisesti ole vaan aikaa syventyä kunnolla aiheeseen.



Ja mitäköhän kiireitä sitä sitten muka on niin paljon.. No, tänäänkin oliniin kaunis päivä, että oltiin enimmäkseen pihahommissa koko perhe. Tuli laiteltua kukkapenkkiä, harvennettiin pihapuun oksia, jotta kukkapenkkiin pääsisi lisää auringonvaloa, ja jotta se puu itsessään olisi taas vähän siistimmän näköinen. Sitten muuta pientä pihahommaa, pyykkihommia, jne. Sitten kävi pennunostajia, ja varmaan sitä piti jossian välissä syödäkin. Eipä sitä raaski kauniilla säällä sisällä istua koneen ääressä, ainakaan pitkää tovia kerrallaan.



No sitten illalla kun viilenee ja pimenee vähän, on aikaa istua koneellakin. Tänään piti surffailla vähän koirajuttuja, ja sitten käytin aikaa yhdistyshommiin, lähinnä urosluettelon päivityksiin, jotka ehtivät ollakin rästissä jo hetken, monenkin erinäisen syyn summana. Noh, senkään urakan jälkeen ei sitten kamalasti ole intoa kirjoittaa mitään kovin syvällistä. Joten, tänäänkin vain tämmöistä turhanpäiväistä höpinää taas luettavaksi!



Pentuja on enää kaksi poikaa jäljellä, Killi ja Bulli (Kisentel's Never Forget ja Kisentel's Nobody Else). Molemmat vaikuttavat karvanlaadultaan melko kevyesti broken-karvaisilta, ja niistä saattaa hyvinkin jäädä lähes sileän oloisiakin. Aika näyttää. Molemmat ovat aika kivarakenteisia. Killi on tehnyt alkujaan minuun jostain syystä suuremman vaikutuksen, sillä on mahtava luusto, upea vahva pää, ja se on hyvin tasapainoinen. Toisaalta myös Bulli on tosi tasapainoinen, hyväluustoinen, ja nätti poika. Molemmilla on kivat luonteet. Bulli on ehkä hieman harkitsevampi, kun  taas Killi hieman vilkkaampi rämäpää. Ihania, reippaita russelilapsia kumpainenkin.



Tolloa yritin tänään taas vähän siistiä näyttelyitä varten.. en tajua mistä sitä karvaa nyt taas riittää niin hemmetisti.. Lauantaina jokatapauksessa on seuraava näyttely, joten pakko edes yrittää. Ja seuraavana viikonloppuna olis sitten sekä Forssa, että russelierkkari. Että viimeistään silloin olis kiva jos karvat olis tiptop. Aika heikolta näyttää kyllä.



Daami ja Mercikin on ilmoitettu sitten sinne erkkariin. Molemmat pääsevät ensimmäistä kertaa elämässään ihan oikeaan näyttelyyn. Mätsärissä ollaan sentään käyty aikaisemmin. Daami on kyllä vielä niin pikkuvauva, no baby-luokassahan tuo esiintyykin. Toivottavasti saa hyvän kokemuksen ja on hauska päivä. Muulla ei niin oo väliäkään. Merci tulee myös ihan vaan harjoittelemaan. Hyvä päästä välillä vähän enemmän ihmisten ilmoillekin. Vaikka kyllä me aina silloin tällöin on yritetty tuolla jossain pyörähdellä. Merci tosin pääsee jo aika pian virallisestikin kehiin, kun se jo elokuun alussa täyttää yhdeksän kuukautta. En vielä ole katsellut sille mitään ensinäytelmiä Suomesta, mutta Baltian Voittajaan Merci saa lähteä mukaan harjoittelemaan maailmanmatkausta.



Sitten syksyllä Fuulakin voisi päästä taas pyörähtämään muutaman kerran kehässä. Se on alkanut kasvattaa tosi hienoa uutta karvaa näiden pentujen jälkeen, kun edellisen pentueen jälkeen sille tuli minusta vähän ihmeellinen karva, verrattuna siihen mitä se oli siihen asti ollut. Nyt jotenkin näyttää taas enemmän vanhalta kunnon "fuulankarvalta"... mutta täytyy nyt vähän aikaa vielä odotella ennenkuin mitään voi sen paremmin ehkä sanoa. Toivotaan parasta kuitenkin :)



Niin, ja uusia pentusuunnitelmiakin on jo vireillä. Kisentel's Karkki kävi viime viikolla silmä- ja polvitarkastuksilla "puhtain paperein", ja juoksukin on jo alkanut. Astutushetket alkaa siis pian olla käsillä, ja laitan tarkempaa tietoa yhdistelmästä, kunhan kaikki on selvää. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin, olen odottanut Karkin pentuetta jo kauan. Karkki on yksi suosikkikasvateistani, se on erinomaisen tyyppinen, ehkä hieman pitkähkö narttu, jolla on hienot tasapainoiset kulmaukset, se liikkuu kauniisti ja vaivattomasti, sillä hyvä kaula ja kaunis, ehkä hieman siro pää. Korvat Karkilla voisi olla hieman vakaammat, vaikkei ne erityisen huonot olekaan. Mutta viis korvista, kun muutoin on niin ihastuttava pakkaus, ja vieläpä tricci!  Kooltaankin Karkki on aika täydellinen: n. 26,5cm.



Nyt taidan lähteä uneksimaan Karkin tulevista ihanista pentusista, ja aamulla yritän suunnata ostoksille. Koirille tarvisi löytää uudet näyttelyhäkit muunmuassa. Lisäksi käyn ainakin hakemassa God Morgon® BIFIDO -mehuja K-kaupasta. Olemme mukana Hopottajien kampanjassa, jossa testataan uusia God Morgon® Bifido Mieto Omena ja God Morgon® Bifido Mieto Appelsiini -mehuja. Mehut sisältävät hyödyllisiä bifidobakteereja, jotka tulevat eräästä tieteellisesti tutkituimmasta bifidobakteerilajista: Bifidobacterium lactis HN019™. No, nyt jo tulee ihan vesi kielelle, kun ajattelenkin noita mehuja.



http://godmorgon.com/bifido/fi/

Ei pitäis manata..

Taas se nähtiin. Mainostin kovaan ääneen, kuinka tämä odotus on mennyt niin hyvin, ei ole ollut liitoskipuja, jotka viime raskaudessa oli tosi pahat, hyvä kun kävelemään pystyin, ja sekin oli hyyyvin hidasta. Henkka jourui pukemaan mulle kengät jalkaan, ja auttamaan tuolista ylös jne.



Toisekseen kehuskelin, kun alkuraskaudesta jo kohosi tuo verenpaine, ja olen ollut siis aika alusta asti lääkityksellä, että lääkityksellä on hyvin pysynyt kurissa, ja kaikki on paremmin kuin hyvin.



Niin kuinkas sitten kävikään?



Juhannuksena perjantaina heräsin kamalaan vihlovaan päänsärkyyn, jonka kyllä aika pian yhdistin liittyvän verenpaineisiin, mulla on vastaavaa tullut aikaisemmin pienemmässä mittakaavassa, jos olen unohtanut ottaa lääkkeen. Nyt sitten kuitenkaan ei aamulääkkeellä ollut päänsärkyyn minkäänlaista parantavaa vaikutusta. Valitettavasti verenpaineet oli lähteneet nousuun, joten lääkitystä on nyt nostettu. Toistaiseksi se kuitenkin riitti tasaamaan verenpaineiden  tilanteen, eli siltä osin kaikki hyvin.



MUTTA

sitten alkoi oireilla selkä. Se on täsää jo silloin tällöin aamuisin ollut vähän jäyhä, tuo alaselkä nimenomaan, mutta on sitten aina pikkuhiljaa vertynyt siitä normaaliksi. Tällä viikollakin alkuviikosta yksi aamu tuntui pahalta, mutta vähän viljatyynyä, panadolia, ja hyvä istuma-asento, niin kipu oli poissa loppupäivän. Mutta entä tänään sitten?



Olin aamulla lähdössä Vääksyyn viemään Fuulan pentuja pentutarkastukseen ja sirutukseen. Kaikki oli ihan ok, mitä nyt yöllä oli tuo oikea pohje vähän krampannut, mutta se oli jo ihan kunnossa siinä vaiheessa. Hörpin aamukahvit, ja sillä aikaa pennut ja isommat koirat ulkoilivat pihalla. Sitten otin noita meidän isompia koirakakaroita sisälle, ja kumartelin siinä niiden kanssa.. ja yhtäkkiä jostain, kuin salama kirkkaalta taivaalta, ilmestyi järkyttävät liitoskivut! Jokaisella askeleella tuntui kuin iso puukko olisi työntynyt lantion halki, takaa eteen, ja kipu säteili myös reisiä pitkin aina polviin asti.



Vedet silmissä pakkasin pennut boksiin, ja boksin kantaminen ei varmaan ainakaan kovin hyvää tuolle selälle tehnyt, päinvastoin. Mutta pentutarkastuksesta selvittii, kaikki pennut ovat terveitä, ja pojilla on molemmat kivekset kaikilla laskeutuneet, jne. Sirutuksestakaan eivät välittäneet tuon taivaallista.



Kotimatkalla ostin lohdutukseksi kolme litraaa herneitä, litran kirsikoita ja puoli litraa mansikoita, ja sitten istuin sohvalla kuuman ohratyynyn kanssa ja herkuttelin... Lopulta iltaa kohti tuo kipu sitten hälveni, onneksi. Ja kun alkoi tuntukohtalaisen normaalilta, lähdin innokkaana kävelylle. Päätin nimittäin noiden kipujen aikana, että jos ne vaan jossian kohtaa hellittää, niin siitä otetaan ilo irti, nyt täytyy liikkua aina silloin kun voi, ehkä liikunta auttaa jopa pitämään pahimmat kivut poissa loppuraskauden ajan. Toivon ainakin kovasti niin, siksi olen jo alkuraskaudessa pyrkinyt liikkumaan säännöllisen epäsäännöllisesti niin paljon kuin olen vain suinkin ehtinyt ja jaksanut. 





Pikapäivitin tässä lähipäivinä myös hieman kotisivuja:

Fuulan pennuista vielä muutama poika etsii omaa rakastavaa kotia, ne ovat aivan superihania ja hellyyttäviä kaikki. Ja oikein sieviä söpöläisiä myös. Pentuja -sivulta löytyy lisätietoa. Lisäksi siellä etsii tuo meidän Merci-kakarainen edelleen omaa kotia. Merci on ihana pikkupusiainen, fiksu ja filmaattinen, tosi hauska kaveri, joka tulee toimeen ihan kaikkien kanssa.



Lisäksi päivitin Mercin, Cindyn ja Daamin vihdoin sivuille. Daamilta tosin vielä toistaiseksi puuttuu oma sivu, mutta kaikki aikanaan. Tämän lisäksi uutisiin on päivitetty paljon näyttelyuutisia. Niin Tollon kotimaisia näyttelyitä, kuin Tollon ja Fuulan pojan ulkomaanmenestystä. Välkky (Kisentel's The King Of Queens) on alle 18kk ikäisenä saavuttanut jo kolme titteliä GR CH, GR GRAND CH ja Mediterranean Winner 2012 !!  Viime viikonlopun aikana Välkky myös voitti terrieriryhmän KV-näyttelyssä. Aika huikeeta!



Nyt yritän kuitenkin rohkaista itseni ja mennä nukkumaan. En ole uskaltanut vielä mennä, kun nyt on niin hyvä olla, ja pelottaa, että kun aamulla herään, olen taas kipeä.



Pitäkää peukkuja, että huominen alkaa kivuttomammin kuin tämä päivä!

Niksinurkka

Yksi kaveri hehkuttaa facebookissa jatkuvasti ruokasoodaa mitä kummallisemmissa käyttötarkoituksissa, ja olen aina muistanut mainita, että omistan sellaisen kirjan, jossa on lueteltu kaikkia mahdollisia ruokasoodan ihmevaikutuksia. Äitini on antanut sen mulle jonain jouluna lahjaksi.



No nyt siitä on myös todistusaineistoa, kun tuo kyseinen kirja sattumalta tuli vastaan siivoillessa:







En vieläkään ehtinyt perehtyä kirjaan kovin huolellisesti, mutta äkkiseltään sen mukaan voi ruokasoodasta ja vedestä voi mm. loihtia "voiteen" joka lievittää hyönteisten pistoista aiheutunutta kutinaa. Myös syylät lähtee ruokasoodakäsittelyllä, ja mikäli iho palaa auringossa, niin ruokasoodakylpy tuo helpotuksen! Lisäksi on toki paljon siivousvinkkejä, yms.





Mutta, eipä siinä vielä kaikki, tämänhän olin kokonaan unohtanut. Ihmettelin että mitä lisäsivuja siellä kirjan välissä oikein on, mutta siellä olikin toinen vastaavanlainen lehtinen, joka käsittelee yhtä omista lempiaineistani, etikkaa! Ja vähän myös hunajaa.







Itse käytän etikkaa pyykin huuhteluun, koiranpissan hajun poistamiseen, jne.

Mutta nytpä tiedän myös, että voin halutessani myös etikkavedellä helpottaa hyönteisten pistojen kutinaa, välttää yöllistä hikoilua valelemalla iholleni viinietikkaa, kylpeä etikkavedessä, tai syväpuhdistaa hiukset etikkavedellä. Vuotavaan nenäänkin tuo etikka helpotuksen:

"Jos nenäsi vuotaa, juo lasillinen vettä, johon on lisätty teelusikallinen viinietikkaa."



Hunaja sen sijaan estää migreenikohtauksia!

"Ota kaksi teelusikallista hunajaa jokaisen aterian yhteydessä, kun haluat estää migreenikohtaukset. Heti, kun migreeni ilmoittaa tulostaan, ota nopeasti 1 teelusikallinen hunajaa."

(ja jos ei migreeni pysy poissa, niin tolla kuurilla ainakin makeannälän luulisi pysyvän poissa, ja pitkään!)



Hunajaa ja viinietikkaa voi käyttää myös yhdessä, esim. unettomuuden hoitoon:

"Ota unettomuuteen hiukan viinietikkaa sekoitettuna kupilliseen hunajavettä. Nauti ennen nukkumaanmenoa."

(Meneeköhän tuon liemen hajusta kenties taju?)





Että tämmöistä iltalukemista minulla tänään.

En kuitenkaan ota etikkatömssyä ruokasoodalla maustettuna ennen nukkumaanmenoa.

Kurkistus Janen kesämuotiin

..tosin hieman viileämpiin kesäpäiviin tällä erää:





Lätsä on tärkeä varuste auringonpaisteella





Crocsit on jo toiset laatuaan, edelliset kun jäivät pieniksi, niin täytyihän uudet samanlaiset saada :)





Vähän catwalk -harjoittelua ;) Vetoketjullisen Kitty-paidan on isi valinnut ale-rekistä Janelle, ja istuu kuin nenä päähän!







Uusi takki, ja reisitaskusammarit viileisiin kesäiltoihin





Puuvillainen pipo pitää pään lämpimänä, muttei kuitenkaan hiosta liikaa, kengät on kaverin vanhat.

Mennään eikä meinata taas

Ja aika haipakkaa on mentykin.

Viime viikko oli vähän turhankin kiireinen, vai pitäiskö sanoa turhaan kiireinen, mutta ei siitä sen enempää, paitsi että poliisisediltäkin tuli siitä turhasta kiireestä tänään kirje..



Oikeastaan hulina alkoi jo edellisenä viikonloppuna. Ensin oltiin lauantaina Daamin kanssa kasvattajan luona kasvattitapaamisessa, jossa oli paljon hienoja koiria, joita kuvattiin ja ihasteltiin. Sitten sunnuntaina mentiin Cindyn kanssa Lahden Jokimaalle pentunäyttelyyn hakemaan vähän kokemusta yleisötapahtuman meiningistä, ja vähän harjoittelemaan kehäkäyttäytymistä.



No, ensinnäkin trimmauskin jäi kai hiukan puolitiehen, ja sitten en oikein ehtinyt sitä remmikäyttäytymistäkään harjoitella ennen näyttelyä uudelleen, mutta kunhan näyttelypaikalla hetki pyörittiin, niin esiintyminen  meni ihan suuremmitta ongelmitta. Ja lopulta ihan loistavin tuloksinkin, Cindy oli ROP-pentu! VSP-pentu oli Hippusuon Valkopiippo, joka on meidän Ezzen poika, ja Piipon sisko Kukka voitti pikkunartut KP:lla, ollen PNP2.





(kuva: Riitta Ajanto)



No sitten kotona Fuulalla laskikin lämmöt, ja yön nukuin pentuaitauksen lattialla patjalla, heräten välillä käyttämään Fuulaa pihalla. Viimeisen herätyksen jälkeen Fuula asettui patjan jalkopäähän, johon sitten aamulla synnytti ensimmäisen pennun. Ensimmäisen ja toisen pennun välissä oli noin 1,5 tuntia, mutta loput syntyivät alle puolen tunnin välein, ja lopulta kaikki viisi pentua olivat ihan muutamassa tunnissa maailmassa. Pennuista yksi painoi n. 270g, ja loput neljä painoivat n. 240g. Minun mittakaavassa siis hyvin normaalin kokoisia pentuja. Fuulan edellisessä pentueessa oli enemmänkin yli 250g pentuja, ja silloin  pentuja oli sentään kaikkiaan 7.



No, nyt meillä jokatapauksessa on siis pentulaatikossa pieniä palleroita, neljä urosta, ja yksi narttu. Työnimiä en ole vielä ehtinyt keksiä, saati että minulla olisi mitään hajua mitkä näiden virallisiksi nimiksi mahdollisesti tulisi. Urospentuja on vielä vapaana.





(Kuvassa kaksi pojista noin 2 viikon iässä)



Sitten olikin muuten vaan haipakkaa.. työn puolesta, jne. Ei siitä oikeastaan tosiaan sen enempää, mutta viikonloppuna mentiinkin taas Tollon kanssa vaihteeksi näyttelyyn. Ilmoittauduin Hamina KV -näyttelyyn oikeastaan ihan vaan ns. huvin vuoksi Tollon kanssa, kun halusin mennä sinne katsomaan Ezzen ja Tähden pentujen esiintymistä, enkä viitsinyt ilmankaan koiraa lähteä.



Lähdimme jo perjantaina matkaan Janen ja Tollon kanssa, niin että pe-la yö oltiin Mylsällä mummolassa, johon Jansku jäi sitten päiväksi leikkimään mummin ja papan kanssa.



Aamulla sitten sinkaisin itseni hyvin epäpirteänä Haminan Bastioniin, ja kaikki tuntui menevän aamusta asti päin ... sanonko mitä, enkä ollut aausta kyllä mitenkään erikoisen hyvällä tuulella. Pikkuhiljaa siinä sitten kuitenkin alkoi tulla parempi mieli, ja lopulta oli ihan kivaakin. Tollo oli ROP, ja saipa tuo CACIBinkin, jolla me nyt tosin ei mitään tehdä. Piti siis jäädä myös ryhmäkehiin. Päätin kuitenkin, että kylmään Bastioniin en jää odottamaan ryhmiä, ja ensin ajattelinkin, että ajelisin mummolaan ja takaisin, mutta päädyin sittenkin hakemaan ruokaa huoltsikalta, ja menin kaverin luo hetkeksi. Siellä Tollokin sai hetken juksennella vapaana aidatulla pihalla.





(Tollon kanssa rotukehässä, ja tosiaan, kuten kuvasta näkyy, tuo hiustenvärikin kerkesi muuttua näiden kahden viikonlopun välissä!)



Pienen ajatuskatkon vuoksi lopulta melkein myöhästyin esiarvostelusta, en yhtään älynnyt että tietysti esiarvstelut voidaan aloittaa jo aikaisemmin kuin mitä ryhmäkilpailujen alkamisajaksi on laitettu. Noh, juostiin lähes suoraan autosta tumarinpöydälle, päällivaatteet ja repun nakkasin äkkiä vaan jollekin tuolille siihen kehän reunalle, ja vauhdissa vaihdoin remmin koiralle :D Tollo kuitenkin esiintyi aivan superisti, kokoajan iloisesti häntää heiluttaen, ja lopulta sijoituskin oli sen mukainen: RYP2!!

Aika huikee päivä siis lopulta.



Illalla käytiin vielä kahden tärkeän lapsuudenystävän kanssa syömässä, kun toinen näistä oli päässyt pitkästä aikaa piipahtamaan Suomeen.





Ja loppuun vielä haihatusta:

Olen jo pitkään yrittänyt löytää mukavat "pikkukengät", joita voisi pitää hameiden, yms. kanssa, ja joilla olis mukava kävellä koko päivä, ja juosta kehässä, yms. Eikä ne saisi hiostaa, ja pohjat ei sais olla ihan littanat, ja mielellään vähän joustavat pohjat täytyisi olla, ja ja ja...



No, olen sitten sovittanut kenkiä toisensa perään, ties kuinka monissa kaupoissa ja tuntui aina et jos ne ei purista, niin ne tippuu jalasta, ja siis ikinä ei ole ollut oikean koon löytäminenkään niin hankalaa kuin nyt. Mutta, tänään vihdoin löysin TOSI mukavat pehmeät, hyväpohjaiset, nahkaiset kengät, jotka on ihan sievät. Eikä lleet edes hinnalla pilattu! Jee! Ei tarvitse siis helatrstain näyttelyyn marssia enää talvisaappaissa (ellei sitten vielä tässä takatalvi yllätä).