Joulu takana, uusi vuosi edessä

Ihana joulu on taas takana, ja kohta päästään jo valmistautumaan uuteen vuoteen 2014.

Pelottaa jo valmiiksi tämä joulupostaus, olen ottanut niin montasataa kuvaa joulun aikana taas, enkä yhtään osaa karsia niitä.

Luvassa siis pitkä tarina, tai  no, ainakin paljon kuvia!

 Ruoka on meille joulussa tosi tärkee juttu, joulupöydässä on laatikot, kermaperunat, kinkku, mätejä, ranskankermaa, sipulia, sienisalaatti, ja tänä vuonna iskettiin pari lisukettakin sekaan. Tässä kuvassa vain ruokapöytä, suurin osa ruoista on apupöydällä, sillä meillä on yhä onnettoman pieni neljän hengen ruokailuryhmä.

Jetallakin oli vaatteet päällä, mutta tässä kuitenkin yhä joulutunnelmissa. 

 

Jouluruokien lisäksi kulhot ovat pullollaan hedelmiä, omenaa, klementiiniä, banaania, ja lisäksi olemme tietysti leiponeet piparkakkuja ja joulutorttuja. 

Koti näytti aattoaamuna jokseenkin tältä. Lahjat olivat yön aikana ilmestyneet, ja aseteltu kuusen juurelle. Neiti 3vee tuolissa ei tahtonut pysyä housuissaan, kun lahjoja olisi jo pian pitänyt päästä avaamaan. 

 

Lahjat olivatkin mieluisia, ja niitä oli aika paljon. Jetta sai tämmöisen käsilaukussa matkustavan pikkurusselin. Palapeli tuossa takana on Janen.

 

PRINSESSA-palapeli, joka tietenkin kasattiin heti.

Yksi parhaista lahjoista Janen mielestä oli kyllä ehdottomasti nämä uudet maalausvälineet.
Heti täytyi päästä maalaamaan. Ja onneksi vesivärilehtiöitä tuli joulupukilta kaksinkappalein, muutenhan ne loppuis kohta kesken!

 

Tässä muutama maalaus.

 

 Villasukkia!

Nämä  alemmat on MULLE, ja ihan täydelliset. 

Kiitokset vain anopille!

 Ja illalla, kun lapsetkin jo menee nukkumaan, herkutellaan tietysi mätivoileivillä, ja kaikilla muilla ihanilla jouluherkuilla, nam!

 

Joulupäivänä alkaa matka mummilaan, jossa odottaa joulun osa 2.

Matka kuluu rattoisasti hieman jännittyneissä tunnelmissa.

 Mummilassa on paljon leluja, mutta ehkä yksi parhaista on tämä ihana nukkekoti. 

Tälläkin kertaa, kun päästiin perille, parkkeerasi Jane ensimmäisenä nukkekodin eteen.

 Jetta joululahjamekossaan, ja -sukkiksissaan. 

Suukkoja kummille!

 Mummilassa odotti isot kasat lahjoja.

Lapsille kerrottiin, että joulupukki oli sekoillut, ja vienyt osan lahjoista sinne. 

Tämän sekoilun lisäksi oli käynyt myös niin hullusti, että joulupukki oli kokonaan unohtanut toimittaa Janen ainoan äidille esittämän joululahjatoiveen, "liilasen tyynyn". 

Äiti (joka ei oikeasti ymmäränyt, että tää oli ihan oikea toive, vaan kuvitteli, että se oli vaan mieleen juolahtanut höpsähdys sen "vaikka paketteja" -lausahduksen jälkeen) lupasi olla yhteydessä joulupukkiin, ja selvitellä mihin tuo liilanen tyyny oli kadonnut, sitä kun ei neitokaisen toiveikkuudesa huolimatta löytynyt edes mummilaan eksyneistä paketeista.

 Mummilan paketeista löytyi ihania leluja, villasukkia, vaatteita, Janelle luistimet (joita Jane on toivonutkin varmaan jo kaksi vuotta.), äidille bamix, isille soda stream, ja ties mitä kaikkea muuta!

Aika kilttejä ollaan kai oltu koko perhe.

Lahjojen avaamisen jälkeen oli aika leikkiä. 

Prinsessaa tietysti. 

Pappa on kuningas, mummi on kuningatar, äiti ja jetta ovat myös prinsessoja. 

No, mikäs isi sitten on?

Isi on ritari!

 Perinteisiin  kuuluu myös joulusauna mummilassa koko perheen voimin.

Kotimatkalla kaksi väsynyttä tyttöä nukahtaa parin ajokilometrin jälkeen.

Joulu on seuraavan kerran taas ensi vuonna.

Apu kuivalle ja herkälle iholle

Buzzadorilta tuli mielenkiintoinen kampanjakutsu pari kuukautta sitten.
Oli mahdollisuus päästä testaamaan Locobase® REPAIR - rasvaa.

LOCOBASE® REPAIR LYHYESTI
• Rasvaa 63%, sisältää erityisiä suojarasva-aineita, kuten keramideja, kolesterolia ja vapaita rasvahappoja.
• Vaikuttaa nopeasti ja pitkään - jopa 24 tuntia voiteen levittämisen jälkeen.
• Hajusteeton, ei sisällä parabeeneja ja väriaineita.
• Voide sisältää samoja rasva-aineita kuin iho ja ne tunkeutuvat syvälle ihoon.
• Hyvä lisä ekseemaihon hoitoon.
• Todistetusti erittäin alhainen riski ihoärsytyksille.
• Sopii hyvin myös henkilöille, joilla on ekseema tai erittäin herkkä iho.
• Saatavilla lähes kaikista apteekeista.

 Itselläni on kuiva, ja herkkä iho. Tai, on ainakin ennen ollut kuiva iho. Ja yhä se kuivuu etenkin talvella todella helposti.

Otimme koko perheen voimin Locobasen innolla kokeiluun. Miehellä kuivuu kädet todella pahasti, välillä ihan verille, joten hänellä on kovassa käytössä muulloinkin käsirasvat talvella. Miehen testissäLocobase jäi kakkoseksi Neutrogenan punaiselle käsirasvalle, joka kuulemma imeytyy paremmin kuin locobase, joka jää aika pitkäksi aikaa rasvaiseksi kerrokseksi iholle.

Myös 3-vuotias ihmetteli, että koska tämä rasva oikein kuivuu.

Mutta kosteuttamisvaikutus oli loistava. Kuivaihoiselle lapselle tätä varmaan käytetään jatkossakin kylvyn jälkeen. Notkistan sitä kyllä hieman "babylotionilla", koska levityvyys sellaisenaan on minusta hieman "tahmeaa".

Itse käytin rasvaa käsi-, ja jalkavoiteena, erityisesi kuiville ja kutiseville jalkapohjille se oli pelastus, sukka päälle ja muhimaan!

Eräänä iltana pääin myös kokeilla "repair-vaikutusta", kun minua oli kasvoissa jo useamman päivän vaivanneet finnimäiset, mutta kutisevat näppylät tuossa ohimoiden alla, ilmeisesti olen allerginen metallisankaisille silmälaseilleni. Laitoin yövoiteeksi paksumman kerroksen Locobasea, ja aamulla oli näppylät ja kutina tiessään, sekä kasvojen iho ihanan pehmeä!

Ystäväni ovat todenneet Locobasen olevan myös erinomainen huulirasva.

Kyllä tämä tuote kannattaa ottaa rasvakaapin valikoimiin, jos ei jokapäiväiseen käyttöön, niin edes spessuilanteisiin, vähän bepanthenia kevyemmäksi vaihtoehdoksi.

Apua Laastarista

Hopottajat -suosittelupalvelu  tarjosi mahdollisuuden tutustua Laastari lähiklinikan palveluihin.

"Laastarissa hoidetaan tavallisimpia sairauksia, kuten flunssaa. Olemme auki pääsääntöisesti 7 päivänä viikossa ja toimimme ilman ajanvarausta. Hoitokäynnin hinta on aina 45€, sisältäen pikalaboratorio- ja toimistomaksut sekä reseptit. Emme toistaiseksi uusi reseptejä. Meille ovat tervetulleita kaikki yli 2-vuotiaat" Laastari lähiklinikka on ihan loistopaikka esim. silloin kun terveyskeskuksen ajanvarausaika meni jo, tai ei halua lähteä kunnallisen päivystyksen odotushuoneeseen istumaan tunneiksi muiden sairaiden joukkoon.

Kävin itse ensimmäistä kertaa Laastarissa tämän kampanjan ansiosta. Menin tulehduksen vuoksi Karisman Laastarissa hoitajan vastaanotolla, ja täytyy sanoa että käynti oli erittäin onnistunut kaikinpuolin. Jonoa ei ollut, palvelu oli asiantuntevaa ja erittäin mukavaa. Kaikki sujui helposti ja nopeasti. Resepti lähetettiin faksilla viereiseen apteekkiin (kauppakeskus Karismassa sekin), ja lääkkeet sai siis samalla reissulla matkaan.

Myöhemmin meidän perheelle tuli ajankohtaiseksi myös vesirokkorokote, kun tyttöjen päiväkodissa oli vesirokkoepäily, ja Henkka ei ole lapsuudessaan sitä sairastanut.
Niinpä haettiin Apteekista rokote, ja paineltiin Laastariin. Tuolloin siellä taisi olla joku muu asiakas, mutta jonotusaika ei silti ollut kovin pitkä. Palvelu oli tälläkin kerralla erinomaista ja sujuvaa. Lisäksi Henkka sai Laastarin mainospaketin laastareita ;) Ja muistivat vielä kortillakin jälkeenpäin, että varmasti jäi hyvä mieli.

Meidän perhe on erittäin tyytyväinen Laastarin palveluihin, ja varmasti käytämme niitä jatkossakin.

Laastariin voit tutustua:
http://www.laastari.fi/

Ja Hopottajaksi voit ryhtyä TÄSTÄ!

1. adventti

Meillä ei olla mitenkään hartaita, otsikosta huolimatta, mutta Jane on tämän syksyn ajan käynyt seurakunnan muskaria, ja tänään oli muskarilaisten esitys seurakunnan pyhäaterialla. 

 Riisipuuroa oli tarjolla

Mekkoposeeraus vielä loppuun. Mekko piti lähtiessä vaihtaa kertaalleen, kun tämä mummilta saatu juhlamekko veikin voiton äidin valisemasta ruutumekosta.

Eteisessä ajattelin, että nythän saadaan kuva tuosta tämän talven toppatakistakin (Claire.dk).
Jane sitten halusikin vain tanssia pyörähdellen, enkä ehtinyt alkaa säätää kameraa, joten aika huonosti kävi!

Taasko tulee talvi

Syksy yrittää parhaillaan muuttua kylmäksi talveksi. Välillä on pakkasta, välillä sataa lunta.
Syksy pitää kuitenkin vielä hieman puoliaan, ja tähän asti lumet ovat vielä aika pitkälti sulaneet. 

Olen ollut hiukan (tai vähän enemmänkin) kiireinen, kun aloitin työt lokakuun alussa. Ensin Järvenpäässä, ja heti perään avasin trimmausliikkeen Lahteen. Ja näiden kanssa olen sitten tasapainoillut tämän kuun ajan. Kaiken päälle meillä on syntynyt myös viime kuun lopussa kaksi pentueellista russeleita, joten kotonakin riittää touhua, omienkin lapsien lisäksi.

Kuitenkin on ollut pakko yrittää miettiä myös lapsosten talvipukeutumista. Jetalle olikin kaksikin toppahaalaria jo jemmassa, Janen vanha Reimatecin Lume 80cm, ja sitten Reimatecin Temper 74cm.
Temper vaikuttaakin noista sopivalta, eikä varmaankaan jää talven aikana pieneksi, joten taidan myydä tuon Lumen pois. 

Janelle sensijaan ei ollut yhtään haalaria. Tai oikeasti olin kyllä ostanut Janelle viime keväänä haalarin, mutta syksyn tullen tajusin ostaneeni aivan liian suurta kokoa olevan haalarin. Eli se on sitten vasta ehkä ensi talveksi. Ensin tuskailin asiaa, ja yritin välillä vähän väkisinkin löytää jotain kivaa alehaalaria, lähinnä Reimaa ja Ticketiä katselin kun niistä oli kokemusta ennestään. Sitten se jotenkin jäi. Yksi  pidempi toppatakki tarttui jostain nettikaupasta, sen ostin vähän arpapelillä, kun merkki Claire.dk ei ollut ennestään tuttu. Olin kyllä kovasti ihaillut niiden haalareita ja takkejakin jo viime vuonna, mutten ollut uskaltanut ostaa, kun en tiennyt kooista, jne.
No, nyt uskaltauduin tuon ostamaan, otin varmuudeksi sen isomman koon (104), ja ajattelin, että ehkä se menee sitten keväällä, jos ei vielä. Yllätys oli positiivinen, kun takki oli sopivan kapeaa mallia, eikä ollut lainkaan ison oloinen tytön päällä,mut kuitenkin sillai reilu että varmaan kevyesti menee koko talven. Siitä täytynee laittaa kuvia vähän myöhemmin, kun ei ole oikein päässyt vielä käyttöön.

Sitten eksin Anton&Ninan loppuunmyyntiin, ja yhdessä rekissä oli toppiksia halvalla. Icepeakin takki+housut oli 50e. Valitettavasti kokoja oli jäljellä enää 92cm asti. Päätin kuitenkin sovittaa sitä Janelle, ja kuinka ollakaan, puku on aivan sopiva. Kokemusta Icepeakistakaan ei lapsilla ole, mutta omia vaatteita mulla on paljonkin Icepeakilta, ja niihin olen ollut  varsin tyytyväinen. Sen verran tuosta voin nyt jo sanoa, että on kivasti pikkasen kapeampaa kuin mitä monet lasten ulkovaatteet yleensä... kun melkein kaikki meinaa roikkua  tuon meidän hentokaisen päällä.

 

Jaloissaan Janella on Crocsin uudet talvisaappaat, jotka on ihan supersöpöt, ja ilmeisesti myös kivat jalassa. Asusteina reimatecin vakkarihanskat, ja Lennen kukkapipo, jonka tilasin tilaussumman täytteeksi, saavuttaakseni jonkun alen.

Tässä vähän parempi kuva piposta, Reimatecin vk-haalarin kanssa.

Jetan talviasusta ei vielä ole kummoisia kuvia, vasta eilen ensimmäistä kertaa kokeiltiin, mutta tässäpä vk:t päällä pihalla.

Racoonin ylisöpöt takki ja housut löytyivät syksyllä nettikauppojen alennusmyynneistä, ja kevääksi on toisenvärisetkin housut isompaa kokoa jo odottelemassa. Niihin vain täytyisi vielä jossain  välissä löytää myös takki. Jaloissaan Jetalla on superfitin lenkkarit, jotka eivät nyt ehkä ihan parhaat ole syyskeleihin, täytyisi jonkunlaiset goret ehkä jostain hankkia, tai sitten saappaat. Ainoa vaan ettei koon 20 kumisaappaita nähtävästi olekaan ihan joka kaupan hyllyssä...

Vaikka blogi päivittyy toistaiseksi aika harvakseltaan, niin paljon  enemmän kuvia löytyy säännöllisemmin instagramista.

Pienen tytön ensimmäinen syntymäpäivä

 

Niin vain täytti tämä pieni palleroinen vuoden tänään!

Toisaalta tuntuu että vastahan tuo syntyi,

toisaalta tähänkin vuoteen mahtuu uskomaton määrä erilaisia kokemuksia.

Onnea rakas Jetta!

Syksyn tuulahduksia

Pitkästä aikaa päätin ottaa itseä niskasta kii ja avata sanaisen arkkuni.
Lähiaikoina postaukset on olleet lähinnä kuvia, vaan pikkumuistoja tulevaisuuteen näistä ajoista. En ole oikein jaksanut keskittyä kirjoittamiseen.
Toisaalta mulla oli edellinen tietokonekin niin raivostuttavan rikki, että sillä kirjoittaminen oli tuskaisen hidasta, etenkin kun loppuvaiheessa vain murto-osa näppäimistä toimi kunnolla.
Nyt, kiitos kaverin, minulla on uusivanha  kone, joka toimii mainiosti, ja on  söpön valkoinen Sony  Vaio, ja siinä on edelleen kaikki näppäimet tallessa, ja ne jopa toimivat. Vaikka Pallero eräänä päivänä jo koittikin kaataa maidot näppikselle.

Aika kuluu kuin siivillä, syksy tuli taas, syyskuun ensimmäinen päivä oli kylmä ja myrskyinen. Meille oli tarkoitus tulla puukuorma, mutta koska vettä tuli kuin esterinpeestä lähes koko päivän, niin polttopuut saapuivatkin vasta  tänään. Tänään oli onneksi vielä kohtalaisen lämmin päivä. Toivottavasti ei viimeinen sellainen. Yritin kuitenkin ottaa kaiken irti lämmöstä ja auringonvalosta tuolla pihalla, sitä kun ei tiedä, koska kylmyys iskee!
Syksy tuokin tullessaan paljon kaikkea uutta.
Viime viikolla aloitettiin perhekerho naperoiden kanssa. Pirpanaa jännitti alkuun aika paljon, mutta kun oli saanut hetken leikkiä kerhon leluilla itsekseen, niin jännitys laantui ja pikkuhiljaa leikittiin jo kavereidenkin kanssa. Pallero sen sijaan ei ollut milläskään. Tallusteli menemään vain. Loppua kohti tietysti alkoi äidin halaileminen kun väsytti niin paljon.

Tällä viikolla aloitetaan sitten Pirpanan kanssa liikuntaleikkikoulu. Ensimmäisellä kerralla vanhemmat on mukana, mutta jatkossa pääosin on tarkoitus, että Pirpana jää sinne muiden lasten, ja tietysti ohjaajien kanssa keskenään jumppaamaan. Paitsi joka neljäs kerta on perhejumppa, jolloin äiti tai isä on taas mukana. Pirpana ei ole aikaisemmin ollut kerhoissa tai liikuntaharrastuksissa, joten tämä on ihan uutta. Uskon tytön kyllä tykkäävän. Aluksi varmaan pikkasen jännittää, mutta eiköhän tuo parin kerran jälkeen rentoudu. Aika näyttää.

Syyskuu  tuo mukanaan myös Palleron syntymäpäivän!
Tuo pieni vauva täyttää jo vuoden. Ihanaa ja kamalaa ja niin ihmeellistä. Pallero kävelee kovaa vauhtia, mutta on silti yhä äidin pikkuvauva.
Äidin äitiysloma loppui jo alkukesästä. Työkuviotkin muokkautuvat pikkuhiljaa ja elämä muuttuu taas.

Koirat ovat nauttineet kesästä pitkien lenkkien muodossa. Daami on kiertänyt näyttelyissä mukana, ja myös Pollyn kanssa kävin alkukesästä pari kertaa junnukehässä, juuri ennen kuin Polly muutti sijoituskotiinsa Tornioon. Torniossa Polly pyörähti myös jo näyttelyssä ollen PN2. Daamin saldo kesältä oli SERTi ja pari vara-SERTiä, sekä muutama PN-sijoitus.

Myös Tollo kävi kesällä kahdessanäyttelyssä, ollen Terri-Erissä PU3 ja Tervakoskella ROP. Tarkoitus oli lähteä Tollon ja Daamin kanssa myös Mäntyharjulle, mutta loppujen lopuksi jätimme tuon näyttelyn väliin.

Syksyllä näyttelyitä onkin taas paljon harvemmin. Pari kasvattia vien kehään Porvoossa, ja loppuvuodesta saatan käydä Tollon kanssa muutamassa näyttelyssä, messari nyt ainakin on suunnitelmissa.

Pentuja odotellaan syntyväksi kuun vaihteen tietämillä, toiveissa on  sarja kaikkia värejä ja  kaikkia karvanlaatuja. Saa nähdä mitä sitten todellisuudessa tuleman pitää! Peukut pystyyn että kaikki menee hyvin!

Näillä sitten lämpöä talveen. Ja nyt alkuun vähän lämpöä lihaksiin!

 

Vauvalla on kiire!

Pupuliinit

Pallero heräsi äsken päikkäreiltään. Normaalisti jätämme tutin ja unilelu-pupun sänkyyn kun tulemme  alas. Mutta nyt palleroinen piti tiukasti kii pupun korvasta, ja kun äiti lopulta luovutti, otti tyttö pupusta kaksin käsin kii ja pussasi sitä, tosin tutin läpi, kun taisi unettaa vauvaa vielä niin paljon, ettei tuttiakaan malttanut millään sylkäistä pois.

Tuo pupu  on pallerolle niin tärkeä, että kerrankin kun oli mahdollisuus, oli äidin pakko napata kamera, ja ottaa muistoksi muutamia pupuliinikuvia, näin pupu saa hellyyttä päivittäin.

 "Pusu!"

"Minun pupu!"

Lämmin elokuinen päivä

Aurinko paistoi lämpimänä, joten meillä oli "avointen ovien päivä", 

kuten niin usein muulloinkin näin kesällä. 

Viihdyimme kuistilla tyttöjen kanssa.

 Kuistilta löytyy myös eräät parhaista kesän leikkivälineistä... 

koirien vesikupit! 

No, ei niissä oikeasti yleensä leikitä, mutta tänään..

  "Tää on MUN!!"

Sai koiratkin juodakseen

 Leikkien lomassa pikkuneidit myös poseerasivat kameralle.
Pallerolla on yllään Inglesin matkan markkinoilta aikanaan isosiskolle ostettu mekko.

 Pirpanalla on Mayoralin tunika/mekko, ja legginseistä en muista.. olisivatko H&M:ltä.

 Ja kas näin seisoo Jetta!

 Jansku haluaa myös välillä tietenkin kouluttaa koiria. Nyt vuorossa Kelly.

 Pallero ja palleron pullukkajalat!

 Lopulta tuli niin kuuma, ettei pelkkä läträäminen enää riittänyt, joten äiti puhalsi pihalle uima-altaan, jossa tytöt pulikoivat innoissaan pitkään!