Uuteen alkuun

Loppuviikosta saatiin järkättyä vihdoin sellainen aika, että päästiin yhdessä tekemään salijäsenyydet, ja tämmöisillä korteilla mennään sitten seuraava vuosi.

Tämän hetkisellä tarjouksella saa jäsenyyden ilmaiseksi, ja kahdeksan viikkoa veloituksetta. Lisäksi myös ensimmäisen kehonkoostuusmittauksen saa nyt veloituksetta. Kuntosali on tosi toimiva, siisti, ja sellainen juuri sopivan kokoinen. Laitteet on nykyaikaiset, sekä hyvässä kunnossa. Ryhmäliikuntatiloja en vielä ole päässyt testaamaan, eikä mulla niihin valitettavasti ole kamalasti vertailupohjaa, mutta huonokorkeus ainakin takaa sen, ettei happi lopu kesken tunnin, vaan ilma kiertää.
Sali sijaitsee Launeella, Citymarketin ja Prisman välissä, ja ilmaista pysäköintitilaa on hyvin.
Kannattaa tutustua sivuihin http://www.letic.fi/

Perjantaina kävinkin heti taas treenaamassa, mutta en valitettavasti ollut ihan täydessä vedossa. Olin jo aikaisemmin päivällä huomannut, että kaulan ja leuan imusolmukkeet ovat turvonneet, ja treenatessa sitten huomasi, ettei kunto ollut ihan normaali. Otin sitten vähän iisimmin, ja pikkasen kevyemmillä painoilla. Kuitenkin maanantaina sitten tuntui lihaksissa siihen malliin, että ei sekään ihan turha käynti ollut.
Ja toi se onkin jännä ilmiö, kun oon tässä huomannut, että lihakset kipeytyy nykyisin treenistä vasta aikaisintaan vuorokauden kuluttua, usein vasta kahden yön jälkeen. Ja nyt tällä kertaa tosiaan kun perjantaina kävin treenaamassa, niin lihaksissa tuntui vasta maanantaina.Piteneeköhän se väli, vai vaihteleeko vaan? Nykyään ei kuitenkaan koskaan tunnu lihaksissa mitään vielä seuraavana päivänä. Kun taas silloin lasten jälkeen kun aloitin treenaamisen, oli se seuraava päivä aina pahin.

Kävin myös heti perjantaina tuossa ensimmäisessä kehonkoostumusmittauksessa. Olin ollut tosi kiinnostunut sellaisesta jo pidemmän aikaa, mutta en vaan ollut oikein saanut aikaiseksi tiedusteltua niistä vielä tarkemmin. Mutta nyt kun kuului jäsenyyteen, niin tuli otettua.
Analyysikin oli oikein hyvä, kaikki näytti normaalia tai vähän alle, ja minkäänlaista laihtumistarvetta ei esim. ole. Että oon jotain saanut aikaan ihan kotona käsipainoilla ja kahvakuulilla, sekä tietty lenkkeilyllä, niin pyörällä kuin jalankin. Mutta nyt kun pääsee salillakin vauhtiin, niin kiva sitten joskus puolen vuoden kuluttua ottaa uusi analyysi, ja vertailla mitä muutoksia on tapahtunut.

Tänään oli pakko pitää lepopäivä, kun olin vielä eilen kipeä, ja tänäänkään ei ollut vielä paras mahdollinen olo, mutta huomenna mennään taas! Janekin odottaa aivan innoissaan että pääsee tutustumaan lapsiparkkiin.

Loppuun vielä aviomieheni visio vaimostaan.. Kuva otettiin, koska tuo minun vuosia kadoksissa ollut vihkisormukseni ihan sattumalta eräänä iltana löytyi pyykkitilan lattialta. Nyt siitä on muutama kuvatodiste edes, mikäli se häviää uudestaan.

Liikkeelle ja treenaamaan!

Polvi on antanut välillä vähän jo toivoa paremmasta, ja nytkin on tainnut mennä jopa kaksi (peräkkäistä!) päivää niin ettei oo polvi pettänyt alta kertaakaan. Huomasin myös että noilla Riekerin matalakorkoisilla pikkukengillä tuntuu kävely tällä hetkellä parhaimmalta, vaikka yhdessä välissä lenkkarit tuntui mielestäni juuri kantakorotuksen vuoksi pahalta tuohon polveen. Mut ehkä se tuosta nyt vielä ihan oikeeksi polveksi muuttuu. Toistaiseksi en mitään hurjaa revittelyä uskalla edes kokeilla, kevyesti oon käyny polkemassa, ja salilla!

Salille lähdin kun kaveri vinkkasi viime viikolla että @leticilla on avoimet ovet. Vähän jännitti polven laita, mutta missään vaiheessa ei tuntunut pahalle, ja treenin jälkeen se itseasiassa tuntu paremmalta kuin aikoihin.
Saatiin sopiva tarjouskin nyt tuolta salilta, joten meidän perhe alkaa taas vihdoin ja viimein käydä salilla säännöllisesti. Lapsiparkkikin vaikutti niin hyvältä, että päästään yhdessäkin treenaamaan. Aion kyllä käydä itseksenikin, kun tuo sali sijaitsee ihan työpaikkani vieressä, niin voin käydä ennen töitä, töiden jälkeen, tai vaikka asiakkaiden välissä aika helposti siellä.
Luulen että kokeilen vähän ryhmäliikuntaakin. Voitteko uskoa, etten ole koskaan elämässäni ollut spinning-tunnilla. Saati sitten body-pumpissa! 

Juoksulenkit sen sijaan jääköön nyt ainakin toistaiseksi kokonaan pois. Vähän se harmittaa, mut onneksi oon aina tykännytkin pyöräilystä enemmän kuin juoksemisesta. Ja nyt kun on tuo kunnon pyöräkin, joka myös kulkee. Vielä kun uskaltais jo lähteä vähän pidemmälle taas!

Mutta nyt hyökkään omena-kaurapaistoksen kimppuun! Muistaakseni elämäni ekan sellaisen.
Muistamisesta voisinkin kirjoittaa ihan kokonaan uuden kirjoituksen. Ehkä vielä kuulette siitäkin, jos muistan kirjoittaa!

Nyt vähän takkuaa

Miten tää bloggaaminen taas voikin tuntua niin hankalalta.
Koirajutut on pitäneet kiireisenä, pentuja, astutuksia, näyttelyitä. Välillä on tuntunut ettei kotona ehdi kuin käydä kääntymässä.

Nyt on näyttelyistä pieni tauko, ja pennutkin muuttaneet uusiin koteihinsa.
Nyt siis pitäisi kyllä olla aikaa tehdä kaikkea, mutta tuntuu että kaikki aika menee vaan "ladatessa akkuja" vieläkin. Ehkä tää tästä tasaantuu. 

Koko kesän oon yrittänyt enemmän tai vähemmän aktiivisesti urheilla.
Lenkkeilyä, pyöräilyä, kotitreeniä, salitreeniä, jopa järvessä uimista.
Syksyllä ja talvella haluaisin jatkaa uimista hallissa, vähän säännöllisemmin, ja mahdollisesti opetella ihan kunnolla uimaan "matkaa" tai miten se sitten sanotaankaan, en ole perehtynyt kuntouimareiden slangiin vielä.

Muutama päivä sitten kuitenkin mun leikattu polveni päättikin alkaa kiukutella taas vuosien jälkeen, enkä todellakaan pysty sillä nyt tekemään juuri mitään. Täytyy toivoa että lepo auttaa tällä kertaa.
Juuri kun olin ehtinyt vähän innostua agilitystäkin pitkästä aikaa. Kisojakin olin suunnitellut, mutta nyt ei voi niihinkään ilmoittautua. Polvi täytyy saada ensin kuntoon.

Hankin juuri uuden pyöränkin alennusmyynnistä, enkä millään malttaisi odottaa että pääsisin tekemään entistä pidempiä, ja tietenkin myös nopeampia pyörälenkkejä.

Perhepotretteja

Oltiin eräänä päivänä pihalla kameran kanssa. Ja sitten Jane halusi ottaa kuvia. Tässä paras oto meistä kolmesta.

 Sitten annettiin isille kamera, ja pyydettiin kuvia meistä tytöistä.

Jetta halusi vähän hassutella. 

 

Meitä muita hiukan nauratti

 Ja tietysti minäkin napsin parit kuvat tytöistä.

 

Lopuksi Jane halusi, että hänestäkin otetaan kuva, jossa on hassu ilme

Kukkivat kaunokaiset

Vihdoinkin mun puutarhassa kukkii kukat. Joo, siis todellakin puutarhassa, mulla on kaksi kukkapenkkiä, mutta haluan kuvitella että mulla on upea puutarha. Tänään kuvasin siis näitä kaunokaisia.

 Maksaruohoja löytyy kahta eri lajia, tuo ensimmäinen on vielä nupullaan, mutta tää toinen kukkii jo ihan täysillä.

 Tää raukka jäi pikkasen kuunliljojen varjoon, kun koirat vähän auttoivat puutarhapuuhissa.

Marketta viehättää ötököitä. Huomasin kuvatessani yhtäkkiä tuollaisen valkoisen hämähäkkieläimen kävelemässä sen terälehdellä. Ei hajuakaan mikä se on, mutta aika vänkä jotenkin.

Ja hetken kuluttua samalle kukalle lennähti myös toinen kaveri käväsemään.

 
Lasten pihakeinu, ja taustalla meidän pensasaita, joka on kesäisin aivan ihanan suojaava, kasvaa varmaan 180cm korkeaksi, ellei korkeammaksikin, ja kukatkin on kauniin värisiä. Keinu löytyi todella edullisesti Puuilosta viime vuonna. Erityisesti Jetta rakastaa tätä keinua ihan älyttömästi.

Ja lopuksi vielä yksi pikkupuutarhuri, joka valitettavasti on kunnostautunut kuoppien kaivamisessa, sekä kukkasipuleiden, ja ruusujenkin ylöskaivuussa.. Mutta kuten kuvasta näkyy, niin eiköhän tuossakin kukkapenkissä alakin jo ihan riittävästi kasveja olla!

Kesän eka rantapäivä

Voi miten ihana päivä tänäänkin oli, eilisen melkein 30 asteen sijaan oli ehkä vähän päälle 20, mutta tuntui kyllä tosi lämpimältä.

Kaveri lapsineen tuli kylään mun töiden jälkeen, ja oltiin sovittu, et mennään lasten kanssa tuohon lähirannalle. Lapset saivat hetken leikkiä keskenään tässä meillä sillä aikaa kun vaihdettiin kuulumisia, ja mä vähän tankkasin työpäivän jälkeen kahvi ja leipää.

Rannalle päästyämme lapset painoivat heti järveen. Paitsi Jetta, joka jäi rantaveteen lappamaan hiekkaa.




Sitten uskaltauduin itsekin vetämään bikinit niskaan ja pulahtamaan järveen. Ja voi hitsi miten lämmintä se vesi olikaan! Olisin voinut polskia siellä varmaankin koko illan, kylmä ruli vasta kun nousi pois vedestä, pieni tuuli viilensi kummasti kastunutta ihoa.

Jettaa ei kyllä haitannut sekään, siitä oli aivan mielettömän kivaa istua veneen kyydissä kun me muut kuljetettiin.

Kun lapset siirtyivät rannalle nauttimaan eväitä, niin me äidit uitiin vielä pientä lenkkiä, ja sekö vasta mahtavaa olikin. Ja oikeasti tohon rannalle on meiltä matkaa 1,5km, ja lenkkeilen siitä ohi melkein päivittäin, ja autolla ajan monesti päivässä, niin ehkä voisi alkaa vähän uimaankin vähän useammin tässä muiden urheiluharrastusten lomassa.
 
 Muutenhan oonkin tässä nyt vain lähinnä pyörä- ja kävelylenkkiä heittänyt, vähän harvemmin olen juossut, mutta salille oon nyt päässyt vähän useammin. Tallukassa on kesätarjous vielä heinäkuun loppuun 5e /krt, ja vaikkei se nyt halvin mahdollinen ole, niin passaa mulle kun on tuttu paikka, sinne on helppo ajaa, ja pysäköinti on ilmainen, sekä parkkitilaa on aina, ettei tarvi tuhlata aikaa parkkipaikan etsiskelyyn. Luulenpa, että syksyksi otan sieltä kymppikortinkin, ja käyn edelleen niin usein kun pääsen. Salilla kokeilin yks päivä myös juoksumatolla juoksemista, siis ihan semmoisen kunnon treenin verran, ja sekin oli aika hauskaa, olin jotenkin mieltänyt sen vähän tylsemmäksi puuhaksi, mut kun oli tarpeeks hyvää musiikkia ipodissa, ja vaihteli tarpeeksi niitä vastuksia, niin ei haiannut yhtään että maisema pysyi paikallaan. Toisaalta tuolla salilla onkin aika upea järvinäköala, että ei mun juoksulenkeillä usein taida yhtä komeita maisemia ollakaan!

No, sitäkin varmaan tässä siis luvassa lisää. Jospa ens kerralla juoksis vähän pidempään.
Suunnittelin myös kesän lopuksi osallistuvani yhteen juoksutapahtumaan, ja kävisin siellä juoksemassa viimein sen kympin. Katsotaan nyt kuinka polvet kestää. Toistaiseksi ainakin on kestäneet ihan hyvin!

Pieni pesäero

Pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin tekemään koirakuulumisille oman blogin
http://kisentels.blogspot.fi/

Koirajutut on iso osa mun elämää, mutta tässä blogissa ne haukkaa jo vähän liiankin ison osan. Tuntuu että jokaiseen kirjoitukseen pitää ympätä aina jotain koirakuulumisia, ja siten tuntuu hankalalta kirjoittaa yhtään jäsennellympiä blogikirjoituksia, ja ehkä pelkkien koirajuttujen seuraaminenkin on hankalaa, kun ne on aina jossain välissä tai kirjoitusten lopussa.

Jatkossa siis koirajutut suurimmaksi osaksi tuolta linkin takaa, ja koitan sinne sitten alkaa vähän aktiivisemmin päivitääkin uutisia, korvaamaan kotisivujen uutiset - palstan kokonaan.

Tämä blogi jää sitten sille vähäiselle muulle elämälle. Ja jos alkaa tuntua, ettei kirjoitettavaa riitä, ni sitte pitää varmaan hankkia vähän uutta sisältöä elämään!

Ja instagramistahan löydyn:
http://instagram.com/daronan

Ja nyt kun kohta ihan villiksi rupeen tämän somen kanssa, niin oon pian twitterissäkin!
Yleensä lämpeen näille jutuille aina sillee myöhässä, et on tullu jo joku uus "parempi" juttu, niin kertokaas mikä se twitteristä seuraava on?

Nyt laitan äkkiä kamat kasaan ja naaman nätiks, ja lähen vallan festareille, tuohon Mukkulan rantaan, Summer Upiin!

Nähdään siellä.

Keskikesän taikaa

Puoliyö, ja ulkona on yhä valoisaa. 

Kyllä se on uskottava että juhannus nyt on.

Säästä sitä ei kyllä uskoisi, viime viikolla Suomessa satoi Tamperetta myöden lunta, ja täällä etelässäkin paikoin räntää. Siis lunta, juhannusviikolla. Oman autoni ajotietokonekin varoitti minua motarilla sanoin: "Risk of ice." 

Tänään sentään oli jo hieman aurinkoisempaa, joten josko nämä ilmat tästä vielä lämpeäisivät. 

En kyllä onneksi ole koko ensi kuun aikana menossa yhteenkään ulkonäyttelyyn, joten ei tarvi värjötellä, mikäli ei ole lämmintä. 

Ehkä elokuussa sitten on sopivan lämpöset mukavat kelit viettää maailman voittaja -viikonloppua Suomessa. Itse MV -tittelithän ratkotaan messukeskuksessa, ainakin pääosin sisätiloissa siis, mutta edeltävällä viikolla on ympäri Suomea useita erikoisnäyttelyitä, joista suurin osa varmaan pidetään ulkokentillä. Meilläkin on oma russelierkkari Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksella. 

Kylmyydestä johtuen ei ole juhannusta kovin tullut juhlittua, kokkoakaan emme tänä vuonna lähteneet satamaan katsomaan. Mutta vietimme aikaa kavereiden kanssa, ja mikä parasta, kotona oman perheen kesken. 

Itselle tulikin aaton aattona jo vähän sellainen olo, että ihanaa kun on tämmöisiä juhlapyhiä, jotka pakottavat yrttäjänkin pitämään pienen loman kaiken kiireen keskellä, ja sitten kun älyää sen ajan vielä viettää ihan vaan kotona oman perheen kanssa, niín jaksaa taas arkena puurtaa.

Kesäkuu aloitettiin hieman lämpöisemmissä tunnelmissa, Tallinnassa Eestin Voittajassa. Olin kyllä sinnekin pakannut suunnilleen talvivarustuksen mukaani, ja läkähdyinkin sunnuntaina sitten pitkissä housuissani, mutta ei sen niin väliä. Pääasia ettei paleltu, eikä pahemmin edes kastuttu!

Cindy, Kisentel's Miss Bristow, oli mukana reissussa ollen ROP-BABY molempina päivinä, ja sunnuntaina myös BIS3-baby, lauantainakin isossa kehässä oltiin Cindyn kanssa 7 parhaan joukossa. 

 

Uno oli lauantaina ROP-jun ja näin ollen myös EE JW-14, ja pääsi isossa kehässä kahdesti jatkoon, ollen myös viimeisessä "line-upissa" seitsemän parhaan joukossa. Ja oltiin Unon kanssa mukana myös kasvarissa sekä jälkeläisryhmässä, joka sijoittuikin BIS-kehässä.

Daamikin oli mukana, saaden sunnuntain sertin, ja tuli näin ollen myös Eestin muotovalioksi. 

Kuva: Riitta Ajanto

Kuva: Riitta Ajanto

 

 

Tämän jälkeen Cindy oli Lahden pentunäyttelyssä VSP-pentu, ja Uno Kotkassa PU2, saaden toisen sertinsä, ja Daami oli Kotkassa PN3 saaden vara-CACIBin. 

 

Jatkamme taikojen tekoa, ja jäämme odottelemaan Karkin ja Solon pentujen syntymää. Kovasti toivon että kaikki menee hyvin!

Kauheasti kaikkia kiireitä

Kyllä tää kevät - alkukesä on aikamoista rumbaa koko ajan.
Töissä tuntuu asiakkaita riittävän, kaikkien koirien karvat kaipaa kesäkuosia mielellään heti huomenna! Ihan huomiselle ei yleensä aikoja oo, tällä hetkellä melkein buukataan jo parin viikon päähän, mutta haja-aikoja voi aina koittaa kysellä. Ilta-ajat sitten ihan erityisesti ovat  kiven alla, joten sellaista jos kaipaa, niin kannattaa olla ajoissa liikkeellä.

Vapaa-ajalla ollaan pörrätty vihdoin taas näyttelyissä. Melkein joka viikonloppu jossain, ja parhaimpina kahdessa.

Daamikin pääsi 2 vuotta täytettyään (jo uutena vuotena tosin) taas pitkästä aikaa näyttelyihin.
Imatralle olin sen jo ilmoittanut, mutta koirat olivat silloin olleet vähän köhässä, niin jätettiin Imatra väliin, ja startattiin Lahdessa noin 60 russelin seassa. Eikä ollenkaan hullummin tuloksin! PN3 SERT Vara-CACIB ja SUOMEN MUOTOVALIO!

Heti seuraavana viikonloppuna Daami sitten esiintyi Tampereen KV:ssa ensi kertaa valioluokassa, voittaen sekä valioluokan, että lopulta kaikki nartut, ja oli VSP!

Muutamaa viikkoa myöhemmin Riihimäellä myös Uno 9kk avasi sertitilinsä tullen 25 uroksen joukossa PU2:ksi. Myös tytöt pääsivät tällä kertaa mukaan näyttelyreissuun!

Viime sunnuntaina pääsin vihdoin ja viimein kauan haaveilemalleni Robbie Williamsin live-keikalle. Janea odottaessahan me kävimme Finnkinon elokuvateatterissa seuraamassa live-lähetyksen herran levynjulkkarikeikalta, ja siitä asti on kyllä kipinöinyt..
Heti kun vain mahdollista, niin tämä täytyy kokea livenä!
Ja ei kyllä pettänyt odotuksia.
Ihan mahtava show ja uskomaton showmies!

Kesätunnelmia vielä loppuun.
Lenkkeilykin on aina vaan mahtavampaa kun ei tarvi pukea (melkein) mitään päälle, ja saa samalla vähän väriä pintaan!

Voihan vileda

Buzzadorina pääsin tällä kertaa kokeilemaan viledan hankaussieniä. 

Active Scrub keraamisen lieden puhdistussieni

Vileda Active Scrub Keraamisen lieden puhdistussieni poistaa palaneen, kiinnijääneen lian keraamiselta liedeltä naarmuttamatta, ilman pesuaineita.
Normaalisti meillä Henkka pesee lieden, sillä on joku oma systeemi siihen pesuaineiden ja rättien kanssa. No, tällä kertaa minä kastelin Vileda -sienen ja hankasin pintaa hetken, ilman erityistä voimankäyttöä, sitten käänsin sienen toisin päin, ja pyyhin likavedet pois. Aika helppoa etten sanoisi. En ehkä kerro tästä kuitenkaan Henkalle, ettei se keksi sysätä hommaa jatkossakin mulle. 

Active Scrub 2kpl

Tehokas, mutta samalla naarmuttamaton Vileda Active Scrub on ihanteellinen keittiön yleissieni. Saatavana kahta eri versiota.

No tää oli ihan mahtava! Kakkuvuokaan oli njäänyt kakkua kamala kerros kiinni, ja tällä vähän pyyhkäisin, niin jo lähti puhtaaksi. Eikä naarmuuntunut yhtään. 

Ja ensi kerralla kun poltan jotain pohjaan, tiedän mikä avuksi!

UUTUUS! Vileda® Power Inox 2kpl/pakkaus
Power Inox on erittäin kestävä ruostumattomasta teräksestä kudottu hankaussieni vaativaan käyttöön, kuten grilliritilöiden, pariloiden ja rautapatojen puhdistukseen. Sienen rakenne pitää hyvin muotonsa, se on helposti huuhdeltava. Power Inox tehoaa pinttyneimpäänkin likaan kestävillä pinnoilla erittäin hyvin. Grillimestarin hankaussienivalinta!

No tässäpä sitten loistotuote esim. grillin ritilän puhdistamiseen sen jälkeen kun kesän ekat pihvit on tarttuneet ritilään kiinni, ja ritilä on inhan likainen ja nokinen ja mustaa kaikki seuraavatkin pihvit ja makkarat.

Kuvia löytyy tällä kertaa instagramin puolelta @daronan kun nämä tekniset laitteet eivät suostu yhteistyöhön. 

ja minähän en *ttu juokse!

Niin.. niinhän mä aina sanoin.
Tykkäsin kyllä lenkkeillä kävellen koirien kanssa, ja muuten oon liikkunut aina paljon, ajanut pyörällä, ratsastanut, jne. Mutta juoksemista en ikinä oo osannut. Nimenomaan siis sellaista pitkänmatkan juoksemista. Pikajuoksu taas on ollut huippukivaa, ja pienenä etenkin oli kiva kisailla kavereiden kanssa nopeudesta.

En sitten tiedä mikä mulla viime syksynä vinksahti kun aloinkin pikkuhiljaa tavoitteellisesti lenkillä juosta useampia ja aina useampia pikkupyrähdyksiä. Ja ylämäkiä.. ja kohta en enää osannutkaan oikein mennä yhtään lenkkiä pelkästään kävellen. Pikkuhiljaa sitä innostui juoksemaan aina vaan pidempään yhtäkestoisesti.

Ja nyt... kyllä, käyn juoksulenkeillä. Ja ihan vaan siksi, että tykkään juosta. Ja siksi että mitä pidempään, tai vaihtoehtoisesti nopeammin sitä juoksee, niin sitä mahtavampi fiilis on taas lenkin jälkeen, ja ei malttais odottaa seuraavaa. Aika hassua.

Mun leikatun polven vuoksi tää ei kuitenkaan ole ollut mitenkään kovin helppoa. Mun on ollut tosi vaikea löytää sellaiset juoksukengät, joilla juokseminen ei rasittaisi tuota rikkinäistä niveltä liikaa. Aikaisemmilla kengillä mulla kipeytyi nivelsiteet nilkasta yleensä, tai sitten tuo sääri, kun polvi kai siirsi jotenkin sitä työtään niille.

Lopulta löysin Mizunot, joissa vaimennus ilmeisesti toimii vähän vähemmän rasittavasti, ja nyt oikeasti ei tunnu missään mitään. Aivan mahtavaa. Pystyn ehkä sittenkin juoksemaan ilman pelkoa kivusta!

Pikku breikki arjesta

Käytiin mummin ja tyttöjen kanssa Fuerteventurassa.