Joillain käy tuuri

On jotenkin kyllä niin semmoinen olo ettei mistään tule mitään.
Viikonloppukin meni ihan poskelleen eikä ainakaan suunnitelmien mukaan.



Lauantaiaamuna lähdin ajoissa bussille, ja bussikin oli keskustassa
reilusti ennen junan lähtöä. Kaikenlisäksi lipputoimistokin aukesi 20
minuuttia ennen junan lähtöä. Tähän asti oli siis kaikki mennyt hyvin.
Liian hyvin.



Pääsin ensimmäisenä lipputiskille, ja pyysin opiskelija korttia, niin
selvisi ettei heille käy koulun opiskelutodistus, vaan sen täytyy olla
joku vr:n oma paperi. Eli pieleen meni, jouduin maksamaan matkoista
tuplahinnan. Junakin oli yllättäen myöhässä, eikä kyseisessä IC:ssä
ollut edes tupakkapömpeliä. Luojan lykky matka kesti vain tunnin.
Hermot oli siis riekleina jo Pasilaan saavuttaessa.



Näyttelypäivä oli pitkä ja rankka. Paikalla oli paljon koiria, ja
paljon tuttuja ihmisiä. Itse olin kuitenkin edelleen ihan yhtä huonolla
tuulella, kiukkuinen, raivostunut, väsynyt ja sekaisin kuin niin
pitkään aiemminkin, joten pysyttelin poissa sen suuremmista
kohtaamisista, ja olin lähes koko päivän vain muutaman hyvän koirakamun
seurassa.



Hyvin oli pidättäytyminen onnistunut, sillä jälkeenpäin moni kyseli,
että "Ai olitko säkin siellä, en yhtään huomannut." Taikka sitten mä
oon muuttunut niin paljon, tai muuttunut pieneksi ja huomaamattomaksi.
Kiva päivä oli. Hauskoja juttuja kuulin ja näin. Ja muutenkin oli ihan
kivaa, mitä nyt väsymykseltäni ehdin tajuta. Mitään en koirille
shoppaillut, kun ajattelin että "huomenna sitten".



Kun pääsin vihdoin kotiin, sinnittelin pystyssä, kun odottelin erästä
sähköpostia. Ajattelin, että siirryn sohvalle katsomaan elokuvan "ota
kiinni jos saat" (puhuimme sattumalta pari viikkos sitten ko elokuvasta
isäni kanssa, ja hän kertoi aikaisemmasta versiosta joka ko. huijarista
on tehty, tahtoisin nähdä senkin). Viiden minuutin kuluttua sammuin
kuin saunalyhty. Heräilin sohvalta siinä elokuvan lopputekstien aikaan.
Hyvä oli sekin leffa, onneksi olin sen jo kertaalleeen nähnyt. Siirryin
sänkyyn nukkumaan.



Aamulla kun heräsin, en ihan heti katsonut juna-aikatauluja kun
ajattelin että aikaa on hyvin. En tajunnut että edellispäivän huono
tuuri seuraisi edelleen kintereilläni. Seuraava juna olisi lähtenyt 3
minuutin kuluttua, ja sitä seuraava olisi perillä tunnin shar pei kehän
jälkeen. Mahtava homma. En siis mennyt sunnuntaina enää messariin, ja
sinne meni hukkaan nekim 5 euroa. Tosin junalippu olisi maksanut
vähintään 13euroa.. Joten, ehkä ihan hyvä näin. Menin taas sohvalle, ja
kuinka ollakaan, nukahdin. Ei tullut katottua hömppäkomedioita eikä
muita. Pieleen meni tääkin päivä.



No, ehkä jonain kauniina päivänä mullakin käy tuuri...





Toivottavasti jaksan vähän piristyä tässä edes tämän blogini suhteen.
Tuntuu että rsyttää nyt jotenkin niin paljon ihmiset, ja niille kun
kertoo asioista, ja kuinka ne puukottavat selkään, ettei edes
blogilleen jaksa kertoa.



Tulevaisuuden näkymät on mukavat. Koirashakissa tehty siirtoja.. saa
nähdä tuleeko shakki vai matti. (Älkää ihmetelkö, kun kokeilin kauheen
olevinaan hienoa vertauskuvaa, vaikken tiedäh shakista muuta kuin
laudan värin..) Voi olle mun tuurilla et käy jotain ihan muuta, mutta
sen näyttää vain aika.



Kaverin koira on tänään ollut tosi kipeä. Sitä olen surkutellut, ja
koittanut lohduttaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Välillä tekisi
mieli lyödä itseään, kun ei osaa olla varovainen, vaan paukauttelee
"Mitäs jos"-juttuja aina ihan väärissä paikoissa. Voimi S, tiedän että
sairaan koiran kanssa on todella rankkaa. Nyt toivotaan että pikku
T-mies toipuu yhtä nopeasti kuin sairastuikin, ja että pian kaikki on
taas hyvin.



Jätelö alkaa loppua. se tarkoittaa sitä että pitää pikkuhiljaa mennä
nukkumaan. Ennen sitä on köytävä pesulla sillä sormet, huulet, ja puoli
naamaa on taas suklaajäätelössä. Ihanaa.