Tautista ja damagea

Aamulla kun heräsin, v*tutti suuresti. Tajusin olevani taas kipeä.
Päätä särki niin että pelkäsin saavani pian siivota kallonpalasia
lattioilta ja seiniltä. No, tietenkin siinä hetken puhuttuani
puhelimessa kaverini kanssa (joka ilmoitti ystävällisesti että eräs
ylläpitämäni foorumi tuhoutuu juuri sillä hetkellä), annoin sitten
ylen. Tässä kohtaa ajattelin, että onpa taas hauskaa. Päänsärky ei
helpottanut yhtään, otin särkylääkkeen, torkuin  hetken, jonka jälkeen
särky sentään loppui. Sitten hilluin jonkin aikaa hereillä. Jossain
kohtaa sitten tulin makuuhuoneeseen boottaamaan konetta, ja nukahdin
siinä samalla noin kolmeksi tunniksi. Kuumetta ei tunnu kuitenkaan
olevan. Rattoisasti siis mennyt tämä päivä.







Heräsin onneksi sen verran ajoissa, että ehdin kauppaan ostamaan
kaikkea mässättävää. Jostain syystä minulla on sellainen paha tapa,
että kipeänä on pakko saada herkutella. Luulen että se juontaa juurensa
siitä, että aina jos olin pienenä kipeä, niin äiti hoivasi ja
hemmotteli minua.







Viikonloppu oli rankka.



Lauantaina olin yön töissä, baari oli ihan tupaten täynnä, yäk yäk kamalaa.



Sunnuntaina olikin sitten parin tunnin unien jälkeen kiva herätä
Helsingin reissuun. 230km tuli taas mittariin tänäkin viikonloppuna.
Näyttely meni kivasti. Kaikki saivat kivat arvostelut. Eniten miellytti
arvosteluissa kohdat: "Hyvän tyyppinen ja kokoinen narttupentu", sekä
"Hyvä luonne". Nämä löytyivät kaikkien kolmen arvostelusta. Kaikki
esiintyivät oikein mukavasti ottaen huomioon, ettei kukaan ollut
treenannut aikaisemmin. Ensi viikonloppuna menemme uudestaan, tällä
kertaa kolmen kasvatin,ja sijoitusnarttuni kanssa. (Yksi noista
kasvateistakin on kyllä sijoitusnarttuni).







Ai niin sitä damagea:



Oltiin jo lähdössä näyttelystä, kun päätimme käydä luu- ja
leluostoksilla. Työnsin Doris-kasvattiani boksiin. (Doris ei lainkaan
tahtonut) Doo sitten peruutti ja hyppäsi samalla sen verran että löi
päällään minua huuleen, jolloin oma hampaani halkaisi huuleni. Verta
tuli ihan kiitettävästi, ja nyt ylähuuleni on musta ja turvonnut.
Kaunista. Koiranäyttelytkin voi olla vaarallinen laji.

Hiljaiseloa

Blogi on jäänyt hävettävän vähälle viime aikoina. En ole
yksinkertaisesti jaksanut edes ajatella koko blogia. Ei nyt niin suuria
liene tapahtunutkaan.


Viime viikonloppuna tosin oli oikein mukavaa, sijoitusnarttuni omistaja
tuli omien russeleidensa, sekä kasvattinsa kera viikonloppuvierailulle.
Olimme menossa sunnuntaina Ähtärin ryhmänäyttelyyn. Perjantaina
istuimme iltaa, nautiskelimme viiniä, ja keskustelimme koira-asioita.
Lauantai meni mätsärissä (johon Rekku ei päässyt suunnitelmista
poiketen mukaan, koska se alkoi oireilla aamulla vesihäntää, joka
onneksi meni päivässä ohi.). Sunnuntaina oli edessä rankka reissu
Ähtäriin. Harmittavaa sinänsä, että saimme aika tylsät (lue
vähäsaniset) arvostelut. Tuntui kurjalta ajaa 800km mokoman akia. Mutta
aina ei voi voittaa. Koirat esiintyivät kaikkii mukavasti, siinä ei
valittamista.

Aloin jälkeenpäin miettiä, että miksi ihmeessä
olin ilmoittanut koiran Ähtäriin, asti, koska normaalisti en käy
näyttelyissä yli 150km säteen, ellen sattumalta ole juuri siellä
suunnalla... Mutta syyhän olikin niin yksinkertainen, että tämä oli
ainoa näyttely johon sijoitusnarttuani uskalsi enää ilmoittaa ennen
juoksun alkamista.


Huomenna on sitten pentunäyttely.
Uusia kasvatteja kaksi ekaa kertaa kehässä sekä lisäksi ulkopuolinen
sijoitusnarttuni. Mukavaa saada arvostelut niistäkin.Mitään kovin
suuria odotuksia ei ole, sillä russelinpentuja on ilmoitettu vain
vaivaiset 34 kappaletta. Eli, pelkkää kokemusta ja arvostelua mennään
hakemaan, ei todellakaan muuta, edes KP:ta.


Koirapainotteista siis. Toki jonkinlaista ihmissuhteiluakin on
mahtunut. Sitä samaa vanhaa kuviota. Voisin kyllä jo kaivata uusia
tuulia. horoskooppini käski viritellä verkkoja, viikonloppuna kuulemma
tarttuu saalis. No, täytynee ottaa tänään verkot mukaan töihin ;)
hehheh. Noo.. kyllä kohta varmaan alkaa tapahtua taas ihan itsestään.
Usein ei sen eteen tarvitse mitään tehdä.

Olen kyllä
yrittänyt opetella vihdoin tekstiviesteilyä. Hankalaa. Mutta ehkä
hiljalleen opin senkin näpyttelyn taidon. Tai sitten en. Samapa tuo.


Nyt taidan mennä lepäilemään vielä hetkeksi ennen töitä. Vaikka
tykkäänkin yötöistä, inhottaa pelkkä ajatuskin huomisaamun heräämisestä.