Valvojaiset..

Synnytys on jo näin *näyttää sormilla* lähellä.. ei tässä malta
nukkumaan mennä. Eilen Nasu söi vielä ahneesti yölläkin ennen nukkumaan
menoa. Aamulla ei sitten ruoka enää malttanut. Puolen päivän jälkeen se
siirtyi pentulaatikkoon makoilemaan, eikä ole sieltä juurikaan sen
jälkeen poistunut. Iltapäivällä alkoi petailu. Ei muuten kylläkään
kertaakaan oo mun nähteni pedannut, mutta joka kerta kun menen
yläkertaan, on vällyjä myllätty joko pentulaatikosta tai sängystä.


Tai ei enää. Nyt on se hetki kun odotellaan H-hetkeä. Lämmöt oli jo
pitkään alhaalla. Äsken oli jo hetkellinen läähättelytukio tuossa.
Polttoja siis on jo. ei varmaan ene enää kauaa ennen kuin ensimmäinen
kakara on maailmassa. Ainakin toivon niin.

Nyt on pidettävä tupakkitauko, ja kohta tarkastamassa tilannetta :) Lisää tekstiä pian.

klo.07.06:
Olin juuri nukahtamassa kun alkoi tapahtua. Viimein klo. 05.05 suuren ponnistusten sarjan myötä syntyi ensimmäinen POIKA.
Täytyy myöntää, suusta pääsi ruma sana: "perkele valkonen". No, olihan
sillä onneksi toisen korvan juuressa mustaa, ja toisessa korvassa
muutama pilkku, jipii :)

Tätä poikaa sitten pestiin ja
hoivattiin, ja paljon, poika on ponteva, meni suoraa päätä tissille ja
imee kuin viimeistä päivää. Punnitsin sen yhdessä välissä. 228g, ei
mikään ihan pieni, mutta ei myöskään niin suuri kuin miltä näytti.

Seuraava POIKA syntyi klo. 06.55. ja.. yllätys yllätys VALKOINEN. Näinpä. Tätä toista sankaria en ole vielä ehtinyt punnita, sillä seuraava on jo matkalla maailmaan.

Maha on edelleen aika pallo. Nasu ei vielä taivu pesemään itseään.

Raportti jatkuu siis taas hiukan myöhemmin :)

klo.07.37:
Kolmaskin oli POIKA,
ja valkoinen, mutta tällä oli sentään silmät mustat :D aika veikeä, ei
muuttunut tytöksi vaikka kuinka kauniisti pyysin. Tämä kolmas syntyi
klo.07.28 ja painoa tällä herralla oli 235g. Toisenkin pojan ehdin jo
punnita, se painoi 250g, eli oli tähän mennessä suurin.

Saa
nähdä mitä nuo loput sitten ovat. Eli, raportti jatkuu jälleen
tuonnempana. Voisin haukata hiukan leipää tässä välissä, nythän on
aamupalan aika jo ;)

klo.09.23:
Neljäs POIKA
syntyi klo.09.15. Musta hännäntyvi, ja pyllyläntti. Saa nähdä saadaanko
naiskauneutta lainkaan tällä kertaa. Mä kun niin mielestäni tilasin
tyttöjäkin...

klo.16.27

Olen tässä jo kerennyt huimat 1,5 tuntia nukkumaankin. Tällä hetkellä
kaikki paperit yläkerrassa, joten en muista kellonaikaa, mutta
viideskin oli POIKA. Painoi noin 220g. Kumpikin korva musta.





Näin, siis poikaporukka, tosin, 10 meillä tällä hetkellä olevan pennun jakauma on 6+4, joten, aika tasanhan tuo meni :)

Suuren suuri maailma

Lilan pennut aloittivat eilen "koiran elämän". Söivät ensimmäistä
kertaa kupista velliä, ja sujui heti eka kerrasta lähtien mainiosti.
Tänään pääsivätkin ensimmäistä kertaa käymään pihalla. Täällä on
todella kaunis ilma.



Dana näki pennut ikkunasta ja tahtoisi kamalasti päästä hoivaamaan niitä. Mutta vielä ei ole Danan vuoro.



Nasu vaan odottaa ja odottaa. Ei vielä mitään sen kummempia merkkejä. Toivottavasti synnyttää tämän viikon aikana.

No comments

Eih, ei vieläkään kommentteja. Luulen että kukaan ei edes lue mun
marinoitani enää. Ihmekös tuo kun on menossa tämmöinen kamala
synkistely masistelu märistely kausi. Tuntuu kamalalta marista ja
valittaa koko ajan.



Olen kahtena iltana nyt rentoutunut rauhassa parin viinilasillisen
ääressä. harjoittelen jo ennakkoon, kun ystäväni tuolta jostain kaukaa
on taas pitkästä aikaa (juhannuksesta on ainakin miljuuna vuotta)
tulossa käymän luonani. Meillä on suunnitelmissa viikonloppu täys
juhlaa. Oikeasti emme ole suunnitelleet mitään sellaista, mutta kun
meidän voimamme yhdistyvät, meistä muodostuu semmoinen voimakaksikko,
että kaikki muuttuu juhlaksi.



Tämän lisäksi ensi viikonloppu on myös lopullinen (liian rankka sana,
pitäisi ehkä sanoa toistaiseksi viimeinen..) läksiäisjuhla ystävälleni.
Hän muuttaa piiiitkäksi aikaa pois täältä, Vaasaan. Vaasa on ihan liian
kaukana. Vaas akuitenkin on aina vaikuttanut ihan kivalta kaupungilta,
enkä ole koskaan Vaasassa vieraillut, joten jotain positiivista.



Toinen kaverini olikin jo luvannut että lähdemme yhdessä tämän ystäväni
luona käymään syksyn aikana. Tosin, saa nähdä kuinka ystävyytemme käy
pitkän yhteisen ajomatkan jälkeen.



Viinilasini vaikuttaa ei-ihan-niin-täydeltä (huomaa positiivinen
ajattelu), joten käyn tässä välissä täyttämässä lasini. Älä ihmettele,
jos pomppaan kohta aiheesta toiseen.



Olin viime lauantaina kaupungilla. Päätin että nyt on pakko lähteä ulos
ihmisten ilmoille. Otin auton alleni ja hurautin kaupunkiin. Kävin
divalla tervehtimässä tutut, mutta koska vaikutti suht hiljaiselta, ja
olin luvannut kaverilleni että tapaamme huoneella, niin lähdin sinne.
Olipa muuten avartava kokemus. On se jännä miten samassa kaupungissa
voi kahdessa eri baarissa olla niin eri ihmisiä. Huoneella oli
paaaaljon sellaisia ihmisiä joita en ole koskaan ennen tavannut. Tähän
tosin voi vaikuttaa sekin, että oli päivämäärä 070707, jolloin lähes
kaikki naimattomat olivat päättäneet astua avioon, joten paikalla oli
paaaaljon ulkopaikkakuntalaisia häävieraita. Jokatapauksessa, ilta oli
vähintäänkin mielenkiintoinen.



Tapasin myös ihmisen lähimenneisyydestä. Meidän välimme ovat jääneet
minulle epäselviksi, koska viimeksi kun tapasimme, saatoin hieman
loukata häntä., vahingossa tietenkin. Nyt hän oli selvästi
vilpittömästi iloinen tavatessaan minut. Kuitenkaan ihan kaikki ei
ollut ennallaan. en tiedä mitä ajatella. Minusta oli mielettömän kiva
nähdä hänet pitkästä aikaa, mutta en kuitenkaan tiedä kuinka suuri se
tunne oli, ja mistä se johtui. Luulen että olin vain iloinen pelkästä
jälleennäkemisestä.



Haluaisin päästä eteenpäin elämässä näiden ihmissuhteiden osalta. Se
tuntuu vain kovin hankalalta kun tiedät-kyllä-kuka (jos tiedät), aina
vaan kaihertaa mieltäni. Miksi kaiken pitää aina olla niin
monimutkaista? Miksei vain voi puhua suoraan? Itsehän olen aina ja
kaikessa muuten niin kovin suora, mutta oman tunne-elämäni suhteen olen
mykkä kuin, no, mikä sitten niin mykkä onkaan. En vaan uskalla sanoa,
enkä näyttää tunteitani. En halua loukata, enkä etenkään tulla
lokatuksi. Ja, kyllä hänkin varmasti tietää, tietää



On se jännä, haluaisin niin kovasti aina selvittää asiat, sekä tietää
totuuden, mutta en kuitenkaan osaa avata suutani. Kuitenkin, asiat on
toisinaan pantava vaakakuppiin ja laitettava asiat
tärkeysjärjestykseen. Joskus menetettävää voi olla lähes yhtä paljon
kuin saavutettavaa, ja tuolloin kannattaa jo miettiä, kumpi riski
kannattaa ottaa. Ja yleensähän ihmiset loppujen lopuksi kuitenkin
mukavuudenhaluisina pelaavat varman päälle.



No, se mikä on liian hyvää ollakseen totta, ei yleensä ole totta ;)



Tällä kertaa koira-asiat tähän loppuun:

Pennut leikkivät tänään ensimäisen kerran kunnolla. Hauskaa ettäjalat
eivät vielä ihan kunnolla kanna, mutta painimatsi pitää ottaa siskon
tai veljen kanssa :D Tänään kävi aivan ihana pariskunta kylässä.
Tapasin heidät jo viime viikonloppuna mätsärissä, mutta tänään he
kävivät meillä. Heille on ilo todella myydä pentu.



Nasun pennut eivät vielä tee tuloaan. Nasu itse näyttää siltä kun olisi
nielaissut jalkapallon kokonaisena, ja olotilakin ilmeisesti on sitä
luokkaa, sellainen ähinä kuuluu tuosta lattialta jalan vierestä.
Toistaiseksi ruoka maistuu todella hyvin ja Nasu on muutenkin pirteä.
Toistaiseksi ei siis pieniä possuja luvassa. Ajattelin pikkuhiljaa
kuitenkin alkaa tässä mittailla lämpöjä. Laskettu aikahan on
ensimmäisen astutuksen perusteella vasta ensi viikon keskiviikkona, ja
sitä seuraavista astutuksista mennään jo kahden viikon päähän, joten en
usko että pennut ihan vielä ulos tulevat. Saamme luultavasti nukkua
vielä rauhallisia öitä.



Lasi on vasta puolillaan, mutta aivot jo puoliksi tyhjät. Taidan mennä
rappusille hekeksi istuskelemaan, siinä on hyvä olla, poltella
tupakkia, siemailla viiniä ja miettiä syntyjä syviä. Siinä vietimme
Tiian kanssa myös suurimman osan juhannuksesta '07

Ilmoja pitelee

Täällä on ällöttävä ilma. Ei sada, eikä paista, on vaan harmaata ja
koleaa. Yäk. Olimme koko aamupäivän koiruuksien kanssa pihalla, kun
yksi sijoitusnarttuni kävi kylässä. Meidän oli tarkoitus tämän Smulanin
kanssa lähteä lauantaina näyttelyyn Orivedelle, mutta Smulan oli
toissapäivänä toisen koiran kanssa metsässä juostessaan törmännyt
johonkin, ja yksi hammas meni poikki. Näyttely jää siis tällä kertaa
väliin, mutta ehkä menemme joku toinen kerta. Nyt siis saan keskittyä
täysin parsoniin, jonka olen luvannut viedä kehään, ja ajattelin jäädä
myös seuraamaan russelikehää, joka onkin paljon mukavampaa ilman
esitettävää.


Eilen kävin tapaamassa myös Toope-mäyräkoiraani. Poika on kasvanut aika
komeaksi.. ja isoksi. Pitkä kuin mikä, mutta vahva ja tasapainoisen
oloinen. Saa nähdä mitä muut (tai tuomarit) tykkäävät. Luonne Toopella
on ihan mahtava, enkä malta odottaa putkille sen kanssa pääsemistä.


Sijoitusnarttuni Nasu tuli maanantaina meille, ja se on aika valtava
jalkapallo. Synnytykseen on aikaa vielä ainakin viikon verran. joten
saa nähdä repeääkö/räjähtääkö se mahdollisesti vielä. Raukalle on
tullut 3kg ylimääräistä painoa jo, joka on reilusti ylipuolet sen
normaalipainosta. Aika rankkaa, etenkin kun tiineys on kuluttanut
lihaksia, eikä rasvaakaan ole juuri yhtään ylimääräistä. Onneksi juuri
nyt ei ole kamalat helteet.

Viime viikonloppuna olin
kasvattini Dooriksen kanssa näyttelyssä. Dooris sai H:n ja oikein kivan
arvostelun. Erityisen tyytyväinen olin maininnasta: "tasapainoiset kulmaukset ja liikkeet". Doo myös esiintyi kauniisti, ja arvostelun lopussa olikin maininta, "Esitetään edukseen"

Lilan
pennuilla on jo silmät auki ja ne touhottavat jo sopivasti, vielä
nukkuvat aika paljon kyllä. Alkavat olla joa aika ihanassa iässä. Kohta
alkaa sitten riiviöaika :D Toivottavasti saan pian jonkun kamerallisen
kylään, ja uusia kuvia vaaviloista.

Täyttä höyryä

Huh.. Tämä kuukausi on ollut aika hurja.. niin paljon on ollut kaikkea etten edes osaa ajatella ihan selkeästi.



Viime viikolla syntyi pentuja. Sijoitusnarttuni Lila synnytti
maanantaina viisi suloista pienen pientä pentua. Neljä tyttöä ja yhden
pojan. Juuri ennen synnytystä olin vielä ihan varma että pentuja on
noin kolme, sillä Lilan vatsa vaikutti todella pieneltä. Lopulta
ilmeni, että pennut olivat sitten vain tosi pikkuisia.



Nyt pennut ovat jo viikon ikäisiä ja aika isoja, ainakin verrattuna
siihen minkä kokoisia ne olivat syntyessään. Niin se aika vaan kuluu,
kohta ne jo avaavat silmät, alkavat kävellä, ja tulevat kunnon
riiwiöikään, ja sitten syntyykin jo seuraavat naperot, ettei vaan aika
kävisi pitkäksi ;)



Myös ulkomaantuontiuroksemme ensimmäiset pennut Suomessa ovat viimein syntyneet. Hauska nähdä mitä niistäkin kasvaa.



Danan kanssa eksyttiin agilityn möllikisoihin kun Fani oli hoidossa, ja
piti lähteä kaverin seuraksi kisoihin sitten. No, Dana otti ja yllätti
minut täysin tehden mölliradalla nollan, ja voittaen möllit. Seuraavana
päivänä startattiin toista kertaa, ja sielläkin tuli mölliradalta
vitonen, ja kisaavien radalta 10!
Tuossa jälkimmäisessä virheet olivat riman pudotus, ja toinen kun oli
u-putki A:n alla, emmekä olleet koskaan Danan kanssa kohdanneet
sellaista, niin varmistin yhden kerran liikaa, ja dana kiepsahti sitten
putken suulla.



Ei voisi paljon enempää tyytyväinen ja yllättynyt olla, kun mitä minä noiden kahden päivän jälkeen olin.



En ollut koskaan ajatellut alkaa Danan kanssa kisaamaan, mutta nyt
saatan joutua miettimään uudestaan tätä asiaa.. Tulevaisuus näyttää.



Faninkin kanssa pitäisi alkaa suunnitella jälleen kisoja, tällä
hetkellä ei vaan tunnu aika riittävän, katsellaan loppukesästä, jos
silloin olisi aikaa ja innostusta enemmän. Toisaalta, kohta täytyy
alkaa sijoituskoirien kanssa myös kiertää muutamia näyttelyitäkin,
mutta jospa syssymmällä sitten olis aikaa.



Aika tuntuu taas olevan niin kortilla, se on kyllä jännä. Tuntuu ettei
mihinkään muka ole aikaa, ja kaikki päivät valuu kuin hiekka sormien
välistä ilman että oikein mitään ehtii tehdä.



Tulevaisuus periaatteessa näyttää aurinkoiselta. Olen vihdoin löytänyt
sen mitä haluan tulevaisuudessa tehdä, ja myös mahdollisuuden siihen.
Tästä lisää myöhemmin syksyn mittaan. Kiitos vaan kaikille
kannustuksesta!



Nyt lähitulevaisuudessa koitan keksiä jotain töitä itselleni.
Joutilaana olo alkaa tympiä, samoin ainainen köyhyys, yäk. Vaikka
toisaalta, olisihan täällä uudella talolla tietysti sitä tekemistä
vaikka millä mitalla, mutta se sitten taas vaatisi myös sitä rahaa..



Miesrintama.. no, rintamasta ei ihan voida puhua. Semmoista kun ei ole.
Mitään ei ole tapahtunut. Olen alkanut hiukan tässä jo asennoitua
siihen, että mitäpä jos sitä joutuu pakon edessä taipumaan
vanhapiikuuteen, ja joskus hamassa tulevaisuudessa "koiramummouteen",
tiedättehän kun on semmoisia "kissamummoja", jotka asuu yksin jossain
mökissä 5-10 kissan kanssa. No, kuvitelkaa mulle vaan kissojen tilalle
koiria... Erakko mikä erakko.



Tavallaan nyt on iskenyt lievä haikeus. Olisi toisaalta kiva kun olisi
joku jonka kainaloon käpertyä iltaisin katselemaan televisiota, jne.
No, kyllähän te tiedätte, kaikki sitä kaipaa toisinaan. Minä vain olen
alkanut kaipaamaan sitä nyt hiukan useammin kuin ennen. Mutta kyllä se
ohi menee taas. Toivottavasti.



Jotenkin se sitoutuminen edelleen tuntuu aika vaikealta ajatukselta,
mutta kuitenkin nyt jo ihan mahdolliselta. Pohjimmiltaanhan mä
kuitenkin olen periaatteessa "vakiintujatyyppiä". Haluaisin ihan
oikeasti perustaa perheen jonain päivänä, mielellään
lähitulevaisuudessa. Kuitenkin tarvisin sellaisen suhteen joka antaa
tilaa tarpeeksi. Ylenpalttinen kiehnääminen ei sovi mulle.



Ehkä jonain päivänä sitten kuitenkin löytyy joku, joka oikeasti on
suhteellisen samanlainen kuin mä. Itsenäinen, mutta kuitenkin haluaa
perheen. Ja tietenkin rakastaa koiria. No, ei kai se nyt niin paljon
ole vaadittu? Tuntuu vaan vaativalta tehtävältä, vai kuljenkohan mä
silmät kiinni? Enpähän ole vielä törmännyt mihinkään, tai ainakaan jos
olen, en ole pahemmin itseäni satuttanut, luulen.