It's Christmas

No niin, joulu on täällä. Vielä pitäisi yksi vime hetken lahja keksiä.
Musta on vaan tullut jotensakin "idiootti" enkä keksi mitään hauskaa
lahjaa enää. Eilen oli niin sippi, etten saanut enää hilauduttua
kauppaaan, illalla join lasillisen viiniä ja simahdin sitten samantien
sohvalle. Kumma kyllä, heräsin jo kuudelta pirteänä. Normaalisti mulle
ei todellakaan kuuden tunnin yöunet ole riittäneet. Nyt riitti. Kai se
on tämä joulu.


Sitten täytyisi vielä jaksaa suunnitella mitä kaikkia vaatteita ottaa
mukaan. En ole Kouvolassa kuin yhden yön, mutta olemme menossa illalla
kaupungille lapsuudenkaverini I:n kanssa. Vaikka toiset ajattelevatkin
ettei jouluna oikein sovi hillua tuolla baareissa, niin toisaalta joulu
on ystävien aikaa. Kaiketi. Ja lähes kaikki ovat vanhempiensa luona,
eli lapsuuden maisemissa joulua viettämässä, joten jouluna
kotikaupungissa voi nähdä paljon vanhoja hyviä kavereita. Sitä mä
odotan. itse kun käyn Kouvolassa tosi harvoin, ehkä pari kertaa
vuodessa. Ja etenkin, ihanaa nähdä tämä hyvä ystäväni I pitkästä aikaa.


Toisen hyvän ystäväni M:n kanssa olemme sopineet, että
päivällä käymme isojen piskien kanssa lenkillä (ajattelin että metsään
päästetään ne juoksemaan..) Pikkuisten kanssa käyn sitte siihen perään.
Sen jälkeen lähden äidin luo, ja koirat lenkistä reporankoina jäävät
nukkumaan isäni luo. Suunnitelma on hyvä, mutta saa nähdä onnistuuko.


Illalla tosiaan lähdemme hiukan "ulkoilemaan". Joulupäivänä tulenkin
sitten jo takaisin kotiin, sillä lupauduin yöksi tosiaan menemään
töihin. Tapanina aion lähteä road tripille koirieni kasvattajan luo
Teuvalle, mikäli ei tule kamalaa lumimyrskyä. Voi olla että palailen
siis vasta joulun jälkeen asiaan.

Edelleen, rauhallista joulun aikaa! Olkaahan kaverit kiltisti ;)

Jouluaatonaatto, kiire edelleen, huomenna sitten joulurauha ;)

Ihan alkuun jouluntoivotus:



Tänään on ollut taas vähän hassu päivä. Herättiin aika myöhään, ja
sitten tuli kiire (joulu)ostoksille. En saanut ainoatakaan uutta
joululahjaa ostettua, uokaa, ja lahjapaperia kumminkin. Tänään tuli
kutsu myös töihin illaksi, mutta oli pakko jättää porukka pulaan ja
kieltäytyä myös rahasta (rankkaa), koska huomenna ajan
aamusta/aamupäivästä Kouvolaan, enkä halua ajella silmät ristissä, enkä
muutenkaan halua viettää joulua kuolemanväsyneenä. Olen kaikenlisäksi
jo lupautunut joulupäiväksi sekä uudeksi vuodeksi töihin.


Tällä kertaa ei oikeastaan juolahdakaan mieleen enempää höpistävää.
Täytyy alkaa valmistella noita joululahjoja, paitsi että juuri tajusin
unohtaneeni jälleen ostaa teippiä! Eli vielä yksi kauppareissu edessä :(


----

Lauralle kiitokset kommentoinnista. Kiva tietää että joku lukee. Ja mä
kun oon kiukkuinen, niin se on yleensä sykäyksittäistä, ei jatkuvaa.

Hässäkkää

Joulu tulee tohinalla, tänään sain aikaiseksi vihoin shoppailtua, sekä
eloitettua tekemään ensimmäisiä lahjoja. Enää ei ole paljon ostettavaa,
tuo käsityö nyt on vielä kesken.



Kaiken muun hässäkän lisäksi sitten tänään klo. 20 sain kuulla että
huomenna tulee viimein kirvesmies korjaamaan mun kylppärin katon. Eli
oli pakko siivota. Sinänsä ei niin väliä kun oli muutenkin tarkoitus
siivota ennen joulua, jotta joulun jälkeen olisi kiva palata siistiin
kotiin. Mutta ärsyttää siivota näin kiireellä. Noh, pääasia että tuo
katto tulee kuntoone nnen kuin tarvisi alkaa asuntoa myymään. Epätoivo
oli alkanut jo mieleeni tuossa asiassa hiipiä. Moni varmaan muistaakin
sen kun viime kesänä vesivahingon takia mun kylppärin kattoa revittiin
auki. Isännöitsijä sanoi tuolloin että kirvesmiehet tulevat kolmen
viikon sisään ja ilmoittavat etukäteen koska mulla on koiria. Juu, no
siitä on nyt aikaa 6kk, ja tosiaan eräs naapurin rouva vaivautui
kahdeksalta illalla edellispäivänä käydä asiasta minulle ilmoittamassa.
Jippijaijee.



Nyt voisin painua nukkumaan pian, jotta jaksan herätä päivystämään sen
työmiehen tuloa. Pienoinen nälän tunne kylläkin ilaaantui juuri
(yllättäen)...

Normalisoituuko päivärytmini vihdoin?

Tässä nimittäin olen, suhteellisen pirteänä, suhteellisen hyvin nukutun
yön jälkeen, ja jo suihkussa käyneenä. Ja täytyy sanoa että on melko
ihana olo! Juon aamukahvia ja vielä on hyvin aikaa ennen kouluun
lähtöä. Toivottavasti huominen aamu on samanlainen. Ensi viikon
keskiviikkon asti tätä voisi ainakin jatkua, keskiviikon jälkeen mulla
alkaa nimittäin joululoma.



Kaverini M tuosta naapurista kävi eilen kylässä. Tein hänelle kotisivut
joten hän kävi opettelemassa niiden päivtystä. Nyt luulen että hän on
jo päivittäjämestari, sillä olihan hän itse Gurun opissa, hehheh. M
treenasi myös Reginan kanssa näyttelyjuttuja, koska M tulee tammikuussa
hoitamaan mun koiria kun itse lähden rilluttelemaan Tallinnaan pitkäksi
viikonlopuksi. Ja tuolle viikonlopulle sattuu kaikenlisäksi Lahden
ryhmänäyttely, johon Reginan ilmoitin, joten M:kin joutuu nyt
vääränrotuisen kanssa kehään. Ihan hyvin meni treenit, kunhan kumpikin
pääsi vähän jyvälle toisistaan. Regina oli alkuun ihan hädissään, "kun
toi mamma seisoo tuolla", mutta lopulta herkkkunamit vei voiton ja M
olikin ihan kiva. mutta oli se silti hassua, että mun  kanssa se
kuitenkin esiintyi paremmin. M:n kanssa seisoi kivasti, mutta mun
kanssa haki aina tarkemmin sen "oikean" asennon.Taitaa olla vähän
mamman koira..  Mutta eiköhän se näyttely oikein hyvin mene. Ei
ainakaaan esittäjässä ole vikaa. Enhän mä olisi M:a muuten
pyytänytkään, ellen luottaisi.



Nyt kun on vähän tilanne rauhoittunut kaikin  puolin taas, niin
olen yrittänyt ottaa yhteyttä uusimpien kasvattien omistajiin jälleen.
Kaikki ketkä ovat vastanneet, vaikuttavat tyytyväisiltä pentuihinsa.
HUOM! Jos nyt luet tätä ja omjistat pennun jommasta kummasta
viimeisimmästä pentueesta, enkä ole juuri ottanut yhteyttä, älä
hätääänny, otan pikaisesti yhteyttä myös sinuun  ;) On kiva kuulla
kasvateista säännöllisin väliajoin, ja etenkin nähdä niistä kuvia.
Kaikista parasta on jos niitä pääsee näkemään luonnossa, kun näkee
mimmoiseksi ne on luonteeltaankin kehittyneet, ja miten ovat
perheeseensä asettuneet. Kaikkia kasvatteja on toistaiseksi pidetty
erityisen hyvin.



Tammikuu tulee olemaan yhtä lentämistä paikasta toiseen, olis reissua
Ruotsiin, Viroon, Turkuun, Teuvalle.. en halua edes ajatella. Nyt
kuitenkin eletään hetki vielä joulukuuta. Joulu lähestyy, ja mun 
piti ostaa kaikki lahjat tänä vuonna ajoissa. Ei ole tullut ostettua,
joten aaton aattona varmaan taas tungen itseni pahimpaan ruuhkaan ja
hankin joululahjat. Mukavaa. Tai, vieläköhän niitä ehtisi tilata netin
kautta.. En oikein pidä kaupoissa käymisestä joulun alla. Kauheat
tungokset joka puolella, hikivaluu, sekä kuumuudesta että tuskasta
johtuva, ja joululaulut raikaa jokapuolella, parrhaimmillaan samassa
paikassa kolme eri joulurallatusta yhtä aikaan. Yyyyyhh. En
selvästikään ole oikein jouluihminen. Kaikkein parasta joulussa on, ei
edes ne lahjat, vaan se syöminen! Meillä on perinteisesti tapana, että
yövyn jouluna isäni luona Kouvolassa, mutta aattona käyn joulusaunassa,
sekä jouluillallisella äitini luona. Äiti hankkii pöydän täyteen suuria
herkkujani, joulukinkkua, mätejä, kaloja, maksalaatikkoa. Kaikki syö
aina itsensä ihan ähkyyn ennen lahjojen jakoa. Sitten seuraavana
päivänä kotiinlähtiessäni käyn tietysti vielä syömässä rääppeitä, ja
ssa kaikista herkuista ylijäämät mukaan kotiin. Uuteen vuoteen asti
melkein riittää herkuteltavaa ;)



No niin, nyt mulle tuli sitten nälkä. Pakko mennä hakemaan aamupalaa kaffen kanssa vielä ennen kouluun lähtöä.

Herätyyyss!!

Heräsin tuossa tunti sitten. Hyvät yöunet olikin taas. Nukuin
sellaisessa puolihorroksessa kolmisen tuntia. Nyt ei vaan enää uni
tule. Ei sitten millään.


Taidan kohta mennä laittamaan pyykit kuivumaan ja katsoa seuraavan
koneellisen jo valmiiksi. Muutenkin täytyisi alkaa noita puhtaita
vaatteita hiljalleen lajittelemaan, ja pakkaamaan turhat jo
muuttolaatikoihin. Kuulostaa ehkä vähän hullulta kun muuttoon on vielä
niin pitkä aika, mutta mulla on ihan oikeesti niin paljon ylimääräistä
tavaraa täällä. Paljon helpompi pitää kämppä siistinäkin, kun tavaraa
olisi hiukan vähemmän nurkissa pyörimässä. Varsinkin, kun en ole mikään
siivousintoilija.

Mulla sattuu olemaan muutama
pahvilaatikkokin muuttopuuhiin varattuna jo. Ne on tainneet jäädä
pentupakkauksista, jotka Royalilta tilasin. Siitä asti o siis
suunnitelmissa ollut tavaroiden pakkaaminen ;)

Huomenna on
kivan lyhyt koulupäivä. Jos kaverini on menossa tallille, pääsen
varmasti mukaan. Toivottavasti. Oma auto edelleen odottaa remppausta :(
Saisinpa sen pian kuntoon, niin olisi taas pikkuisen huolettomampaa
elämä.

Se on muuten kamalaa huomata kuinka riippuvainen
sitä onkaan omasta autosta. Viikonloppuna julkisilla matkustaminen oli
aikamoista takkuamista kyllä verrattuna omalla autolla ajelemiseen.
Olkoon sitten henkilöautolla ajo kuinka kallista tahansa, niin kyllä se
vaan on mun juttu. Tuntuu etten lainkaan pärjää ilman autoa. Täällä
sentään pystyy kaupassa käymään ilman autoa, joskus olen ollut aivan
korvessa hetken autottomana. Asuin n. 20km lähimmältä kaupalta ison
maantien varrella, jolla bussitkaan ei juuri pysähtyneet. Onneksi
kaveri otti mut silloin luoksensa asumaan siksi autottomaksi ajaksi.


Bussit on ihan mukavia, mutta bussilippujenkin hinnat sen kuin nousee
ja nousee. Vielä joku aika sitten täällä oli matka keskustaan alle 3€
(2.70?) sitten viikko pari sitten se oli 3€ ja nyt jo 3.10€. Hullua! Ja
etenkin kun esim. koulupäivä pitenee sitten bussimatkojen takia jo noin
1,5tuntia niin koiralliselle ihmiselle ei kovinkaan kätevä vaihtoehto.
Pyörällä voisinkin periaatteessa kulkea, mutta kun en omista nykyisin
pyörää. Monesti on kyllä ollut aikeissa polkupyörän osto, mutta sitten
on taas pihiys iskenyt.

Ja kun tuntuu, että hankintoja
pitäisi tehdä vaikka kuinka paljon. Esim. voisin varmasti hiljalleen
alkaa siirtyä kivikaudelta nykyaikaan ja ostaa sekä dvd-soittimen tä
digiboksin. (Olen ymmärtänyt että piakkoin ei telkusta näy enää
oikeasti mitään josei ole digiboksia..) No, minut tuntien olen ensi
vuonna jonkun kuukauden myös televisioton, kun en koskaan saa mitään
aikaiseksi ajallaan.

Mistä tulikin  mieleeni, että
senkin takia olisi auto mahdollisimman pian saatava kuntoon, sillä mun
täytyy mennä ajamaan kakkosvaihe. Silläkin on kiire, en suotta ole
sitäkään taas viime tippaan jättänyt vaikka on ollut monta vuotta aikaa
se suorittaa.

Raha nyt sitten yleensä on se mikä tlee
vastaan. Vihdoin olen Kelalle toimittanut kaikki paperit koskien
opintutukihakemusta. Huomenna pitäisi heillä olla viimeinen paperi
perillä. Nyt vaan jäädään siis odottelemaan päätöstä. Kuinkakohan kauan
päätöksen teossa muuten mahtaa kestää. Ja kuinkakohan pian he maksavat
nämä jo erääntyneet rahat.. No, se selvinnee, mahdollisesti pian.


Aloin tossa yksi päivä miettiä, että mahtaako mun blogia enää kukaan
lukeakaan, kaikkien näiden muuttosähläysten ja muidenkaan takia?
Ilmoitelkaa itsestänne ketkä vielä luette. Vaikka kylläpä minä
kirjoitan vaikkei kukaan lukisikaan. Tämä on ihan mukavan
terapeuttista, ja pinttynyt tapa jo :) Ja huom, kaikki jotka ehkä vielä
luette, täällä saa myös tekstejä komentoida, jos siltä tuntuu ja
niikseen tulee ;)

Mutta nyt aamupuuhasteluihin! Ja sitten kouluun.

Joillain käy tuuri

On jotenkin kyllä niin semmoinen olo ettei mistään tule mitään.
Viikonloppukin meni ihan poskelleen eikä ainakaan suunnitelmien mukaan.



Lauantaiaamuna lähdin ajoissa bussille, ja bussikin oli keskustassa
reilusti ennen junan lähtöä. Kaikenlisäksi lipputoimistokin aukesi 20
minuuttia ennen junan lähtöä. Tähän asti oli siis kaikki mennyt hyvin.
Liian hyvin.



Pääsin ensimmäisenä lipputiskille, ja pyysin opiskelija korttia, niin
selvisi ettei heille käy koulun opiskelutodistus, vaan sen täytyy olla
joku vr:n oma paperi. Eli pieleen meni, jouduin maksamaan matkoista
tuplahinnan. Junakin oli yllättäen myöhässä, eikä kyseisessä IC:ssä
ollut edes tupakkapömpeliä. Luojan lykky matka kesti vain tunnin.
Hermot oli siis riekleina jo Pasilaan saavuttaessa.



Näyttelypäivä oli pitkä ja rankka. Paikalla oli paljon koiria, ja
paljon tuttuja ihmisiä. Itse olin kuitenkin edelleen ihan yhtä huonolla
tuulella, kiukkuinen, raivostunut, väsynyt ja sekaisin kuin niin
pitkään aiemminkin, joten pysyttelin poissa sen suuremmista
kohtaamisista, ja olin lähes koko päivän vain muutaman hyvän koirakamun
seurassa.



Hyvin oli pidättäytyminen onnistunut, sillä jälkeenpäin moni kyseli,
että "Ai olitko säkin siellä, en yhtään huomannut." Taikka sitten mä
oon muuttunut niin paljon, tai muuttunut pieneksi ja huomaamattomaksi.
Kiva päivä oli. Hauskoja juttuja kuulin ja näin. Ja muutenkin oli ihan
kivaa, mitä nyt väsymykseltäni ehdin tajuta. Mitään en koirille
shoppaillut, kun ajattelin että "huomenna sitten".



Kun pääsin vihdoin kotiin, sinnittelin pystyssä, kun odottelin erästä
sähköpostia. Ajattelin, että siirryn sohvalle katsomaan elokuvan "ota
kiinni jos saat" (puhuimme sattumalta pari viikkos sitten ko elokuvasta
isäni kanssa, ja hän kertoi aikaisemmasta versiosta joka ko. huijarista
on tehty, tahtoisin nähdä senkin). Viiden minuutin kuluttua sammuin
kuin saunalyhty. Heräilin sohvalta siinä elokuvan lopputekstien aikaan.
Hyvä oli sekin leffa, onneksi olin sen jo kertaalleeen nähnyt. Siirryin
sänkyyn nukkumaan.



Aamulla kun heräsin, en ihan heti katsonut juna-aikatauluja kun
ajattelin että aikaa on hyvin. En tajunnut että edellispäivän huono
tuuri seuraisi edelleen kintereilläni. Seuraava juna olisi lähtenyt 3
minuutin kuluttua, ja sitä seuraava olisi perillä tunnin shar pei kehän
jälkeen. Mahtava homma. En siis mennyt sunnuntaina enää messariin, ja
sinne meni hukkaan nekim 5 euroa. Tosin junalippu olisi maksanut
vähintään 13euroa.. Joten, ehkä ihan hyvä näin. Menin taas sohvalle, ja
kuinka ollakaan, nukahdin. Ei tullut katottua hömppäkomedioita eikä
muita. Pieleen meni tääkin päivä.



No, ehkä jonain kauniina päivänä mullakin käy tuuri...





Toivottavasti jaksan vähän piristyä tässä edes tämän blogini suhteen.
Tuntuu että rsyttää nyt jotenkin niin paljon ihmiset, ja niille kun
kertoo asioista, ja kuinka ne puukottavat selkään, ettei edes
blogilleen jaksa kertoa.



Tulevaisuuden näkymät on mukavat. Koirashakissa tehty siirtoja.. saa
nähdä tuleeko shakki vai matti. (Älkää ihmetelkö, kun kokeilin kauheen
olevinaan hienoa vertauskuvaa, vaikken tiedäh shakista muuta kuin
laudan värin..) Voi olle mun tuurilla et käy jotain ihan muuta, mutta
sen näyttää vain aika.



Kaverin koira on tänään ollut tosi kipeä. Sitä olen surkutellut, ja
koittanut lohduttaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Välillä tekisi
mieli lyödä itseään, kun ei osaa olla varovainen, vaan paukauttelee
"Mitäs jos"-juttuja aina ihan väärissä paikoissa. Voimi S, tiedän että
sairaan koiran kanssa on todella rankkaa. Nyt toivotaan että pikku
T-mies toipuu yhtä nopeasti kuin sairastuikin, ja että pian kaikki on
taas hyvin.



Jätelö alkaa loppua. se tarkoittaa sitä että pitää pikkuhiljaa mennä
nukkumaan. Ennen sitä on köytävä pesulla sillä sormet, huulet, ja puoli
naamaa on taas suklaajäätelössä. Ihanaa.

Kyllästyttää

Kyllästyttää taas niin suurin osa ihmisistä. Jälleen kerran olen
saanut  pettyä. Typerintä on, että samaan ihmiseen petyn uudestaan
ja uudestaan. Olen vannonut etten enää luota häneen, mutta silti hyvää
hyvyyttäni yritän. Nyt kuitenkin tuntuu, että hoidan kyseisen ihmisen
kanssa vain pakollisen kanssakäymisen, ja muun annan olla. Jos ei
kerran olla samalla puolellea, niin pelataan sitten eri joukkueissa.



Kohta on lähtö Voittaja-näyttelyyn. Siksi kukun tässä hereillä, kun
kuudelta viimeistään tarvii alkaa valmistautua joka tapauksessa.
Bussille täytyy hipsutella jo 7 aikaan. Juna lähtee  puoli
kahdeksan maissa. Kiva nähdä pitkästä aikaa kavereita, ja paljon
kauniita koiria kerralla. Täytyykin muistaa laittaa kameran paristot
latautumaan.



Illalla olisi ollut ravintola varattu russelisteille, mutta mä en nyt
valitettavasti pääse osallistumaan. Auto on rikki ja kaikki päin mäntyä
muutenkin, joten tulen suosiolla junalla kotiin. Ja ajelen sitten
huomenna taas junalla takaisin Pasilaan. Harmi toisaalta etten pääse
osallistumaan illan viettoon. Toisaalta ihan hyvä, kun olen nyt tosiaan
niin kyllästynyt ihmisiin ja kiukkuinenkin. Ehkä en olisi ollut parasta
mahdollista seuraa, enkä varmasti antaisi parasta mahdollista ensi
vaikutelmaa itsestäni.



Nyt taidan alkaa kokkailemaan "aamupalaa", ja kohta menen suihkuun. Sitten juon aamukaffet ja lähden pirteänä kohti Pasilaa.

Kausittain riippuvaista roikkumista

Ja sairastelu jatkuu edelleen. Tämä on jo hiljalleen ihan naurettavaa.
Tulee oltua vaan kotona, ja syötyä. Kotona ollessa tekee koko ajan
mieli jotain syötävää.


Mulla on menossa vaihteeksi valmisruokakausi. Johtuen luultavasti
juurikin tästä sairastelusta. Ei vaan jaksa kokata (sama pätee
siivoamiseen ja kaikkeen muuhunkin vastaavaan). Kaikkia valmisruokia
tulee syötyä peräkkäin, mutta tällä hetkellä ehdottomaksi ykköseksi on
jälleen noussut pyttipannu. Pyttipannua ja paistettuja kananmunia, ai
että. Vaihtelun vuoksi välillä täytyy syödä valmispastoja tai keittoja.
Ja tietysti on ihan pakko herkutella. Jäätelöä menee pitkästä aikaa
tosi paljon. Karkkia edelleen aika harvakseltaan, mikä on ihan hassua
kun tietää mimmoinen karkkihiiri minäkin olen ennen ollut.


Se on jännä asia oikeastaan. Se taitaa mennä niin, että kun tottuu
jostain pois, esim. just tosta makean syömisestä, niin siihen on sitten
vaikea päästä enää takaisin. Erikoista siinä on se että mä oon luullut
oleeni makeisista joskus täysin riippuvainen, mutta ilmeisesti en
ollutkaan, koska riippuvaisuuden luulisi uusiutuvan heti kun ote hiukan
pääsee lipsahtamaan. Tai ehkä mä sitten en olekaan "helposti
riippuvainen" - pitäisikö siis samalla lailla koittaa irroittautua
tupakan poltosta? Ööö.. ei.. kai? Niinno, siinä taisi tullakin jo
vastaus.

Meillä kotona tapahtuu jänniä asioita. Viimeiset
pennut lähtevät maailmalle viikonlopun aikana. Ja oma pentukaan ei ole
enää ihan niin pentu. Reginalla, 6,5kk alkoi tänään elämänsä
ensimmäinen juoksu. Pikkuinen on aika ihmeissään, ja melko harmissaan,
sekä kiukuissaan. Ärhentelee vähän kaikelle joka sen tielle sattuu, oli
se sitten joku pentu, aikuinen koira, mun jalka, tuolin jalka, pöydän
jalka, sänky, tms... Noh, kai sitä täytyy vain koittaa ymmärtää, "sillä
on menkat.."

Huomenna otan itseäni hiukan niskasta kiinni.
Aamupäivällä menemme yhden pennun kanssa eläinlääkäriin. Sass saa
mikrosirun, passin ja rokotuksen. Sass kun muuttaa Viroon. Takaisin
tullessa haen postista Hobby Hallin pakettini, joka sisältää kaksin
kappalein uusia olohuoneen mattoja!! Sitten kun sunnuntaina
(toivottavasti) on viimeinenkin pentu uudessa kodissaan, rullaan vanhan
maton, heitän sen mäkeen, jybssään lattian oikein kunnolla, laitan
olohuoneen sieväksi, ja uudet matot lattialle. Maanantaina voisin käydä
ostamassa vaikka vielä kukkasia... Ja ensi viikolla teen suursiivouksen
kun täällä ei pyöri nurkissa kuin kaksi koiraa. Fani nimittäin
tietenkin lähtee Reginan juoksun ajaksi evakkoon isäni luo. Se taas
tietää minulle unettomia öitä, nimittäin minä en oikein osaa nukkua
ilman Fania. pyörin vain sängyssäni kun on liikaa tilaa, eikä ketään
kainalossa tuhisemassa. Kokeilin tätä kesällä kaksi yötä kun Fani oli
isäni kanssa mökillä. Nyt sitä olisikin tiedossa 2 viikkoa. Mutta
toisaalta, jos vihdoin pääsen tuostakin riippuvaisuudesta, niin ehkä
voin vihdoin tämän "evakon" jälkeen siirtää kaikki koirat olohuoneesen
nukkumaan yöt. Shar peihan siis ei sänkyyn tähänkään asti ole päässyt
(mikä sinänsä on aika hölmöä, se kun on minun pehmoisin koirani,
toisaalta, se kyllä osaa myös kuorsata, ja kovaa..)


Lauantaina onkin jälleen yö töitä. Onneksi ei perjantaina. Huh. Mutta
nyt nukkumaan, jotta olen aamulla pirteänä menossa eläinlääkäriin.

-Menkkojen masentama Rekkusti-









-Nuutti ja Ginger kaksistaan-

Huuokauuus

Nyt on siis vihdoin kaikki kirjoitukset yhdessä paikassa, ihanaa. Oli muuten aikamoinen homma siirtää kaikki tänne.


Hetkeen en malttanutkaan millään sitten kirjoittaa. Olen ollut kamalan
väsynytkin, ja koko ajan jossain menossa. Viime viikolla ei juurikaan
mitään erikoista tapahtunut. Noh, tapasinhan mä jälleen tämän erään
tietyn ihmisen, ja meillä oli oikein mukavaa yhdessä. Mutta ei mitään
kovin erikoista kuitenkaan.

Mä olen tässä nyt pohtinut tätä
kyseistä juttua. Uskon, että olen jollain tavalla pikkuisen ihastunut.
En kai muuten ajattelisi häntä näin paljon, saati puhuisi ja
kirjoittaisi hänestä jatkuvasti. Kuitenkaan en tahdo että koko asia
etenisi juurikaan mihinkään suuntaan. Miksiköhän?

Ehkä en
oikein usko että tämä kuitenkaan olisi minkään oikean rakkaustarinan
alku, tai muutakaan vastaavaa.Tiedän että viihdyn hänen seurassaan, ja
meillä on kivaa. Ei sen kummempaa. Ehkä siksi en halua edes ajatella
mitään vakavampaa tästä. Vaikka, aikahan sen parhaiten näyttää.


Senkään takia en ole yrittänyt edes kiirehtiä, koska en halua mitään
väärinkäsityksiä. En todellakaan halua mitään vakavaa
seurustelusuhdetta. Tapailisin häntä kylläkin mielelläni noin
satunnaisesti. Vaikeaa.


Viime viikonloppu olikin
sitten aika rankka. Perjantaina tuli otettua alkoholia hiukan
liikaakin. Kamalaa. Lauantai menikin krapulassa maatessa ja välillä
oksennellessa. Kunnes yöksi lähdin töihin. Oli aika rankka paluu töihin
todella todella pitkän tauon jälkeen kun en ollut ihan parhaassa
mahdollisessa kunnossa, ja toisekseen oli älyttömän kiireinen ilta. Ja
sunnuntain ajelinkin sitten autoa ympäriinsä.

Kotona on
vielä kolme paaperoa. Ensi viikonloppuna taitavat nuokin lähteä. Nyt on
hauskaa kun on jo pikkuisen rauhallisempaa kun vain kolme viipottaa
vapaana. Alkaa olla pikkasen haikeeta ajatella, että kohta ne on kaikki
poissa. Ehkä panttaankin tuota sijoitusnarttua täällä jouluun asti,
heh. No, ehkä en kuitenkaan. Muta kyllä noita riiviöitä vaan taitaa
tulla aika ikävä.

Huomenna olisi koe, eikä mulla ole edes
kirjaa.. ei taida mennä kauhean hyvin, jaiks. Ehkä etsin vielä netistä,
josko jotain ko. kurssiin liittyvää tietoa löytyisi, ja sitten
nukkumaan.

Ensimmäinen Vuodatus

Tästä se alkaa, uuden blogin aika.



Edelliseen blogiin alkoi mennä totaalisesti hermo, joten päätin siirtää
kaiken kokonaisuudessaan tänne. Hetken saamme odotella vuoden 2006
merkintöjä, sillä blogi on tällä hetkellä kaatuneena. Toivon mukaan
merkinnät ovat kuitenkin säilyneet, sillä niistä ei ole
varmuuskopioita. Jännityksellä siis odotamme.



Tänään on jotenkin niin levoton olo, etten osaa kirjoittaa oikein mitään, varsinkaan mitään kovin syvällistä.



Olimme agilitytreeneissä Fanin kanssa, ja on ihanaa huomata että koira
alkaa aikuistua, malttia löytyy, eikä ole enää juuri mitään ongelmia.
Intoa tosin edelleen yhtä paljon kuin ennenkin.



Huominen päivä voi olla aika kuluttava. Jotain pitkiä luentoja, ja jos
jaksan, niin illalla olisi vielä se tapahtuma. Meille siis tulee joku
koulu käsittääkseni vierailulle, ja heitä kestitään. Aika huonosti
meitä on informoitu, joten en ole varma.



Tänään sain hiukan siivoiltua, aika huonosti kylläkin, mutta torstaina
pitäisi kyetä ottamaan vieraita vastaan. Sijoitusnarttuni tulee
käymään, mikä on todella mukavaa, sillä olen nähnyt sen viimeksi
9-viikkoisena, ja nyt se alkaa olla jo iso tyttö. Jännittää hieman,
että millainen neidistä on kasvanut.



Katselin tuossa kyseseiselle nartulle jo ensi vuodeksi muutamaa
näyttelyä näin alustavasti. Toivottavasti päivämäärät sopivat myös
omistajille, jotta päästään käymään kehässä.



Nyt voisin tutkailla muutamia kotisivuja, yhdet täytyisi pian saada julkikin, joten, hommiin!

Log in blogi (väliaikaisesti kirjoitettu vanhaan nettipäiväkirjaan.)

Täällä taas..

Ei, en ole
laiskotellut, päinvastoin, olen ollut ahkera kirjoittaja. Mulla on vain
uusi blogi osoitteessa blogi.fi. Tai ainakin oli. Nyte n ole ihan varma
kuinka sen kävi, kun koko serveri kaatui, ja tiedostot paloautetaan
vasta keskviikkona tai torstaina. Noin viikon olen kärvistellyt
kirjoittamatta, kunnes muistin tämän vanhan uskollisen päiväkirjan, ja
päätin tulla tänne vuodattamaan. Copy pastehan toimii sitten myöhemmin
kyllä.

Elämä hymyilee, itkee, ja nauraa paskaisesti, kaikkea samaan aikaan.
Melko raakaa.
Suurin
ilon aihe: Vihdoin toteutunut unelma omasta omakotitalosta! Koirille on
lääniä juosta, ja mulle tarpeeksi tilaa elää. Aivan ihana paikka tuo
minun tuleva kotini. Muutto on toukokuussa, ja kaikki kaverit ovat
tervetulleita muuttotalkoisiin. Uskon että kunnon kekkerit saadaan
pystyyn.

Ihmissuhteet, no, ne ovat perinteiseen tyyliin
kaikki ihan sekaisin. Jos mä en pelaa, mä pelaan itteni ulos. Näin on
käynyt aina ja tulee aina varmaan käymään.
Toisaalta, törmäsin
myös hetki sitten mieheen, joka oli todella positiivinen yllätys. En
ollut muistanut että tuollaisiakin on olemassa, unelmamiehiä siis.
Kaikki täsmäsi mun päiväunien poikaystävään, mikä oli aika hassua.
Meillä ei ollut romanssia, ei juuri sähköä tai kemiaa meidän välillä,
emmekä ehkä ikinä enää tapaa. Eikä tarvitsekaan. Oli vain mukava
muistutus, että niitäkin vielä silloin tällöin kävelee vastaan.
Voisi
toki kävellä useamminkin, sitä en kiellä. Ja joku semmoinen voisi
vapaasti muuttaa vaikka asumaan mun uuteen taloonkin.. hih.

Koirat
aiheutta turhia harmaita hiuksia toisinaan. Harmittaa jos joutuu
olemaan niiden takia huolissaan. Nyt on ollut muutamia sellaisia päiviä
tässä. Vaikka toisaalta, Reginan huikeaa arvostelua pentunäyttelystä
juhlitaan edelleen innolla.

Koulusta en jaksa nyt puhua. Se
täyttää liikaa mun päivistäni nyt juuri muutenkin. Siitä siis tarkemmin
jonain toisena päivänä.

Kotona on kaaos kun mä olen koko
ajan ihan puhki, tai kiiruhtamassa jotain asiaa, niine n ehdi siivota
tai muuta. Siivous siirtyy joka päivä huomiselle. Inhottavaa. Torstaina
on tulossa vieraita, joten keskiviikkona viimeistään olisi pakko
siivota. PAKKO! Mutta tietenkin meillä on keskiviikolle lykätty aivan
kamala koulupäivä, normaalisti kun pääsisin jo 11 koulusta, niin nyt
meillä onkin 17 asti jotain ylimääräisiä luentoja, ja illalla olisi
vielä jotain show:ta ja muuta ravintola Mustassa Kissassa. Voi miten
mukavaa. Siivoa siinä sitten.
Huomenna ei ehdi siivota, sillä huomenna on koulua kolmeen, ja viidestä eteenpäin agility. Kiva kiva.

-tämä kirjoitus on kopioitu vanhasta nettipäiväkirjasta-

Huomautus: Tässä vaiheessa päätin siirtää kaikki blogimerkintäni Vuodatukseen.

Talvi tuli.. (viimeinen vanhasta blogista siirretty merkintä..)

Lunta on joka puolella, aivan älyttömästi. Koko ajan myrskyää vaan.

Sain vihdoin tänään vaihdettua nastat autoon. ei ollut edes iso homma, mutta kun se oli niin vaikea aloittaa, mukamas.

Illalla
kävin myös tapaamassa Fanin poikaa Fanin ensimmäisestä pentueesta. Oli
vallan ihastuttava otus. Hauska paksu pieni pörrökasa. Näytti todella
kivalta ainakin tässä vaiheessa. Tulevaisuus näyttää mitä pojasta
mahtaa kasvaa.

Nyt Frasse on kotiutunut jo hienosti uudelle
maalle. Tuskin enää Suomea edes ymmärtäisi. Ja juuri kun tästä
järkytyksestä oli selvitty, lähtee toisestakin pentueesta yksi lapsi
ulkomaille. Toisaalta aika hurjaa, kun niitä sitten näkee kovin
harvoin. Mutta toisaalta melko mukavaa ja jännittävää, kun kasvatteja
asuu muuallakin kuin Suomessa. Ja molempien omistajat kyllä pitävät
yhteyttä.

Pikkupennut voivat hyvin. Ne syövät jo paljon
kiinteää, tulevat aika lailla jo toimeen omillaan. Emä tosin hoitaa
niitä edelleen kuin pienen pieniä vauveleita. Niiden kasvua on ollut
jännittävä seurata, etenkin kun vanhemmat ovat keskenään kovin eri
tyyppisiä. Toistaiseksi näyttäisi, että pennut ovat perineet enemmän
isänsä ominaisuuksia kuin emänsä. Toisaaltahan tämä pentue on lienästi
myös sukusiitetty, joten tyyppi on sitäkin kautta voinut vahvistua.
Vaikea tietysti tässä vaiheessa sanoa mitään, aika näyttää.

Ihmissuhteet
muuttuvat koko ajan kai vain mutkikkaammiksi. Yritin selvittää asioita,
mutta uskon sotkeneeni niitä entisestään. Mä olen tosi huono näissä
jutuissa. Luulen että tämä juttu on melko turhanpäiväinen. En usko sen
muuttuvan miksikään enää. Harmi, pitkästä aikaa taisin vähän tykästyä.
Toisaalta ehkä ihan hyvä. Parisuhde voisi tässä vaiheessa olla
vihonviimeinen taakka. Tai sitten ei..

Vaikka, mistä senkin
tietää, jotenkin tuntuu että asiat menee nykyään aina niin omituisesti,
että kaikki mitä odottaa heittää kuperkeikkaa.

Kamalan vaikeaa
yrittää päätellä mitä toinen ihminen ajattelee. ja kun puhuminen tuntuu
toiselle osapuolelle olevan ainakin toistaiseksi kovin vaikeaa, niin
pakko vain yrittää arvuutella. Tai odottaa että jotain tapahtuu, taas..
Mulla ei kyllä ole mikään kiirekään saada selvyyttä tähän asiaan.
Jotenkin luulen että kaipaan edelleen aikaa sulatella tätä.

Tällaiset
jutut on muuten parasta antia blogissa, varsinkin kun niitä lukee
vuoden parin päästä ja hymy huulilla muiostelee menneitä :)

Terveisiä tulevaisuuteen!

Hetken mieliala : iloinen
Nora, tulevaisuuden menneisyydestä

Lomalomaloma (22.10.2006)

Koko ensi viikko on lomaa! Ihanaa!

Tosin,
työharjoittelija tulee huomennakin jo 10 aamulla. Olen suunnitellut
huomiseksi siivouspäivää. Nyt on hyvä siivota kun on tuo
työharjoittelija. Siivoaminen ei ole niin tylsää kun seuraa, ja
muutenkin, ei sitä ehkä kehtaa vain laiskotella kun täällä on vieras
ihminen.

Suunnittelin myös mettälenkkiä tuonne vähän kauempana
olevaan metikköön. Sinne mennään autolla, ja siellä ei ole mitään
autoteitä missään. Piskit saavat taas juosta sydämensä kyllyydestä.

Saa nähdä kuinka suunnitelmat mahtaa muuttua, mutta tuollaista suunnittelin kuitenkin.

Viikonloppu
meni mukavasti. Frasse-pentu on nyt turvallisesti Ruotsissa. Oli
kuulemma nukkunut koko lennon ajan, ja kotona juoksennellut ympäri
taloa kuin olisi asunut siellä aina. Yhtä narttuakin kovasti rakasti
siellä kuulemma jo. Tänään tuli viestiä että tuossa se makaa miehen
mahan päällä ja katsovat yhdessä televisiota. Ilmeisesti ovat oikein
tyytyväisiä pikkuherraan. Se on kiva kuulla.

Oli hauska tavata
taas ulkomaalainen kasvattaja ja päästä keskustelemaan russeliasioista,
sekä saada uudelta ihmiseltä näkökulmia. Oli myös mukava nähdä
kaveriani Lauraa pitkästä aikaa, Laura tuli kentälle tapaamaan Frassen
uutta omistajaa koiransa Mellan kanssa. Frassen uusi omistaja on siis
Mellan kasvattaja. Oli hauska nähdä myös Mella pitkästä aikaa. Kiva
nähdä kuinka paljon se oli kehittynyt. Mukava pieni tyttö :)

Pikkuhiljaa voisin tästä painua pehkuihin, kun on kerran pakko nousta aamulla suht aikaisin.

Olisipa ihanaa jos kennelharjoittelijan voisi laittaa keittämään aamukahvit...

Hetken mieliala : iloinen
Nora

Aaand, I'm the boss...

Tänään
oli siis ensimmäinen päivä "työnantajana" työharjoittelijalle. Omasta
mielestäni suoriuduin suhteellisen hyvin. Oli muuten aivan ihanaa tulla
koulusta kotiin kun koirat olivat ihan rauhallisia, koska olivat jo
päässeet käymään lenkillä. (Tähän hommaan tietysti kävisi taas se
mieskin...)

Pikku-Frassella on nyt vihdoin kaikki kunnossa ja
herra on valmis muuttamaan Ruotsiin. Ainoana ongelmana tässä nyt on
enää (aina se sama) Finnair. Pirulaiset menivät lakkoon sitten juuri
tällä hetkellä (Tajusin siis vasta tänään että Frassen on määrä lentää
Finnairilla, itse kun en missään nimessä olisi lentänyt Finnairilla..)

Nyt
väsyttää kamalasti. En saanut viime yönä unta, ja aamulla oli aikainen
herätys. Kamalaa!onneksi oli joku hiukan helpottamassa arkea, muuten en
tiedä kuinka olisin tästä päivästä selvinnyt. Toisaalta vain pelottaa
sekin, että en vain liiaksi tottuisi tähän "luksukseen". Joudun pian
palkkaamaan työvoimaa, hahhah.

Huomenna on jännä päivä. Siitä
lisää myöhemmin, jos menee suunnitelmien mukaan.Tai no, suunnitelmien
ja suunnitelmien. On monen monta jännättävää asiaa, eli paljon
negatiivista ja/tai positiivista saattaa tapahtua, mutta katsellaan.

Joskus loppukaneetin keksiminen saattaa olla ylivoimaista

Nora

Ei koulua huomenna! (ti 17.10.2006)

Ihanaa ihanaa ihanaa! Huomenna on vapaapäivä! Aion hemmotella itseäni ja ostaa uudet kengät, toivon mukaan kahdet.

Tänään
oli todellinen kiukkupäivä. Tietokone sekosi viime yönä, ja se tappeli
itsensä kanssa monen monta tuntia ennen kuin sai itsensä vihdoin
kasaan. Aamulla, (liian myöhään tietysti) se vihdoin taas auksei.
Koulupäivä oli kammotus, opettaja aivan hullu ja muutenkin rankkaa
vääntöä väsyneelle.

Mikään muukaan ei mennyt minkään
suunnitelman mukaan. Suunnittelin jo hetken pulloonkin turvautumista,
kun kerran huomenna olisi vapaata. Kuitenkin aamulla on pakko nousta
aikaisin soittelemaan asioita läpi eri tahojen kanssa.

Isommat
pennut ovat lähteneet, enää viimeinen poika on kotona. Sekin lähtee
lauantaina Ruotsiin. En millään malttaisi siitä luopua, niin ihana ja
helppo pentu se on. Oikea sydäntenmurskaaja. Toivottavasti valloittaa
tulevassa kotimaassaan.

Pienet pennut ovat kasvaneet
kamalasti. Niillä on jo silmät auki, kövelevät ja peuhaavat. Aivan
ihania! Pieniä yllätyksiä tuli, siitä lisää myöhemmin.

Koira-asiat
on siis mallillaan, samoin hevonen, oma ihana itsensä. Tänään mentiin
ensimmäistä kertaa maapuomeja, jotka oli laitettu tynnyreiden väliin.
Olipahan poika intoa täys!

Muuten sitten maailma edelleen sekaisin. Mutta ehkä tämä tästä. Pikkuhiljaa asia unohtuu.. jos on unohtuakseen.

Nora

Ei tässä näin pitänyt käydä (su 15.10.2006)

(Kirjoitin aiemmin merkinnän, mutta tietokoneen tiltatessa se katosi taivaan tuuliin.)

Kaikki
oli ihan hyvin, kunnes yhtäkkiä tapahtui jotain ja koko pakka meni
sekaisin. Ajatukset poukkoilee päässä, en tiedä lainkaan mitä ajatella,
onko hyvä olla, vai ei. Eikä kukaan ole jaksanut oikein nyt edes
kuunnella tai auttaa.

Miten voikin yksi ihminen ja yksi päivä
saada kaiken jotenkin niin sekaisin. Olin ihan tyytyväinen kaikkeen,
minkään ei olisi tarvinnut muuttua, mutta nyt en enää tiedä mitä
ajatella.

Mitään kamalan mullistavaa ei tapahtunut. Kyseessä on
ihminen, jonka olen tuntenut jo kauan, ja joka on aina ollut todella
mukava ja ihana, enkä koskaan ole pitänyt mitenkään epätodennäköisenä,
etteikö meidän välillämme joskus voisi mahdollisesti olla jotain.
Jotenkin vaan kaikki meni ihan väärin. Ei sen näin pitänyt mennä, ei
mun mielestäni, eikä käsittääkseni myöskään hänen mielestään.

Mä
aina ajattelin, että jos jotain tapahtuu, se tapahtuu niin että me
tutustumme hiljalleen paremmin ja paremmin, etenemme sitten sitä muka
johonkin suuntaan, ja asiat menee omalla painollaan.

Nyt
kuitenkin tuntuu että kaikki tapahtuu ihan liian nopeasti ja mulle
iskee paniikki. Nyt en yhtäkkiä tiedä mitä ajatella, mitä haluan tai
mitä haluta. Vielä vähemmän tiedän mitä hän haluaa. Enkä ole edes varma
haluanko tietää. En osaa ajatella yhtään miten reagoisin, ajatteli hän
sitten positiivisesti tai negatiivisesti. Ehkä parempi etten saa
koskaan tietää, tai ehkä ei. En osaa päättää.

Tällä hetkellä
seuraavan askeleen ottaminen tuntuu kovin vaikealta ajatukselta. En
ehkä halua mennä yhtään pidemmälle, ja kuten sanoin aikaisemmin, en
todella tiedä haluaako hänkään, tämä on vaan mu omaa sekavaa ajattelua.


Noin muuten viikonloppu oli oikein piristävä, ja nyt tuntuu
hyvältä palata takaisin arkeen. Torstaina meille tulee
työharjoittelija. Hänen täytyy tehdä harjoittelu kennelissä, mikä on
musta vähän hassua, kun en miellä tätä kotiani miksikään varsinaiseksi
kenneliksi. Onneksi sattuu olemaan edespentuja juuri tällä hetkellä.
Toivottavasti nyt vaan keksitään paljon puuhasteltavaa, ettei aika käy
pitkäksi. Suurin osa hänen harjoittelustaan kyllä sattuu minun
syyslomalleni, joka on toisaalta hyvä, jotta voin mahdollisimman paljon
"opastaa" häntä kotona, mutta toisaalta olisin voinut syysloman aikana
puuhata myös jotain, esim. reissata. No, näin tällä kertaa.

Joka
tapauksessa, melko mielenkiintoinen viikko tulossa, joten ehkä en ehdi
edes stressata tätä tilannetta, ellei HÄN satu kävelemään vastaan, joka
ei ole ollenkaan mahdottomuus...

Tervetuloa mun elämään, se on yhtä kaaosta

Hetken mieliala : hämmentynyt

Nora (numeroa liian pieni)

Yöllisiä... (la-su yö, 8.10.)

Yöllisiä... (la-su yö, 8.10.)

Viime
yö meni punkkua lipittäessä ja tortilloja syödessä. Viimeisen tupakan
jälkeen ei sormet enää pelanneet, joten koneella näpyttelystä ei tullut
enää mitään :)

Aamulla oli punkkupöhnä... ei paha olo mutta
semmoinen taustalla häilyvä mukapäänsärky. Kaveri K soitti, että on
menossa katsomaan urosta, ja ajaa meidän ohi, joten pyysin koukkaamaan
mut kyytiin. Tavattiin kiva uros, uuden sukuinen ja sileä vielä. Oikein
mukava päivä oli.

K näkin myös pitkästä aikaa mun koirat ja
pennut. Sanoi Nalasta, että ikinä ei uskoisi juuri synnyttäneeksi, niin
hyvä kuntoinen se on. Hieno homma!

Oli hauskaa jutella K:n kanssa taas kaikenlaista. Harmi että asutaan niin kaukana eikä siksi voida nähdä useammin.

Tuntuu
että russelirintamalla on hetkellinen suvantovaihe. Mun mielestä
pentukyselyjä tulee nyt vähemmän kuin yleensä. Tätä olenkin jo
odottanut.

Pennut ovat aivan ihania. Käsittämätöntä kuinka
nopeasti ne kasvavat. Nuo viikon vanhatkin ovat jo isoja kuin mitkä. Ja
herranen aika, kuukauden päästä ne jo juosta viilettää!

Isot
pennut tulevat maanantaina 7 viikon maagiseen luovutusikään. En tosin
anna niitä vielä ihan silloin. Ensimmäiset lähtevät vasta
viikonloppuna. Frasse ruotsinvalloittaja lähtee vasta 21. päivä, ja
siskonsa heti kun omistajalleen sopii.

Kaksi pentuetta samaan
aikaan on ollut aika, miten sen nyt sanoisi, järisyttävä kokemus.
Toivon mukaan ei ihan hetkeen tule kahta pentuetta näin samaan aikaan,
tai ehkä mieluummin sitten tasan samaan aikaan. Tai ainakin toivon,
että seuraavan kerran kun on kaksi pentuetta yhtä aikaa, on myös
laajemmalti tilaa.

Uutta kotia ei vaan näytä löytyvän.
Haluaisin niin kovasti päästä pois täältä, taloon jossa olisi hiukan
enemmän tilaa, ja iso piha. Ehkä se jonain päivänä löytyy...

Punaista tupaa ja perunamaata odotellessa....

Nora

Sairastelua... (to 5.10.2006)

Ärsyttävää,
mulla oli antibioottikuuri ja kaikki, mutt oon taas kipeä. Voi kökkö.
Eilinen päivä meni nukkuessa. Nousin aamulla sohvalta, kävelin
makuuhuoneeseen, kaaduin sänkyyn ja nukuin pitkälle päivään. Päätä
särki sitten koko päivän, ja oli kaikkea puuhattavaa, joten ärsytti.

Sain
vihdoin eilen monen mutkan kautta pentupaketit royalilta. Niiden piti
tulla kotiovelle, mutta ne olikin menneet postiin ja palautuneet kun ei
niitä haettu. Jälkeenpäin löysin vanhojen postien seasta yteen
mainoslappuun liimautuneen rypistyneen pienen pienen tarran, joka oli
se saapumisilmoitus. Ja tämä oli jo toinen kerta kun minulle kävi noin.
Valitin siitä tuolla postissa, mutta he vaan sanoivat "Aina me ne
laitetaan muovitaskuihin, mihinhän ne taskut siten katoaa..." No joo,
mun vika sitten varmaankin.

Nyt tarvis sitten tilata jo uudet paketit, toivottavasti niiden käy paremmin.

Viime
lauantaina siis tosiaan syntyi pentuja. Ihania pieniä pallukoita viisi
kappaletta. Kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Synnytys oli hurjan helppo,
ehkä siksi kun pennut olivat niin pieniä, 120g-200g. Olin valveilla
koko aamuyön vatsataudin takia, ja Nala nukkui ihan levollisena vielä
aamulla (avautuminen alkoi eilen siis ja odottelin kyllä pentuja.)
Sitten kun viimein nukahdin, niin 12 aikaan heräsin siihen että sänky
oli märkä. No, peiton altahan paljastui tietysti (vielä sikiöpussissa
oleva) pentu. Herätin emän (juu, siis ihan totta, synnytti
nukkuessaan), ja kun pentu oli kuiva siirsin molemmat pentulaatikkoon.
Nala kyllä yritti ottaa pennun suuhun ja hypätä takaisin sänkyyn, mutta
onneksi toinen pentu plumpsahti ulos samantien, niin Nalakin hokasi,
että parempi olla liikkumatta mihinkään.

Hetken kuluttua
syntyikin jo kolmas pentu, ensimmäinen tyttö, joka oli ihanasti
harlekiinivärityksinen. Ja pien perästä tuli toinen tyttö.

Sitten
Nala piti pienen tauon, jolloin kerkesin kytkeä web-kameran päälle
joten kaverini L pääsi todistamaan viimeisen pojan, Mustin syntymää
Alta kolmessa tunnissa olivat siis kaikki viisi pikkuista maailmassa,
ja minun ei tarvinnut muuta kuin vierestä ihastella kuinka hienosti emä
homman hoiti.

Muutenkin elämä pentujen kanssa on ollut emälle
ihan ihanaa. Ainoastaan yksi harmillinen asia. Nala nostelee pentuja,
tätä Dana ei ole koskaan tehnyt. Nala pyrkiikin mielellään viemään
pennut sängyn allevuodevaatelaatikkoon, joka on täynnä kangastilkkuja.
No, suurimmaksi osaksi pennut on saaneet onneksi olla laatikossaan
rauhassa. Pennut on kasvaneet kamalasti, ja tällä hetkellä lähes kaikki
näyttävät aika vahvoilta. Fanin pää näyttäisi periytyvän melko
vahvasti. Kävin äskettäin taas ihailemassa Fanin ensimmäisiä pentuja,
jotka ovat jo 5-viikkoisia. Kolmelle näyttää periytyneen isänsä pää.

Fanille
syntyi kolmaskin pentue tässä tiistaina. Nartulla oli näkynyt ultrassa
kolme pentua, mutta viisi syntyi, yksi poika ja neljä tyttöä. Aika
hauska jakauma! Nyt odottelen kuvia piiperöistä, ja sitä että kasvavat
isommiksi ja pääsen niitä pian katsomaan luonnossa.

Nyt Fani pitää heilasteluista tosiaan taukoa niin kauan että nämä pennut ovat kasvaneet, ja nähdään mitä niistä tulee.

Tänään
lähdetään katsmaan kettua Fanin kanssa, saa nähdä mitenkä nämä
astumiset ja muut ovat poikaan vaikuttaneet, syttyykönyt, vai onko
vielä yhtä pöhkö kuin aina ennenkin.

Kirottu flunssa

Nora

Parhaat kaverit

Kavereita
aina tulee ja menee, mutta ne parhaat on ne pysyvät, ihan ehdottomasti.
Vaikka mäkin olen aika erakkoluonne, niin en tiedä mitä tekisin ilman
kavereitani.

Ensimmäisenä mainittakoon R ja M. Varmasti ne
tärkeimmät. M on ollut mulle aina olemassa. sellaista aikaa ei ole kun
M:ää ei olisi ollut. Yhdessä on kontattu, leikitty hiekkalaatikolla,
opeteltu ajamaan pyörällä, käyty koulua, koettu ekoja diskoja ja
kotibileitä, jne. Pienenä toki tapeltiin jonkin verran, mutta nyt ei
varmaankaan kymmeneen vuoteen ole ollut riidan riitaa. M on yksi
tärkeimpiä ihmisiä koko maailmassa. R taas tuli kuvioihin yläasteella.
R:n kanssa on pidetty yhtä aina, ja R:nkään kanssa ei tule riitoja tai
tappeluita, tasaisesti pidetään yhteyttä ja ollaan hyvissä väleissä. R
on tuki ja turva etenkin koira-asioissa. M ja R asuvat eri kaupungissa
kuin minä, mutta koitetaan pitää yhteyttä mahdollisimman paljon, ja
nähdäkin silloin tällöin. M jaksaa suhteellisen usein ajella tänne
Lahteen ja tulla käymään. Joskus M ottaa R:n mukaan, mutta suurimmaksi
osaksi R:n kanssa pidetään yhteyttä joko puhelimitse tai sähköisesti.

Sitten
on S. S on vähän erilainen kaveri. tärkeä toki myös. S tuli mukaan
kuvioon lukiossa ja S:n kanssa ollaan yleensä viihteellä tai vietetään
vapaa-aikaa, ja toisinaan painitaan arjessa. S muutti Kouvolasta
Lahteen vuotta myöhemmin kuin minä. S:n kanssa on myrskyisää. Moneen
otteeseen on otettu erätauko ja pidetty välimatkaa, tosin nykyisin on
ollut jo pidempään tyyntä. S on hauska kaveri, joka kaipaa usein tukea
multa. Enemmän niin päin kuin toisinpäin.

Täällä Lahdessa olen
myös saanut pari hyvää kaveria. T on aivan mahtava. T on isoveli jota
mulla ei koskaan ollut. T on huolehtivainen ja mukava kaveri. T myös
tykkää mun koirista ihan kamalasti ja on niille semmoinen
leikki-isäntä. T:n kanssa ei vaan olla nyt vähään aikaan ehditty olla
enää niin paljon tekemisissä kuin aikaisemmin, tosi tosi harmi.

Sitten
tietysti S(2) ja hänen perheensä. Tämä S on russelisti, ja sitä kautta
tutustuimme. Nykyisin olemme tekemisissä lähes päivittäin, ja koko
perhe kuuluu mulle tärkeisiin ihmisiin. S:n lapset on ihan mahtavia
tyyppejä. Ja S:n mies on mukava, ja jaksaa olla avuksi aina.

Koirapiireissä on monia monia kavereita.

K
on tosi tärkeä. K:lle voi manata niin koira- kuin muitakin juttuja. K
kyselee koiraneuvoja multa jos neuvoa kaipaa, ja muuten vaan
juoruillaan sitten. K on tosi tärkeä maalaisjärjen hiven
koiraporukoissa.

L asuu kaukana mutta yritetään tavata aina
silloin tällöin, yleensä koirajuttujen merkeissä. L:n kanssa mesetetään
(se on se teinien juttu, vai miten se meni..) Mesessä puidaan vaikka
mitä kaikenmaailman jalostus-, hevos-, mies- ja melkein mitä vaan
kuvioita. Parasta L:ssä on se että ajatellaan koirajutuissa hirmu
samalla lailla. Terkkuja L, tiedän että luet tän.


Siinä esiteltynä ne tärkeimmt, ne on ne jotka on ja pysyy. Paljon on muitakin tärkeitä tyyppejä, älkää kukaan suuttuko!



Nala kääntyi juuri 60. vuorokauteen ja pitää edelleen jännityksessä... Nyt hiukan näyttää jo siltä että pian voi alkaa tapahtua.

Fanin
pentuja kävin juuri tänään taas ihastelemassa. Ne olivat niin komeita
poikia! Hauskaa on, että vaikka Fani on sileä ja narttu lähes sileä,
niin kahdesta pojasta on tulossa aikamoisia pörrökasoja! Hienoja
hienoja, tarvii vaan muistaa ottaa seisomakuvia pian.

Nora

Syntyjä syviä...

.. tai sitten ei.

Mun
oli tarkoitus käydä jo nukkumaan. Kuitenkin mieleen juolahti, että
voisin kokeilla, saisinko sittenkin jotain ajatuksia ensin purettua.
Vaikka, nukkumaanhan ei koskaan käsittääkseni saisi mennäs uoraan
television tai tietokoneen äärestä, se kai heikentää unen laatua tai
jotain muuta kummallista.

Itse menen aina suoraan koneelta
nukkumaan. Ehkä siksi, että vietä suurimman osan ajasta kotona joko
koneella tai aika lailla koneen välittömässä läheisyydessä, ja kone on
yleensä aina auki. Pitkän aikaa olen myös tehnyt niin että nukkumaan
mennessä laitan koneelta pyörimään jotain katsottavaa ja nukahdan
siihen. En oikein enää osaa nukahtaa enää ilmankaan.

Olin
tänään pentunäyttelyssä. Tänään oli kisentel's-historiallinen päivä
tavallaan. Danan lampsenlapsia nähtiin ensimmäistä kertaa kehässä.
Kumpikin sai hyvät arvostelut, kuitenkin tiukahkolta tuomarilta.
Hampaat ei näillä pikkutiiteillä olleet vielä täysin vaihtuneet, joten
se tietysti vaikutti menestykseen, mutta tyytyväisiä oltiin päivään.
Kelpoyksilöitä ovat kumpikin, ja kivan luonteisia!

Shar Pei
kehän laidalla olin itse tänään ensimmäistä kertaa. Tapasin erään
kasvattajan, sekä erään mukavan sharpun omistajan, jonka kanssa toivon
tapaavan usein!

Oli hauska nähdä muita sharppuja taas ja
verrata omaa niihin muihin, etenkin kun Regina oli mukna, niin se oli
helppoa. Tajusin, että minun jytikkä-rekku onkin toistaiseksi siro
pieni rääpäle. Täytyy koittaa ruokkia sitä vielä lisää... Mutta en mä
aio siitä mitään pullukka pullukka todellakaan tehdä, eikä varmaan
meidn liikuntamäärillä läskimahaksi pääsisikään.

Kiva, mutta
rankka päivä oli. Taas jäi russelistit moikkailematta oikeastaan
kokonaan kun oli omia "lapsia" paikalla niin muuhun ei pystynyt
keskittymään.

Sijoitusnarttuni Nala tuli myös tänään meille,
mammalomalle nimittäin. Viikon kuluttua maanantaina olisi laskettu
aika. Kyseessä on ensimmäinen sijoitusnarttuni pentue. Tuntuu aika
hassulta että tämä kävi tavallaan näin äkkiä. Toki astutuksesta on jo
aikaa, mutta kun narttu ei ole ollut koko aikaa silmien alla, niin aika
on kulunut nopeasti, ja nyt yhtäkkiä se on tuossa noin kamalan ison
mahansa kanssa, ja synnyttää ihan kohta. Odotusaika jäi tavallaan
kokonaan välistä.

Nyt vain odotellaan rauhassa. Viikonlopun
tietämillä saattaa alkaa tapahtua. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja
saadaan kunnialla maailmaan ensimmäiset toisen polven
Kisentel's-lapset!

Hetken mieliala : iloinen

Nora

Nettivelhot ja foorumiviisaat (ke 13.9.2006)

Voi jösses että ottaa päähän!

Internet
on oikeesti ihan hieno asia, ja foorumit on mukavia kun pääsee
vaihtamaan kuulumisia tuttujen ja tuntemattomien kanssa, jne. Mutta
sitten on aina niitä netiketistä täysin tietämättömiä tumpeloita
idiootteja!

Mä oon nyt niin kypsä viimeaikaisiin
nettiselkkauksiin, ettei tee pätkääkään mieli edes yrittää esittää
mitenkään tyyntä ja rauhallista. Kun kiukuttaa niin kiukuttaa!

Kuinka
ihmiset oiikeesti jaksaa? Eräällä foorumilla riittää niitä nimimerkin
takaahuutelijoita. Nytkin laitoin sinne Rokista pari kuvaa, ja jo
siellä oltiin arvostelemassa kuinka mä suunnillen pilaan ponini sen
varusteilla, jne... Juu, ja kivat vaan niillekin! Hauskinta on, että he
eivät ilmeisesti tiedä koko asiasta kmitään, mutta kunhan heittävät
jotain muka tosi rakentavaa kommenttia. Ja tosiaan, sen todella
omaperäisen hymiönimimerkin takaa onkin varmaan hauska huudella.

Sitten
taas, toisaalla netissä. Yritin aloittaa keskustelua koirien
jalostuksesta ja avoimuudesta kasvattajien kesken. No, johan siellä
yksi räyhähenki löi lyttyyn suurinpiirtein koko muun porukan kuin "oman
porukkansa", ja kaiken lisäksi hiukan aiheen vierestä. Lopulta koko
keskustelu lukittiin, vaikka uskon että itse aiheesta olisi voitu hyvin
keskustella vielä vaikka parinkin sivun verran. Hienoa pilata muiden
keskustelut haastamalla riitaa!!!

Mua RRRAivostuttaa! Ehkä just
siksi, koska se oli mulle tärkeä ja läheinen aihe, ja olen pohtinut
niitä juttuja mielessäni monet illat, ja halusin saada asiallista
keskustelua aikaan, ja kuulla muiden mielipiteitä, sekä saada ihan
vastauksia muutamiin asioihin.

Yritä huomenna saada koottua ajatukseni ja kerron sitten rauhassa hiukan heppa-asiaa.. Rokin kanssa menee nyt toosiii kivasti!

Eikö joskus voitaisi olla kaikki sovussa? Edes hetki?

Raivostunut Nora

Opiskelijaelämää (ke 6.9.2006)

Torstai
ja perjantai vapaata :) Onpa ihanaa! Pääsin siis matematiikan
tasokokeesta läpi, joten sain suoritettua matematiikan perusteet ihan
sillä. Ruotsin perusteitahan mun ei myöskään tarvitse lukea, ja kun
torstaina ja perjantaina ei muita kursseja olekaan, niin mulla on
vapaata!! Harmi vaan että ensi viikosta alkaen meillä on erilainen
lukujärjestys.. Nyt jännäilen enää sitä Suomen kielen tasokoetta...

Muutenkin
on ollut kyllä ihan mahtavaa opiskella jälleen! Koirille ei tule enää
lainkaan pitkiä yksinoloja, sillä jos mulla on pitkä päivä, on
ruokatunti kuitenkin aina niin pitkä että ehdin hyvin käymään kotona.
Ja Koulun jälkeen ehtii tehdä vaikka mitä. Vähän eri lailla kun
keväällä kun olin töissä... Tuntuu hienolta, että ehtii tehdä jotain
oikeasti hyödyllistä, sekä jotain hauskaa saman päivän aikana.

Huomenna
olisi ensimmäiset opiskelijariennot, mutta en ole vielä päättänyt
osallistunko. Ja jos osallistun, menenkö itse tapahtumaan vai vasta
jatkoille. Sen verran olen päättänyt että jos menen, niin autolla menen
ja autolla tulen takaisin. Ja siis kun ajan en ota.


Rokki on
nyt siis uudella tallilla. Aivan ihanassa paikassa onkin. Parhaassa
mahdollisessa hoidossa. Treenauskin on nyt voihdoin lähtenyt käyntiin
kesäloman jälkeen. Ratsastus alkaa olla ponille tosi mieleistä puuhaa,
ja mun alla onkin nykyisin täpäkkä, reipas, eteenpyrkivä, mutta
suhteellisen nöyrä poni. Aivan mahtavaa. Tänään olikin sitten
ensimmäisen ohjasajo-oppitunnin aika. Aluksi se oli Rokin mielestä
hiukan outoa kun mä en ollutkaan edessä johdattamassa että mihin
mennään, mutta pian poika hokasi hommen ja olikin hauskaa. Samalla
kokeiltiin ensimmäistä kertaa kumppareita. Alkuun ne tuntui Rokin
mielestä kummalta, mutta hetkessä se hyväksyi ne, ja hakeutui alas.
liike näytti melko hyvältä siihen nähden ettei varsalla juurikaan ole
tällä hetkellä lihaksia. Pientä asettelua ja taipumista ollaan nyt
alettu harjoitella maasta käsin. Sekä taluttaen että ohjasajaen. Alkaa
mennä aika kivasti läpi.


Koirapuolella tehdään jälleen
uusia hankintoja.. Johan mä kaksi narttua ehdinkin hankkia tässä
välissä, ja nyt on jo taas tyrkyllä uros... Siitä lisää myöhemmin.

Pennut
voivat hyvin, kasvavat tuolla laatikossan (vielä hetken siellä...)
Näillä hetkillä silmät on jo kaikilla auki, korvatkin kuulee jo jonkin
verran, ja jalat kantaa sen verran että voi istua ja ihmetellä nuita
kaikkia mullistuksia. Siispä myrskyvaroitus: Pian on russelilauma
valtoimenaan :D


Miehet...
Sama mies aiheuttaa aina vaan
päänvaivaa. Nyt hän kertoi ohi mennen että on hakenut töitä tästä melko
läheltä. Jos hän sen työn saisi, pienentyisi meidän välimatkamme niin
paljon, ettei olisi enää mitään syytä olla yrittämättä saada "järkevää"
parisuhdetta aikaiseksi. Tällä hetkellä en osaa sanoa mitä ajattelen
asiasta. On ollut niin helppo ajatella vaan että "se oikea" on
olemassa, mutta asuu liian kaukana, joten ei kannata edes yrittää
pariutua... Sitoutumiskammo nostaa jälleen päätään uhkaavasti. Mutta,
aika näyttää ja asioilla on tapana järjestyä :)


Nyt aion
puuhastella rästihommia, siivota pennunkatsojia varten ja ennen kaikkea
levätä! Jaksan ensi viikolla taas pirteänä opiskella.

Kirjoittaessani huomasin että taas taitaa olla muutama rauta tulessa...

Hetken mieliala : iloinen
Opiskelija-Nora

Koululaisen elämää... (2.9.2006, la)

Eilen se alkoi! Uusi koulu!

Koulu
oli kiva, ihana pieni rakennus takkahuoneineen ja saunoineen, yksi
opettajista lupasi, että hänen tunneilleen saa tuoda koiirakin. Myös
luokkatoverit tuntuivat oikein mukavilta, osa ainakin. Uskon että
tulemme hyvin toimeen. Yhdellä pojalla on jopa Shar Pei.

Pennut
kasvavat ja pulsikistuvat kovaa vauhtia laatikossaan. Tänään oli tullut
ensimmäinen "omatoiminen" kakka, ja toinen pojista, Karavaanari, on
avannut jo toisen silmänsä. Kyllä aika menee nopeasti.

Viime
sunnuntaina syntyi myös Fanin ensimmäiset pennut. Neljä ihanaa poikaa.
Ovat todella vahvoja ja jänteviä russelin alkuja. Hauskaa oli, että
vaikka molemmilla vanhemmilla on täysi säännöllinen pään väritys, on
pennuista kolme puoliksi valkopäisiä, yksi vähän enemmänkin.

Paluu
arkeen tuntui kivalta. Koulussa vaikuttaa tulevan paljon tekemistä heti
alkuun. Alussa on monia tasoestejä. Heti eilen meillä oli suomenkielen
tasotesti, jonka melko varmasti reputinkin... Näin ollen joudun
suomenkielen perusteet kurssille. Uskon etä matematiikassa ja kielissä
voi olla parempi onni. Mikäli läpäisen loput tasokokeet, on minulla
suhteellisen helppo ensimmäinen jakso. Sinänsä hyvä kun tämän jakson
aikana syntyy vielä toinen pentue.

Maanantaina alamme heti
harjoittelemaan teollisuuskoneiden käyttöä, ja tiistaina alkaa kemia.
Ihanaa! Vuosiin en olekaan kemian tunneilla ollut.


Näillä näkymin tämä ala vaikuttaa todella mielenkiintoiselta, ja opettajat mukavilta. Uskon viihtyväni tässä koulussa.

Nora

Pienet iloiset asiat (ti 22.8.2006)

Maanantaina meillä synnytettiin :) Synnytys ei ollut helpoimmasta päästä, mutta selvittiin ilman lääkärikäyntiä.

Pennut
vaikuttavat oikein elinvoimaislta, terveiltä ja suloislta. Ennen
kaikkea ovat terveitä joka iikka! Tällä hetkellä olen tosdella
onnellinen "mummi". Viikon päästä saan lisää ylpeilyn aihetta kun Fanin
ensimmäisten pentujen on määrä syntyä.

Kyllä näitä pentuja
odotettiinkin. monen monta yötä valvoin ja odotin että joko. Oli
jännittävää nähdä minkälaisia värityksiä näillä on. Russelit ovat
siitäkin ihania, kun jokainen on jo syntessään jollain tapaa
persoonallinen. Tälläkin kertaa väritykset olivat maan mainioita.

Täällä
meillä asuu viikon verran myös hieman isompi pentu, Kerttu. Kerttu on
aivan mainio pikkupakkaus, muistuttaa kovasti Fania. Regina on aivan
onnessaan kun sillä on leikkikaveri, mahtaa sydän särkyä ruttunaamalta
kun Kerttu lähtee uuteen kotiinsa.

Nyt annoin itselleni luvan
vihdoin rentoutua, nautiskelen punaviiniä ja hyviä juustoja iltani
ratoksi. Pian menen yöpuulle ja nukun hyvät yöunet.

Pentuja, pentuja, petuja <3

Hetken mieliala : iloinen
Nora, onnellinen "mutte"

Me, myself and I (to 10.8.2006)

Katselin hömppää tv:stä, yhtäkkiä se iski. Kamala yksinäisyyden tunne.

Muutaman
päivän on jo eräs poika pyörinyt päässä. Poika, joka on mulle tosi
tärkeä. Hän on nyt taas pitkästä aikaa ollut minuun paljon yhteydessä,
soittelee ja juttelee. Mä olen huomennut että mun tunteet ei ole
muuttuneet miksikään.

Tämä sama leikki on jatkunut jo yli
kaksi vuotta. Kumpikin tykkää toisesta aivan valtavasti, mutta välmatka
on tiellä. Toisinaan pidetään etäisyyttä, ei olla missään tekemisissä,
kunnes taas yhtenä päivänä aletaan jutella, ja tulee kauhea ikävä taas.

Nyt
mä olen sitä mieltä että jotain täytyisi tehdä. liian vaikeaa tämmöinen
soutaminen ja huopaaminen, ja kun mikään ei kuitenkaan tule muuttumaan
niin kauan kun asumme näin kaukana toisistamme. Nyt pitäisi ottaa
puhelin käteen, soittaa ja puhua asiat lopullisesti selväksi. Muuten ei
voi jatkaa eteenpäin.

Mutta ei se ole niin helppoa, kun kerran
toisesta välittää niin paljon. Tämä on vaan tätä mun tuuria, siinä
olisi mies, jonka kanssa tiedän että kaikki toimisi. Lähes täydellinen
siis. Mutta, tietysti hän asuu siellä jossain, eikä meidän ole
mahdollista edes koittaa yhdessä eloa. Kurjaa!

Ja niin kauan
kuin ei tämä asia ole selvä, ei mikään muukaan tunnu onnistuvan.
Kuitenkin, nyt jos soittaisin hänelle, tiedän etten löydä oikeita
sanoja. Jotenkin se on ollut aina niin turvallista tietää että joku
edes jossain välittää.

Irtiottoja...

Hetken mieliala : hämmentynyt

Nora, joka ei uskalla

Tavikset tahtovat... (ma 7.8.2006)

Mä
tahtoisin nyt sen pienen punaisen tuvan ja perunamaan. No en ihan,
mutta talon kuitenkin. Mummonmökki tarpeeksi suurella pihalla jossa
koirat mahtuisivat hyvin temmeltämään. Ei haittaisi vaikka olisi
valmiiksi aidattukin.

Tänään kävin katsomassa jälleen kahta
taloa. Ne oli suoraan sanottuna TYLSIÄ! Ja vielä sieltä mun
hintahaarukan yläpäästä. Alkaa tuntua taas hiukan toivottomalle. Mulla
on edelleen se yksi kiva talo maalta katsomatta. Kun sen esittelijä on
jotenkin laiska eikä suostu lähteä sitä näyttämään, vaan ajeluttaa
minua edestakaisin. Tänään koitin ajella katsomaan kyseistä taloa,
mutta olin katsonut osoitteen väärin. Jäi siis jälleen näkemättä. Mutta
huomenna aion käydä sen katsomassa.

Tänään tuli pienen pieni
pelko. Millaista se olisi asua yksin maalla isossa omakotitalossa.
Hiukan tietysti pelottavaa. Mutta luojan kiitos mulla on tuo
vahtikoiran alku nykyisin. Se varmasti suojelee, ja ei kai kukaan
toisaalta sinne maalle eksykään. Mutta toisaalta sitten sieltä
liikkuminen on vielä vaikeampaa kuin täältä. Mahtaako olla sosiaalinen
itsemurha muuttaa yksin maalle...

Mutta, nythän aloitan uudessa
koulussa, enköhän tapaa uusia ystäviä, ja ehkä joillain heistä on jopa
auto. (Jostain syystä kaikki mun tän hetkiset ystäväni ovat
autottomia.) Joka tapauksessa olen päättänyt, että jos tämä talo nyt
todella on sellainen kun kuvittelen sen olevan, niin meidän perhe
muuttaa maalle! koirilta en ole kysynyt, mutta tuskin niillä on mitään
sitä vastaan että pääsevät päivittäiseen myyräjahtiin ja höyryämään
pitkin isoa tonttia! Ei, en usko että panevat pahakseen!

Toivottavasti
tämä talo olisi se minun unelmataloni. Toivon todella että se oikea
talo löytyisi pikaisesti ja pääsisin pois tästä taloyhtiöhelvetistä.

Koirarintamalla
iloista odotusta. Dana paisuu paisumistaan, pian sitä täytyy alkaa
vyöryttelemään varmaan. Laskettuun aikaan on noin kaksi viikkoa.
Kasvattini on ollut meillä reilun viikon nyt hoidossa, tai
astutettavana. On ollut hauska seurata sen touhuja. Siinä on kamalan
paljon tuttua. Monet eleet, ilmeet, ja käyttäytymisrituaalit ovat aivan
kuin äidillään. Hauskaa. Astutukset sujuivat hienosti, ja nyt vaan
jännäämään että kaikki menee hyvin ja syntyy terveitä russelilapsia.
Huomenna tai ylihuomenna aion viedä hoitolapsen takaisin kotiinsa.
Takaisin haen sen noin 7-8 viikon kuluttua, reilusti ennen synnytystä.
Jännää, ensimmäinen pentue, joka syntyy sijoitusnartulle.

Koirapiirit
ovat taas vaihteeksi käyneet hiukan ylikierroksilla. Foorumeilla on
älyttömiä riitoja, haukutaan toisia jaosoitellaan sormella ihan
suoraan. Itsessään ei tietenkään ole koskaan mitään vikaa. Mutta
näinhän se aina menee. "Ei meidän lapset mutta naapurin kakarat."

Sama
se on täällä taloyhtiössä, herranen aika mitä ihme touhua. Onneksi
noita pirullisia naapureita tuntuu olevan muillakin eikä vain minulla.
Jollain sairaalla tavalla se lohduttaa.

Sitten se hevonen.
Tallipaikan vaihto tosiaan olisi edessä aika pian, ja minä hullu en ole
sanaut aikaiseksi vielä valittua sopivaa tallipaikkaa. Kaksi todella
varteenotettavaa vaihtoehtoa olisi, mutta en ole vielä saanut
aikasieksi käytyä kumpaakaan katsomassa. Saamaton minä. Toinen näistä
talleista olisi ihan lähellä sitä "taloa maalta". Jos nyt päättäisin
juuri sinne muuttaa, niin sittenhän ei olisi lainkaan epäselvää ettenkö
veisi hevosta "naapuriin". Mutta katsotaan nyt. Onhan tässä vielä
muutama viikko aikaa. Ja onneksi minulla on suunnitelma b. Erään
tuttavan talli, joka tosin on melko kaukana, mutta aivan mahtavat
puitteet. Jos en muualle saa hevostani, vien sen tämän tuttavan luo
vaikka väliaikaisesti asustelemaan.

Huomenna on siivouspäivä.
Tänään oli tarkoitrus jo siivota, mutta taloja katsellessa menikin
kauemmin kuin luulin, joten siivoilu siirtyi huomiselle. Onneksi on
loma, niin on varaa siirtää asioita huomiselle, kun joka päivä on aikaa
tehdä vaikka mitä! Todella mahtavaa!

Kunhan saan siivottua, niin
tämän viikon aikana jatkan keskeneräiset kotisivuprojektit loppuun.
Harmittaa kun ne ei ole valmistuneet yhtä nopeasti kuin jotkin
aikaisemmat tekemäni sivut. Nyt on vaan ollut kiireempää. Mutta nyt
lomalla ehdin saada nekin pikaiseen valmiiksi. Kotisivujen teko on
kivaa puuhaa. Pääsee toteuttamaan itseään, ja kokemaan oivalluksia.
Jokaisten sivujen teon aikana oppii yleensä jotain uutta.

Kohta voisin siirtyä unten maille, ja herätä huomen aamulla pirteänä taas uuteen päivään. Ai että on ihanaa olla lomalla!

Mikä Kesä!

Loma-Nora

Olen niin.... (to 3.8.2006)

Huomenna
on vihdoin viimeinen työpäivä. Valitsin aamuvuoron, jotta pääsisin
aiemmin pois. Ja tässä mä vielä kukun valveilla. (klo. 2.21), mahtavaa!

Blogitkin
on jääneet nyt hiukna hunningolle tässä kesän aikana. On ollut paljon
kaikkea ja rankkaa. Onneksi pian alkaa koulu ja helpottuu elämä :)
Uskomatonta mutta totta, mä kaipaan opiskelemaan. Loppujen lopuksi
opiskeluelämä on paljon rennompaa kuin työelämä. Ainakin tämä "alemman
asteen työelämä", eli niin sanotut paskahommat :)

Vaikka olen
kyllä haikaillut töihin takaisin eläinten pariin. Olisi ihanaa kun
esim. tallilla työskentely olisi jälleen joka päiväistä elämää. Aamulla
pakkaisin koirat autoon, ajaisin tallille, tekisin töitä ja sivussa
hoitaisin oman hevoseni. illala kotiin ja ehtisi vielä kotona
puuhastella ties mitä kun koirat tyytyväisinä nukkuisivat kaikki. Ei se
mitään herkkua sinänsä olisi mutta mun elämäntyyliini helppoa elämää.

No,
koulua nyt välillä. Kouluelämäkin on helppoa verrattuna näihin
työpäiviin, joita minulla on nyt ollu. Jää taas aikaa niin paljon
kaikkeen muuhun.

Kuten esimerkiksi koiranpennuille! Enää vähän
reilu kaksi viikkoa niin Danan vaavit syntyy! Ja kun niistä aletaan
pikkuhiljaa luopua, syntyy seuraava pentue, toivottavasti. Siemenen
pitäisi itää jo.

Kyllä mä uskon että elämä hymyilee vielä.
Varmasti jopa tänä vuonna. Pentujen aikana ainakin. Kunhan vaan kaikki
sujuisi niiden kanssa hyvin... Tästä ei todellakaan voi enää paljon
huonommin mennä! Kaikki paska alkaa olla koettu, hyvin pitkälti. Tylsää
mutta totta.

Onneksi on harrastuksia. Agility on yksi joka on
minut pitänyt nnyt virkeänä. Yhteistyö sujuu koko ajan paremmin Fanin
kanssa. Se on kyllä hieno koira. Ensimmäiset viralliset kisat meillä on
viikon päästä, mutta luulen ettei ihan putkeen mene. No, menee miten
menee, pääasia että on hauskaa.

Tämän viikon viikonloppu
panostetaankin siis agilityyn. Lauantaina on russeleiden oma
agilitykoulutus, ja sunnuntaina normaalitreenit. Sijoitusnartun
juoksukin loppunee pian, ja se saadaan kotiinsa ennen kisoja, joten
luulisin Fanin myös rauhoittuvan.

Mutta nyt alkaa olla
nukkumaan menon aika pikkuhiljaa... Että jaksan edes esittää
kiinnostunutta huomenna. (Tuskin ketään kiinnostaa viimeisenä
työpäivänään paskan vertaa ihan oikeesti....)

Ei autossani ole edes cd-soitinta.... (vai mites se menikään...)

Hetken mieliala : hämmentynyt

Nora

Ei pysty..

Välillä
on taas ollut jus tuo fiilis. Ei tässä tahdo jaksaa eikä pystyä eikäö
kyetä mitään. Elämä on toisinaan liian rankkaa ja liian hektistä.

Nyt
sain vihdoin ilmoitettua että lopetan työt heinäkuun jälkeen.
Mahdollisesti joudun jäämään elokuussakin muutamaksi päiväksi, kun olen
taas niin (liian) kiltti.

Koirapuolella onneksi alkaa pikkuhiljaa paistaa päivä taas risukasaan, toivottavasti pidemmäksi aikaa tällä kertaa.

Nyt
on alkanut olla taas paremmin aikaa puuhastella kaikenlaista. Muutamat
kotisivut olen väsillyt, omatkin uudistin, kun tuo kurttukasa piti
sinne saada lisättyä.

Nyt ei tämän enempää, henki kulkee vielä :)

Nora

Ja elämä jatkuu... (17.7.2006)

Edellisen
merkinnän iltana kotona odotti kirje toisesta koulusta, "Sinut on
hyväksytty opiskelemaan". Kylläpä oli helpotus! Ihmeellinen asia
kylläkin kun koe meni aivan penkin alle.

Joka tapauksessa,
syksyllä alkaa opiskelut. Ja nyt olen harkinnut että lopetan työt jo
nytheinäkuun jälkeen, niin elokuu olisi aikaa lomailla. Se olisikin
ihanaa. Sitten voisi levänneenä mennä koulun penkille.

Pitkäaikainen
haaveenikin on pian toteutumassa. Omakotitalon osto alkaa olla aika
lähellä. Pian saan oma muumon mökin isolla pihalla, tai niin toivon
ainakin. Yhtä taloa kävin jo ihmettelemässä ja uskon että muitakin
vielä nenän eteen sattuu. Pääasia että piha on iso, ja sisällä mahtuu
asustelemaan. Kivempi sellaisessa paikassa sitten kasvatella
koiranpentujakin.

Toivoisin talon löytyvän Nastolasta päin, kun siellä on agilityt ja hevostallejakin. Olisi harrastuksiin lyhyt matka sitten.

No, mutta, eiköhän kaikki taaas järjesty, asioilla on tapana järjestyä.

Aina jotain vailla mut ihan okei....

Hetken mieliala : odottava

Nora, melkein hymyillen

Ei tässoo mitään järkee... (ke 12.7.2006)

Ai että on muuten hyvä biisi tuo johon otsikko viittaa..

Juuri
tässä samalla surffasin AMK:Ön sivuille, ja sain varistuksen siitä,
etten ollut päässyt haluamaani koulutukseen. Arvasihan sen, tällä
hetkellä kun menee taas kaikki pieleen mitä vaan yrittää.

Harmi,
jos opiskelupaikka olisi tuolta lohjennut, olisi tulevaisuus ollut
paaaljon selkeämpi kuin nyt. Nyt tarvii taas alkaa alusta
suunnittelemaan. Yhteen keväällä alkavaan koulutukseen haen kyllä
varmasti, sosiaalipedagokiikkaa opiskelemaan. Ja jos sitten ensi
syksynä taas tuonne fysioterapiaan. Vai kehtaako sitä saman koulun
sisällä hakea, jos siis sattuisin sosiaalialalle pääsemään. :P

Nyt
kyllä näyttää tulevaisuus kaikinpuolin huonolle. On ollut tosi raskaat
pari viikkoa tässä, eikä näköjään helpotusta näy. Mutta tämä on vaan
tätä mun tuuria.

Koskaan ei ole ollut näin pitkään näin paha
olla. Tuntuu että koko ajan itkettää. Yhtäkkiä alkaa silmät vain
vuotaa. Ja tuntuu että olo sen kuin pahenee vain koko ajan. Mikähän
mahtaisi auttaa.

Lomaakaan ei saa. Tai, olin neljä päivää just vapaalla, ja ensi viikonloppu on vielä vapaa. mutta ei tunnu riittävän.

Jotain olisi nyt pikaisesti keksittävä!

Mullon paha olla, sullon paha olla...

Hetken mieliala : surullinen

Nora

Kaiken maailman karvaisia lapsia (ke 28.6.2006)

Meille
muutti vauva! Pieni ja ruttuinen koiranpentu nimeltä Regina. SE on
hauska tyyppi, oikea rento-Regina, ottaa lunkisti kaiken. Aika eri
maata kuin nämä russelin ärrit.

Fani on myös päässyt
lapsentekopuuhiin. Fani kävi astumassa tällä viikolle erään kauniin
tyllerön. 9viikon päästä sitten katsellaan millaisia pikku-faneja
syntyykään. Ihan mahtava juttu! Tätä onkin odotettu. Fanin fanilauma on
varpaillaan :D

Kaikkialla alkaa nartuilla myös juoksut nyt. Joka
puolella tuntuu juoksut olleen myöhässä, ja nyt niitä juoksuja
pamahtelee joka suunnalla. Aika jännä että näin rykelmittäin. Tässä
syntyy syksyllä ihan peräkanaa nyt monta mielenkiintoista pentuetta.
Ainakin viisi, ja kaikki viikon välein :D

Fani osasi tosi
hienosti astua, vaikka hiukan jännitti kun ei ollut Danaa suostunut
astumaan. Kun päästiin pihaan ekalla kerralla, siinä meni 5minuuttia,
ja PAM! Nalkissa olivat! Se hoitui kyllä kun vanhalta tekijältä.
Toivottavasti siellä on monta monta pikku uimaria nyt työn touhussa ja
syntyy monta monta pikku pentua :) Voiko enää enemmän innoissaan olla
oman koiransa pennuista? Kai se ensimmäinen pentue on aina niin
erityinen. Danan kohdalla ei toinen ollut tavallaan enää yhtään niin
upe juttu, sehän oli jo rutiinia :P Mutta aina se on hienoa ku toivottu
pentue syntyy, ja kun näkee mitä ne omat koirat missäkin yhdistelmässä
jättää. Toivottavasti Fanin lapsia joskus näytetään jossain.

Olen
siis kyhjötellyt muutoin ihan kotosalla koiruuksien kanssa,
juhannuksenkin olin joko kotona tai iltaisin yhden kaverin luona
istuskelemassa. Koko juhannuksen aikana join puoli tölkillistä
lonkeroa!

Nartut otti maanantaina yhteen pahasti, sen jäljiltä
rappukäytävä edelleen veressä, kun en ole ehtinyt pestä. Veri siis tuli
mun sormesta. Maanantain jälkeen ovat olleet kiltisti. Tuollainen peli
ei nimittäin vetele. Kersalla on nyt kurikuuri menossa... Kyllä tämä
tästä kun vaan pysyy lujana.

Onneksi nyt on vielä vastapainona
tuollainen "laiskanpulskea" rauhallisuuden perikuva, siis melkein.
lilakin on oppinut ihan erilaisen tavan leikkiä Reginan kanssa.
Aikaisemman ärisemispurisemisleikin sijaan sekin leikkii ihan hiljaa ja
rauhassa, kun Rekkukin on niin rauhallinen. Aika mielenkiitoista on
ollut katsoa.

SiImäluomet painaa melkein tonnin, ainakin luulen mä niin

Hetken mieliala : odottava

Nora joka odottaa (satoja russelinpentuja yhtäaikaa)

Erilainen juhannus (pe)

En
nyt pariin vuoteen ole enää kiitänyt festareilla tai muutakaan
juhannuksena mutta yleensä olen ollut kavereiden kanssa, ja ihmisten
ilmoilla. Tämä juhannus tuntuu menevän ihan "omissa oloissa".

Tänään
olin vahtimassa kaverini lapsia, jotka ovat aina yhtä ihania.
Sellaisessa iässä vaan, että välillä koetellaan kaikkia, mutta loppujen
lopuksi ihan mahtavia tyyoppejä. Ja niin koiraystävällisiä! Etenkin nyt
kun ovat kasvaneet ja osaavat hiukan säädellä desibelejään, yms.

Huomenna
varmmaan olen kotosalla ja siivoilen. Ja Dana jäi kaverilleni
(russelikaverinsa luo) yökylään, joten Dana täytyy hakea huomenna
kotiin. Niillä oli ihan omat kivat tänään, juoksun jälkimainingeissa
kumpainenkin.

Fani oli ihan hätää kärsimässä kun tulin ilman
Danaa kotiin. Vaimo on hyljännyt, miten sitä mies osaa olla muka
yksinhuoltaja. No, tällä hetkellä se kyllä rötköttää rentona ja
tyytyväisenä tuossa makuuhuoneen (uudella) matolla.



Itse asiassa mulla oli ihan yksi purnauksen aihekin. (Ne kun on aina niin hauska luettavaa!)

Mä olen tosi kyllästynyt ihmisiin ja niiden epäluotettavuuteen! Siinä yksi syy miksi vietän juhannustani yksin.

Minulla
oli eräs asia, jonka halusin pitää salassa jonkin aikaa, ennen kuin
kaikki on varmaa, yms. Nyt minulle hetki sitten selvisi, että tämä asia
oli vuotanut ympäriinsä. Ja mikä hauskinta, tiedän tasan tarkkaan kuka
sen on eteenpäin kertonut, sillä en asiasta ole maininnut kuin ihan
parille henkilölle! Kerrankin minä olin osannut olla hiljaa jostakin
tällaisesta iloisesta asiasta. Yleensä jos mulle itselleni tapahtuu
jotain kivaa, en osaa pitää suutani kiinni sitten millään.

Minua
suututtaa, tämä ihminen on ollut aina oikein mukava, ei siinä mitään,
mutta harmittaa ettei häneen ole ilmeisesti luottamista. Jatkossa osaan
vieläkin paremmin rajata "uskottuni".

Ei siinä sinänsä mitään,
ei tämäkään asia valtionsalaisuus ollut, mutta kun se oli salaisuus, ja
tämä ihminen sen vallan hyvin tiesi.

Ihmiset on vaan
epäluotettavia, sille ei mitään mahda. Onneksi edelleen on ne pari
ihmistä joihin saattaa aina luottaa. Kiitos vaan heille :)

Nyt
alkaa silmäluomet painaa niin etten oikein näe kirjoittaa. Täytyy
lähteä nukkumaan näin yöttömänä yönä, vaikka kai nyt kuuluisi valvoa.
Ei sitä vaan jaksa. Huomenna on pakko siivota. Lattiataso on siivottu,
nyt sitten vielä pöydät... Ärsyttää, koska se sisältää mm. tiskausta.

Hyvää yötöntä yötä. -- Milloin mahtaa seuraavan kerran olla aamu?

Nora

Juhannus tulee jo! (18.6.2006)

Apua,
aamulla kun menin töihin, se kunnolla iski! Ensi viikonloppuna on jo
juhannus! Kummallista kun yleensähän Juhannus on keskikesän juhla. Tänä
vuonna juhannus on mun mielestä alkukesän juhla. Jotenkin tämän
huonosti alkaneen kesän takia juhannus tulee tänä vuonna ihan
arvaamatta.

Mitä Juhannuksena nyt sitten pitää tehdä? Polttaa
kokko.. jaahas, mitähän polttaisin ja missä. Tossa mun naapurissa on
kyllä uimaranta, että tiedä vaikka siellä kokko oliskin. Juu,
juhannustaikoja täytyy tehdä. Kerätä 7 erilaista kukkaa tyynyn alle, ja
niin edelleen. Täytynee siis muistaa laittaa huonot vanhat lakanat,
joissa ei haittaa viheät tahrat. Mitähän muita kaikkia niitä oli. Mitä
juhannuksena syödään? Mulla ei tuu mieleen. Muistelen, että
juhannuksena on tapana juoda sitäkin enemmän... Kuuluiko sauna
juhannukseen? No, Suomessa kun ollaan niin saunahan kuuluu kaikkeen.
Sen huomaa etenkin kerrostalossa asuessaan. Käytävällä on muistutus
milloin mistäkin saunasta, on joulusaunaa, pääsiäissaunaa,
juhannussaunaa, lenkkisaunaa, ja ties mitä. Lenkki sauna on kyllä aina
ollut aika jännä mun korvaan. Jos käy tossa 27 asteen helteellä
vetäsemässä semoisen 5 kilometrin hölkkälenkin, niin mun ei ihan
ensimmäisenä saunaan tekis mieli. Mieluummin ehkä pakastimeen. Tai
sitten sinne naapurissa olevalle uimarannalle. Mutta suomalaisia kun
ollaan niin prkl saunotahan!

Mulla ei ole mitään suunnitelmia
juhannukseksi. En aio lähteä yhtään mihinkään. Mulla on torstailta
alkaen neljä päivää ihanaa juhannusvapaata. Saatan käväistä Kouvolassa
vanhempia tervehtimässä, mutta muuten taidan vaan löhöillä ulkona,
käydä ratsastelemassa ja puuhailla koirien kanssa. Juhannuksen
koiranäyttelykin on Rovaniemellä asti, joten tuskin saan päähäni sinne
asti ajaa katsomaan :)

Tosin, jotain muuta koira-aiheista
toimintaahan saattaisi olla tarjolla jossain.. Mutta tosissaan, jospa
sitä kerrankin osaisi viettää aikaa ihan kotona omien elukoidensa
kanssa.

Täytyy yrittää siivota viikolla joka ilta pikkuisen,
niin olisi juhannuksena siistiä. Tai sitten siivoan torstaina koko
päivän. En oikein tiedä kumpi on houkuttelevampaa, mutta veikkaan että
lopulta tuo toinen vaihtoehto toteutuu.

Keli on kyllä ollut
ihana. Toivottavasti pysyy näin kesäisenä koko juhannuksen. Mieleen
tulee eräät festarit vuosia sitten kun tuttu poika oli pitänyt
pitkähihaista paitaa illalla ja yöllä, niin sillä oli mustat kädet, ja
valkoiset käsivarret! Eräät asiakkaat kertoivat että Heinäkuussa vasta
alkaa tosi helteet, ja jatkuvat elokuuhun asti! Eli nämä helteet ovat
ilmeisesti vasta alkulämmittelyjä. Mun puolesta kesä saa sitten
jatkuakin vaikka lokakuulle (tai oikeastaan joulukuulle) asti. En halua
edes ajatella syksyä ja talvea, hyyi, kylmää ja PIMEÄÄ!!!

Jonain päivänä mä täältä vielä karkaan maailmalle! saatte nähdä. (Heti kun mulla on varaa siirtää koko eläintarhani ulkomaille.)

Hieman sekava sepustus juhannuksen alla...

Juhannusheilaa, eikun taikoja mietiskelevä Nora

Turhautuminen... (pe 16.6.2006)

Varsinainen
koiraviikko (tai koiran viikko) takana. Pariin otteeseen käytiin
helsingissä astuttamassa kaverin narttua. Molemmilla kerroilla onnistui
hienosti. Hauskaa oli kun uroksella oli sen verta tappijalat, ettei
yltänyt kunnolla astua, vaan joutui hoitamaan homman joko ilmassa tai
pompaten jalalta toiselle. Suloisen näköistä, ja suloinen oli uroskin.

Oman
koiran astutukset taas ei tunnu lutviutuvan. Uros ja narttu eivät ole
pätkän vertaa toisistaan kiinnostuneita. Pentu (narttu) astuu kyllä
narttua, mutta urosta ei voisi vähempää kiinnostaa. Välillä käy
lipasemassa, mutta sitten jatkaa muita touhujaan. Hiukan turhauttavaa.
Toivottavasti kukaan ei ala mulle koskaan selittämään kuinka helppoa on
astuttaa oma narttu omalla uroksella. Tähän mennessä on ollut paljon
helpompaa käyttää ulkopuolisia uroksia.

Torstai ja perjantai
minulla oli vapaata. Tarkoitus oli nämä vapaat pyhittää ihan itselleni,
mutta toisin kävi. Kaverini ilmoitti, että on tulossa Kuopioon, ja
koska hänellä on yksi koiristani, pyysin että toisi tämän
osaomistusurokseni kylään. En siis ollut nähnyt Köpiä sen koommin kun
se meiltä viime vuonna lähti. Komea oli pojasta tullut. Harmikseni sen
purentavika oli vain pahentunut, vaikka salaa olin toivonut että se
oisi oiennut. Nyt sillä oli todella selkeä alapurenta, joten ei
tarvitse silläkään asialla enää päätä vaivata. Köpi kun tuli, koettiin
meillä taas kamalat sembalot. Ensimmäisen kerran elämässni mieleeni
pilkahti ajatus rodun vaihtamisesta kokonaan. Onneksi se sitten meni
ohi kuitenkin. Koirat olivat siis pareittain eristyksissä. Yö meni
kuunnellessa ensin Köpin huutoa oven takana kunnes vaihdoin nämä omat
eteiseen ja otin nuorimmaiset makuuhuoneeseen. Sain hetken nukkua.
päivällä en tietenkään voinut mihinkään lähteä, kun en halunnut ottaa
riskiä että pääsevät jollain konstilla samaan tilaan. Makailin sohvalla
koko päivän pökerryksissä, ja välillä siirtelin koiria edestakaisin,
että pääsivät kaikki vuorollaan pissalle.

Eilen illalla Köpi
sitten lähti takaisin Kuopioon, ja me lähdimme Danan ja Fanin kanssa
kokeilemaan onnea kaverini isolle aidatulle pihalle. Olin nimittäin
ajatellut, että oma reviiri saattaa olla osasyy "haluttomuuteen. Mutta
eipä natsannut. Tänään käytiin uudestaan. Dana jo pikkasen tarjoaa
Fanjille, mutta Fani ei ole kiinnostunut. Saattaa tietysti olla että
Fani on todella tarkka ja Danalla ei vaan vielä ole tärppipäivät
kohdallaan. Toivottavasti onnistuu jossain vaiheessa. Tämä alkaa olla
aika turhauttavaa jo.

Viikonloppu olisi sitten töitä. onneksi
lyhyitä päiviä, joten iltapäivät on aikaa puuhastella. Tänäänkin sain
jo pikkasen siivoiltua pahimpia sotkuja, mutta vielä olisi paljon
homma. Toivottavasti saan viikonloppuna aikaiseksi siivottua lisää.

Äiti
oli taas kultainen ja apuna eräässä pikku ongelmassa. Onneksi on hyvät
välit vanhempiin! Toiset eivät edes puhu vanhempiensa kanssa. Kamalaa.

Nyt
painun pehkuihin, että jaksan lähteä aamulla töihin. Töiden jälkeen
meillä on russeliporukan rantapiknik, eikä mulla ole sinne mitään
viemistä... ehkä jos sitten voikkkostarpeet ottais mukaan...

Kumma kun ei äijälle kelpaa.

Hetken mieliala : odottava

Nora

Hormonihirviökoiria... (12.6.2006)

Mun
koirilla pörrää hormonit tuhatta ja sataa. Yks pörrää koko koira koko
ajan, toinen alkaa kiinnostua toisista koirista kovaa vauhtia ja yks
vaan vikisee.

Danalla siis alkoi juoksu, ja myös Lilan takapää
on turvonnut, ja sillä mahtaa hetkenä minä hyvänsä alkaa tiputtelu. Se
on aivan sekaisin päästään. Koettelee Danaa minkä kerkeää. vähän väliä
hyppää Danan niskaan ja jatkuvasti pörrää jotain. Tänäänkin on joutunut
jo pari kertaa jäähylle. Taitaa tytöstä olla tulossa nainen. Dana taas
ei oikein kauheeesti välitä siitä että Lila hyppii niskaan, kun
tärppipäivät lähestyy vaan (juurikin erinomaista koulutusta nuorelle
nartulle antaa kukkoilla minkä kerkee, että täydellinen ajoitus..)

Ja
Fani-parka vihdoin tänään tajusi että Danalla on juoksu. Ei mennytkään
kuin neljä päivää. Alkuun Fani koitti kovasti astua Lilaa kun Danan
juoksu alkoi. Kai se toivoi nuorempaa herkkua...

Onneksi koirila on juoksu vain sen kaksi kertaa vuodessa, ja onneksi tämä on Danan viimeinen juoksu ikinä.


Sitten
muihin murheisiin. Kävin tänään pankissa ja alkoi taas ärsyttää se
touhu. Pankissahan on jaettu ne vuoronumerot eri palveluille. Ja tähän
mun palveluun oli tietysti jonossa 20 ihmistä ennen mua, ja mulla 20
minuuttia aikaa. Ja tietysti tähän mun palveluun oli avoinna vain yksi
kassa. Siinä viereisellä kassalla neidillä oli parempaa tekemistä,
kampaili tukkaansa ja hihitteli, välillä jutteli viereisen kaverin
kanssa. Voi miten kauheen kiva! No, en sitten ehtinyt asioida pankissa,
ja huomenna on pakko herätä jo pari tuntia normaalia aikaisemmin jotta
ehdin jonottamaan pankissa.

Toisaalta, jos mulla ei olis ollut
kiire niin mikäs siinä. Välillä on hauska istuskella pankissa,
varsinkin kun se on noinkin täynnä ihmisiä kuin tänään. Ihmisten
touhuja on kiva tarkkailla ja mietiskellä miksi ne jotain tekevät jne.


Tänään
oli myös ensimmäinen hellepäivä (tietysti just nyt kun mun vapaat
muuttui työksi.) Huominen on vielä pakko raataa täyttä päivää, mutta
keskiviikkona ajattelin mennä vasta myöhemmin töihin. Jos aamupäivällä
kävisi koirien kanssa lenkillä. Toivottavasti vaan on kaunis ilma.
Torstai ja perjantai onkin vapaata! Piru jos just silloin sitten sataa.
Tahtoisin niin päästä rannalle! Ja tietty ratsastamaan. Hevosetkin on
nyt laitumella, joten on vapaata tallitöistä, ehtii hyvin ratsastella.

onpas sekavaa ajatuksen juoksua taas. Täytyisivarmaan koittaa syödä vielä jotain ennen nukkumaanmenoa.

Hetken mieliala : hämmentynyt

Nora

Miksi kalenteri on olemassa. (la 3.6.2006)

Niinpä
niin. Voivottelin viimeksi sitä huomista näyttelyä, ainakin siinä
bittiavaruuteen kadonneessa versiossa. Kun siis mulla on sunnuntaina
töitä enkä pääse sinne. No juu, ja jos olisin edes hiukan vilkaissut
kalenteriin, niin olisin saattanut huomata että huomenna on helluntai,
joka siis on pyhä, eikä kaupat ole auki! Eli siis huomenna on mulla
vapaa, ja pääsen Fanin kanssa näytelmiin :) Hieno homma, kyllä olisikin
ärsyttänyt heittää rahaa kankkulan kaivoon.

Iloisella mielellä
lähden Mänttään muka mummilaan, vaikka mummi on kuollut jo vuosia
sitten. Se kaupunki on vaan niin ihanan pieni ja idyllinen. Paikasta a
paikkaan b on aina lyhyt matka, ja kaikki tuntevat toisensa!

Näyttelyn
sujumisella ei ole mulle mitään väliä. Haluan vain päästä Mänttään!
Fani luultavasti saa H:n. Tuurilla EH:n, joka olisi aivan mahtava
juttu. Saa nähdä. Tämä tuomari ilmeisesti tykkää hiukan eri tyypistä.
Kävi miten kävi, lupaan että mulla on iloinen mieli.

Kotiin
päin saan vielä matkaseuraa kun parsonistikaverini tulee kotiin Lahteen
kyydissäni. Saa nähdä kuinka nautinnollinen matka meillä on kolmen
uroksen kera mun "tila-autossani". Mutta ainakin on läpätysseuraa eikä
tarvi pelätä että nukahtaa rattiin.

Tosta helluntaista vielä sen
verran, etten ollut ainoa keneltä se oli mennä ohi. Lähes kaikki
kaverini olivat suunnitelleet menevänsä huomenna kauppaan, eikä kukaan
siis muistanut että huomenna on helluntai. Luojan lykky, mä en ole
ainoa lahopää!

Huomenna ehkä lisää Mänttä tunnelmia :)

Nora

Taas suututtaa!! (pe 2.6.2006)

Yllättäen
unohdin taas kopsata tekstin ennen Lisää-napin painamista, vaikka koko
ajan sitä mietinkin.. No sinne haihtui blogi taivaan tuuliin!!!!

Ärsyttävää! Kerrankin kun näin vaivaa ja kirjoitin pitkän tarinan.

Eli:
Olen
töissä taas, ja väsyttää niin hitosti. keskiviikkona alkoi taas työt,
olin heti yksin 10-19. Ja illalla jouduinkin sitten tekemään iltatallia
ja siivoamaan tarhaa. Töiden jälkeen pyörähdin nopeasti kotona, ja
sitten kiiruhdin tallille. Tarha oli niin sotkkuinen, että sen
siivoamisessa kesti kauan! Olin kotona vasta puoli kymmenen, kymmenen
aikaan. Tämän jälkeen oli tietysti vielä koirien lenkitysrumba. En edes
halua ajatella paljonko kello oli kun lopulta pääsin nukkumaan.
Seuraavana aamuna meninn taas kymmeneksi aamulla töihin. Olin niin
kuoleman väsynyt että mun oli pakko lähte töistä aikaisemmin kotiin,
jotta ehdin levätä ennen kuin lähdin taas tallille. Eilen sitten vein
hevoset yöksi sisään, sillä epäilin vesisadetta. Tämä tarkoittaa
tietysti sitä että tänään yhdeksän tunnin työpäivän jälkeen joudun
siivoamaan sekä karsinat, että tarhan, ja tietysti ruokkimaan hevoset.
Saas nähdä moneltako tänään pääsen nukkumaan.

Ja huomenna sitten
taas kymmeneksi aamulla töihin. Mulla on nyt kaiken lisäksi putkeen
töitä tonne ensi viikon perjantaihin asti, tosin torstaina on
pääsykokeet fysioterapeutin koulutusohjelmaan, ja maanantaina
tekstiili- ja vaatetusteollisuuden pääsykokeet.

Se onkin jännä
kun esim. meidän tallinomistaja tuntuu ajattelevan että kun mulla ei
ole lapsia, niin mulla on aikaa ihan mihin vaan. No mulla on kolme
koiraa, hevonen, ja pitkät työpäivät. Eipä paljon ylimääräistä aikaa
jää. Toisinaan olisi kiva tehdä nimittäin kotonakin jotain. Esim. pestä
pyykkiä tai imuroida, joita ei kumpakaan saa taloyhtiössämme kovin
myöhään illalla tehdä. Välillä tuntuu että tekee tiukkaa ehtiä edes
suihkuun.

Nyt on viikko enää jäljellä tätä, ja viikon kuluttua
hevoset lähtevät kesälaitumelle. Mun ei siis koko kesänä tarvitse
ajatelle tallihommia, riittää kun käyn hoitamassa ja ratsastamassa
ponini.

Tällä hetkellähän meillä on sopimus että teen talityöt
pari kertaa viikossa, ja saan siitä hyvästä alennusta, mutta silt
maksan mielestäni aika suurta summaa pihattopaikasta. Sitä olenkin
tässä mietiskellyt, että laidunloman jälkeen saattaa tulla tallipaikan
vaihto kyllä ajankohtaiseksi. yksinkertaisesti mulla ei riitä aika.
Syksyllä tulee taas pimeää, ja väsyttää herkemmin, eikä kovin myöhään
voi enää tuolla ulona touhilla. Ja jos nyt sattumalta pääsisin
opiskelemaan, niin haluaisin keskittyä siihen. Ja toisaalta tässä ei
tallipuuhilta jää juuri aikaa täyspainoiselle ratsastuksellekaan.

Hevonen
on kyllä ollut ihana, juuri muutama päivä sitten ratsastin sillä
ensimmäisen kerra oikeasti, tosin ihan ilman satulaa köpöttelyä, mutta
hauskaa oli! Muutamina päivinä olen sitä myös juoksutellut liinassa, ja
muuta puuhastellut.

Koirarintamalla ei vieläkäämn verta, juoksua
siis edelleen odotellaan. Kaverini koiralla alkoi eilen juoksu, ja se
antoi sentään pikkaen toivoa minullekin. Ensi viikonloppuna olisi ollu
Fanin kanssa näyttely Mäntässä. Olisin halunnut sinne koskan Mäntässä
on paljon hyviä lapsuusmuistoja, ja nyt harmittaa kun menin sössimään
työvuorot, enkä pääsekään. Tarkoitus oli että oltaisi samalla reissulla
menty isäni kanssa mökille Keurusseleälle. Koiratkin olisivat saaneet
rauhassa temmeltää saaressa. Ehkä sitten ensi vuonna...

Ei tästä yhtä hyvä tullut kuin edellisellä yrityksellä, mutta sinne päin.

Mistä saa lisätunteja vuorokauteen?

Hetken mieliala : pettynyt

Nora

Loma (ma 29.5.2006)

Jaaha, loma alkaa olla lopussa. Ylihuomenna joudun palaamaan töihin. Oikeastaan olisi kiva jäädä ihan vaan kotiin taas.

En
ole ehtinyt juuri ajatella edes blogiin kirjoittamista. Koko tämä
vapaiden putki on ollut yhtä hässäkkää. Mukaanluettuna yksi
krapulapäivä, joka sitten vain nukuttin :)

Perjantaina kiertelin
siis ympäri Suomea. En tosin nähnyt kuin ne toisen kasvattini pennut,
kun muistin että minulla oli iltatallivuoro, eikä ollutkaan. Fanin
morsianta menen katsastamaan huomenna. Samalla reissulla pitäisi
autokin katsastaa.

Kaveri myös pyysi tapaamaan, kun nyt kerran
sille suunnalle satun, ja sitte kuudelta alkaisi taas Lahdessa mätsäri.
Äh, en tiedä miten aion taas mitään ehtiä.

Enpä taida tältä lomalta kovin levänneenä töihin palata.

Sunnuntaina
sain sentään hiukan siivottua, niin siltä osin on edes parempi mieli.
Vaikka kyllä täällä vielä olisi siivottavaakin. Kun vaan joskus
ehtisi...

Nora

Pimpin' dogs (21.5.2006)

Niin
hassulta kuin se kuulostaakin, niin sitähän minä teen, paritan koiria.
Tämä tuli mieleeni taas tuossa yhtenä päivänä, kun minulle soitettiin
ja Fania pyydettiin jalostukseen. Minä siis sovin koirieni puolesta
kenen kanssa saavat tehdä mitäkin, ja yleensä siinä vielä raha vaihtaa
omistajaa. aika hullua.

Tosi hienoa kyllä että Fanille tule
narttu. Vaikuttaa juuri sellaiselta nartulta jolle Fanilla olisi jotain
annettavaakin. Innolla odotan tätä pentuetta. Kyseinen kasvattaja
vaikutti puhelimessa myös aivan mahtavalta tyypiltä. Meillä oli paljon
puhuttavaa keskenämme. Yllättäen puhelumme venyi noin tunnin
mittaiseksi. Alkaisi nyt vaan sillä nartulla juoksu, niin päästäisi
odottelemaan pikku-Faneja :) Jotenkin jännitän vielä, että jos tämä
peruuntuukin kun olen niin innoissani ajatuksesta. Aion ensi viikolla
mennä tapaamaan tätä narttua.

Fani ei sitte tänä vuonna astu
muita narttuja. Siis jos nyt astuu oman narttuni myös. Katson mitä
näistä pennuista tulee ennen kuin mietin jatkoa. Kaikenkaikkiaan olen
kaavaillut antavani sitä noin neljälle nartulle. Ensi vuodella piti
olla yksi kasvattini tulossa Fanille astutettavaksi, mutta sille onkin
nyt valittu toisenlainen uros, jonka kanssa tehdään rekisteröimätömiä
pentuja, mitä en oikein ymmärrä. Joten siis Fanilla "vapautui" yksi
nartun paikka :)

Jotenkin en osaa kuvitella antavani kauhean
monille urostni, jonka olen hankkinut maa jalostustyötni varten. Enhän
lopulta hyödy siitä kamalasti, jos se saa pentuja kaikkien kanssa, ja
sitten kaikki russelit ovat sukua minun russeleilleni. Pelottaa jo
valmiiksi, että minusta ei tulla tämän vuoksi tykkäämään, kun en siis
anna uroksiani kuin harvoille ja valituille. Mutta se on mun
päätökseni, minä teen näin, muut tekevät kuten tahtovat.

Danalla
pitäisi myös alkaa juoksu tässä ihan näinä päivinä, ainakin se aina
ennen on ollut kovin kalenteritarkka. Saa nähdä nyt. Jotenkin sillä
Danan juoksulla ei tällä kerta ole mulle niin kiire. Tulee kun on
tullakseen.

Muuten on ollut jonkin verran epäonnea. Auto hajosi,
ja muutenkin on kaikki mennyt enemmän tai vähemmän pieleen, mihin vain
on ryhtynyt. Mutta nyt onneksi ystäväni mies tarjoutui korjaamaan sen
auton. Hieno juttu, sillä liikkeeseen se olisi päässyt diagnosoitavaksi
vasta viikon päästä tiistaina! Nämä kyseiset kaverini suunnittelevat
muuttoa pois paikkakunnalta, ja mä en kyllä ala. Muutan niiden
piharakennukseen asumaan...

Nyt siis olen kulkenut bussilla
työmatkat, kamalaa! Joutuu menemään aikataulujen varassa. Ja tänään
sunnuntaina joudun kävelemään jopa tuonne kauempana olevalle pysäkille,
YÄK!

Tämä sunnnuntai on ihan käsittämätön työpäivä. klo.12-16,
enkä usko että asiakkaita on edes 1/tunti. Siis naurettavaa raahautua
töihin jonkun neljän tunnin takia, ja vielä sunnuntaina! No, saa nyt
nähdä, tänään on ihan ensimmäinen sunnuntaiaukiolo meillä. Jotenkin mä
onnistun senkin varmsti sössimään. Jännintä on se, että netttisivuilla
lukee kaikkien muiden kaupunkien kohdalla sunnuntaiaukiolot, mutta ei
meidän. Just kiva. Mua aina epäilyttää tällaiset jutut.

No, ehkä tämä tästä. Nyt on pakko pukea päälle, että ehdin bussiin, mä oon mestarimyöhästyjä!

Nora