Syyshulinoita

Hulinaa on taas riittänyt. Kelpiepennut kasvoivat luovutusikäisiksi, ja kolme niistä on muuttanut uusiin koteihinsa. Kaksi on vielä meillä kotona odottamassa sopivan kodin löytymistä. Vaara-tyttö ja Veto-poika ovat molemmat todella sosiaalisia, vilkkaita ja kivanluonteisia pikkupaimenia. Tässä pikkuhiljaa aletaan niiden kanssa harjoitellakin erilaisia juttuja. Viime torstaina käytiin agilityhallilla haistelemassa vähän tunnelmia, ja harjoittelemassa remmikävelyä. Muuten ohjelmassa on pikkuisen pentutottista, ja pian ehkä vähän pentuagilityäkin.

Tollon kanssa ollaan treenailtu pikkupätkiä aina sopivassa välissä, ja alettu harjoitella niin puomia, kuin A:takin. A mentiin tänään vasta ekaa kertaa, mutta Tolloa se ei hirvittänyt. Kiipesi heti innolla ylös asti, ja suoriutui alaskin. Rengasta on myös hiukan harjoiteltu jo. Vielä on kuitenkin paljon tekemistä, ja paljon esteitä opeteltavana.

Tollon kanssa käytiin myös Vantaan näyttelyssä, jossa mukana oli myös sijoitusnarttuni Stella, joka olikin meillä tuolloin pari viikkoa hoidossa. Koko Vantaan näyttely meinasi tosin jäädä kokematta, kun perjantai-iltana mentiin hakemaan autoa korjaamolta, ja sepä ei lähtenytkään käyntiin. Siinä oli mennyt joku käynnistyksenestosysteemi päälle, ja se on siksi edelleen korjaamolla.. Lopulta kuitenkin sain ihanilta ystäviltä aamuksi auton lainaan, ja pääsin kuin pääsinkin näyttelypaikalle. Ja olin kerrankin paikanpäällä oikein reilusti ajoissa! 



Näyttely itsessään sujui kivasti, Tollo esiintyi hienosti ja sai ERIn ja sijoittui junnuluokassa kolmanneksi. Tuomari olisi toivonut Tollolle jalompaa kaulaa, mutta muuten piti sitä oikein kauniina ja kauniisti liikkuvana koirana. Stella puolestaan sai H: n siksi, että sen runko on vielä kovin keskeneräinen ja kapea. Kovasti tuomari kuitenkin tykästyi Stellan kauniiseen päähän, ja luonteeseen, ja siihen miten se esiintyi. Stella siis esiintyi hyvin terhakkaasti vähän väliä hyppien ja pomppien, mutta kuitenkin ajoittain asettuen kuitenkin aloilleen :)



Sitten ajoin takaisin Lahteen tuomaan auton ja Stellan takaisin, ja hyppäsinkin Tollon kanssa junaan päsätäkseni Helsinkiin satamaan, ja siitä Tallinnaan. Kiirettä pukkasi :D



Tallinnan reissu oli mahtava, ja hyvää seuraa. Ystäväni Katja oli mukana. Yövyttiin hotellissa, josta mun kasvatinomistaja tuli aamulla hakemaan meitä näyttelypaikalle. No tietysti olin edellisiltana unohtanut mainita, että Tallinnassa pidetään tuolloin sunnuntaina maratoni, kun epäilin sen vaikuttavan ajojärjestelyihin. Ja niinhän siinä kävikin, että monet tiet oli suljettu, eikä edes paikallinen kuljettajamme meinannut löytää sujuvaa reittiä, jolla olisimme päässeet perille asti.

Lopulta olimme kuitenkin suhteellisen hyvissä ajoin perillä, todetaksemme, että kehä oli vielä sopivasti myöhässä, joten ehdimme ihan rauhassa valmistautua kehään. Tollo esiintyi jälleen hienosti! Se sai ensin ERIn, ja voitti junnuluokan, sitten se valittiin ROP-junioriksi, sen jälkeen parhaaksi urokseksi, ja lopulta vielä ROPiksi. Ja ihan yhtä monta kertaa saatiin käydä kehässä. Tuolla Baltiassa nuo näyttelyt on jotenkin kauhean hektisiä, kun siellä pitää joka välissä palata takaisin kehään :D Näyttelypäivä oli onnistunut, ja meillä oli todella hauskaa muiden suomirusselistien, Mirkan, Riitan, ja Terhin kanssa.



Reissu oli siis erittäin onnistunut, junnu-sertiä toivottiin, ja se saatiin, plus paljon enemmänkin :)'

Fanin kanssa käytiin sitten viime sunnuntaina kisaamassa Helsingin seudun joukkuepiirinmestaruuksissa. Edustimme siis SJRT Ry:tä. Ilmoitin Fanin joukkueeseen siksi, että saatiin neljän koiran joukkue kasaan. Muuten en varmaan olisi kipeällä polvellani viitsinyt ilmoittautua. Mutta hienosti Fani meni mun polvesta huolimatta. Mulle kävi yksi paha moka, kun heitin koiran putkeen, käännyin ympäri, ja sitten luulin että se tulee väärästä päästä ulos. Olin jo lähettämässä sitä takaisin putkeen kun tajusin, että oikeinhan se meni. Tuohon kului monta sekuntia. Ja laitan uunoiluni täysin kuumeen piikkiin.



Muuten rata sujui melko hyvin, käännökset oli kankeita ja kaarteet pitkiä, siksi että mun liikkuminen etenkin sivusuunnassa on tosi rajoittunutta polvikivun takia. Ja kontaktit Fani loikkasi tuttuun tapaansa. Ja sitten viimeinen rima vielä tippui kun tuuletin liian aikaisin. Vain siksi etten ikinä olisi uskonut meidän pääsevän rataa loppuun asti.



Noh, mutta tulos saatiin, kuten kaikki meidän joukkueessa. Asetimmekin joukkueena tavoitteeksi, että kukaan ei saisi hyllyä, joten tavoitekin saavutettiin. Ja Fani pääsi kaikesta huolimatta vielä ihanneaikaankin, vaikka ohjaaja kuinka yritti töpeksiä meille plussa-aikaa :D

Noisen kisojen jälkeen kirosin taas Fanin kontakteja, koska se on kyllä muuten tosi ihana agilitykoira. Niinpä nt aloitettiin kontaktien harjoittelu kokonaan alusta, uudella tavalla, ja katsotaan kuinka käy. Sunnuntaina menen epiksiin kokeilemaan ihan vaan noita kontakteja.

Ja sitten Fuula: 

Oltiin tänään hallilla Tollon ja Fanin kanssa treenaamassa (kera Iitun ja Mariannen), ja sitten lopuksi ajattelin huvikseen kokeilla fuulankin kanssa agilityä, vaikkei se koskaan ole osoittanut erityistä mielenkiintoa lajia kohtaan. Mutta niin vaan Fuula teki hienosti putkea, kujakeppejä, minipuomia, ja hyppyjä! Olin aivan ällikällä lyöty, ja tosi iloinen. Rengasta yritin, mutta siitä Fuula vaan nyrpisti nenää. Niinpä sitten kotona otin meidän kotirenkaan esille, ja harjoiteltiin Fuulan kanssa rengasta, eikä aikaakaan kun se jo hienosti haki renkaalle! Vau! Saa nähdä tuleeko Fuulasta sittenkin vielä jonain päivänä ihan oikea agi-koira!

Fiinin masu sitten taas vaikuttaa jo pikkuisen pyöristyneen. Se on sellainen pieni kumpu, tulee selkeästi yli rintakehän linjasta jo. Eli vaikuttaisi tiineeltä. Ensimmäisestä astutuksesta on sunnuntaina 5 viikkoa.

Mustikin on taas enemmän ja vähemmän oleskellut meillä. Nyt se on apri viikkoa, kun sen isäntä, eli mun isä, on ulkomailla. En ollut yhtään kateellinen kun tuli viesti, että "perillä ollaan, 30 lämmintä".

Nyt sitten vain jännäillään tuota Fiinin tiineyttä. Fuulan juoksuilla ei ole mikään kiire, etenkään nyt kun se innostui agilitystä. Odottelenkin Fuulan juoksuja vasta loppuvuodelle, koska sillä oli ensimmäinen juoksu vasta vuoden iässä, viime helmi-maaliskuussa, ja sen emälläkin on ollut aika pitkät juoksuvälit. Fuulan pennut siis syntynevät vasta ensi vuoden alkupuolella.