Ja aika haipakkaa on mentykin.
Viime viikko oli vähän turhankin kiireinen, vai pitäiskö sanoa turhaan kiireinen, mutta ei siitä sen enempää, paitsi että poliisisediltäkin tuli siitä turhasta kiireestä tänään kirje..
Oikeastaan hulina alkoi jo edellisenä viikonloppuna. Ensin oltiin lauantaina Daamin kanssa kasvattajan luona kasvattitapaamisessa, jossa oli paljon hienoja koiria, joita kuvattiin ja ihasteltiin. Sitten sunnuntaina mentiin Cindyn kanssa Lahden Jokimaalle pentunäyttelyyn hakemaan vähän kokemusta yleisötapahtuman meiningistä, ja vähän harjoittelemaan kehäkäyttäytymistä.
No, ensinnäkin trimmauskin jäi kai hiukan puolitiehen, ja sitten en oikein ehtinyt sitä remmikäyttäytymistäkään harjoitella ennen näyttelyä uudelleen, mutta kunhan näyttelypaikalla hetki pyörittiin, niin esiintyminen meni ihan suuremmitta ongelmitta. Ja lopulta ihan loistavin tuloksinkin, Cindy oli ROP-pentu! VSP-pentu oli Hippusuon Valkopiippo, joka on meidän Ezzen poika, ja Piipon sisko Kukka voitti pikkunartut KP:lla, ollen PNP2.
(kuva: Riitta Ajanto)
No sitten kotona Fuulalla laskikin lämmöt, ja yön nukuin pentuaitauksen lattialla patjalla, heräten välillä käyttämään Fuulaa pihalla. Viimeisen herätyksen jälkeen Fuula asettui patjan jalkopäähän, johon sitten aamulla synnytti ensimmäisen pennun. Ensimmäisen ja toisen pennun välissä oli noin 1,5 tuntia, mutta loput syntyivät alle puolen tunnin välein, ja lopulta kaikki viisi pentua olivat ihan muutamassa tunnissa maailmassa. Pennuista yksi painoi n. 270g, ja loput neljä painoivat n. 240g. Minun mittakaavassa siis hyvin normaalin kokoisia pentuja. Fuulan edellisessä pentueessa oli enemmänkin yli 250g pentuja, ja silloin pentuja oli sentään kaikkiaan 7.
No, nyt meillä jokatapauksessa on siis pentulaatikossa pieniä palleroita, neljä urosta, ja yksi narttu. Työnimiä en ole vielä ehtinyt keksiä, saati että minulla olisi mitään hajua mitkä näiden virallisiksi nimiksi mahdollisesti tulisi. Urospentuja on vielä vapaana.
(Kuvassa kaksi pojista noin 2 viikon iässä)
Sitten olikin muuten vaan haipakkaa.. työn puolesta, jne. Ei siitä oikeastaan tosiaan sen enempää, mutta viikonloppuna mentiinkin taas Tollon kanssa vaihteeksi näyttelyyn. Ilmoittauduin Hamina KV -näyttelyyn oikeastaan ihan vaan ns. huvin vuoksi Tollon kanssa, kun halusin mennä sinne katsomaan Ezzen ja Tähden pentujen esiintymistä, enkä viitsinyt ilmankaan koiraa lähteä.
Lähdimme jo perjantaina matkaan Janen ja Tollon kanssa, niin että pe-la yö oltiin Mylsällä mummolassa, johon Jansku jäi sitten päiväksi leikkimään mummin ja papan kanssa.
Aamulla sitten sinkaisin itseni hyvin epäpirteänä Haminan Bastioniin, ja kaikki tuntui menevän aamusta asti päin ... sanonko mitä, enkä ollut aausta kyllä mitenkään erikoisen hyvällä tuulella. Pikkuhiljaa siinä sitten kuitenkin alkoi tulla parempi mieli, ja lopulta oli ihan kivaakin. Tollo oli ROP, ja saipa tuo CACIBinkin, jolla me nyt tosin ei mitään tehdä. Piti siis jäädä myös ryhmäkehiin. Päätin kuitenkin, että kylmään Bastioniin en jää odottamaan ryhmiä, ja ensin ajattelinkin, että ajelisin mummolaan ja takaisin, mutta päädyin sittenkin hakemaan ruokaa huoltsikalta, ja menin kaverin luo hetkeksi. Siellä Tollokin sai hetken juksennella vapaana aidatulla pihalla.
(Tollon kanssa rotukehässä, ja tosiaan, kuten kuvasta näkyy, tuo hiustenvärikin kerkesi muuttua näiden kahden viikonlopun välissä!)
Pienen ajatuskatkon vuoksi lopulta melkein myöhästyin esiarvostelusta, en yhtään älynnyt että tietysti esiarvstelut voidaan aloittaa jo aikaisemmin kuin mitä ryhmäkilpailujen alkamisajaksi on laitettu. Noh, juostiin lähes suoraan autosta tumarinpöydälle, päällivaatteet ja repun nakkasin äkkiä vaan jollekin tuolille siihen kehän reunalle, ja vauhdissa vaihdoin remmin koiralle :D Tollo kuitenkin esiintyi aivan superisti, kokoajan iloisesti häntää heiluttaen, ja lopulta sijoituskin oli sen mukainen: RYP2!!
Aika huikee päivä siis lopulta.
Illalla käytiin vielä kahden tärkeän lapsuudenystävän kanssa syömässä, kun toinen näistä oli päässyt pitkästä aikaa piipahtamaan Suomeen.
Ja loppuun vielä haihatusta:
Olen jo pitkään yrittänyt löytää mukavat "pikkukengät", joita voisi pitää hameiden, yms. kanssa, ja joilla olis mukava kävellä koko päivä, ja juosta kehässä, yms. Eikä ne saisi hiostaa, ja pohjat ei sais olla ihan littanat, ja mielellään vähän joustavat pohjat täytyisi olla, ja ja ja...
No, olen sitten sovittanut kenkiä toisensa perään, ties kuinka monissa kaupoissa ja tuntui aina et jos ne ei purista, niin ne tippuu jalasta, ja siis ikinä ei ole ollut oikean koon löytäminenkään niin hankalaa kuin nyt. Mutta, tänään vihdoin löysin TOSI mukavat pehmeät, hyväpohjaiset, nahkaiset kengät, jotka on ihan sievät. Eikä lleet edes hinnalla pilattu! Jee! Ei tarvitse siis helatrstain näyttelyyn marssia enää talvisaappaissa (ellei sitten vielä tässä takatalvi yllätä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti