Ei pitäis manata..

Taas se nähtiin. Mainostin kovaan ääneen, kuinka tämä odotus on mennyt niin hyvin, ei ole ollut liitoskipuja, jotka viime raskaudessa oli tosi pahat, hyvä kun kävelemään pystyin, ja sekin oli hyyyvin hidasta. Henkka jourui pukemaan mulle kengät jalkaan, ja auttamaan tuolista ylös jne.



Toisekseen kehuskelin, kun alkuraskaudesta jo kohosi tuo verenpaine, ja olen ollut siis aika alusta asti lääkityksellä, että lääkityksellä on hyvin pysynyt kurissa, ja kaikki on paremmin kuin hyvin.



Niin kuinkas sitten kävikään?



Juhannuksena perjantaina heräsin kamalaan vihlovaan päänsärkyyn, jonka kyllä aika pian yhdistin liittyvän verenpaineisiin, mulla on vastaavaa tullut aikaisemmin pienemmässä mittakaavassa, jos olen unohtanut ottaa lääkkeen. Nyt sitten kuitenkaan ei aamulääkkeellä ollut päänsärkyyn minkäänlaista parantavaa vaikutusta. Valitettavasti verenpaineet oli lähteneet nousuun, joten lääkitystä on nyt nostettu. Toistaiseksi se kuitenkin riitti tasaamaan verenpaineiden  tilanteen, eli siltä osin kaikki hyvin.



MUTTA

sitten alkoi oireilla selkä. Se on täsää jo silloin tällöin aamuisin ollut vähän jäyhä, tuo alaselkä nimenomaan, mutta on sitten aina pikkuhiljaa vertynyt siitä normaaliksi. Tällä viikollakin alkuviikosta yksi aamu tuntui pahalta, mutta vähän viljatyynyä, panadolia, ja hyvä istuma-asento, niin kipu oli poissa loppupäivän. Mutta entä tänään sitten?



Olin aamulla lähdössä Vääksyyn viemään Fuulan pentuja pentutarkastukseen ja sirutukseen. Kaikki oli ihan ok, mitä nyt yöllä oli tuo oikea pohje vähän krampannut, mutta se oli jo ihan kunnossa siinä vaiheessa. Hörpin aamukahvit, ja sillä aikaa pennut ja isommat koirat ulkoilivat pihalla. Sitten otin noita meidän isompia koirakakaroita sisälle, ja kumartelin siinä niiden kanssa.. ja yhtäkkiä jostain, kuin salama kirkkaalta taivaalta, ilmestyi järkyttävät liitoskivut! Jokaisella askeleella tuntui kuin iso puukko olisi työntynyt lantion halki, takaa eteen, ja kipu säteili myös reisiä pitkin aina polviin asti.



Vedet silmissä pakkasin pennut boksiin, ja boksin kantaminen ei varmaan ainakaan kovin hyvää tuolle selälle tehnyt, päinvastoin. Mutta pentutarkastuksesta selvittii, kaikki pennut ovat terveitä, ja pojilla on molemmat kivekset kaikilla laskeutuneet, jne. Sirutuksestakaan eivät välittäneet tuon taivaallista.



Kotimatkalla ostin lohdutukseksi kolme litraaa herneitä, litran kirsikoita ja puoli litraa mansikoita, ja sitten istuin sohvalla kuuman ohratyynyn kanssa ja herkuttelin... Lopulta iltaa kohti tuo kipu sitten hälveni, onneksi. Ja kun alkoi tuntukohtalaisen normaalilta, lähdin innokkaana kävelylle. Päätin nimittäin noiden kipujen aikana, että jos ne vaan jossian kohtaa hellittää, niin siitä otetaan ilo irti, nyt täytyy liikkua aina silloin kun voi, ehkä liikunta auttaa jopa pitämään pahimmat kivut poissa loppuraskauden ajan. Toivon ainakin kovasti niin, siksi olen jo alkuraskaudessa pyrkinyt liikkumaan säännöllisen epäsäännöllisesti niin paljon kuin olen vain suinkin ehtinyt ja jaksanut. 





Pikapäivitin tässä lähipäivinä myös hieman kotisivuja:

Fuulan pennuista vielä muutama poika etsii omaa rakastavaa kotia, ne ovat aivan superihania ja hellyyttäviä kaikki. Ja oikein sieviä söpöläisiä myös. Pentuja -sivulta löytyy lisätietoa. Lisäksi siellä etsii tuo meidän Merci-kakarainen edelleen omaa kotia. Merci on ihana pikkupusiainen, fiksu ja filmaattinen, tosi hauska kaveri, joka tulee toimeen ihan kaikkien kanssa.



Lisäksi päivitin Mercin, Cindyn ja Daamin vihdoin sivuille. Daamilta tosin vielä toistaiseksi puuttuu oma sivu, mutta kaikki aikanaan. Tämän lisäksi uutisiin on päivitetty paljon näyttelyuutisia. Niin Tollon kotimaisia näyttelyitä, kuin Tollon ja Fuulan pojan ulkomaanmenestystä. Välkky (Kisentel's The King Of Queens) on alle 18kk ikäisenä saavuttanut jo kolme titteliä GR CH, GR GRAND CH ja Mediterranean Winner 2012 !!  Viime viikonlopun aikana Välkky myös voitti terrieriryhmän KV-näyttelyssä. Aika huikeeta!



Nyt yritän kuitenkin rohkaista itseni ja mennä nukkumaan. En ole uskaltanut vielä mennä, kun nyt on niin hyvä olla, ja pelottaa, että kun aamulla herään, olen taas kipeä.



Pitäkää peukkuja, että huominen alkaa kivuttomammin kuin tämä päivä!