Talvi tuli.. (viimeinen vanhasta blogista siirretty merkintä..)

Lunta on joka puolella, aivan älyttömästi. Koko ajan myrskyää vaan.

Sain vihdoin tänään vaihdettua nastat autoon. ei ollut edes iso homma, mutta kun se oli niin vaikea aloittaa, mukamas.

Illalla
kävin myös tapaamassa Fanin poikaa Fanin ensimmäisestä pentueesta. Oli
vallan ihastuttava otus. Hauska paksu pieni pörrökasa. Näytti todella
kivalta ainakin tässä vaiheessa. Tulevaisuus näyttää mitä pojasta
mahtaa kasvaa.

Nyt Frasse on kotiutunut jo hienosti uudelle
maalle. Tuskin enää Suomea edes ymmärtäisi. Ja juuri kun tästä
järkytyksestä oli selvitty, lähtee toisestakin pentueesta yksi lapsi
ulkomaille. Toisaalta aika hurjaa, kun niitä sitten näkee kovin
harvoin. Mutta toisaalta melko mukavaa ja jännittävää, kun kasvatteja
asuu muuallakin kuin Suomessa. Ja molempien omistajat kyllä pitävät
yhteyttä.

Pikkupennut voivat hyvin. Ne syövät jo paljon
kiinteää, tulevat aika lailla jo toimeen omillaan. Emä tosin hoitaa
niitä edelleen kuin pienen pieniä vauveleita. Niiden kasvua on ollut
jännittävä seurata, etenkin kun vanhemmat ovat keskenään kovin eri
tyyppisiä. Toistaiseksi näyttäisi, että pennut ovat perineet enemmän
isänsä ominaisuuksia kuin emänsä. Toisaaltahan tämä pentue on lienästi
myös sukusiitetty, joten tyyppi on sitäkin kautta voinut vahvistua.
Vaikea tietysti tässä vaiheessa sanoa mitään, aika näyttää.

Ihmissuhteet
muuttuvat koko ajan kai vain mutkikkaammiksi. Yritin selvittää asioita,
mutta uskon sotkeneeni niitä entisestään. Mä olen tosi huono näissä
jutuissa. Luulen että tämä juttu on melko turhanpäiväinen. En usko sen
muuttuvan miksikään enää. Harmi, pitkästä aikaa taisin vähän tykästyä.
Toisaalta ehkä ihan hyvä. Parisuhde voisi tässä vaiheessa olla
vihonviimeinen taakka. Tai sitten ei..

Vaikka, mistä senkin
tietää, jotenkin tuntuu että asiat menee nykyään aina niin omituisesti,
että kaikki mitä odottaa heittää kuperkeikkaa.

Kamalan vaikeaa
yrittää päätellä mitä toinen ihminen ajattelee. ja kun puhuminen tuntuu
toiselle osapuolelle olevan ainakin toistaiseksi kovin vaikeaa, niin
pakko vain yrittää arvuutella. Tai odottaa että jotain tapahtuu, taas..
Mulla ei kyllä ole mikään kiirekään saada selvyyttä tähän asiaan.
Jotenkin luulen että kaipaan edelleen aikaa sulatella tätä.

Tällaiset
jutut on muuten parasta antia blogissa, varsinkin kun niitä lukee
vuoden parin päästä ja hymy huulilla muiostelee menneitä :)

Terveisiä tulevaisuuteen!

Hetken mieliala : iloinen
Nora, tulevaisuuden menneisyydestä