Yökyöpelöintiä

Täällä taas yötä vietetään koneen ääressä.



Elämä on aika ihmeellistä vuoristorataa. Kun tapahtuu jotain hyvää,
niin pian tulee taas p*skaakin roppakaupalla. Lauantaina Virossa asuva
kasvattini kävi kotikaupunkinsa näyttelyssä kokeilemassa
näyttelytouhua, ja oli kivasti ROP-pentu KP:lla. Se mitä
venäjänkielisestä arvostelusta selvää saatiin, niin tuomari oli kovasti
pojasta tykännyt. Hauska juttu.



Tänään on sitten tullut taas kaikkea muuta kuin auringonpaistetta. Voi
herranen aika noita ihmisiä. Mä en yhtään jaksaisi riidellä, mutta
joskus se kai vaan olisi pakko.



Toisaalta, sain pitkästä aikaa yhteyden myös erääseen ulkomaiseen
kasvattajatuttuuni. Valitettavasti hän on lopettanut yhteisen rotumme
kasvattamisen, mutta silti hänellä oli vielä jonkinmoista yhteistyötä
tarjota. Siitä lisää myöhemmin, kun asiat selviää. Täytyisi muistaa
olla enemmän yhteydessä tuttaviin.



Ai niin, löysin vihdoin sellaisen toiminnon tästä blogistakin, jonka
kautta löytää aina suoraan uudet kommenntit. Eihän siinä kauan mennyt.
Löysin siis Miija viimein sun kommenttisi, heh, kiva kun olet
kommentoinut. Ja Saintille vain tiedoksi, että mä voisin huolia vähän
tasaisemmankin elämän toisinaan.



Nyt tarvisi lopettaa lorviminen, ja aloittaa pakkaaminen ihan
todenteolla. Muuttoon ei ole enää pitkä aika. Tarvisi toki myös
siirrellä mm. nettiliittymä, sähkösopimus, ja sen semmoista pientä
kivaa. Huooh. Olen katsellut tässä joitain työpaikkailmoituksiakin,
josko sitä menisi taas todenteolla töihin. Eiköhän asiat järjesty taas,
yleensä niillä on ollut tapana.



Ärsyttää myös vaihteeksi ihmisten saamattomuus, vaikka itsekin olen
toisinaan saamatonta sorttia. Mutta jos luvataan jotain ostaa, niin mun
mielestä se ostetaan, ja siitä maksetaan se hinta mikä sovitaan, ja
edes suunnilleen ajallaan. Noh, olkoon. Kuten sanottu, en oikein jaksa
riidellä.



Toivon mukaan sosiaalinen elämäni ei pian kuole tyystin. Tuntuu että
kaverit lähtevät pois tässä lyhyen ajan sisään, ja jään "yksin". Onhan
ne aina olemassa, vaikka kauempana ovatkin, mutta ei se ole sama asia.
Vielä kun nämä mun yhteydenpitokyvyt tiedetään. Ajattelen teitä
kuitenkin ;)



Lisäksi olen tässä mietiskellyt, että olenko mahtanut pahoittaa erään
ihmisen mielen. Hänen, jonka kanssa tapailimme aikaisemmin joskus tässä
hieman. Hänelle taisi aika yllättäen paljastua, hiukan karulla tavalla,
että minulla saattaa olla muutakin elämää. Toivottavasti en loukannut.
Sääli olisi menettää taas yksi kaveri. Olemme kuitenkin tunteneet jo
melko kauan ja olemme viihtyneet aina toistemme seurassa. Täytynee
ottaa häneen jossain vaiheessa yhteyttä jotenkin, ja koittaa jutella.
Siinä mä olen kyllä huono.



Vaihteeksi näköjään ajatukset poukkoilevat minne sattuvat, ei varmaan
kovin mukavaa luettavaa, kun koko ajan mennään uudessa aiheessa, ja
kaikki jää aina kesken. Vähän sellaiselta mun elämäkin tuntuu
toisinaan.



Nyt taidan mennä nukkumaan. Huomenna alkaa agilitytreenit piiiiiitkän
talvitauon jälkeen ja tahdon olla siellä hyvin levänneenä, pirteänä
juoksentelemassa.