perjantai 30. maaliskuuta 2007

Sattuu kun tapahtuu (liikaa)



Onpa taas yksi niitä hetkiä, jolloin ei tiedä oikein mitä ajatella, tai tuntea.

Kaikenlaisia tuntemuksia velloo ympäriinsä. Iloa, kiukkua, onnea, harmia..


Viimeiset kaksi päivää on ollut niin vuoristorataa, että eipä juuri voi
kun ihmetellä. Sattuu ja tapahtuu enemmän kuin tarpeeksi.


Eilen lähdin ajamaan autolla Marian parkista kaverit kyydissä.
Risteyksessä oli sitten poliisit, jotka päästivät minut edelleen.
Poliisiauto seurasi meitä toiselle puolen keskustaa, kunnes sitten
hyppyrimäkien tietämillä pysäyttivät. Ihmeellistä. Sitten
puhallutettiin, ja katseltiin ajokorttia ja rekisteriotetta. Kaikki
hyvin, kunnes:
"Sun ajokortti on mennyt umpeen."
Selitin
ystävällisesti, että koneelta pitäisi löytyä jatkoaikaa, kun uutta
korttia on jo haettu, mutta en ollut sitä vielä noutanut. Sitten
odoteltiin, että asiaa tarkastetaan koneelta. No, eihän sieltä mitään
tietoa löytynyt. Aika pitkään saatiin siinä jutustella poliisisetien
kanssa, ennen kuin toinen sanoi:
"No, ehkä me nyt sitten uskotaan, mutta jos valehtelet, niin sakko tulee perästä." Juu, niin tietysti.


Seuraavana päivänä, siis tänään, hain sen uuden kortin sitten. Kysäisin
siinä samalla virkailijalta, että miten on kun piti näkyä, että on
jatkoa, mutta eilen kävi sitten näin. Hän luki minulle koneelta sanasta
sanaan sen tekstin, ja varmisti että siellä on merkintä asiasta.
Ihmettelin edellisillan tapahtumaa vielä, niin virkailija vastasi: "No,
ne ei osaa lukea."
Tuli siinä sitten vaan mieleen, että
olisikohan poliisikoulun vaatimuksia syytä nostaa, tai ainakin laittaa
lukutaito sinne suhteellisen ensisijaiseksi vaatimukseksi..


No, ei tässä vielä kaikki. Päätimme ystäväni T:n kanssa lähteä ajelulle
Numelaan. Ilma oli ihana, aurinko paistoi, taivas oli täysin pilvetön,
ja mikä hauskinta, kesärajoitukset oli tulleet!

Eipä sitä iloa sitten kauan kestänyt. Hetken matkaa saatiin ajaa 120 lasissa, kunnes yhtäkkiä:
"POKSphiuuuuuuff"

jaaha, rengas puhkesi. Rauhallisesti siinä ajoin sitten auton tien
sivuun, laitettiin hätävilkut päälle, ja T lähti viemään kolmiota.
Kerkesin nostaa päätä hiukan takakontista kun jo edessäni seisoi joku
mies, joka kysyi, että onkos meillä jokin hätänä. Kun sain selitettyä
hänelle puhjenneesta ja renkaasta, jne. ei mennyt aikaakaan kun hän oli
jo täydessä työntouhussa vaihtamassa rengasta. Polteltiin T:n kanssa
tupakit siinä tien varrella, kun jo päästiinkin takaisin tien päälle.
(Sivuhuomautuksena: tuolla miehellä oli ihan älytön auto, sillä voi
ajaa ihan missä vaan! Siellä hän peruutteli sillä ojan pohjaa ja
piennarta pitkin tuosta noin vaan.) Nummelan reissu toki piti unohtaa,
vararenkaalla kun ei kovin pitkälle viitsi lähteä. Jep, ja tämä siis
tietää huomiselle renkaidenvaihto-operaatiota.

Olipa tuossa välissä onneksi jotain ihan mukaviakin tapahtumia.

Tänään illalla menimme kavereiden kesken Taalaan katsoaan Idolsia, ja
oli oikein kiva ilta. Aikamoinen tunnelma. Mitenhän mahtaa olla ensi
perjantaina samassa paikassa, kun  on finaali. Vai matkaavatkohan
ihmiset ihan paikan päälle. En siis itse ole mitenkään selvitellyt,
että myydäänkö sinne lippuja vai kuinka tuo menee.


Luulenpa, että koitan mennä petiin ja nukkua kaiken sekavan pois
mielestäni (todennäköisesti näen vielä todellisuuttakin sekavampia unia
vain), ja herätä huomenna uuteen aamuun. Toivon mukaan huomenna menisi
vähän jo paremmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti