No comments

Eih, ei vieläkään kommentteja. Luulen että kukaan ei edes lue mun
marinoitani enää. Ihmekös tuo kun on menossa tämmöinen kamala
synkistely masistelu märistely kausi. Tuntuu kamalalta marista ja
valittaa koko ajan.



Olen kahtena iltana nyt rentoutunut rauhassa parin viinilasillisen
ääressä. harjoittelen jo ennakkoon, kun ystäväni tuolta jostain kaukaa
on taas pitkästä aikaa (juhannuksesta on ainakin miljuuna vuotta)
tulossa käymän luonani. Meillä on suunnitelmissa viikonloppu täys
juhlaa. Oikeasti emme ole suunnitelleet mitään sellaista, mutta kun
meidän voimamme yhdistyvät, meistä muodostuu semmoinen voimakaksikko,
että kaikki muuttuu juhlaksi.



Tämän lisäksi ensi viikonloppu on myös lopullinen (liian rankka sana,
pitäisi ehkä sanoa toistaiseksi viimeinen..) läksiäisjuhla ystävälleni.
Hän muuttaa piiiitkäksi aikaa pois täältä, Vaasaan. Vaasa on ihan liian
kaukana. Vaas akuitenkin on aina vaikuttanut ihan kivalta kaupungilta,
enkä ole koskaan Vaasassa vieraillut, joten jotain positiivista.



Toinen kaverini olikin jo luvannut että lähdemme yhdessä tämän ystäväni
luona käymään syksyn aikana. Tosin, saa nähdä kuinka ystävyytemme käy
pitkän yhteisen ajomatkan jälkeen.



Viinilasini vaikuttaa ei-ihan-niin-täydeltä (huomaa positiivinen
ajattelu), joten käyn tässä välissä täyttämässä lasini. Älä ihmettele,
jos pomppaan kohta aiheesta toiseen.



Olin viime lauantaina kaupungilla. Päätin että nyt on pakko lähteä ulos
ihmisten ilmoille. Otin auton alleni ja hurautin kaupunkiin. Kävin
divalla tervehtimässä tutut, mutta koska vaikutti suht hiljaiselta, ja
olin luvannut kaverilleni että tapaamme huoneella, niin lähdin sinne.
Olipa muuten avartava kokemus. On se jännä miten samassa kaupungissa
voi kahdessa eri baarissa olla niin eri ihmisiä. Huoneella oli
paaaaljon sellaisia ihmisiä joita en ole koskaan ennen tavannut. Tähän
tosin voi vaikuttaa sekin, että oli päivämäärä 070707, jolloin lähes
kaikki naimattomat olivat päättäneet astua avioon, joten paikalla oli
paaaaljon ulkopaikkakuntalaisia häävieraita. Jokatapauksessa, ilta oli
vähintäänkin mielenkiintoinen.



Tapasin myös ihmisen lähimenneisyydestä. Meidän välimme ovat jääneet
minulle epäselviksi, koska viimeksi kun tapasimme, saatoin hieman
loukata häntä., vahingossa tietenkin. Nyt hän oli selvästi
vilpittömästi iloinen tavatessaan minut. Kuitenkaan ihan kaikki ei
ollut ennallaan. en tiedä mitä ajatella. Minusta oli mielettömän kiva
nähdä hänet pitkästä aikaa, mutta en kuitenkaan tiedä kuinka suuri se
tunne oli, ja mistä se johtui. Luulen että olin vain iloinen pelkästä
jälleennäkemisestä.



Haluaisin päästä eteenpäin elämässä näiden ihmissuhteiden osalta. Se
tuntuu vain kovin hankalalta kun tiedät-kyllä-kuka (jos tiedät), aina
vaan kaihertaa mieltäni. Miksi kaiken pitää aina olla niin
monimutkaista? Miksei vain voi puhua suoraan? Itsehän olen aina ja
kaikessa muuten niin kovin suora, mutta oman tunne-elämäni suhteen olen
mykkä kuin, no, mikä sitten niin mykkä onkaan. En vaan uskalla sanoa,
enkä näyttää tunteitani. En halua loukata, enkä etenkään tulla
lokatuksi. Ja, kyllä hänkin varmasti tietää, tietää



On se jännä, haluaisin niin kovasti aina selvittää asiat, sekä tietää
totuuden, mutta en kuitenkaan osaa avata suutani. Kuitenkin, asiat on
toisinaan pantava vaakakuppiin ja laitettava asiat
tärkeysjärjestykseen. Joskus menetettävää voi olla lähes yhtä paljon
kuin saavutettavaa, ja tuolloin kannattaa jo miettiä, kumpi riski
kannattaa ottaa. Ja yleensähän ihmiset loppujen lopuksi kuitenkin
mukavuudenhaluisina pelaavat varman päälle.



No, se mikä on liian hyvää ollakseen totta, ei yleensä ole totta ;)



Tällä kertaa koira-asiat tähän loppuun:

Pennut leikkivät tänään ensimäisen kerran kunnolla. Hauskaa ettäjalat
eivät vielä ihan kunnolla kanna, mutta painimatsi pitää ottaa siskon
tai veljen kanssa :D Tänään kävi aivan ihana pariskunta kylässä.
Tapasin heidät jo viime viikonloppuna mätsärissä, mutta tänään he
kävivät meillä. Heille on ilo todella myydä pentu.



Nasun pennut eivät vielä tee tuloaan. Nasu itse näyttää siltä kun olisi
nielaissut jalkapallon kokonaisena, ja olotilakin ilmeisesti on sitä
luokkaa, sellainen ähinä kuuluu tuosta lattialta jalan vierestä.
Toistaiseksi ruoka maistuu todella hyvin ja Nasu on muutenkin pirteä.
Toistaiseksi ei siis pieniä possuja luvassa. Ajattelin pikkuhiljaa
kuitenkin alkaa tässä mittailla lämpöjä. Laskettu aikahan on
ensimmäisen astutuksen perusteella vasta ensi viikon keskiviikkona, ja
sitä seuraavista astutuksista mennään jo kahden viikon päähän, joten en
usko että pennut ihan vielä ulos tulevat. Saamme luultavasti nukkua
vielä rauhallisia öitä.



Lasi on vasta puolillaan, mutta aivot jo puoliksi tyhjät. Taidan mennä
rappusille hekeksi istuskelemaan, siinä on hyvä olla, poltella
tupakkia, siemailla viiniä ja miettiä syntyjä syviä. Siinä vietimme
Tiian kanssa myös suurimman osan juhannuksesta '07