Joillain käy tuuri

Nyt ei kotona ole enää kuin 7 pentua. Huomenna tulee eräs perhe katsomaan Finskiä, ja jos kaikki hyvin menee, lähtee Finski varmaankin heidän mukaansa. Surullista, sillä Finskin piti alunperin jäädä minulle, mutta viime viikoisessa BAER-estissä ilmeni että Finskin vasen korva on kuuro, joten pentu meni EJ-rekisteriin.

Nyt minulle jää sitten pikkuinen Fiini-tyttö joka on reipas kuin mikä. Ja kuulee. Olen jo muutamaan kertaan joutunut neitokaista muistuttamaan, että "sun kuulosi on testattu, joten älä yhtään esitä kuuroa!".

Pikkupojista on enää vain yksi vailla kotia, ja sillekin yhdelle on kysyntää aivan riittävästi.

Huomenna pitää taas kiirettä. Täytyy koittaa hiukan järejestellä päivällä, sillä haimme juuri kaikki loput tavarat vanhalta asunnolta, ja täällä on jälleen aikamoinen kaaos. Iltapäivällä tulee vieraita, kaksi kasvatin omistajaa tulee katsomaan pentuja, ja saatamme vihdoin saada siis uusia kuviakin lapsukaisista. Sen jälkeen tulee vielä kahdet pennunostajat.

Älä muuten ihmettele mahdollisia kirjoitusvirheitä. Minun tietokoneeni särkyi ukonilmalla, ja nyt minulla on uusi moderni läppäri. En ole koskaan tullut näiden läppäreiden näppisten kanssa toimeen, enkä tule nytkään. Toivottavasti jonain päivänä opin.

Tämäkin kone alkaa hiljalleen olla viimeistä silausta vaille valmis, mikä tarkoittaa sitä, että pääsen jälleen sivujen päivittelyyn käsiksi. Tällä viikolla koitan päivitellä kiireellisimmät jutut, kaikkialle. Tai siis ylihuomenna. Perjantaina lähden taas jo töihin. Sunnuntaina tulen takaisin.

Muuta elämää minulla ei sitten juuri olekaan tässä ollut. Viime viikonloppuna kävimme Terri-Erissä. Parson-vahvistus sai tylsästi H:n, mutta kaverini russeli sai ERI:n ja sijoittui luokassaan neljänneksi 13 junnun joukossa!! Hienoa! Ja onnittelut! Oli taas ilo esittää kaunis koira.

Olen hiukan väsynyt taas ihmisiin. Tuntuu että kaikki haluaa pahoittaa toistensa mieltä, tai jos ei vaikka haluakaan, niin tekee sitä tietämätään. Itsellä on ollut nyt aika rankkaa kaikkine kurjine tapahtumineen, eikä ole ketään kuka hiukan lohduttaisi. Harmillista.

Eräs tärkeä ystäväni elää tällä hetkellä myös aika rankkaa vaihetta elämässään, sen rinnalla omatkin vastoinkäymiset tuntuu ihan mitättömiltä. Toivonmukaan hän tietää että täällä ollaan ja myötäeletään, ja jos hätä tulee niin aina saa soittaa! Kyllä se siitä vielä helpottaa, mä lupaan!

Mietiskelin tänään tätä mun yhteydenpito-ongelmaani, viimeksi kouvolassa käydessäni nolostuin tavatessani lapsuudenkaverini. Huomasin etten tiennyt hänen nykyelämästään tuon taivaallista. Pitäisi opetella pitämään enemmän yhteyttä. Onneksi minulla on yksi ystävä lapsuudesta, jonka olen koko ikäni tuntenut, joka pitää huolen siitä että pysyn edes jonkin verran ajan tasalla, ja että edes silloin tällöin ainakin yritän tavata vanhoja ystäviämme. Piakkoin meidän pitäisikin tavata erään toisen tärkeän ystävän kanssa, sillä tämä on lähdössä maailman ääriin pitkäksi aikaa. En ole yhtään kateellinen, tai siis ainakaan paljoa.

Nyt lähden uneksimaan, toivon mukaan paremmasta huomisesta. Vielä joskus mullakin käy tuuri ;)