Rankka päivä

Raivostuttaa kaikki, jotenkin siis ihan kaikki juuri tällä hetkellä. Nyt juuri päällimmäisenä se etten ole kirjoittanut blogiin ikusuuteen, ja on tapahtunut niin paljon etten tiedä mistä aloittaa.

Aloitetaanko koirista.

Kertun kanssa käytiin Helsingissä, Kouvolassa ja Heinolassa kaikkien rotujen näyttelyissä.
Kaikista saatiin ERI sekä luokkasijoitus (Helsigissä AVK4, Kouvolassa ja Heinolassa luokkavoitot). Kouvolassa vielä kaiken kukkuraksi paras narttu kehässä Kerttu sijoittui toiseksi ja sai varasertin. Tuntui tosi mukavalta kun tuomarina oli tiukka suomalainen, joka antoi 16:sta nartusta vain neljälle ERIn. Samoin Heinolan tuomarilta ei juuri pinkkiä herunut, vain 5 narttua 16 joukosta sai ERIn.

Helsingissä lisäksi toinen sijoituskoirani Frasse sai myös ERIn.
Heinolassa kasvattini sai H:n, ja Valkeakoskella sekä Voitto että Fiini kumpikin saivat H:n.

Valkeakosken näyttelyn jälkeen kävimme katsomassa Lauran kanssa Fanin ja Lyytin pentuja, jotka olivat uskomattoman kauniita pieniä russelilapsia kaikki. Itselleni olen valinnut tricolourpojan, "Kyöstin", jolle löytyi viimein myös aivan mahtava osaomistuskoti, terkkuja vain. Olen todella iloinen että poika pääsee harrstavaan kotiin.

Kodin etsintäprojekti ei tällekään pennulle ollut kovin mutkaton. Sain jälleen pettyä joihinkin ihmisiin totaalisesti, mutta ei siitä tällä erää enempää, ettei sappi kiehu liikaa.


Muutenkin jotkut ihmiset on nyt taas jotenkin tosi vaikeita. Tai ainakin miehet.

Mä yleensä olen sitä mieltä että miehet on melko mutkattomia ja yksinkertaisia, verrattuna naisiin, ja yleensä tulenkin miesten kanssa paremmin toimeen. Mutta nyt viimeaikoina, tuntuu, että mun kohdalle on sattunut tosi vaikeaselkoisia miehiä. Sitten jos vielä sotken jotain tunnesoopaa sinne sekaan niin kyllä kiehuu varsinainen sekametelisoppa. En suosittele maistamaan!

Onneksi mulla on mun ihanat kaverit. Mä en tiedä mitä tekisin ellen voisi purkaa turhautumistani heille. Puhelinlangat käy kuumana kun Nora soittaa ja kaikki on aina pielessä. Tuntuu että nyt täytyis taas päästä hetkeksi pikkulomalle, todennäköisesti se oon van minä itse joka teen asioista aina niin kamalan vaikeita kun hermot on kireellä, ja aina pitäisi saada kaikki tässä ja nyt. Jos en saa heti, niin ei sitten ollenkaan, pitäkää p*skanne, heh.

Ja, ettei vaan olis liian helppoa, niin taas on auto-ongelmia, en tiedä, ei taida noi vanhat(kaan) autot kestää mun käyttöä. Pitäisköhän ostaa polkupyörä vaan suosiolla.

Nyt poistun unten maille, ja nukun ehkä vaikka perjantaihin asti, jospa silloin olisi vähän parempi päivä.

ps. nyt mun on ihan pakko saada nähdä jälleen kerran Rankka päivä - the elokuva! Ihan loistava, suosittelen lämpimästi kaikille, itseni kaltaisille, rauhaa rakastaville!