Huomenna
on vihdoin viimeinen työpäivä. Valitsin aamuvuoron, jotta pääsisin
aiemmin pois. Ja tässä mä vielä kukun valveilla. (klo. 2.21), mahtavaa!
Blogitkin
on jääneet nyt hiukna hunningolle tässä kesän aikana. On ollut paljon
kaikkea ja rankkaa. Onneksi pian alkaa koulu ja helpottuu elämä :)
Uskomatonta mutta totta, mä kaipaan opiskelemaan. Loppujen lopuksi
opiskeluelämä on paljon rennompaa kuin työelämä. Ainakin tämä "alemman
asteen työelämä", eli niin sanotut paskahommat :)
Vaikka olen
kyllä haikaillut töihin takaisin eläinten pariin. Olisi ihanaa kun
esim. tallilla työskentely olisi jälleen joka päiväistä elämää. Aamulla
pakkaisin koirat autoon, ajaisin tallille, tekisin töitä ja sivussa
hoitaisin oman hevoseni. illala kotiin ja ehtisi vielä kotona
puuhastella ties mitä kun koirat tyytyväisinä nukkuisivat kaikki. Ei se
mitään herkkua sinänsä olisi mutta mun elämäntyyliini helppoa elämää.
No,
koulua nyt välillä. Kouluelämäkin on helppoa verrattuna näihin
työpäiviin, joita minulla on nyt ollu. Jää taas aikaa niin paljon
kaikkeen muuhun.
Kuten esimerkiksi koiranpennuille! Enää vähän
reilu kaksi viikkoa niin Danan vaavit syntyy! Ja kun niistä aletaan
pikkuhiljaa luopua, syntyy seuraava pentue, toivottavasti. Siemenen
pitäisi itää jo.
Kyllä mä uskon että elämä hymyilee vielä.
Varmasti jopa tänä vuonna. Pentujen aikana ainakin. Kunhan vaan kaikki
sujuisi niiden kanssa hyvin... Tästä ei todellakaan voi enää paljon
huonommin mennä! Kaikki paska alkaa olla koettu, hyvin pitkälti. Tylsää
mutta totta.
Onneksi on harrastuksia. Agility on yksi joka on
minut pitänyt nnyt virkeänä. Yhteistyö sujuu koko ajan paremmin Fanin
kanssa. Se on kyllä hieno koira. Ensimmäiset viralliset kisat meillä on
viikon päästä, mutta luulen ettei ihan putkeen mene. No, menee miten
menee, pääasia että on hauskaa.
Tämän viikon viikonloppu
panostetaankin siis agilityyn. Lauantaina on russeleiden oma
agilitykoulutus, ja sunnuntaina normaalitreenit. Sijoitusnartun
juoksukin loppunee pian, ja se saadaan kotiinsa ennen kisoja, joten
luulisin Fanin myös rauhoittuvan.
Mutta nyt alkaa olla
nukkumaan menon aika pikkuhiljaa... Että jaksan edes esittää
kiinnostunutta huomenna. (Tuskin ketään kiinnostaa viimeisenä
työpäivänään paskan vertaa ihan oikeesti....)
Ei autossani ole edes cd-soitinta.... (vai mites se menikään...)
Hetken mieliala : hämmentynyt
Nora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti