Mä
tahtoisin nyt sen pienen punaisen tuvan ja perunamaan. No en ihan,
mutta talon kuitenkin. Mummonmökki tarpeeksi suurella pihalla jossa
koirat mahtuisivat hyvin temmeltämään. Ei haittaisi vaikka olisi
valmiiksi aidattukin.
Tänään kävin katsomassa jälleen kahta
taloa. Ne oli suoraan sanottuna TYLSIÄ! Ja vielä sieltä mun
hintahaarukan yläpäästä. Alkaa tuntua taas hiukan toivottomalle. Mulla
on edelleen se yksi kiva talo maalta katsomatta. Kun sen esittelijä on
jotenkin laiska eikä suostu lähteä sitä näyttämään, vaan ajeluttaa
minua edestakaisin. Tänään koitin ajella katsomaan kyseistä taloa,
mutta olin katsonut osoitteen väärin. Jäi siis jälleen näkemättä. Mutta
huomenna aion käydä sen katsomassa.
Tänään tuli pienen pieni
pelko. Millaista se olisi asua yksin maalla isossa omakotitalossa.
Hiukan tietysti pelottavaa. Mutta luojan kiitos mulla on tuo
vahtikoiran alku nykyisin. Se varmasti suojelee, ja ei kai kukaan
toisaalta sinne maalle eksykään. Mutta toisaalta sitten sieltä
liikkuminen on vielä vaikeampaa kuin täältä. Mahtaako olla sosiaalinen
itsemurha muuttaa yksin maalle...
Mutta, nythän aloitan uudessa
koulussa, enköhän tapaa uusia ystäviä, ja ehkä joillain heistä on jopa
auto. (Jostain syystä kaikki mun tän hetkiset ystäväni ovat
autottomia.) Joka tapauksessa olen päättänyt, että jos tämä talo nyt
todella on sellainen kun kuvittelen sen olevan, niin meidän perhe
muuttaa maalle! koirilta en ole kysynyt, mutta tuskin niillä on mitään
sitä vastaan että pääsevät päivittäiseen myyräjahtiin ja höyryämään
pitkin isoa tonttia! Ei, en usko että panevat pahakseen!
Toivottavasti
tämä talo olisi se minun unelmataloni. Toivon todella että se oikea
talo löytyisi pikaisesti ja pääsisin pois tästä taloyhtiöhelvetistä.
Koirarintamalla
iloista odotusta. Dana paisuu paisumistaan, pian sitä täytyy alkaa
vyöryttelemään varmaan. Laskettuun aikaan on noin kaksi viikkoa.
Kasvattini on ollut meillä reilun viikon nyt hoidossa, tai
astutettavana. On ollut hauska seurata sen touhuja. Siinä on kamalan
paljon tuttua. Monet eleet, ilmeet, ja käyttäytymisrituaalit ovat aivan
kuin äidillään. Hauskaa. Astutukset sujuivat hienosti, ja nyt vaan
jännäämään että kaikki menee hyvin ja syntyy terveitä russelilapsia.
Huomenna tai ylihuomenna aion viedä hoitolapsen takaisin kotiinsa.
Takaisin haen sen noin 7-8 viikon kuluttua, reilusti ennen synnytystä.
Jännää, ensimmäinen pentue, joka syntyy sijoitusnartulle.
Koirapiirit
ovat taas vaihteeksi käyneet hiukan ylikierroksilla. Foorumeilla on
älyttömiä riitoja, haukutaan toisia jaosoitellaan sormella ihan
suoraan. Itsessään ei tietenkään ole koskaan mitään vikaa. Mutta
näinhän se aina menee. "Ei meidän lapset mutta naapurin kakarat."
Sama
se on täällä taloyhtiössä, herranen aika mitä ihme touhua. Onneksi
noita pirullisia naapureita tuntuu olevan muillakin eikä vain minulla.
Jollain sairaalla tavalla se lohduttaa.
Sitten se hevonen.
Tallipaikan vaihto tosiaan olisi edessä aika pian, ja minä hullu en ole
sanaut aikaiseksi vielä valittua sopivaa tallipaikkaa. Kaksi todella
varteenotettavaa vaihtoehtoa olisi, mutta en ole vielä saanut
aikasieksi käytyä kumpaakaan katsomassa. Saamaton minä. Toinen näistä
talleista olisi ihan lähellä sitä "taloa maalta". Jos nyt päättäisin
juuri sinne muuttaa, niin sittenhän ei olisi lainkaan epäselvää ettenkö
veisi hevosta "naapuriin". Mutta katsotaan nyt. Onhan tässä vielä
muutama viikko aikaa. Ja onneksi minulla on suunnitelma b. Erään
tuttavan talli, joka tosin on melko kaukana, mutta aivan mahtavat
puitteet. Jos en muualle saa hevostani, vien sen tämän tuttavan luo
vaikka väliaikaisesti asustelemaan.
Huomenna on siivouspäivä.
Tänään oli tarkoitrus jo siivota, mutta taloja katsellessa menikin
kauemmin kuin luulin, joten siivoilu siirtyi huomiselle. Onneksi on
loma, niin on varaa siirtää asioita huomiselle, kun joka päivä on aikaa
tehdä vaikka mitä! Todella mahtavaa!
Kunhan saan siivottua, niin
tämän viikon aikana jatkan keskeneräiset kotisivuprojektit loppuun.
Harmittaa kun ne ei ole valmistuneet yhtä nopeasti kuin jotkin
aikaisemmat tekemäni sivut. Nyt on vaan ollut kiireempää. Mutta nyt
lomalla ehdin saada nekin pikaiseen valmiiksi. Kotisivujen teko on
kivaa puuhaa. Pääsee toteuttamaan itseään, ja kokemaan oivalluksia.
Jokaisten sivujen teon aikana oppii yleensä jotain uutta.
Kohta voisin siirtyä unten maille, ja herätä huomen aamulla pirteänä taas uuteen päivään. Ai että on ihanaa olla lomalla!
Mikä Kesä!
Loma-Nora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti