Saamattomuutta

Olen ollut laiska, etenkin blogin suhteen. Viimeisestä kirjoituksesta on jo aivan liian pitkä aika.



Kamalan paljoa ei kyllä ole tapahtunut.



Olimme siis toisessakin pentunäyttelyssä. Kasvattini Jedi oli luokkansa
kolmas, ja sijoitusnarttuni Kerttu oli luokkansa toinen
kunniapalkinnolla. Kaikki muutkin saivat hienot arvostelut, ja olimme
päivään enemmän kuin tyytyväisiä.



Erityisen iloinen olin Funny-pentujen arvosteluista. Pennut (2kpl
tuolla näyttelyssä) olivat todella samantyyppisiä keskenään, ja
saivatkin kovin samanlaiset arvostelut. Rungon mittasuhteet oli
molemmilla hyvät, mikä oli kovin mieltä lämmittävää, sillä tämän
pentueen vanhemmat ovat keskenään ääripäitä juuri mittasuhteiden
osalta. Kummallakin on mittasuhteissa sanottavaa. Yllättävää on ollut,
että kaikista viidestä pennusta tuli juuri mittasuhteiden osalta
vanhempiensa välimuotoja. Toinen yllätys on ollut pentujen pienet koot.
Vanhemmat ovat molemmat melko kookkaita, isä on ihanteen ylärajoilla,
ja emä ylikorkea, pennut ovat kaikki ihanteen alarajalla. Oletin
pennuista tulevan pääasiassa isänsä korkuisia. Tätä pentuetta on ollut
kyllä ilo seurata.



Viime viikonloppuna oli tuontiuroksemme Hobbe ensimmäistä kertaa meidän
omistuksessamme näyttelyssä. Hobbe kävi näyttelyreissulla Liettuassa.
Kotiin tuomisena oli ERI ja luokan 2. molemmilta päiviltä. Sainpahan
minäkin tuliaisen reissulta :)





Sitten se pienempi osaeämääni, mihin ei liity koirat:

Töitä on ollut jonkin verran. Ensi viikonloppuna minulla on pitkästä
aikaa vapaata! Ei töitä, eikä mitään koiramenoja! (Ellei sitten
mahdollisesti sunnuntai-iltapäivänä...)



Olen yrittänyt opetella taas pitkästä aikaa sosiaalisemmaksi. Pyrin
tästä edespäin tapaamaan kavereita vähintään kerran viikossa ihan ajan
kanssa. Saa nähdä kuinka sujuu.



Sosiaalisen elämän puolelta olisi enemmänkin kerrottavaa, mutta täytyy
vielä hiukanm selvitellä ajatuksiani, ennen kuin saan kirjoitettua
niitä tänne. Jännä tunne.



Luulen että en ole aikoihin ollutkaan ihan oikeasti ihastunut. Jokin
aika sitten kuvittelin olevani ihastunut, mutta luulen etten ollut
ihastunut kyseiseen ihmiseen, vaan siihen miten hän inua kohteli. Nyt
kun sekin on jo ajan myötä muuttunut, en tunne enää vastaavaa
ihastusta.



Tällä kertaa tuntuu, että olen ihastunut juuri tähän ihmiseen, sillä
kakki hänessä saa aikaan näitä hassuja tuntemuksia. Hassua, luulen että
palaan aiheeseen joskus myöhemmin. Jännittävää, vaikka luulen että ei
tämäkään ikinä mihinkään etene. Olen aina niin saamaton, etten osaa
tehdä mitään asioiden eteen ja sitten se vaan jää, ja kun vihdoin
saisin jotain tehtyä, on jo liian myöhäistä.Joten, ei ehkä kannata
odotella mitään kovin iloisia uutisia tältä rintamalta. Tosin,
itselleni riittää toistaiseksi tämä pelkkä ihastumisen tunne. Kovin
piristävää.



Ai niin, tämähän on myös merkittävä ylös: Minulla oli eilen hame
päällä! Hämmentyneitä katseita tuli muutamia, itsellänikin oli melko
hämmentynyt olo. Tuollaista tapahtuu harvoin (paitsi ehkä kesällä),
joten se oli kirjoitettava muistiin. Eilen oli siis harvinaislaatuinen
päivä.



Voisin ottaa päivätirsat tässä ennen kuin lähden pitämään pienille russeleille pentukoulua..