Koiruuksia

Koirarintaman päivitystä hiukan.

Smulan on jo iso. Nyt se tuntuu paisuvan pävittäin tosi paljon. Nyt se on myös alkanut syömään nappulaa ihan kunnolla. Vielä olisi aikaa jäljellä puolitoista viikkoa, mutta mahaa on jo kiitettävästi, joten odotan n. 4-5 pennun pentuetta. Erikoista on mielestäni se, että Smulanin tissit on nyt turvonneet jo todella paljon. En muista että muilla nartuilla olisi näin aikaisessa vaiheessa nisät tuolla tavalla paisuneet.

Tänään meille saapui myös lainauros Ruotsista. Ruff on kyllä kummallinen koira. En ole ennen tavannut noin epäkuvauksellista eläintä. (Edes Fiini ei vedä tuolle vertoja.) Olen nimittäin nähnyt Ruffista paljon kuvia, mutta misään kuvassa se ei oikeastaan edes etäisesti muistuta sitä mitä se on todellisuudessa. Luonnossa se on aika hauska veijari. Hiukan minulla lienee sen kanssa työmaata kyllä, ellei se nyt vain aluksi huviksen kokeillut minua. Kiltti se on, mutta aika vekkuli. Se oli myös superkarvainen. En päästänyt edes ovesta sisään ennen kuin olin kyninyt puolet karvoista pois. Ja se on vieläki aika epäsiisti. Taidan jatkaa trimmausta huomenna. Onneksi näyttelyihin on vielä hetki aikaa.

Noille omille pojille olen tehnyt jälkeläisgallerioita, ja ihan kivasti sinne olen jo saanut jälkeläisten kuvia. Toivottavasti vielä saisin lisää uvia tulevaisuudessa. Pojilla on paljon kivoja jälkeläisiä maailmalla. Muutamat niistä tulevat esiintymään näyttelykehissäkin tänä vuonna. Yritän päästä katsomaan kehän reunalle, ja on mukava päästä myös lukemaan arvostelut.

Fanin kanssa meillä on edessä siis Kouvolan kisat. Ilmoitin Fanin myös Janakkalaan, mutta eilen hoksasin, että se on sama päivä kuin milloin on Voiton ensimmäinen pentunäyttely, joten jollei aikataulut sattumalta kohtaa, niin meillä jää kisat väliin. Näyttely menee etusijalle tällä kerta, sillä se on arvokas kokeus pikkupennulle, ja se on myös minulle hiukan "arvokkaampi" menetys kuin nuo kisat.

Fiini on hauska. Se on edelleen tosipienihassueläin, mutta tosiaan, kuten eilen mainitsinkin, se on hiukan mielestäni aikuistunut, noin niinkuin ulkonöllisesti. Se on kyllä russeli minun makuuni. Ei se ole mikään huippukaunis näyttelyvoittaja, mutta se näyttää russelilta, ehkä se voisi olla hieman lyhyempi runkoinen, ja sillä ehkä voisi olla aavistuksen verran enemmän raajaa. Mutta oikeastaan, se näyttää tuollaisena juuri hausalta tappijalkarusselilta. On sillä paremmat mittasuhteet kuin Fanilla. Kyllä luulen (tai ainakin toivon) että se vielä saa kehästä aikuisena sen H:n joka saatetaan joskus hamassa tulevaisuudessa tarvita. Ehkä.

Parasta Fiinissä on kuitenkin ihan ehdottomasti sen luonne. Se on sen päiväinen tättähäärä. Koko ajan kärppänä, touhuaa, ja on semmoinen jämäkkä. Ja tekee Fiini mitä vaan, se todella tekee sitä. Se ei esim. vain istu, vaan se istuu, ja kun se seisoo, se siis todella seisoo. Se on koko ajan innokas ja yritteliäs. Hauska eläin. Fiini täytyy tavata ihan luonnossa, jotta tämän voi ymmärtää. Toista tuollaista ei varmaankaan ole olemassakaan :D


Koirat ovat saaneet myös uuden menopelin. Meillä on uusi auto. Se on vanhempi kuin edellinen, mutta tilavampi, ja mieleisempi. Taakse mahtuu hyvin kasa russeleita, minun tarvitsee vain hankkia verkko siihen takapenkin ja kontin väliin. Seuraavaksi hankin sitten farmarin, mutta askel askeleelta ja hiljaa hyvä tulee!

Edellisestä autosta en vielä tiedä mikä sille tuli, ja mihin se menee. Koitan selvitellä onko se mennyttä kalua, vai saadaanko siitä laitettua vielä käyttöauto, jonka voi myydä eteenpäin.


Sitten kun vielä jostain saisi itselleen uuden pääkopan, niin johan olisi taas kaikki mallillaan. Mä en ensinnäkään muista mitään, mikä ei ole mitenkään uutta. Mutta sen lisäksi mulla on liikaa ajatuksia päässä yhtä aikaa, sillä ne menee jatuvasti solmuun, tai sitten katoaa muiden ajatusten alle. J Tuntuu ettei missään ole enää päätä eikä häntää.

Tällä hetkellä en siis yhtään tiedä mitä haluan. Siis oikein missään mielessä. Ja en osaa päättää mitään. Ihan mitä vaan yritän päättää, niin aina on joku toinen varteenotettava vaihtoehto, ja sitten ei tule taas mistään mitään. Ärsyttävää, kun yleensä mä kuitenkin tiedän mitä haluan, tai mulla on ainakin joku tietty suunta jota kohti edes yritän suunnistaa. Tällä hetkellä tuntuu että joka käänteessä olisi paras melkein heittää kolikkoa. No, mutta jospa tulevat lomat hiukan selventäisi mun päätäni. Tällä hetkellä mulla on sellainen olo, että vuoden loppuun mennessä tulee tapahtumaan jotain todella "raikaalia" mun elämässäni. Ainakin kovasti toivon niin, sillä tämä tasapaksuus ei sovi mulle. Mutta se jääköön nähtäväksi, ja teille kuultavaksi.

Dana ja Smulan kerjäävät tuossa vieressä minun italiansalaattiani. Italiansalaatti on sellainen ruokalaji, jota en ennen viime kesää ollut tainnut koskaan maistaakaan. Otin yhden haarukallisen, ja se oli menoa! Se on ihan oikeesti tosi hyvää, sitä voi syödä pelkältään, ruoan lisukkeena, tai vaikka leivän päällä levitteen sijaan, sitten päälle kinkkua ja juustoa niin namskis! Mä ostan tuota nykyisin usein. Se on sellainen helppo ja ruokaisa. Tosin, noissakin on eroja, ihan kaikkien valmistajien itliansalaatit ei mene, ja tänään lidlissä päätin ottaa riskin ja kokeilla tuota Kartanon salaattia. Hyvä että kokeilin. se on ihan hyvää. Muttei kuitenkaan parasta. Täytynee jou kerta kokeilla itse tehdä tuota. Jos joku tietää jonkun mahtavan makoisan italiansalaattireseptin niin tänne vaan tulemaan!

Resepteistä tulikin mieleeni, että täytynee alkaa miettiä tarjottavaa sunnuntaille. Hauskaa kun tulee vieraita, mutta samaan aikaa myös hiukan pelottavaa. Kauheasti pitäisi kaikkea ehtiä tehdä. Siivota pihalla ja sisällä, sekä mm. treenata tuota Fiiniä. Pöydällä se nyt ainakin osaa olla, juuri äsken se istuskeli tuossa mun selän takana yhdellä pöydällä. Seisoakin se osaa, mutta vahvistaminen ei liene pahitteeksi. No, jäänee kuitenkin treenamatta, joten tervetuloa katsomaan Fiini-neidin ei-ihan-niin-fiiniä pelleshow:ta Lahden KV-näyttelyyn!!

Nukuin päiväunet 21-21.40 välisenä aikana, joten tässä sitä sitten kukutaan. Ei järin fiksu veto, mutta pakko oli, olin niin sippi, että olisin todennäköisesti nukkunut rattiin Ruffia hakiessa, ellen olisi ottanut noita torkkuja.

Ehkä se yöunikin sieltä kohta jo tulee.