torstai 5. helmikuuta 2009

Onni matkassa (vai jäiköhän se just kyydistä)


Vein auton tiistaina korjattavaksi, ja sain sen jo keskiviikkona takaisin. Jännäsin taas kamalasti että kuinka paljon lasku tulisi olemaan, mutta onnekseni se oli vain 136 euroa, joka on autonkorjauksesta ihan pikkusumma. Korjaamosta tosin soitettiin, että auto on valmis, vasta varttia vaille neljä ja sulkevat neljältä. Onnekseni ystävällinen naapuri tarjosi kyydin, joten ei tarvinnut odottaa huomiseen.


 


Kun sain auton takaisin, päästiin Fiinin kanssa treeneihinkin.


Pitkästä aikaa Fiinin treenit menivät aika kivasti. Rata meni suhteellisen kivasti, ja koira ei jäänyt haistelemaan mitään vaan liikkui sujuvasti! Lopuksi otimme pientä harjoitusta, hyppy, kepit, putki, kepit, hyppy.


Ensimmäisen yrityksen jälkeen Sami sanoi, et kokeilepa olla näyttämättä kädellä kun tuo koira hakee niin hyvin kepeille, ja näyttää pujottelevan ihan hyvin. Ja niin vaan Fiini pujotteli ilman näyttöä, tosin autoin naksulla! Mahtavaa Fiini! Tämä tosin onnistui vain koira mun vasemmalla puolella, toisinpäin sitten ei oikein sujunut, mutta pienellä treenillä tuo oppinee kepit pikapikaa!


Nyt on taas ihan hyvä fiilis Fiinistä. Kuitenkaan en vieläkään ihan 100% varma ole, tuleeko siitä mulle kisakoiraa.


Ajattelin yrittää huomenna jaksaa käydä hallilla vähän itsenäisesti treenailemassa molempien koirien kanssa. Fani kun ei tiistaina päässyt omiin treeneihinsä pikkusaikun vuoksi.


 


Tänään viimeinenkin pennuista sai uuden kutsumanimen. Juttelimme sitten netissä uuden omistajan kanssa, niin hän kysyi minulta, olenko orkut.com jäsen. Noh, mulla tietysti tuli heti kaikenlaisia assosiaatioita mieleen, mutta googletin kuitenkin. Löysin googlen oman version facebookista, mutta tuo osoite on kyllä mun mielestäni aika härski, perustaja ei liene ollut suomenkielinen! Mutta nyt siis olen orkut.com jäsen, joten mikäli joskus liityt, niin voit lisätä minut ystäväksesi, itse en oikein osaa käyttää tuota systeemiä, vielä.


 


Pennut ovat jo kamalan isoja. 6-viikkoisia.  Ne käyvät jo ulkona pissalla ja kakalla, aina kun ehdin ne sinne kantaa. Ne leikkivät todella paljon, ja ovat melko ärtsyjä välillä. Ne sanovat vastalauseita aikuisille aika kovaan ääneen :D


Tänään varasin pennuille BAER-testinkin, niin nähdään kuulevatko kaikki kunnolla. Aika on ensi viikon torstaina.


 


Itsellä on ollut nyt paljon kaikkea koko ajan mielessä. Ihan päällimmäisenä nyt tietysti nämä auto-ongelmat, ja kaikki muu ikävä rahanmeno. Mutta aika hyvänä kakkosena tuee kaikenmaailman matkasuunnitelmat. Tälle vuodelle on suunnitelmissa useita ulkomaanmatkoja, joka on aika huisia. Mä rakastan matkustelua!No, näistä kerron lisää hiukan lähemmin, kun asiat taas selkenee edes osittain paremmin.


Sittenhän on tietysti aina yhtä ihanat ihmiset ja ihmissuhteet. Joskus vaan ei voi ymmärtää kaikkia ihmisiä, vaikka kuinka yrittäisi. Ja mä ihan todella yritän, vaikka monista (jotka eivät tunne mua) se saattaakin kuulostaa epätodelliselta.


Mutta, mä olen päättänyt taas kestää, ja olla niinkuin mitään ei olisi pielessä. En jaksa riitelyä, musta se on aika typerää, ja toisaalta, jotkut tilanteet ovat sellaisia, että mikään selvittely tuskin asioita muuttaa parempaan suuntaan. Jos asian antaa olla, se toivottaasti ei ainakaan paisu entisestään. Ja voihan olla että jossain kohtaa asiat muuttuu itsestään. SItä odotellessa. 


Ja ne ihmissuhteet.Kuten olen kertonut, ne ei oo yhtään mun juttu. Parhaani mukaan välttelen niitä, vaikken ehkä edes haluaisi. Huoh, en tiedä, en yhtään tiedä. Tunteet ja tunteilu on mulle tosi vaikea paikka. Heti jos jotain tunteita alkaa ilmaantua (mikä kylläkin on harvinaista), menen ihan sekaisin, enkä oikein tiedä mitä tehdä tai mitä ajatella. Ja sitten jossain vaiheessa paras ratkaisu on vaan tukahduttaa se pienikin aavistus niistä tunteista. Noh, ehkä sellaistenkin kanssa voi joskus oppia elämään. Tai sitten ei. En tiedä.


Viime päivät olen keskittynyt vähän itselle sopivampaan hommaan, nimittäin lukemiseen. Tai siis pänttäämiseen. Lueskelen pääsykoekirjoja, ja eilen koin järkyttävän hetken kun huomasin että se teksti alkoi olla ihan oikeasti kiinnostavaa. Heh, ei vaan, niinhän sen pitääkin olla. 


Mutta, ans kattoo tuleeko musta vieläkään kokopäiväistä opiskelijaa.


 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti