Yritin aloittaa tätä tekstiä jo kerran, mutta palaaminen kaikkiin viime vuoden tapahtumiin tuntui jotenkin liian suurelta tehtävältä tuolloin. Nyt loppiaisen kunniaksi on aika saattaa päätökseen joulun lisäksi myös vuosi 2013, ja sulkea sen kannet.
Mitään kohokohtaa en osaa viime vuodelta mainita.
Etenkin koirapuolella oli vastoinkäymisiä varmaan enemmän kuin sitä edeltäneiden 9 vuoden aikana yhteensä. Niin monta pientä ja isompaakin koiraystävää menetettiin viime vuonna. Loppuvuodesta Tollolla valitettavasti todettiin perinnöllinen harmaakaihi, eikä se epäonni vielä siihenkään loppunut. Staran synnytys ei sujunut oikein oppikirjojen mukaan, ja lopulta olin itsenäisyyspäivän vastaista aamuyötä viettämässä Hattulan eläinsairaalan päivystyksessä. Sektiossa saatiin seitsemästä pennusta "pelastettua" kolme kaunista tyttöpentua. Onneksi. Eikä emälläkään ollut onneksi mitään erityistä hätää. Kohtu oli vain venynyt niin paljon, ettei se oikein jaksanut supistella riittävästi, ja vaikka Stara saikin kaksi ensimmäistä pentua itse synnytettyä, oli se aivan liian hidasta, ja sektio oli väistämätön.
No, nyt on alkanut uusi vuosi, 2014.
Tälle vuodelle on paljon toiveita, ja suunnitelmia. Toivon parempaa onnea. Niin kovasti.
Tämä vuosi on myös eräänlainen merkkivuosi. Ensimmäisen pentueeni syntymästä tulee tänä vuonna 10vuotta. Aika älytöntä, että olen kasvattanut russeleita jo 10 vuotta.
Tänä vuonna kierrän varmasti näyttelyitä, jonkun verran. En vaan vielä oikein tiedä kenen (koiran) kanssa. Uno-poikaa on ilmoitettu alkuvuoden pentunäyttelyihin, ja keväällä se on jo junnu, joten se kulkee varmasti mukana kevään näyttelyissä jonkin verran.
Mitään lupauksia en ole suostunut uudelle vuodelle tekemään. Varmaan siksi, että olen äärettömän huono pitämään, saati muistamaan mitään tekemiäni lupauksia.
Monet blogit on näyttäneet täyttyneen myös tavoitteista vuodelle 2013. Treenitavoitteita, kisatavoitteita, laihtumistavoitteita, elämäntaparemontteja, no, lista olisi varmasti loputon. En kuitenkaan aio asettaa itselleni myöskään mitään tavoitteita tälle vuodelle.
Uskon että vuosi kuluessaan tarjoaa muutenkin haasteita, joiden kautta saan tavoitteita saavutettavaksi.
Sen verran tiedän jo nyt, että yhdistysaktiivisuus minun osaltani jää toistaiseksi vähemmälle. Olen kahden yhdistyksen hallituksessa, ja molemmissa erovuorossa, ja nyt on minun aikani pitää vähän taukoa. Varmasti olen käytettävissä yhdistysten talkoohommiin mahdollisuuksien mukaan tänäkin vuonna. Kuitenkaan en koe, että minulla on tällä hetkellä aikaa, tai energiaa keskittyä yhdistyshommiin sillä intensiteetillä, kuin haluaisin sitä yhdistyksen hallituksessa tehdä.
Kotona keskityn näihin maailman parhaisiin tyyppeihin, mun perheeseen. Lasten kanssa tullaan varmasti tekemään kaikkea kivaa tänäkin vuonna. Lisäksi Jetta on nyt sellaisessa iässä, että oppii koko ajan uutta. Tänään esimerkiksi oppi sanomaan "lamppu". Tai no, eihän tuo ulkopuolisen korvaan tietysti sano mitään sinne päinkään, mutta kun kysytään "Missä lamppu?", niin osoittaa kattolamppua, ja sanoo nauraen: "Aappphh!".
Aika kauan se on tuota puhumista pantannut, niin nyt tuntuu kyllä mahtavalta, kun alkaa yritystä selkeästi vihdoin olla. Muutamia muitakin sanoja on jo silloin tällöin tapaillut, mutta tää on nyt ensimmäinen jonka kukko käskien laulaa.
Muuten kommunikointi Jetan kanssa on aika helppoa. Jetalla on muutamia viittomia, sekä eleitä, joilla osaa viestiä tuntemuksiaan, esim. kyllä, ei, valmis, nukkumaan, väsyttää, jne.
Jetta myös ymmärtää hyvin mitä häneltä pyydetään.
Jane taas keskittyy piirtämiseen, maalaamiseen, ja kaikkeen muuhun kovin taiteelliseen. Silloin tällöin myös meidän lipastot, tai esim. pakastin, ovat saaneet uuden kuvion kylkeensä. Mutta yleensä kuitenkin paperille. En ole jaksanut olla edes vihainen noista "seinäpiirrustuksista".
Pakastimeen piirtämästäänkin sanoi:
"Minä piirsin veneen ja merta, piirsin sen pakastimeen, koska halusin että sinä ja isi voitte katsoa sitä!"
Tässä vielä loppuun kirjoituspöydän seinämää koristava dino:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti