Kodin laittoa

Aina kun on ollut pentuja, mulla on tapana ostaa uusi matto, jostain kumman syystä. Nytkin siis lähdin päivänä eräänä matto-ostoksille. Ja löysinkin ihanan uuden maton, mutta samalla löysin myös aivan ihanan sohvapöydän, lähestulkoon juuri sellaisen jota olin jo kauan etsinyt, sekä myös tosi hienon lipaston. Ja nehän oli sitten pakko ostaa myös. Keittiönkin löysin aika kivat matot.

Nyt sitten on koti ihan hyrskynmyrskyn. Kannettiin toinen sohva pois ja sen myötä sitten oli edessä siivousurakka. Löysin tosi paljon ihania vaatteita, joiden olemassa oloa en edes muistanut. Löysin myös ison laatikollisen kaatopaikkakamaa. Luulen että kaatopaikalle olisi vielä paljon lisääkin vietävää. Uskoisin myös saavani kasaan aikamoisen kirpparipöydänkin, täytyy vaan tehdö vähän inventaaria noista mun tavaroista ja vaatteista. Toistaiseksi tyydyn pesemään likaisia vaatteita.

Mun kulta on ihan mahtava! Se varmaan hakisi mulle kuunkin taivaalta jos sellaista tajuaisin pyytää. Nytkin se ihan mukisematta kasasi mun uudet huonekalut, ja auttaa milloin missäkin hommissa täällä kotona. Mä olen ihan myyty! Ja hurjan rakastunut!

Mun piti tänään järjestellä noita tavaroita sillä aikaa kun H on töissä, jotta huomenna olisi helpompaa laittaa kaikki huonekalut paikoilleen. Mutta mulla on ollut koko päivän taas inhottava päänsärky, ja mun koko selkä on ihan jumissa, joten en ole jaksanut kuin vähän täytellä tuota uutta upeaa lipastoani. Huomenna sitten.

Varasin hieroja-ajankinviimein, ensi viikon perjantaina pääsen hierottavaksi. Täytynee ottaa tavaksi nyt joksikin aikaa. Jospa päänsärytkin sitten hellittäisivät.

 

Fiini ja Fani olivat tänään möllikisoissa. Fani pysyi ekalla radalla lähdössä. Ja otti kontaktitkin ihan ok. Fiinin kohdalla mulla pieni herpaantuminen ohjauksessa, ja Fiini hyppäsi yhden väärän esteen. Muuten ihan loistava rata. Sitten ykkösten radalla Fiini oli ihan mahtava! Kepit olivat suoraan suoran putken jälkeen, ja olin ihan varma etten ehdi kepeille, mutta sainkin Fiinin hyvin kiinni, ja se meni kepit ihan täydellisesti! Vau hyvä Fiini! Myöhemmin radalla taas pikkasen huonoa ohjausta multa, sain koiran ohi yhdestä esteestä, siitä kielto. Muuten ihan mahtava rata! Ja siis vaan vitonen! Wuuuhuuu, Fiini on huippu, ja se oli taas aika nopeakin. Ei nyt ihan Fanin vauhtinen, mutta ei enää paljoa puutu, ja sehän tekee ihan hullun paljon suuremmat kaarrokset vielä kuin Fani.. Eli kai se on kohta Fifinkin kanssa lähdettävä virallisiin. Mietiskelin vähän Tampereen iltakisoja kesäkuun alussa, jos molempien kanssa lähtisin. Hengästyttää kyllä pelkkä ajatuskin juosta neljä starttia noiden kanssa.

Fuulakin oli mukana kisoissa, se tosin nukkui suurimman osan ajasta H:n takin sisässä. Fuula ottaa kaiken aina aika lunkisti, ja nukkuu ehkä 22 tuntia vuorokaudesta. Toivottavasti siihen tulee joskus isompana edes vähän lisää virtaa :D

 

Huomenna meillä on molemmilla pitkästä aikaa perjantaivapaa, ja ajateltiin lähteä yhdessä vähän yöelämässä pyörähtämään. Kuulostaa kivalle, vaikka musta on ihanaa kyllä olla ihan vaan kotosallakin kaksistaan. Tämmöinen musta on tullut :D

 

 

Huoh, tuntuu ettei millään meinaa ehtiä tehdä kaikkea mitä pitäisi. Blogin kirjoittaminen siis aina vaan jää.

Tänään kuitenkin sain vihdoin aikaiseksi jotain, josta olen haaveillut jo pari vuotta. Ostin aiva ihanan sohvapöydän. Ja löysin sen vielä tarjouksesta ihan hullun halvalla. Ostin myös uuden olohuoneen maton, kuten aina pentujen jälkeen on tapana ollut ;) Kauppaan jäi vielä lipasto, jollaista olen myös etsinyt pitkään. Sen käyn poistamassa huomenna. En malta odottaa että pääsen järjestelemään huonekaluja. Nyt on ehkä siksikin kivempi sisustaa, kun on joku joka auttelee huonekalujen siirtelemisessä. Yksin se on jotenkin kovin tuskaista.

Huomenna siis toivottavasti saan olkkarin jo edes vähän sen näköiseksi kuin olen aina halunnut. Kesällä tulee lisää uusia huonekaluja, ja seiniäkin pitäisi maalata. Jouluksi pitäisi koti olla viimein kunnossa. En malta odottaa!

 

Mun isän Musti oli meillä pari viikkoa hoidossa. Se on aivan valloittava tapaus. Fiinin mielestä se on kuriton kakara jota täytyy  paimentaa ja kurittaa. Musti taas oli sitä mieltä, että se kostaa Fiinin aiheuttamat kärsimykset pienemmilleen, ja kiusasi pentuja minkä kerkesi. 

Fuula taas on Fiinin mielestä kauhean neutraali tapaus toistaiseksi. Fuula on aika rauhallinen pentu, ja elää välillä vähän omassa maailmassaan, niin Fiinikin on päättänyt antaa sen olla rauhassa.

Fuula on kulkenut mun mukana hallilla treeneissä. Se on supersosiaalinen ja reipas. Se ei oikein tunnu hätkähtävän mistään. Se saattaa hetken ihmetellä uusia juttuja, ja sitten jatkaa puuhastelujaan. Kivan luonteinen pentu siis.

Mustin, Fiinin ja Turbon kanssa käytiin vähän mätsärissä harjoittelemassa. Taivaalta satoi suunnilleen akkoja, mutta koirat esiintyivät kauniisti. Jopa Musti yllätti minut, se kulki kauniisti hihnassa ja seisoa patsasteli ihan itsekseen. Hyvä homma, sillä olen ilmoittanut sen pentunäyttelyyn. Ehkä kehdataan lähteä sinnekin siis.

Fani meni tänään treeneissä hirmu kivasti. Se ei varastellut, otti kontaktit hyvin, ja oli hanskassa. Ohjaaja oli välillä vähän laiska kylläkin. Torstaina täytyy lähteä möllikisoihin testaamaan kuinka käy, varastaako, ja miten menee kontaktit. Ajattelin Fiininkin ottaa mukaan kisaamaan. Ainakin möllirata mennään Fiininkin kanssa. Luultavasti harjoitellaan myös kisaavien rata, mutta Fiini ei ihan kaikkia esteitä suorita edelleenkään varmasti (kepit, keinu, rengas, mrrr).

Kertun pennuista on meillä enää Fuula ja Salli, joka muuttaa mun  toisen kasvatin luokse asumaan ensi torstaina. Martta lähti sijoitukseen emänsä Kertun luokse. Sijoitimme Martan yhdessä kasvattajakaverini kanssa, koska pentuja tuli vain neljä, ja kysyntää oli kovasti kyseiselle yhdistelmälle.

Jussi taas lähti toisen russelin kaveriksi aktiiviseen agilitykotiin. Kiva pästä vertailemaan Jussin ja Fuulan agilityedistymistä tulevaisuudessa.

Enää siis muutama päivä, niin kaikki pennut ovat lähteneet. Sitten kotiin jää vain omat koirat, ja Turbo. Kauaa ei tosin saa omalla kokoonpanolla hengähtää, sillä olen luvannut ottaa kasvatin meille hoitoon muutamaksi viikoksi. Onneksi ko. kasvatti on ollut meillä pitkiäkin aikoja, ja sulautuu hyvin meidän laumaan.

Ensi sunnuntaina lähdetään lomareissulle Pohjanmaalle. Käydään matkalla kasvattajaystäväni luona kylässä, sekä tapaamassa erästä toista rakasta ystävääni. Mua itseäni eniten tietysti jännittää tavata miehen perhe ensimmäistä kertaa. Koirat pääsevät hyvää hoitoon reissun ajaksi, joten niiden suhteen ei tarvitse huolehtia sentään.

Nyt taidan alkaa valmistautua yöpuulle. H tulee kohta töistä, ja pääsen sitten käpertymään kullan kainaloon

Pitkästä aikaa hetki rauhassa koneella

Onpa ehtinyt vierähtää pitkä tovi viime kirjoituksesta.

Pennut syntyivät, Lotta sai vain yhden poikapennun, ja Kerttu neljä, yhden pojan ja kolme tyttöä. Lotan Kikero on jo muuttanut uuteen kotiinsa, eilen. Ja kohta Kertun pennutkin ovat jo niin isoja että muuttavat pois. Tosin yksi tytöistä jää meille asumaan. Fuula on todella kaunis ja reipas pikkupentu. Odotan suurella mielenkiinnolla minkälainen sydäntenmurskaaja siitä vielä kehkeytyykään.

Fuulan siskoista pitäisi vielä valita toinen sijoitukseen. Sijoitamme pennun yhdessä kasvattajakaverini kanssa. Hän kävi tänään viimeksi pentuja katsomassa ja mietimme vielä hetken kumman valitsemme sijoitukseen. molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Olen myös tehnyt alustavan varauksen yhteen ulkopuoliseen pentuun, joka olisi menossa sijoitukseen eräille tuttavilleni, jotka ovat jo jonkin aikaa odottaneet minulta pentua.

 

Koirajuttujen lisäksi on ehtinyt tapahtua paljon muutakin. Minä, ikuinen sinkku, elän onnellisessa parisuhteessa ja olen korviani myöten rakastunut. Hassua, aina olin kuvitellut, että joskus jos löytäisin miehen, haluaisin varmasti paljon omaa aikaa, mutta nyt en malttaisi millään olla erossa tuosta. Ihan uskomatonta miten voikaan kiintyä toiseen ihmiseen.

 

Olin myös Prtugalissa lomamatkalla äitini kanssa, vettä satoi suurimman osan ajasta, mutta oli kuitenkin koko ajan yli 17 astetta lämmintä, kun Suomessa taas satoi räntää ja oli välillä pakkasta. Parina viimeisenä lomapäivänä saatiin nauttia oikein kunnon helteestäkin rannalla ja uima-altaalla.

 

Saanko esitellä, uusi perheenjäsenemme, Fuula (Kisentel's Something Stupid):

 

 

Sitten muutama lomakuva Portugalin Alvorista:

 

 

 

 

Odottelua

Meille syntyy pian pentuja! Lotalla on jo 58. vrk menossa, sillä on maito laskenut, ja maha laskenut.

Vielä se syö ihan kivasti, joten ei ehkä tarvitse pelätä pentujen vielä huomenna syntyvän. Mutta ei tässä enää kauaa mene. 

Lotalla on siis ultrattu olevan 3-4 pentua. Siltä se suunnilleen näyttääkin. Kerttua taas ei ole ultrattu, mutta sillä on nyt jo samankokoinen maha kuin Lotalla, ellei isompikin. Ja Kertulla on vielä reilu kaksi viikkoa jäljellä. Joten uskompa, että Kerttukin ainakin neljä pentua saa.

Meillä on myös muutaman päivän täällä morsmaikku Fanin luona kylässä, joten odotettavissa on myös fanilapsia lisää maailmaan. Mikäli kaikki sujuu hyvin.

 

Mulla itsellä on nyt kamala näyttelyinnostus meneillään. Yritän koko ajan keksiä näyttelyitä mihin lähtisin. Lähinnä Suomessa, kun nyt on sen verran noita pentujuttuja, etten paljoa pysty ulkomaille venymään. Katselen kovasti myös agikisoja Fanille, ilmotinkin jo kaksiin kisoihin, ensi kuussa mennään Hyvinkäälle ja Pyhtäälle.

Mulla vaan toi työ haittaa hiukan harrastuksia, kun oon aina viikonloppuisin yöt töissä, niin ei meinaisi joka viikonloppu jaksaa vielä päiviä viettää näyttelyissä tai kisoissa. Hyvinkään kisoissa olikin ihanasti mini-ykköset keskellä päivää.

 

Seuraava näyttely, mihin olen menossa, on Tampere KV, jonne on ilmoitettu ennätyksellisesti yli 100 russelia. Meiltä lähtee tekemään Suomi-debyyttiään Dante, sekä junnudebyyttiään Danten puolisisko Mimmi. Mimmin lisäksi olen luvannut esittää myös pari muuta koiraa. Tietääkseni Mimmin lisäksi kehään on ilmoitettu kaksi kasvattiani. Kivaa!

Toivottavasti mahdollisimman moni Tampereelle tulija ottaa kameran mukaan ja kuvaa russeleita, nyt kun niitä on näin paljon ilmoitettu paikalle.

Täytyy itsekin ottaa kamera, ja kuvata nin paljon kuin ehdin. Valitettavasti olen tosiaan aika monessa luokassa itse kehässä. Tosin, on mulla kai muutamia apulaisiakin mukana, että ehkä he saavatkin toimia kuvaajina!

 

Pakko muuten hehkuttaa, että vaikka meillä on juoksunarttu talossa, niin Fanin tiistain treenit meni aivan mahtavasti! On se kyllä vaan upea koira! Se on nykyään treeneissä ottanut kontaktit lähes aina tosi hyvin radallakin. Etenkin puomilla, A:ta on otettu nyt kyllä luvattoman vähän. Mut saa nähdä kuin käy sitten kisoissa.

Aikaisemmin mainitsemieni kisojen lisäksi meinasin lähteä Fanin kanssa ainakin noihin Helsingin pääsiäisskaboihin, niissä kun on ykkösillekin kahtena päivänä kaksi starttia.

 

Muuten mun elämä on taas yhtä myllerrystä. Olen tässä useana vuonna huomannut että helmi-maaliskuu on sellaista aikaa kun ihmiset möyrii ulos koloistaan, ja ovat paljon sosiaalisesti aktiivisempia kuin synkän talven aikana. Saa nähdä mitä tästä taas seuraa. Kertoilen tarkemmin, mikäli jotain oikeasti mullistavaa tapahtuu. (Tuskinpa..)

 

Koirajuttua on pakko vielä yhden Mustin verran kertoa.

Musti on siis tuo Gingerin pentu, joka menee mun isälle. Valitsin sen pääasiassa luonteen perusteella, mutta myös siksi että se oli jo pentuna älyttömän tasapainoinen rakenteeltaan.

Noh, Musti on kyllä oikeasti TOSIrusseli, kuten Hobben pennut yleensä ovat olleet. se touhottaa koko ajan kun mikäkin pöljä. Se on jo alle kuusiviikkoisesta tullut luokse kun sitä huutaa nimeltä. Se malttaa jo aika hyvin istua ja odottaa, että saa huomiota. ja se on hirmuisen sievä.

Rauhoittuminen on kyllä Mustille vieras käsitys. Äsken yritin opettaa sitä nukkumaan sylissä, niin aina kun irrotin käden siitä, se hyppäsi sylistä pöydälle ja näppikselle. Lopulta se onneksi kävi maate ja nukahti. Mutta se on kyllä melkein yhtä paha kun Fiini pentuna. Fiinihän jo tuossa muutaman kuukauden iässä pääsi pöydälle kuin pöydälle. ihan omatoimisesti.

Ja tiistaina, ennen treenejä kävin Kärkkäisellä (uusi tavaratalo täällä). Pennut oli boksissa ja Fani vapaana autosa. Ja kun tulin takaisin, Musti oli Fanin kanssa vapaana autossa, ja häkin ovi kiinni. Siinä boksiss on katossa sellainen tuuletusluukku, josta Musti ilmeisesti oli kiivenyt ulos. No, eipä tuollainenkaan ollut mun mieleen juolahtanut.

Reipas ja ihana pentu <3

 

*Muoks*
Apuaaaah! Meinasin kokonaan unohtaa kertoa mun päivän kohokohdasta! Mun ihana kaveri pyysi mua sen perheen ja ystävien kanssa pulkkamäkeen! Oli aivan täydellinen pulkkamäkikeli, ja mä laskin pulkalla, stigalla ja liukurilla, kaikilla, ja oli ihan huippuhauskaa! Fiini oli mukana, ja se juoksi aina pulkan perässä. Fiinilläkin oli hauskaa, tosin se oli hiukan pöllämystyneen oloinen. Luulen että pieni koira mietti pienessä päässään, et mikä hiton juttu tää on ku äippä viilettää mäkeä tuhatta ja sataa, ja pitää hirveetä räminää mennessään! Mutta Fiinille on ihan sama, se nautti kun se sai juosta mäkeä alas ja ylös!

Loppuun vielä kuvaterveisiä kasvatiltani Pelleltä, Eestistä:

 

Ahneella on paskainen loppu

Joopa joo, mentiin eilen Fanin kanssa treeneihin, Fani kävi hiukan kierroksilla kun heittelin sille fiksuna tyttönä palloa ennen ekaa harjoitusta.

Noh, sitten vein sen autoon odottamaan. Kävin hallissa seuraamassa muiden harjoituksia, ja kun tulin taaisin autolle, niin minua odotti aika pallomainen koira. Olin matkalla ostanut ruokasäkin, johon Fani oli nyt sitten tehnyt reiän ja vetänyt vatsan täyteen.

Toka harjoitus meni siis aika rauhallisissa merkeissä, ja kolmanteen en enää suostunut. Olin muutenkin päättänyt, että Fani treenaa tänäänkin, koska Fiinillä näytti eilen takapuoli sen verran turvonneelta.

Noh, päästiin ulos, niin kerkesin huomata että jou hiiri tai päästäinen (piiiitkä siimahäntä sillä oli) juoksi tien poikki. Ja seuraavassa hetkessä se oli vainaa. Fani kyllä tuli louskasun jälkeen kutsusta luokse ja antoi hiiren olla.

 

No, tänään sitten meni treenit ihan huisin hienosti. Tosin, ne siis oli Fiinin treenit, joten en tiiä onko vaativuutaso ihan Fantsun luokkaa. Mut hyvä Fani, kepit ja kontaktit meni ihan nappiin!

Pitäis vissiin ilmoitella tuota kisoihinkin taas. Muistin äskettäin maksaa lisenssinkin taas jopa.

 

 

Viikonloppu takana

Huhhuh.

Perjantai töissä oli aikamoinen hulinpäivä loppujen lopuksi.

Lauantaina oli aikainen herätys, ja pyysin kaveria soittamaan mulle aamulla että herään. No, heräsin 1,5 tuntia myöhemmin kuin mulla oli herätys, ja kolme puhelua oli tullut..

Sain kyllä itseni nopeasti autoon, ja olin näyttelyssäkin ihan ajoissa. Autossa hoksasin, että puhelin oli jäänyt työyön jäljiltä piippaukselle. Ilmankos en ollut puheluihin herännyt...

Into oli luokkansa kolmas, Inton veli voitti luokan ja oli VSP ja toinen veli oli luokkansa neljäs. Näistä ja näiden siskosta koostunut kasvattajaluokka KP ja ROP-kasvattaja. Aivan ihania lapsia olivat kaikki. Fani lähettää paljon terveisiä lapsilleen!

Kotimatkalla auto temppuili, mutta pääsin loppujen lopuksi IKEAn kautta kotiin.

Nukuin pikkupäikkärit ja töihin.. Paitsi, että auto ei startannut!! Soitin jo töihin että tulen myöhässä, ja kerkesin tilata taksinkin, kun se yhtäkkiä hörähti käyntiin. Onneksi. Tämän jälkeen ei toistaiseksi ole ollut auto-ongelmia.

Noh, tänään sitten tuli Turbolle yksi narttu, ja sen jälkeen nukuin univelkaa pois useamman tunnin, joten tässä on taas kukuttu yöllä. Maanantaisin ja tiistaisin mun rytmi on kyllä aina ihan ihmeellinen.

Sitten taas torstaina nukun jo tarkoituksella myöhään, ja menen myöhään nukkumaan, että jaksan seuraavan yön töissä. Tosin, ens viikonloppu mulla on vapaa!!

Odotan innolla, tai tavallaan myös kauhulla, perjantaita, ja Erään tapaamista.  Tarkoitus olisi juhlia mun synttäreitä hyvässä seurassa.

Haaste taltutettu

Hulin, Vilin ja Träpin blogista bongasin haasteen: 

Kyseessä on tämä asento, jossa pitäisi pystyä olemaan vähintään 3 minuuttia. Vartalon tulee olla ihan suora, ei roikkuvaa vatsaa, ei peppua koholla.

No, pakkohan mun oli sitten heti kokeilla. Lämmittelyt jäi vähän vähiin, ja yhtään en venytelly (tosiurheilija!). Voin sanoa että oli pitkät kolme minuuttia, mutta selvisin hengissä ja kunnialla läpi haasteesta.

Mulla on siis aina ollut hyvä lihaskunto, ja kannan esim. töissä paljon ja painavaa, joten tiesin selviytyväni tuosta haasteesta heti ensi yrittämällä. Mutta kyllä täytyy sanoa, et ei se ihan kakunpala ollut edes mulle, ja kun siitä maahan lysähdin niin puolisen minuuttia meni ennen kuin jaksoin evääkän liikauttaa.