Nenäkosketustreenit Fiinin kanssa

Tänään olin ponimätsärissä P-O:n ponitiimin kanssa ja Fiini oli mukana maskottina. Oli tosi hauskaa ja ponitkin käyttäytyivät hyvin. Fiini vaan tohotti.

Kotona sitten yhtäkkiä mieleeni juolahti opettaa Fiinille nenäkosketus. Fiini tekee kontaktit ihan kivasti, joten siihenkään ei välttämättä tarvita nenäkosketusta, mutta päätinpä huvikseen ajan kuluksi opettaa sen.

Äkkiä Fiini hoksasikin mistä on kyse. Ja Fiinistä se oli tosi hauskaa. Ens kerralla otan ton targetin mukaan hallillekin, ja jos en yhdistä kontakteille sitä, niin ainakin treenaan ihan muuten vaan hallissa sitä niin tulee ainakin opetettua uusi kriteeri. Ja onhan tosta varmaan jossain joskus hyötyä. Nyt mä kyllä innolla mietin jo seuraavaa temppua minkä opettaisin Fiinille. Se on niin fiksu höppänä, että se oppii varmaan vaikka mitä. Mä oon vaan ollut aina välillä vähän laiska kouluttaja. Mut suutarin lapsilla harvoin on kenkiä, kai. (Olis kauheeta olla suomalaisen suutarin lapsi, jos joutuis talvetkin käveleen ulkona ilman kenkiä.)

Ja vielä selitys niille kavereille, joilla ei ole koiraa, tai eivät muuten vaan tiedä mikä on nenäkosketus:

Eli, mulla on "targettina" tuommoinen pakasterasian kansi, jonka laitan maahan. Temppu on siis se, että Fiini nenällään koskee targettia. (Ja nyt varmasti jokainen koiraton lukija ajattelee taas, että on noi koiraihmiset kyllä hulluja..)

Hobbella kävi morsian. Nyt jäädään odottelemaan sitten mimmoisia pikkuisia mahtaa tulla, tai ylipäänsä toivotaan toki että tiineys sujuu onnellisesti. Poika oli taas hoitanut homman mallikkaasti.

Fanilla menee hyvin Venäjällä, sille on syntynyt siellä kaksi pentuetta, ja ilmeisesti se on astunut nyt jopa neljä narttua. Hassua on se, että se ei kuulemma suostu siellä astumaan samassa huoneessa missä ihmiset ovat, ja se ei myöskään astu samaa narttua kuin yhtenä päivänä. Siis meidän Fani, joka on ollut aina ihan superastuja. No, kai se on vaan todennut että Venäjällä saa niin paljon narttuja et tarvii välillä vähän säästellä itseään, en tiedä.

Mun toinen sijoitusnarttuni Kerttu on ilmeisesti päättänyt jättää juoksut juoksematta. Mä oon vähän yli-innokas kun toivon Kertusta narttupentua kotiini. Ja hei, edellinen juoksu oli helmi-maaliskuussa, sitä edellinen edellisen vuoden touko-kesäkuussa, joten enkö ole oikeassa puolipitkällä matikallani, että juoksun pitäis alkaa periaatteessa ihan näinä päivinä? No mutta, kaipa se joskus vielä alkaa.

Mä en tiedä mikä mulle on yhtäkkiä tullut kun haluan kaikkea tutkia. Esim. kun kerroin vähän aikaa sitten, että alan merkitsemään kaikki päänsäryt tänne. Ja innostuin myös kirjaamaan Fiinin koulutusjuttuja enemmän sekä entistä tarkemmin. Ja tänään kaiken huippu. Aloin käyttää semmoista ohjelmaa johon merkitään kaikki mitä on päivän aikana syönyt ja liikkunut. Se on tarkoitettu laihduttajille, mutta itse halusin kokeilla sitä siksi että pidän omia ruokatottumuksiani hieman huonoina, ja moni minut tunteva tietää että päänsärkyjen lisäksi kärin myös vatsaongelmista (jotka ovat jatkuneet edelleen laktoosi-intoleranssin toteamisen jälkeen). Joten toivon josko vatsakin rauhoittuisi jos saisin tuon ohjelman avulla järkevöitttyä noita syömisiäni. Mähän siis en syö mitenkään järin epäterveellisesti, mutta syön aika paljon kerralla, ja olen ollut myös huolissani noista eri ravintoaineiden suhteista, ja siihen tuosta ohjelmasta on oikein erityinen apu. Lisäksi se kertoo milloin pitäis syödä minkäkin kokoinen ateria. Mä kun yleensä syön kun syön ja syön sitten kerralla paljon. Ei vissiin mitenkään hirveen järkevää esim. verensokerin kannalta.

Mutta, katsotaan kauanko jaksan tuonne nyt noita ruokia näpytellä, mulla kun nää innostukset yleensä laantuu aika nopeasti. Mutta jospa nyt vähän aikaa jaksaisin, niin näkisin vähän et mitä mä oikein suuhuni pistän.

Äh ai niin. Perjantaina on mun kauan odottamani pippalot tuolla uudella baarilla, ja eikö niin että mä sitten lupasin mennä töihin. Mä kyllä arvasin jo etukäteen että tässä käy taas näin. Mutta oikeesti, nyt kun on aika vähän töitä, on pakko ottaa kaikki mitä tarjotaan. Kavereita näkee myöhemminkin. Vaikka sitten vuoden päästä taas...

Niin, ja en siis ole saanut kutsua työhaastatteluun, joten työnhaku jatkuu edelleen. Aika tylsää.