Talvi ulkona, kevät sisällä.

Nyt täällä viimein on lunta!

Pari kertaa on jo satanut, mutta sulanut samantien. Mutta nyt maassa on lunta :D

Tänään oli ihana päivä. Rakas ystäväni Kouvolasta ajeli tänne meille, ja lähdimme pitkälle lenkille tuonne merskun mettään, siellä oli paikoitellen jo ihanan talvista, ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta koko lenkin ajan. Oli ihanaa. Koiratkin toki nauttivat. Mun kaverilla on pinseri, jonka kanssa Fiini alkoi heti leikkiä ja niillä oli hirveän hauskaa!

Illemmalla kävin ostamassa koirille luita, saivat nilkkapalat kumpikin. Turbo ei meinannut millään ensin alkaa syödä omaansa, mutta lopulta kalusi sen ihan loppuun ja vissiin viimeisteli Fiininkin luun samalla. Nyt nuo makoilevat tyytyväisinä, masut täynnä ja pääkoppa tyhjänä.

Itselläkin tuntuu olevan nykyään taas pääkoppa jotenkin tyhjänä. Kaikkea mukavaa ja piristävää on tapahtunut, ja tavallaan on ihan hyvä olo ja mieli. Mutta koko ajan tekee mieli pois. Mä en tiedä onko se tää sykkyys taas vai mikä, mutta haluan pois. Tai jotain muutosta täytyy taas saada, tai kohta hajoaa pää.

Olen nyt hakemassa erästä työpaikkaa, joka voisi muuttaa jonkin verran asioita, mutta en nyt halua laskea sen varaan, kun en yhtää tiedä onko minulla mahdollisuutta saada sitä työtä.

Niin kauan pitäisi nyt vaan kokeilla kaikenlaista, kun se vielä on mahdollista, ettei sitten tarvitse katua vanhana kiikkutuolissa. Mä oon nyt jo jättänyt muutaman tosi hyvän tilaisuuden käyttämättä ja katunut jälkeenpäin.

Mutta katsotaan, kerron lisää tästä kun asiat selviävät. Ja voihan olla, että keksin jotain vielä jännempää.

Toivottavasti kuitenkin pian alkaa jotain tapahtua, sillä mikäli ei, niin pelkään että tulen hulluksi. Tai ainakin hullummaksi. Pitäkää peukkuja!

Jotekin muutenkin mulla myllertää nyt sisällä. tosi hassuja tunteita, ja tuntuu jotenkin että oon taas iloisempi ja avoimempi kuin pitkään aikaan. Hassua sinänsä kun toisaalta oon ihan kyllästynyt ja haluan vaan pois. Mut tällä hetkellä mä tykkään ihmisistä ja oon ihan yltiösosiaalinen ja se on ihan kivaa. Ja mä, joka en koskaan oikeastaan tunne mitään, ihastun harva se päivä. Se on kauheen hassua, ja nää on siis semmoisia pikkupikkuihastuksia, tosi harmittomia, mut jotenkin piristää kummasti. Tää on tavallaan ihan hauskaa aikaa, ja tavallaan koko ajan tapahtuukin jotain pientä, mut se ei nyt riitä. Mä tarvitsen jotain isompaa, että oon tyytyväinen.

Talven tulosta ja pimeydestä puheen ollen, mun chilikasvi on ihan sekaisin. Siinä on tälläkin hetkellä kolme chiliä, kaksi punaista, ja yksi raaka keltainen. Meinaakohan se pitää talvitaukoa ikinä? Mun uusi chilikasvi (se on semmoinen hassu kurpitsan näköinen) on nyt kasvanut jo sen verran korkeksi (10cm), että sitä olisi korkea aika harventaa. Taidan jakaa sen kahteen ruukkuun. Toivottavasti se jaksaa kasvaa isoki ja tekee mulle hauskoja chilejä. Ainakin se on jo aika pitkälle päässyt, sen lehdetkin muistuttaa jo ihan ison chilin lehtiä.  Mutta kuvitella, että tuo mun vanha chili on jo kaksi vuotta vanha. Mä en ole ikinä saanut varmaan mitään kasvia pysymään niin kauaa hengissä (edes yuccaa). Ja mä kun luulin että chilit on vaikeahoitoisia!

Kohta taidan lähteä vielä leikkimään vähän sosiaalista, mulla on jotenkin niin älyttömän hyvä mieli kun tänään oli niin ihana päivä kaiken kaikkiaan. Ja hei, pikkujoulukausi on meneillään, ja mäkin sain just kutsun yksiin sellaisiin!