Kuidut kuosiin

No niin, mun ruokaseurannasta on ollut jotain hyötyä.

Tai no, arvasin alunperinkin et saan kuituja ravinnostani aivan liian vähän, koska en voi nykyisin syödä mm. ruisleipää, josta aikaisemmin varmasti sain runsaasti kuituja.

Tänään sitten otin ensimmäisen askeleen kohti kuiturikkaampaa ruokavalioa, ja ostin marjaista muromysliä (jonka mausta tosin en pitänyt), ja sen kaveriksi laktoositonta jogurttia (joka taas yllätti ja oli ihan hyvää), koska ko. kaupassa ei ollut laktoositonta piimää, tai edes kermaviiliä. (Joo, kyllä, mysli piimän kanssa on ihan hyvää, tai kokeilepa joskus että murskaat kaurakeksejä, niitä pieniä pyöreitä, piimän sekaan. Nam.)

Ja edelleen nää mun syömiset jakautuu ihan väärin tuohon päivän ajalle, mutta ei kai Roomaakaan päivässä rakennettu. Siitä oon yllättynyt et mun muka epäterveellisellä ruokavliollani energia muodostuu ihan oikein, eli protskujen, hiilareiden ja rasvojen suhteet on pääsääntöisesti kohdillaan, ja rasvatkin on pääasiassa oikeanlaisia, ja mä en silleen mitenkää kauheesti kursastele noiden rasvojen kanssa, joten tää oli positiivinen yllätys.

Oon myös tuon ko. systeemin vuoksi alkanut syödä huomattavasti enemmän kasviksia, koska en kestä katella tuota listaa, mikälk kasvikset olis koko ajan punaisella. Huomenna täytyykin lähteä ostamaan lisää porkkanaa, ja retiisiä, ne loppui heti alkuun. Kurkkuakin täytyy ostaa, mikäli löytyy edullista (espanjalaista). Oletteko tienneet että samassa kaupassa voi olla vierekkäin myynnissä kaksi eri kurkkua, joiden kilohinnassa on joku viitisen euroa eroa. Herranen aika, meinasin pyörtyä!


Oiskohan esim. kodinhoitoon olemassa joku vastaava ohjelma? Täällä nimittäin on taas ihan pommin jäljiltä, niin auttaiskohan se et tietokoneella olis ohjelma joka sanois: Likaiset astiat punaisella, jne. Voi olla että surutta vaan loggaisin ulos koko ohjelmasta, ja se olis sitten siinä. Huoh, jotain tällekin asialle ois tehtävä. Mutta ehkä mä uuden uljaan ruokavliouudistukseni ansiosta piristyn niin paljon, että jaksan innostua kodinhoitohommistakin.


Mä olen ollut viime viikosta asti pitämässä ratsastustunteja. Välillä oon ajautunut epätoivoon, tuntuu että onko tunnit riittävän monipuolisia, mutta nyt oli muutamilta tullut kuulemma ihan kiitoksia hyvistä tunneista, joten vähän voi kai huokaista jo. Tunti on loppujen lopuksi aika lyhyt aika jos sulla on neläjkin tuntilaista siinä opetettavana, niin ei siihen loppujen lopuksi ihan hirveen paljon eri asioita mahdu. Tosi jännää, siitä on niin hirveän kauan kun olen pitänyt tunteja näin "isoille" ryhmille. Mutta onneksi ilmeisesti on ihan hyvin siis mennyt. Sitä on monesti hirveän hankala hahmottaa jotenkin itse onko tunti ollut riittävän antoisa tuntilaisille.

Mä itse elän edelleen ihmeellisessä tunteiden sekamelskassa. Nyt tapahtuu niin paljon ja kerralla. Suurin osa on vielä kauheen positiivista, jostain syystä pienet takapakitkaan ei tällä hetkellä tunnu missään. Toisaalta, mun tuurin tuntien kohta on jo pakko tulla paskaa niskaan ihan saavista kaatamalla, ei näin kauan näin hyvää voi muuten tulla. Mutta nautin nyt niin kauan kun menee hyvin. Kerrankin.