Päivitystä

Voi ei, olen ollut tas laiska bloggaaja. Ja niin paljon on tapahtunut, vai tuntuuko se vain siltä.

Maha senkuin kasvaa, sille on ihan oma bloginsa, joten sitä en tässä sen enempää ala tälläkään kertaa ruotimaan.

Fuulan kanssa on käyty pentunäyttelyissä. Lahdessa, lokakuussa, Fuula oli VSP-pentu. Helsingissä, marraskuun alussa Fuula sai KP:n, voitti luokkansa, ja oli PN3. Viikkoa myöhemmin Helsingissä Fuula hävisi kilpakumppanilleen, eikä ansainnut Maija Mäkisen mielestä KP:ta.

Arvosteluihin olen ollut aina tyytyväinen. Etenkin Kirsi Sainion arvostelu oli mielestäni oikeinkin osuva. Fuula on esiintynyt hieman vaihtelevasti. Lahdessa tosi hyvin, mutta sitten Helsingin pentunäyttelyissä vähän sinnepäin. Noh, pentu kun on, niin tylsistynee vaan aina niin kovin nopeasti.

Joulukuun alussa menemme vielä yhteen pentunäyttelyyn, johon olen ilmoittanut sekä Fuulan, että sijoitusnarttuni Stellan. Ja nyt kun Tollonkin rokotukset on viimeistä myöten haettu, osallistunemme itsenäisyyspäivänä pikkumiehen kanssa ensimmäistä kertaa mätsäriin :D Fuulakin tietysti pääsee mukaan.

Tollo on ihana pikkuinen minimies, ja kaikki ketkä sen näkevät, rakastuvat siihen. Se on jotain ihan syötävän suloista. Pieni, karvainen ja kamalan sievä. Oikea söpöläinen! Sen luonne on myös aivan valloittava. Oikein perinteinen russeli, ja niin fiksu ja oppivainen! Me ollaan aivan myytyjä! Saa nähdä minkä kokoinen siitä mahtaa tulla, se on  tälläkin hetkellä vain n. 21cm korkea, ja se on jo kohta 4kk vanha. Veikkaan että se ei kovin suureksi kasva. Tollon isähän on vain 26,5cm korkea. Mutta eihän sitä tiedä vaikka Toljanderi vielä ottaisi kasvuspurtin jossain vaiheessa. Painoa oli kertynyt kokonaiset 3,8 kg.

Fiini sai pennut Halloweenina, eli 31.10. Pentuja syntyi kolme, valitettavasti yksi tytöistä oli kuollut. Mutta kaksi muuta, tyttö ja poika, saivat syntymäpäivänsä kunniaksi hauskat nimet. Tyttö on Karkki ja poika on Kepponen. Molemmat tytöt olivat tricoloreja ja poika ruskea. Kaikilla on tosi kivasti väriä. Kuolleella tytöllä oli vielä runsaammin väriä kuin näillä kahdella, joilla niilläkin on reilusti väriä (ainakin verrattuna Fiini-äitiin). Tytölle minulla on jo aivan ihana koti valmiina, mutta pojalle en ole vielä keksinyt kotia. Koska näitä oli vain kaksi, ja kun Fiini on minun oma pieni mussukkani, toivoisin pojankin jäävän tähän mahdollisimman lähelle, niin että pääsisin mahdollisimman aktiivisesti seuraamaan sen kehitystä. En ole pitänyt kodin etsinnässä mitään kiirettä, mutta uskon että Kepposellekin löytyy vielä ihana koti.

Fanilla oli narttu kylässä ja odottelemme tuottiko astutukset hedelmää. Astutukset onnistuivat hyvin, Fani on kyllä hieno astuja. Tämä ilmeisesti jää Fanin viimeiseksi pentueeksi, sillä aion äitiyslomani aikana leikkauttaa Fanin. Siksi poistatin Fanin jo yhdistyksen urosluettelostakin.

Mun kasvatin omistajat on olleet ihanan aktiivisia. Fiinin sisko kävi kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa. Siltä kuvattiin selkä, lonkat ja kyynärät, sekä tutkittiin polvet ja silmät. Samainen koirahan on myös BAER-testattu normaalikuuloiseksi ennen luovutusta. Allilla oli selkä kunnossa, kyynärät ja polvet nollaa, lonkat C, ja silmät puhtaat perinnöllisistä sairauksista.

Myös Raipe Pro A -pentueesta on menossa silmätarkastuksille alkuvuodesta. Aikaisemminhan siltäkin on jo polvet tutkittu, tulos 0/0.

Hiukan ikävän silmätuloksen kuulin ruotsinmaalta, Hobben jälkeläisellä on jo 2008 todettu silmätarkastuksessa sekä linssiluksaatio, että glaukooma. Itse sain kuulla tästä vasta nyt, yritän opetella käyttämään Ruotsin Avelsdataa, jotta pysyisin paremmin ajantasalla Hobben jälkeläisten tilanteesta siellä. Aion tiedottaa asiasta kaikille nartun omistajille, jotka Hobbea ovat käyttäneet. Hobbe aiotaan testauttaa uudella linssiluksaatio-geenitestillä, jotta saamme selville kantaako se perinnöllistä linssiluksaatiota perimässään.  Ja siitäkin tuloksesta tiedotan sitten myöhemmin.

Hobbe kävi myös Seinäjoella pyörähtämässä näyttelyssä saaden EH:n. Tuomari oli harmitellut, ettei tapaturmaisesti lähteneestä etuhampaasta ollut hammastodistusta (meillä on siitä vain SKK:n todistus, en ole selvittänyt saisiko sitä käännätettyä Suomen Kennelliitossa, koska emme ole sitä kokeneet erityisen tarpeelliseksi.), mutta en nyt ole aivan vara, olisiko ERIä saanut täydellä purukalustollakaan. Tuomarilla oli ollut todella tiukka linja, ja olemme erittäin tyytyväisiä Hobben saatua EH:n.

 

Mitäs muuta.. Mä olen ollut vain kotosalla.. netssä surffailen päivät pitkät. Mulla on vähän sellainen tylsä vaihe kun oikein mitään en pystyh harrastamaan. Enkä enää kovin omatoimisesti pysty mitään tekemään. Häiden järjestely on ollut tosi nolosti jäissä. Niitähän mä pystyisin nyt kotoa käsin loistavasti suunnittelemaan ja järjestelemään. Ja mitään en ole tehnyt. Paitsi, tänään tutkailin hiukan mahdollisia hääbändejä. Nyt pitäisi vain ottaa oikeesti itseään niskasta kiinni, ja alkaa soitella joka paikkaan.

Taitava Fyllis-pyllerö

Eilenkin oltiin sitten taas Fylliksen kanssa tokoilemassa, ja kyllä se vaan hienosti sujuu jo, kun ottaa huomioon, että tuo on vasta 7kk vanha. Seuraaminen on aika mukavaa, samoin sivulle tulo. Mahanmenokin oli ihan piis of keik, mistä olin  aivan yllättynyt. Mun mielestä Fuula seuraa melko suorassa, mutta nyt täytyis pikkuhiljaa varmaan lähteä tiivistämään tuota seuraamista. Ainoa ongelma meillä alkaa nyt tulla tuon katsekontaktin kanssa, kun  siinä meidän välissä on mun maha :D Eli nyt mun täytyy alkaa jo pikkuhiljaa vähän muuttamaan asentoa, jotta voin katsoa Fuulaa, ja jotta se näkee mun naaman, eikä vain mun mahaa. Ja se ei tietenkään ole hyvä opettaa pentua niin että on itse ihan kummallisella mutkalla.

Voi siis olla, että kohta joudutaan jättämään seuraaminen hautumaan, ja keskitytään sitten enemmän vaikka luoksetuloihin, yms. Vai pitääkö mun alkaa vaan suosiolla harjoitteleen  kaukokäskyjä, että koira näkee mut kokonaan, eikä saa käskyjä ja palkkoja aina vaan mahalta :D

No senkin  huomasin, että toi tunti on kyllä pienelle lapsukaiselle pikkasen turhan pitkä aika treenailla. Oon aina kyllä yrittänyt pitää omia pikkutaukoja, mutta silti Fuula mun mielestä kyllästyi eilen lopussa. Ja voi olla että sillä pursusi lihapullia korvistakin, kun  olin tunnin  sille tunkenut lihapullaa naamaan. Loppuvaiheessa se näytti vähän siltä että "tunge äiskä ne lihapullat sanonko minne!".

Joten, nyt oon miettinyt, että pitäisköhän mun ottaa sinne Gerardin koulutkseen sittenkin myös Fani mukaan. No, mietin vielä..

Nyt alan valmistautua neuvolaan.

Mielipidekysymyksiä

Lueskelin tässä eräänä iltana pitkästä aikaa mun vanhoja kirjoituksia, tai siis ihan viime ajoista taaksepäin. Hiukan ärsytti, että nyt etenkin lähiaikojen kirjoitukset on menneet enemmän ja enemmän "tilanneraportti"-tyyliseen suntaan.  Mulla kun olisi edelleenkin paljonkin ajatuksia, joista kirjoittaa täällä. Mutta jotenkin en kai saa enää kunnolla aikaiseksi.

Viime aikoina esim. olen taas ärsyyntynyt suunnattomasti monista ihmisistä, ja etenkin heidän nettikäyttäytymisestään. Eräällä foorumilla eräs/eräät ihmiet nostivat kamalan äläkän yhtä ihmistä kohtaan, joka ei tahallaan ollut tehnyt yhtään mitään pahaa, ja sekin mitä oli vahingossa tapahtunut ei todellakaan mun mielestäni vahngoittanut ketään. Tämä asia liittyi siis koiriin, ja jotenkin musta tuntuu, että jotkut ihmiset onnistuu ottamaan kauhean henkilökohtaisesti joitain ihan yleisesti koiriin liittyvää (ei edes heidän omiin koiriinsa liittyvää, ehkä korkeintaan saman rodun sisällä tapahtunutta). Aivan uskomatonta.

Toisekseen sitten usein ollaan myös kamalan tekopyhiä. Tuskin kukaan meistä koiraihmisistä, tai koirakasvattajista on täydellinen, jokainen tekee virheitä, ja kukaan ei voi onnistua kaikessa mitä tekee. Mutta jos joku toinen mokaa tai epäonnistuu, niin siitäpä herkästi sitten nostetaankin äläkkä pystyyn.

Ja yks mikä tuntuu olevan aivan kamalaa (siis muuallakin kuin koirapiireissä), on se, jos joku uskaltaa olla erilainen. Mä en tajua miten se on niin kamalan vaikea käsittää että tapoja voi olla erilaisia, ja eri tavat voi eri ihmisillä olla se oikea tapa. Yleisin ajatustapa tuntuu olevan: "Tuo ei toiminut meillä, joten se ei tule toimimaan teilläkään. Piste." Jotenkin todella raivostuttavaa, kun suoralta kädeltä vaan tyrmätään. Lähiaikoina on taas oikein silille pompsahtanut se, kuinka minäkeskeisiä ihmiset todella ovatkaan.

Mä oon jotenkin tosi kyllästynyt kaikenmaailman nettipalstavääntöihin. Koen ne kamalan turhauttaviksi, etenkin kun joka palstalla on ne yhdet tietyt samat ihmiset vuodesta toiseen, jotka vääntävät milloin mistäkin, ja joiden pää ei käänny kuitenkaan, sanoi niille mitä vaan. Ihan turha lähteä sellaiselle vastaan väittämään.

Mä oon itse yrittänyt nyt entistä enemmän ottaa sellaisen asenteen, et mikäli ei kosketa mua oikeasti henkilökohtaisesti, tai sitten liippaa tosi läheltä, en edes viitsi sekaantua asiaan. Ja kun toisaalta, mikä mä olen edes arvostelemaan, jokainen taaplaa tyylillään.

 

Mutta, se siitä. Mä alan pikkuhiljaa valmistautua viikonloppureissuun. Lähdetään Pohjanmaalle pe-ma koko porukka. Siis kaikki koiratkin :D En oikein tiedä jaksanko pakkailla enää tässä yöllä, ja oli tarkoitus, että lähdettäisiin aamulla heti mun  joogan jälkeen. Mutta jos en jaksa herätä, niin voipi olla että jooga jää väliin. HArmi, se kun on viimeinen kerta tätä kurssia. Marraskuussa alkaakin sitten uusi kurssi.

Saa nähdä miten mun käy tuon 6 tunnin autossa istumisen jälkeen. Mulla kun on  toi selkä muutenkin kipuillut, ja viimeksi jo kun ajettiin Pirkkalaan ja takaisin, mulla kipeytyi häntäluu aika pahasti, ja se on edelleen kipeä. Sittenkun toi sama 6 tuntia pitäisi jaksaa vielä maanantaina takaisinpäinkin.

Mutta mä olen sanonut, että tää on sitten viimeinen  pohjanmaan reissu ennen synnytystä. Joten mieluummin nyt kuin jouluna :D Silloin alkaa varmaan jo muutenkin olla vähän tuskaisammat oltavat. Eiköhän tästä nyt vielä selviä!

 

Uusi pieni karvainen

Hirveetä hässäkkää ollut taas, etenkin koirarintamalla. Ja tietysti myös tämän mahan kanssa.

Fanin kanssa piti viime viikonloppuna kisata molempina päivinä, mutta olinkin sitten vähän kipeä, niin jäi harmillisesti kisat välistä. Inhottavaa :( Mutta ei mahda minkään. Treenejä jatketaan vielä ensi jakson ajan, tai ainakin niin pitkään kun mun selkä kestää, ja maha ei tuu tielle. Sitten kun jäädään tauolle, niin varaan Fanille ajan kastrointiin. Ensi keväänä jatketaan sitten molemmat hiukan kevyempinä agilityn harrastamista :D

Yritän nyt vielä joitain kisoja katsoa meille, sillä toivoisin niin sitä kolmatta nollaa vielä ennen taukoa.

Fuulan kanssa ollaan aika vähän nyt treenailtu mitään muuta kuin kotijuttuja ja mätsäreissä käymistä. Jotenkin en ole nyt ollut oikein tyytyväinen sen kehäkäytökseen viime aikoina, verrattuna aikaisempaan. No, pentuhan tuo vasta on. Ja nyt olemme menossa tässä kuussa Fuulan kanssa Gerardin koulutukseen ennen seraavaa pentunäyttelyä.

Sitä odotellessa taidanki keskittyä Fuulan kanssa pelkästään tottiksen harjoitteluun. Tänään käytiin pentryhmässä hiukan harjoittelemassa, ja olin  tosi yllättynyt siitä kuinka hienosti Fuula jo osaakaan asioita. Seuraaminen sujui melko mallikkaasti, ja "sivu"-perusasentokin on  jo aika lailla hanskassa. Ja me ei oikeasti olla edes kovin paljoa treenattu. Hienoa Fyllis!

Fiini sitten onkin keskittynyt vain paisuttelemaan masuaan. (Seura tekee kaltaisekseen.) Fiinihän on siis astuettu Rockylla noin kuukausi sitten, ja pentuja odotellaan marraskuun alulle. Lisätietoja kotisivuillani.

Ja joukon jatkoksi meille on tullut pikkuinen karvakasa, Tollo nimeltään. Tållå tuli ruotsista, ja on yhteisomistuksessa kaverini kanssa. Tållålla on erittäin mielenkiintoinen suku, ja sen vanhemmat ovat menestyneet usealla saralla, molemmat ovat jälkivalioja, emä muotovaliokin, ja isälläkin on useita paras uros -sijoituksia. Molemmat vanhemmat ovat myös todistaneet taipuvuutensa keinoluolilla. Aika näyttää mitä meidän pienestä karvatollostamme isona tulee. Ainakin se on luonteeltaan aivan mahtava, ja uskon että siitä tulee aivan loistava harrastuskaveri. Tollostakin lisätietoja kotisivuillani.

Tulevaisuus näyttää jälleen aika hyvältä, tietysti meiän perheen osalta, mutta myös muuten. Luulen että mulle on töitä heti kunhan vain kykenen tekemään, tai ainakin toistaiseksi tilanne vaikuttaa hyvältä. Tästä lisää joskus myöhemmin. Ikinä kun ei tiedä miten asiat menee, ennen kuin kaikki on selvää ja varmaa.

Toistaiseksi olen kuitenkin pääasiassa ihan vaan kotona koirien kanssa ja nautiskelen elämästä.

Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta nyt on kaikki aika hyvin :)

 

Täällä taas

Huoh, edellisetsä kirjoituksesta on taas tovi kulunut. Jotenkin en saa aikaiseksi kirjoitettua, vaikka periaatteessa mulla ei muuta olekaan kuin aikaa. Mistähän aloittaisi taas.

No, Fuula kävi ensimmäistä kertaa näyttelyssään Terri-Erissä. Arvostelu oli todella hyvä, mutta sijoitusta ei herunut vaan Fuula jäi luokkansa viimeiseksi. No, tästä ei ole suunta kuin ylöspäin :D Mutta urospennut voitti meidän Hobben poika, joka oli myös VSP, ja toiseksi paras urospentu oli isot urospennut voittanut Ticon poika. Oli kiva päivä, viihdyin Essin seurassa iltapäivään asti, seurasimme myös kaikki ryhmä-, BIS-, sekä top terrier kilpailut. Oli huisia.

Seuraavaksi olikin vuorossa russeleiden agilitymestaruudet, jotka järjestettiin Helsingin syysskabojen yhteydessä. Fanille viikonlopun saldo 4 hyllyä, joista kaksi kylläkin tosi hyviä ratoja. Ohjaaja on vaan tainnut hiukan hidastua salamatkustajan myötä, ja mokailee sitten ohjauksessa. Mutta eiköhän se kolmaskin nolla vielä joskus tule.

Päätin pitkän pohdinnan jälkeen ilmoittautua vielä seuraavallekin agikurssille, vaikkakin juoksemisen jälkeen mun selkä huutaa nykyään hoosiannaa. Mutta kun se kipeytyy istumisesta, ja ties mistä muusta, niin päätin, että niin kauan kun maha ei estä agilityä, jatkan treenaamista. Ja lopetan sitten jos siltä tuntuu.

Mutta nyt olen niin väsynyt, etten jaksa kirjoittaa enempää, vaikka tarkoitus oli pohtia vaikka mitä kaikkea. Ehkä saan jonain päivänä tässä taas sellaisen ihan oikeankin merkinnän aikaiseksi.

 

Loppuun vielä Fuulan arvostelu Morgan Grananderilta: 

"Puppy with very good proportions. Nice head, correct bite. Big ears! Nice neck! Well angulated in front but toeing out. Needs to develop in body. Good coat. Excellent tailset and angulations behind. Moves very well, shows with a great temperament and the right attitude."

 

Näyttelyrupeama takana!

Huh, ilmoitin koiria kesän alussa vaikka mihin näyttelyihin, ja nyt on niistä viimeinenkin  takana.

Erkkarissa 11.7. vietimme mukavan päivän. Sää suosi, oli ehkä vähän turhankin lämmin. Ja mun hormonit aiheuttaa nykyisin sen että heti jos altistun vähän pidemmän aikaa auringolle, muutun punaiseksi. Ja olin sitten ihan punainen päivän päätteeksi. Ihoa ei kuitenkaan koskaan arista, onneks.

Musti esiintyi taas hienosti, ja sai kivan arvostelun. Myös Mustin siskot olivat paikalla. Kukaan pennuista ei kuitenkaan sijoittunut. Ferrie virosta saapui paikalle, saaden tällä kertaa vain T:n, mutta kolmas virolaisvahvistuksistamme, Pelle (Hobbe x Nasu) sai tiukalta tuomarilta EH:n ja sijoittui suuren nuorten luokan kolmanneksi heri ERIn saaneiden jälkeen!

Seuraavana viikonloppuna edessä oli sitten Lammin ryhmis, tällä kertaa ns. vääränrotuisen, eli meidän mäyräkoira-Toopen kanssa. Toopehan on melko niukkaturkkinen pitkäkarvaiseksi, ja minusta hiukan kookaskin, joten odotukset eivät olleet H:ta korkeammalla. Yllätys olikin suuri kun Toope sai ERIn, voitti luokkansa (toinenkin avouros sai ERIn), oli PU1 saaden SERTin ja lopulta myös ROP :D Eli kovin paljoa paremmin ei se reissu olisi voinut mennä (ryhmäsijoitus olisi ollut jo liioittelua). Näin ollen mun mäykkyharrastuksenikin sai jälleen uutta puhtia :D Haaveilen edelleen kauniista pienestä pitkisnartusta.

Nyt sitten hetkeksi keskityn taas koirien kanssa ihan muuhun kuin näyttelyihin. Fanilla on ollut pari morsmaikkua, yksi vielä tulossa myöhemmin syksyllä. Sen jälkeen olen päättänyt leikkauttaa Fanin. Meille tulee muutenkin aksatauko vuoden vaihteeseen, niin leikkauttaminen sopii siihen väliin ihan hyvin.

Sen verran koitan irrota näyttelyihinkin, että Fuulan ilmoitan TerriEriin pentuihin elokuussa, ja syksymmällä kaiketi johonkin pentunäyttelyyn. Junnuihin se pääseekin vasta tammikuussa.

 

Raporttia

Huoh, kirjoitin jo kerralleen yhden kisaraportin, mutta se katosi tuhkana tuuleen, joten tässä uusi lyhennelmä, hiukan myöhässä.

Fiini ei monien kommelusten päättekksi startannut virallisesti, mutta Fani teki heti ekalla radalla siistin ja sujuvan nolla, jolla tuli kirkas voitto. Meidänkin kisakirja on siis vihdoin korkattu. Tulos: 34,48 / 0 / -13,52

Hyppyradalta sitten hylly, kun lähdin ihan riskillä viemään pimeeseen keppikulmaan ihan vaan heittämällä. Fanin pitäisi kyllä osata, mut Fani päätti että höpöhöpö, ja otti kepeiltä kolme kieltoa. Muuten ihan sujuva rata, paitsi että tässä varasti sitten lähdössä. kerkesin kuitenkin perään.

 

Muuten tuntuu että kaikki koirahommelit menee kokoajan pieleen, monta näyttelyä on peruuntunut ihan omituisista syistä :( Joku ei nyt halua mun menevän näyttelyihin. Ens viikonloppuna kuitenkin erkkari. Tosin sinnekään ei taida ihan kaikki mun ilmoittamat paikalle päästä. Mut tää on niin tätä.

Viime viikonloppu meni töissä agirodussa, plus et siinä oli yksi näyttely lauantaina. En oo vieläkään toipunut ja väsyttää vaan niin hitosti ihan koko ajan.

 

Tänään sain sentään viimein hoidettua kipeän viisaudenhampaan pois päiväjärjestykestä. Soitin aaulla päivystykseen, sain ajan 12.40 ja hammaslääkärissä meni noin 10min ja itse toimenpide kesti varmaan viitisen minuuttia. Et ehkä sen olisi voinut jo aikaisemminkin hoitaa. Mikä typerintä, mähän en siis oo koskaan ees pätkääkään kammonnut hammaslääkäriä, vaan venytin asiaa ihan vaan laiskuuttani. Nooo.. jospa tästä taas jotain olis oppinut.

 

Nyt mä taidan lähteä lataamaan akkuja, jos vaikka unikin ois enemmän voimaa antavaa ilman tulehdusta tuolla suussa.