perjantai 19. toukokuuta 2006

Pähkähullua salapoliisitoimintaa umpimähkään








Viime
vuoden lopulla tapasinerään miehen kahden vuoden jälkeen sattumalta. Se
oli aika erikoinen tilanne. Meillä ei ollut juuri mitään historiaa
takana, emme oikeastaan edes tunteneet kovin hyvin, mutta silti
tiesimme toisistamme yllättävän paljon, meillä oli paljon puhuttavaa,
ja selkeästi meidän välillä oli jotain. Emme sopineet jatkosta mitään,
vaikka tämä mies pari kertaa koittikin kepillä jäätä.

Tämä
tapaaminen jäi kuitenkin minun mieltäni kaivertamaan pitkäksi aikaa.
Mietiskelin mehdollisuuksia saada häneen yhteyttä, yms. En kuitenkaan
alkanut selvitellä asiaa sen kummemmin.

Taas ihan muutama viikko sitten tämä tapaus palasi taas mieleeni, ja mietin että pitäisi häneen saada otettua yhteyttä.

Eilen
sitten satuin juttelemaan erään tutun pojan kanssa, ja selvisi etytä
hän on hyvä kaveri tämän "minun" miehen kanssa. Lopulta, puolen vuoden
jälkeen, sain siis pyydettyä tämän miehen puhelinnumeroa.

En
tiedä mikä järki siinäkin oli. Minulla ei luultavasti ole hänelle
mitään järkevää sanottavaa. Meillä ei ole mitään tulevaisuutta
olemassa, sillä asumme todella kaukana toisistamme, ja muutamat asiat
muutenkin estävät sen. Jotenkin haluaisin vain jonkinlaisen selvyyden
tästä asiasta. Muuten se vaivaa mieltäni varmasti lopun elämää.

Hullua
toimintaa. Tuli itsestäni mieleen sellainen "vainoaja". Selvittää nyt
toisen puhelinnumero, ja sitten vielä soittaa, ja höpöttää jotain
turhuuksia. Ei mitään järkeä. Poikaparka varmaan ahdistuun vaan. "Se
Lahden likkahan on ihan hullu".

Mutta toisaalta, ei kai siinä kamalasti menetäkään jos toiseen ottaa yhteyttä. Apua! Tässä mä oon niin kamaln huono.

Olen
kyllä kaikenlisäksi tässä ajelemassa sille suunnalle, joten voisin
kysyä tapaamista, mutta en tiedä uskallanko. Saas nähdä nyt..


Haetaan watsoniksi watsonin paikalle.





Hetken mieliala : hämmentynyt

Nora




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti