sunnuntai 7. toukokuuta 2006

Viikonloppu ohi, jälleen. (sunnuntai, 7.5.2006)








Perjantaina siis lähti Manu. Otti aika koville.

Illalla
vein kaverin syömään Santa Fe:hen, ja syötiin oikein kunnon ateriat, ja
mahtava jälkiruoka, Ruoka oli uskomattoman hyvää! Oli ihana ilta. Sian
myös viestiä Manusta, että matka oli mennyt hyvin, ja ruuna oli
kotiutunut heti, kuten arvasinkin. Ihana kuulla silti!

Lauantai
meni töissä, töiden jälkeen otin hetken pihassa rennosti kun oli aivan
ihana kuuma päivä. Ja sitten menin tallille ruokkimaan hevoset, oli
tosi outoa kun ei ollutkaan kuin kaksi syötettävänä. Illalla menin
vielä käväisemään kaverini mökillä.

Seuraavana aamuna heräsin
kello 8 siihen että päätä särki aivan hulluna. en pystynyt oikein edes
liikkumaan. Jotenkin hoipertelin tieni vessaan ja oksensin. Päätä särki
niin paljon etten kyennyt kävelemään enää edes keittiöön hakemaan
särkylääkettä, yritin nukkua kivun pois.

Kun tuli herätyksen
aika, särki päätä edelleen, ja oksentelin edelleen. Hieno aloitus
poninhakureissulle! Jotenkin selviyidyin ulos asti, muovikassin ja
laukun kera, ja oksentelin siinä pihallakin, kuten koko alkumatkan.
Olisin voinut sanoa että mulla oli vuosituhannen krapula, jos vaan
olisin nautiskellut alkomahoolia edellisenä päivänä. Vaan kun en ollut.
Toellinen syy ei selvinnyt ikinä. Ehkä jännitys, ehkä jokin mitä söin
edellisenä iltana. Tai ehkä joku pöpö. Alkumatkasta sain juotua
kupillisen teetä, joka lopulta rauhoitti vatsaa.

Joka
tapauksessa, poni oli aivan ihana! Paljon kauniimpi kuin kuvittelin, ja
muutenkin tosilutunen, oikein mamman mussukka. Ihan selvästi tunsi
minut, ja halusi lähteä mukaan. Käveli perässä koppiin, eikä juuri
taakseen katsellut. Matkusti hienosti koko matkan. Tallin piha oli
hiukan jännä. Rokin jalat hiukka tutisi, mutta kun minä olin vieressä
niin kaikki oli hyvin. Tarhaan menoei pelottanut yhtään, kun siellä oli
kavereita.

Illalla kävin vielä uudestaan talliolla,
ruokkimassa Rokin. Annoin sille kaurat nenän eteen ja harjasin samalla
puhtaaksi. Ei välittänyt mitään, vaikka kuuleman mukaan on tosi tarkka
ruoistaan ja luimii kauheesti. No, ehkä se oli vieraskoreutta, tms.

Nyt
täytyy lähhteä nukkumaan jotta nopemmin pääsisi ponin luo. Huomenna
siis on vapaapäivä, ja aion käyttää sen etsimällä ponille varusteita.
Mahdollisesti koirat pääsevät illalla myös mätsäriin. Riippuu kuinka
kerkeän.





Hetken mieliala : iloinen

Nora, joka toipuu pikkuhiljaa




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti