perjantai 16. kesäkuuta 2006

Turhautuminen... (pe 16.6.2006)








Varsinainen
koiraviikko (tai koiran viikko) takana. Pariin otteeseen käytiin
helsingissä astuttamassa kaverin narttua. Molemmilla kerroilla onnistui
hienosti. Hauskaa oli kun uroksella oli sen verta tappijalat, ettei
yltänyt kunnolla astua, vaan joutui hoitamaan homman joko ilmassa tai
pompaten jalalta toiselle. Suloisen näköistä, ja suloinen oli uroskin.

Oman
koiran astutukset taas ei tunnu lutviutuvan. Uros ja narttu eivät ole
pätkän vertaa toisistaan kiinnostuneita. Pentu (narttu) astuu kyllä
narttua, mutta urosta ei voisi vähempää kiinnostaa. Välillä käy
lipasemassa, mutta sitten jatkaa muita touhujaan. Hiukan turhauttavaa.
Toivottavasti kukaan ei ala mulle koskaan selittämään kuinka helppoa on
astuttaa oma narttu omalla uroksella. Tähän mennessä on ollut paljon
helpompaa käyttää ulkopuolisia uroksia.

Torstai ja perjantai
minulla oli vapaata. Tarkoitus oli nämä vapaat pyhittää ihan itselleni,
mutta toisin kävi. Kaverini ilmoitti, että on tulossa Kuopioon, ja
koska hänellä on yksi koiristani, pyysin että toisi tämän
osaomistusurokseni kylään. En siis ollut nähnyt Köpiä sen koommin kun
se meiltä viime vuonna lähti. Komea oli pojasta tullut. Harmikseni sen
purentavika oli vain pahentunut, vaikka salaa olin toivonut että se
oisi oiennut. Nyt sillä oli todella selkeä alapurenta, joten ei
tarvitse silläkään asialla enää päätä vaivata. Köpi kun tuli, koettiin
meillä taas kamalat sembalot. Ensimmäisen kerran elämässni mieleeni
pilkahti ajatus rodun vaihtamisesta kokonaan. Onneksi se sitten meni
ohi kuitenkin. Koirat olivat siis pareittain eristyksissä. Yö meni
kuunnellessa ensin Köpin huutoa oven takana kunnes vaihdoin nämä omat
eteiseen ja otin nuorimmaiset makuuhuoneeseen. Sain hetken nukkua.
päivällä en tietenkään voinut mihinkään lähteä, kun en halunnut ottaa
riskiä että pääsevät jollain konstilla samaan tilaan. Makailin sohvalla
koko päivän pökerryksissä, ja välillä siirtelin koiria edestakaisin,
että pääsivät kaikki vuorollaan pissalle.

Eilen illalla Köpi
sitten lähti takaisin Kuopioon, ja me lähdimme Danan ja Fanin kanssa
kokeilemaan onnea kaverini isolle aidatulle pihalle. Olin nimittäin
ajatellut, että oma reviiri saattaa olla osasyy "haluttomuuteen. Mutta
eipä natsannut. Tänään käytiin uudestaan. Dana jo pikkasen tarjoaa
Fanjille, mutta Fani ei ole kiinnostunut. Saattaa tietysti olla että
Fani on todella tarkka ja Danalla ei vaan vielä ole tärppipäivät
kohdallaan. Toivottavasti onnistuu jossain vaiheessa. Tämä alkaa olla
aika turhauttavaa jo.

Viikonloppu olisi sitten töitä. onneksi
lyhyitä päiviä, joten iltapäivät on aikaa puuhastella. Tänäänkin sain
jo pikkasen siivoiltua pahimpia sotkuja, mutta vielä olisi paljon
homma. Toivottavasti saan viikonloppuna aikaiseksi siivottua lisää.

Äiti
oli taas kultainen ja apuna eräässä pikku ongelmassa. Onneksi on hyvät
välit vanhempiin! Toiset eivät edes puhu vanhempiensa kanssa. Kamalaa.

Nyt
painun pehkuihin, että jaksan lähteä aamulla töihin. Töiden jälkeen
meillä on russeliporukan rantapiknik, eikä mulla ole sinne mitään
viemistä... ehkä jos sitten voikkkostarpeet ottais mukaan...


Kumma kun ei äijälle kelpaa.





Hetken mieliala : odottava

Nora




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti