Eilen lähtiessäni ulos koin
yllätyksen! Oli tullut kevät! Tiet olivat sulat ja pystyi melkein
näkemään miten aurinko sulatti lunta!
Tuli aivan mahtava olo. Sen kunniaksi kävimme koirien kanssa kävelyllä jäällä. Ilma oli aivan mahtava.
Tänään
aamupäivällä kun menin pihalle, huomasin pihapensaaseen ilmestyneet
silmut. Oli taas mahtava alku opäivälle. Aurinko paistaa, päivät
pitenevät, ja kohta on jo lämminkin.
Minä en ole talvi-ihminen.
Se varmasti tuli jo aikaisemmasta blogistani selville. Pisän valosta ja
lämmöstä. Ja yksi mitä rakastan, on päivetys. inhoan olla kalpea.
Onneksi minulla on suhteellisen tumma iho luonnostaankin. Talvella
kyllä turvaudun toisinaan purkkeihin.
Pian onneksi pääsee
vähentämään vaatetta ulkoillessa, ja saa luonnolista väriä iholle.
Naama onkin jo huomannut että aurinko on tullut esiin. Jokainen pisama
naamassani on jo saaqnut vähintään yhden uuden kaverin.
Kuitenkin,
vaikka rakastankin rusketusta, en silti ole mikään auringonpalvoja.
Olen aina ollut sen verran yli vilkas, etten ole koskaan osannut maata
paikoillaan. Rannallakin mieluummin pelaan beach volleytä tai uin, kuin
makoilen hiekalla. Viime kesänä en käynyt kertaakaan rannalla. Tai
kävin, kerran, mutta sekin oli beach party esiintyjineen päivineen, ja
vaatteet oli visusti päällä. Niin, ja koirarannassa käytiin koirien
kanssa säännöllisesti, mutta eihän sellaista lasketa.
Ensi kesän
tavoitteeksi otankin rantapäivät. edes muutamana päivänä haluan mennä
rannalle kavereiden kanssa. Toivottavasti tulee kuuma kesä.Toivon pitkää ja kuumaa kesää.
Hetken mieliala : iloinen
Nora, jolla on kevättä rinnassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti