Hetki tyyntä... (4.3.2006)
Nyt kaikki tuntuu taas järjestyvän, kuin itsestään. Jännä, tuntuu että aina käy niin.
Minulla
on uusi työpaikka (joka tällä hetkellä siis tuntuu suhteellisen hyvältä
asialta, palaan aiheeseen tuonnempana.), Löysin hevoselleni vihdoin,
pitkällisen etsinnän jälkeen juuri oikeanlaisen vuokraajan, ja
talouskin on tällä hetkellä kunnossa, ja työn myötä siis
tulevaisuudessakin ilmeisesti.
Sain siis sen työn, kuten
arvasinkin. Tästä eteenpäin työskentelen matkapuhelinliikkessä myyjänä.
Meitä on kaksi myyjää, ja olemme työskennelleet ennenkin yhdessä ja
tulemme todella hyvin toimeen. Enää stressaa niin paljon
työajoistakaan, kun vihdoin löysin Maunolle vuokraajan. Hevonen siis
saa liikutusta, vaikken itse aina tallille pääsisikään. Lisäksi
pääsimme tallinomistajan kanssa sopimukseen, että voin käydä tallilla
myös myöhemmin illalla jos siltä tuntuu. Nyt siis tuntuu ihan hyvältä
että otin sen työn vastaan. On sitä paitsi aika kivaa, että vastaamme
myymälästä kahdestaan.
Huomenna on ensimmäinen työpäivä. Mun
pitäisi olla jo nukkumassa, mutta en osaa nukkua. En jännitä huomista,
mutta pelkään nukkuvani pommiin. Se olisi kamalaa. Jännitysmomenttia
lisää myös se, että tallinomistaja saattaa poksahtaa hetkenä minä
hyvänsä. Jos hän lähtee laitokselle tänä yönä, täytyy minun mennä
aamulla ennen töitä ruokkimaan hevoset. Hän lupasi soittaa jos lähtö
tulee. Jännittävää.
Vaikka minua ei nukutakaan, en jaksanut enää
kirjoittaa pöydän ääressä, vaan otin näppiksen sängylle ja kirjoittelen
"mukavasti".
Fani tuli näppiksen viereen makoilemaan. Nojailee
minun tyynyyni ja tuijottaa minua ja näppistä. Välillä sen silmät
painuvat umpeen, ja sitten se avaa ne taas, ja vaihtaa asentoa. Hetken
se saattaa keimailla, kääntyy sitten selälleen, ja alkaa heiluttaa
etutassua. Se tarkoittaa sitä, että minun pitää läpätä tassua omalla
"tassullani". Se on Fanin oma bravuuritemppu, josta se on hyvin ylpeä.
Tästä syystä ajatus on katkennut muutaman kerran aika pahasti, kun olen
jäänyt katselemaan tuota söpöläistä. Nyt se on käpertynyt tuohon
viereen nukkumaan. Muut nukkuvat selkäni takan jalkopäässä. Fani on
varmasti kaikkein eniten kiinni minussa. Se osaa olla ilman minua,
mutta silti se tarkastaa vähän väliä että olen paikalla. Suurimman osan
ajasta se kuitenkin mieluiten on ihan lähellä minua.
Koirat..
heh, tuntuu että elämäni on loppupeleissä pelkkiä koiria. Nytkin
suunnittelemme ystäväni kanssa ulkomaanmatkaa. Ja ulkomaanmatkaahan ei
voi tehdä ilman että se liittyisi koiriin, joten aiomme mennä
kaupunkiin jossa "sattumalta" on koiranäyttely juuri silloin. Hauskinta
asiasta tekee se, että kun olen kertonut usealle ystävälleni olevani
lähdössä ulkomaanreissulle, niin kaikki ovat ensimmäiseksi kysyneet "Ai
koiranäyttelyyn?" Hauskaa, sillä en ole käynyt aikaisemmin ulkomaisessa
koiranäyttelyssä kuin kerran. Ystäväni pitävät kai jo
itsestäänselvyytenä, että elämäni pyörii vain ja ainoastaan koirien
ympärillä. Kuinkahan pahasti he mahtaisivat järkyttyä, jos jonain
päivänä ilmoittaisin lähteväni 2 viikon rantalomalle, jolla en aio
tuhlata ajatustakaan koirille. Eivät varmasti uskoisi minua. Vaikka
itse en pidä sitä lainkaan mahdottomana vaihtoehtona. Itse asiassa
haaveilen sellaisesta matkasta jatkuvasti. Ehkä jonain päivänä.. edes
viikoksi. Kunhan nyt tämä reissu saadaan alta pois. Taytyykin alkaa
katselemaan seuraavaksi Espanjan näyttelykalenterie.. eikun...
No,
nyt vaan toivotaan, että löytyy sopiva matkapaketti majoituksineen ja
kaikkineen. Niin, ja tietysti että saan pari päivää vapaata töistä.
Huomenna
siis on töitä. Torstai on vapaapäivä. Silloin lähden kaupoille. Ostan
koirille jotain kivaa. Sekä jotain tarpeellista. Aion ostaa myös
hevoselle jotain uutta. Ehkäpä ostan itsellenikin jotain pientä kivaa.
Ehkä jotkut kivat vaatteet risteilyä varten. Torstaina aion myös
siivoilla kotona. Täällä on kyllä suhteellisen siistiä jo valmiiksi.
Aion kuitenkin tiskata vielä kaikki tiskit, imuroida huolellisesti, ja
pestä lattiat. Koiranhoitajani mahtaa olla yllättynyt, kun hänellä ei
olekaan siivottavaa. Hänellä on ollut tapana siivoilla täällä kun olen
ollut matkoilla.
Perjantaina olen puoli päivää töissä, ja sen
jälkeen lähdemme siis risteilylle koiraihmisten kanssa. Pääsemme
pitämään hauskaa laivalle, kuitenkin niin että se liittyy koiriin.
Itselläni on suuri kynnys lähteä risteilylle, mutta kun russeliristeily
tuli puheeksi, niin olin heti valmis lähtemään. Yllättäen, voisi moni
ystäväni varmasti sanoa.
Nyt voisin kokeilla vaikkapa
torkkumista. jos en nuku kovin syvää unta, heräänkin paremmin. Vai
keittäisinköhän vielä kupposellisen teetä..
Toivottavasti tämä tyyni ei enteile myrskyä
Hetken mieliala : iloinen
Kuuntelen : Uni-joey pauhaa taustalla jo valmiiksi
Tällä hetkellä yllättävän tyytyväinen Nora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti