It's Christmas

No niin, joulu on täällä. Vielä pitäisi yksi vime hetken lahja keksiä.
Musta on vaan tullut jotensakin "idiootti" enkä keksi mitään hauskaa
lahjaa enää. Eilen oli niin sippi, etten saanut enää hilauduttua
kauppaaan, illalla join lasillisen viiniä ja simahdin sitten samantien
sohvalle. Kumma kyllä, heräsin jo kuudelta pirteänä. Normaalisti mulle
ei todellakaan kuuden tunnin yöunet ole riittäneet. Nyt riitti. Kai se
on tämä joulu.


Sitten täytyisi vielä jaksaa suunnitella mitä kaikkia vaatteita ottaa
mukaan. En ole Kouvolassa kuin yhden yön, mutta olemme menossa illalla
kaupungille lapsuudenkaverini I:n kanssa. Vaikka toiset ajattelevatkin
ettei jouluna oikein sovi hillua tuolla baareissa, niin toisaalta joulu
on ystävien aikaa. Kaiketi. Ja lähes kaikki ovat vanhempiensa luona,
eli lapsuuden maisemissa joulua viettämässä, joten jouluna
kotikaupungissa voi nähdä paljon vanhoja hyviä kavereita. Sitä mä
odotan. itse kun käyn Kouvolassa tosi harvoin, ehkä pari kertaa
vuodessa. Ja etenkin, ihanaa nähdä tämä hyvä ystäväni I pitkästä aikaa.


Toisen hyvän ystäväni M:n kanssa olemme sopineet, että
päivällä käymme isojen piskien kanssa lenkillä (ajattelin että metsään
päästetään ne juoksemaan..) Pikkuisten kanssa käyn sitte siihen perään.
Sen jälkeen lähden äidin luo, ja koirat lenkistä reporankoina jäävät
nukkumaan isäni luo. Suunnitelma on hyvä, mutta saa nähdä onnistuuko.


Illalla tosiaan lähdemme hiukan "ulkoilemaan". Joulupäivänä tulenkin
sitten jo takaisin kotiin, sillä lupauduin yöksi tosiaan menemään
töihin. Tapanina aion lähteä road tripille koirieni kasvattajan luo
Teuvalle, mikäli ei tule kamalaa lumimyrskyä. Voi olla että palailen
siis vasta joulun jälkeen asiaan.

Edelleen, rauhallista joulun aikaa! Olkaahan kaverit kiltisti ;)

Jouluaatonaatto, kiire edelleen, huomenna sitten joulurauha ;)

Ihan alkuun jouluntoivotus:



Tänään on ollut taas vähän hassu päivä. Herättiin aika myöhään, ja
sitten tuli kiire (joulu)ostoksille. En saanut ainoatakaan uutta
joululahjaa ostettua, uokaa, ja lahjapaperia kumminkin. Tänään tuli
kutsu myös töihin illaksi, mutta oli pakko jättää porukka pulaan ja
kieltäytyä myös rahasta (rankkaa), koska huomenna ajan
aamusta/aamupäivästä Kouvolaan, enkä halua ajella silmät ristissä, enkä
muutenkaan halua viettää joulua kuolemanväsyneenä. Olen kaikenlisäksi
jo lupautunut joulupäiväksi sekä uudeksi vuodeksi töihin.


Tällä kertaa ei oikeastaan juolahdakaan mieleen enempää höpistävää.
Täytyy alkaa valmistella noita joululahjoja, paitsi että juuri tajusin
unohtaneeni jälleen ostaa teippiä! Eli vielä yksi kauppareissu edessä :(


----

Lauralle kiitokset kommentoinnista. Kiva tietää että joku lukee. Ja mä
kun oon kiukkuinen, niin se on yleensä sykäyksittäistä, ei jatkuvaa.

Hässäkkää

Joulu tulee tohinalla, tänään sain aikaiseksi vihoin shoppailtua, sekä
eloitettua tekemään ensimmäisiä lahjoja. Enää ei ole paljon ostettavaa,
tuo käsityö nyt on vielä kesken.



Kaiken muun hässäkän lisäksi sitten tänään klo. 20 sain kuulla että
huomenna tulee viimein kirvesmies korjaamaan mun kylppärin katon. Eli
oli pakko siivota. Sinänsä ei niin väliä kun oli muutenkin tarkoitus
siivota ennen joulua, jotta joulun jälkeen olisi kiva palata siistiin
kotiin. Mutta ärsyttää siivota näin kiireellä. Noh, pääasia että tuo
katto tulee kuntoone nnen kuin tarvisi alkaa asuntoa myymään. Epätoivo
oli alkanut jo mieleeni tuossa asiassa hiipiä. Moni varmaan muistaakin
sen kun viime kesänä vesivahingon takia mun kylppärin kattoa revittiin
auki. Isännöitsijä sanoi tuolloin että kirvesmiehet tulevat kolmen
viikon sisään ja ilmoittavat etukäteen koska mulla on koiria. Juu, no
siitä on nyt aikaa 6kk, ja tosiaan eräs naapurin rouva vaivautui
kahdeksalta illalla edellispäivänä käydä asiasta minulle ilmoittamassa.
Jippijaijee.



Nyt voisin painua nukkumaan pian, jotta jaksan herätä päivystämään sen
työmiehen tuloa. Pienoinen nälän tunne kylläkin ilaaantui juuri
(yllättäen)...

Normalisoituuko päivärytmini vihdoin?

Tässä nimittäin olen, suhteellisen pirteänä, suhteellisen hyvin nukutun
yön jälkeen, ja jo suihkussa käyneenä. Ja täytyy sanoa että on melko
ihana olo! Juon aamukahvia ja vielä on hyvin aikaa ennen kouluun
lähtöä. Toivottavasti huominen aamu on samanlainen. Ensi viikon
keskiviikkon asti tätä voisi ainakin jatkua, keskiviikon jälkeen mulla
alkaa nimittäin joululoma.



Kaverini M tuosta naapurista kävi eilen kylässä. Tein hänelle kotisivut
joten hän kävi opettelemassa niiden päivtystä. Nyt luulen että hän on
jo päivittäjämestari, sillä olihan hän itse Gurun opissa, hehheh. M
treenasi myös Reginan kanssa näyttelyjuttuja, koska M tulee tammikuussa
hoitamaan mun koiria kun itse lähden rilluttelemaan Tallinnaan pitkäksi
viikonlopuksi. Ja tuolle viikonlopulle sattuu kaikenlisäksi Lahden
ryhmänäyttely, johon Reginan ilmoitin, joten M:kin joutuu nyt
vääränrotuisen kanssa kehään. Ihan hyvin meni treenit, kunhan kumpikin
pääsi vähän jyvälle toisistaan. Regina oli alkuun ihan hädissään, "kun
toi mamma seisoo tuolla", mutta lopulta herkkkunamit vei voiton ja M
olikin ihan kiva. mutta oli se silti hassua, että mun  kanssa se
kuitenkin esiintyi paremmin. M:n kanssa seisoi kivasti, mutta mun
kanssa haki aina tarkemmin sen "oikean" asennon.Taitaa olla vähän
mamman koira..  Mutta eiköhän se näyttely oikein hyvin mene. Ei
ainakaaan esittäjässä ole vikaa. Enhän mä olisi M:a muuten
pyytänytkään, ellen luottaisi.



Nyt kun on vähän tilanne rauhoittunut kaikin  puolin taas, niin
olen yrittänyt ottaa yhteyttä uusimpien kasvattien omistajiin jälleen.
Kaikki ketkä ovat vastanneet, vaikuttavat tyytyväisiltä pentuihinsa.
HUOM! Jos nyt luet tätä ja omjistat pennun jommasta kummasta
viimeisimmästä pentueesta, enkä ole juuri ottanut yhteyttä, älä
hätääänny, otan pikaisesti yhteyttä myös sinuun  ;) On kiva kuulla
kasvateista säännöllisin väliajoin, ja etenkin nähdä niistä kuvia.
Kaikista parasta on jos niitä pääsee näkemään luonnossa, kun näkee
mimmoiseksi ne on luonteeltaankin kehittyneet, ja miten ovat
perheeseensä asettuneet. Kaikkia kasvatteja on toistaiseksi pidetty
erityisen hyvin.



Tammikuu tulee olemaan yhtä lentämistä paikasta toiseen, olis reissua
Ruotsiin, Viroon, Turkuun, Teuvalle.. en halua edes ajatella. Nyt
kuitenkin eletään hetki vielä joulukuuta. Joulu lähestyy, ja mun 
piti ostaa kaikki lahjat tänä vuonna ajoissa. Ei ole tullut ostettua,
joten aaton aattona varmaan taas tungen itseni pahimpaan ruuhkaan ja
hankin joululahjat. Mukavaa. Tai, vieläköhän niitä ehtisi tilata netin
kautta.. En oikein pidä kaupoissa käymisestä joulun alla. Kauheat
tungokset joka puolella, hikivaluu, sekä kuumuudesta että tuskasta
johtuva, ja joululaulut raikaa jokapuolella, parrhaimmillaan samassa
paikassa kolme eri joulurallatusta yhtä aikaan. Yyyyyhh. En
selvästikään ole oikein jouluihminen. Kaikkein parasta joulussa on, ei
edes ne lahjat, vaan se syöminen! Meillä on perinteisesti tapana, että
yövyn jouluna isäni luona Kouvolassa, mutta aattona käyn joulusaunassa,
sekä jouluillallisella äitini luona. Äiti hankkii pöydän täyteen suuria
herkkujani, joulukinkkua, mätejä, kaloja, maksalaatikkoa. Kaikki syö
aina itsensä ihan ähkyyn ennen lahjojen jakoa. Sitten seuraavana
päivänä kotiinlähtiessäni käyn tietysti vielä syömässä rääppeitä, ja
ssa kaikista herkuista ylijäämät mukaan kotiin. Uuteen vuoteen asti
melkein riittää herkuteltavaa ;)



No niin, nyt mulle tuli sitten nälkä. Pakko mennä hakemaan aamupalaa kaffen kanssa vielä ennen kouluun lähtöä.

Herätyyyss!!

Heräsin tuossa tunti sitten. Hyvät yöunet olikin taas. Nukuin
sellaisessa puolihorroksessa kolmisen tuntia. Nyt ei vaan enää uni
tule. Ei sitten millään.


Taidan kohta mennä laittamaan pyykit kuivumaan ja katsoa seuraavan
koneellisen jo valmiiksi. Muutenkin täytyisi alkaa noita puhtaita
vaatteita hiljalleen lajittelemaan, ja pakkaamaan turhat jo
muuttolaatikoihin. Kuulostaa ehkä vähän hullulta kun muuttoon on vielä
niin pitkä aika, mutta mulla on ihan oikeesti niin paljon ylimääräistä
tavaraa täällä. Paljon helpompi pitää kämppä siistinäkin, kun tavaraa
olisi hiukan vähemmän nurkissa pyörimässä. Varsinkin, kun en ole mikään
siivousintoilija.

Mulla sattuu olemaan muutama
pahvilaatikkokin muuttopuuhiin varattuna jo. Ne on tainneet jäädä
pentupakkauksista, jotka Royalilta tilasin. Siitä asti o siis
suunnitelmissa ollut tavaroiden pakkaaminen ;)

Huomenna on
kivan lyhyt koulupäivä. Jos kaverini on menossa tallille, pääsen
varmasti mukaan. Toivottavasti. Oma auto edelleen odottaa remppausta :(
Saisinpa sen pian kuntoon, niin olisi taas pikkuisen huolettomampaa
elämä.

Se on muuten kamalaa huomata kuinka riippuvainen
sitä onkaan omasta autosta. Viikonloppuna julkisilla matkustaminen oli
aikamoista takkuamista kyllä verrattuna omalla autolla ajelemiseen.
Olkoon sitten henkilöautolla ajo kuinka kallista tahansa, niin kyllä se
vaan on mun juttu. Tuntuu etten lainkaan pärjää ilman autoa. Täällä
sentään pystyy kaupassa käymään ilman autoa, joskus olen ollut aivan
korvessa hetken autottomana. Asuin n. 20km lähimmältä kaupalta ison
maantien varrella, jolla bussitkaan ei juuri pysähtyneet. Onneksi
kaveri otti mut silloin luoksensa asumaan siksi autottomaksi ajaksi.


Bussit on ihan mukavia, mutta bussilippujenkin hinnat sen kuin nousee
ja nousee. Vielä joku aika sitten täällä oli matka keskustaan alle 3€
(2.70?) sitten viikko pari sitten se oli 3€ ja nyt jo 3.10€. Hullua! Ja
etenkin kun esim. koulupäivä pitenee sitten bussimatkojen takia jo noin
1,5tuntia niin koiralliselle ihmiselle ei kovinkaan kätevä vaihtoehto.
Pyörällä voisinkin periaatteessa kulkea, mutta kun en omista nykyisin
pyörää. Monesti on kyllä ollut aikeissa polkupyörän osto, mutta sitten
on taas pihiys iskenyt.

Ja kun tuntuu, että hankintoja
pitäisi tehdä vaikka kuinka paljon. Esim. voisin varmasti hiljalleen
alkaa siirtyä kivikaudelta nykyaikaan ja ostaa sekä dvd-soittimen tä
digiboksin. (Olen ymmärtänyt että piakkoin ei telkusta näy enää
oikeasti mitään josei ole digiboksia..) No, minut tuntien olen ensi
vuonna jonkun kuukauden myös televisioton, kun en koskaan saa mitään
aikaiseksi ajallaan.

Mistä tulikin  mieleeni, että
senkin takia olisi auto mahdollisimman pian saatava kuntoon, sillä mun
täytyy mennä ajamaan kakkosvaihe. Silläkin on kiire, en suotta ole
sitäkään taas viime tippaan jättänyt vaikka on ollut monta vuotta aikaa
se suorittaa.

Raha nyt sitten yleensä on se mikä tlee
vastaan. Vihdoin olen Kelalle toimittanut kaikki paperit koskien
opintutukihakemusta. Huomenna pitäisi heillä olla viimeinen paperi
perillä. Nyt vaan jäädään siis odottelemaan päätöstä. Kuinkakohan kauan
päätöksen teossa muuten mahtaa kestää. Ja kuinkakohan pian he maksavat
nämä jo erääntyneet rahat.. No, se selvinnee, mahdollisesti pian.


Aloin tossa yksi päivä miettiä, että mahtaako mun blogia enää kukaan
lukeakaan, kaikkien näiden muuttosähläysten ja muidenkaan takia?
Ilmoitelkaa itsestänne ketkä vielä luette. Vaikka kylläpä minä
kirjoitan vaikkei kukaan lukisikaan. Tämä on ihan mukavan
terapeuttista, ja pinttynyt tapa jo :) Ja huom, kaikki jotka ehkä vielä
luette, täällä saa myös tekstejä komentoida, jos siltä tuntuu ja
niikseen tulee ;)

Mutta nyt aamupuuhasteluihin! Ja sitten kouluun.

Joillain käy tuuri

On jotenkin kyllä niin semmoinen olo ettei mistään tule mitään.
Viikonloppukin meni ihan poskelleen eikä ainakaan suunnitelmien mukaan.



Lauantaiaamuna lähdin ajoissa bussille, ja bussikin oli keskustassa
reilusti ennen junan lähtöä. Kaikenlisäksi lipputoimistokin aukesi 20
minuuttia ennen junan lähtöä. Tähän asti oli siis kaikki mennyt hyvin.
Liian hyvin.



Pääsin ensimmäisenä lipputiskille, ja pyysin opiskelija korttia, niin
selvisi ettei heille käy koulun opiskelutodistus, vaan sen täytyy olla
joku vr:n oma paperi. Eli pieleen meni, jouduin maksamaan matkoista
tuplahinnan. Junakin oli yllättäen myöhässä, eikä kyseisessä IC:ssä
ollut edes tupakkapömpeliä. Luojan lykky matka kesti vain tunnin.
Hermot oli siis riekleina jo Pasilaan saavuttaessa.



Näyttelypäivä oli pitkä ja rankka. Paikalla oli paljon koiria, ja
paljon tuttuja ihmisiä. Itse olin kuitenkin edelleen ihan yhtä huonolla
tuulella, kiukkuinen, raivostunut, väsynyt ja sekaisin kuin niin
pitkään aiemminkin, joten pysyttelin poissa sen suuremmista
kohtaamisista, ja olin lähes koko päivän vain muutaman hyvän koirakamun
seurassa.



Hyvin oli pidättäytyminen onnistunut, sillä jälkeenpäin moni kyseli,
että "Ai olitko säkin siellä, en yhtään huomannut." Taikka sitten mä
oon muuttunut niin paljon, tai muuttunut pieneksi ja huomaamattomaksi.
Kiva päivä oli. Hauskoja juttuja kuulin ja näin. Ja muutenkin oli ihan
kivaa, mitä nyt väsymykseltäni ehdin tajuta. Mitään en koirille
shoppaillut, kun ajattelin että "huomenna sitten".



Kun pääsin vihdoin kotiin, sinnittelin pystyssä, kun odottelin erästä
sähköpostia. Ajattelin, että siirryn sohvalle katsomaan elokuvan "ota
kiinni jos saat" (puhuimme sattumalta pari viikkos sitten ko elokuvasta
isäni kanssa, ja hän kertoi aikaisemmasta versiosta joka ko. huijarista
on tehty, tahtoisin nähdä senkin). Viiden minuutin kuluttua sammuin
kuin saunalyhty. Heräilin sohvalta siinä elokuvan lopputekstien aikaan.
Hyvä oli sekin leffa, onneksi olin sen jo kertaalleeen nähnyt. Siirryin
sänkyyn nukkumaan.



Aamulla kun heräsin, en ihan heti katsonut juna-aikatauluja kun
ajattelin että aikaa on hyvin. En tajunnut että edellispäivän huono
tuuri seuraisi edelleen kintereilläni. Seuraava juna olisi lähtenyt 3
minuutin kuluttua, ja sitä seuraava olisi perillä tunnin shar pei kehän
jälkeen. Mahtava homma. En siis mennyt sunnuntaina enää messariin, ja
sinne meni hukkaan nekim 5 euroa. Tosin junalippu olisi maksanut
vähintään 13euroa.. Joten, ehkä ihan hyvä näin. Menin taas sohvalle, ja
kuinka ollakaan, nukahdin. Ei tullut katottua hömppäkomedioita eikä
muita. Pieleen meni tääkin päivä.



No, ehkä jonain kauniina päivänä mullakin käy tuuri...





Toivottavasti jaksan vähän piristyä tässä edes tämän blogini suhteen.
Tuntuu että rsyttää nyt jotenkin niin paljon ihmiset, ja niille kun
kertoo asioista, ja kuinka ne puukottavat selkään, ettei edes
blogilleen jaksa kertoa.



Tulevaisuuden näkymät on mukavat. Koirashakissa tehty siirtoja.. saa
nähdä tuleeko shakki vai matti. (Älkää ihmetelkö, kun kokeilin kauheen
olevinaan hienoa vertauskuvaa, vaikken tiedäh shakista muuta kuin
laudan värin..) Voi olle mun tuurilla et käy jotain ihan muuta, mutta
sen näyttää vain aika.



Kaverin koira on tänään ollut tosi kipeä. Sitä olen surkutellut, ja
koittanut lohduttaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Välillä tekisi
mieli lyödä itseään, kun ei osaa olla varovainen, vaan paukauttelee
"Mitäs jos"-juttuja aina ihan väärissä paikoissa. Voimi S, tiedän että
sairaan koiran kanssa on todella rankkaa. Nyt toivotaan että pikku
T-mies toipuu yhtä nopeasti kuin sairastuikin, ja että pian kaikki on
taas hyvin.



Jätelö alkaa loppua. se tarkoittaa sitä että pitää pikkuhiljaa mennä
nukkumaan. Ennen sitä on köytävä pesulla sillä sormet, huulet, ja puoli
naamaa on taas suklaajäätelössä. Ihanaa.

Kyllästyttää

Kyllästyttää taas niin suurin osa ihmisistä. Jälleen kerran olen
saanut  pettyä. Typerintä on, että samaan ihmiseen petyn uudestaan
ja uudestaan. Olen vannonut etten enää luota häneen, mutta silti hyvää
hyvyyttäni yritän. Nyt kuitenkin tuntuu, että hoidan kyseisen ihmisen
kanssa vain pakollisen kanssakäymisen, ja muun annan olla. Jos ei
kerran olla samalla puolellea, niin pelataan sitten eri joukkueissa.



Kohta on lähtö Voittaja-näyttelyyn. Siksi kukun tässä hereillä, kun
kuudelta viimeistään tarvii alkaa valmistautua joka tapauksessa.
Bussille täytyy hipsutella jo 7 aikaan. Juna lähtee  puoli
kahdeksan maissa. Kiva nähdä pitkästä aikaa kavereita, ja paljon
kauniita koiria kerralla. Täytyykin muistaa laittaa kameran paristot
latautumaan.



Illalla olisi ollut ravintola varattu russelisteille, mutta mä en nyt
valitettavasti pääse osallistumaan. Auto on rikki ja kaikki päin mäntyä
muutenkin, joten tulen suosiolla junalla kotiin. Ja ajelen sitten
huomenna taas junalla takaisin Pasilaan. Harmi toisaalta etten pääse
osallistumaan illan viettoon. Toisaalta ihan hyvä, kun olen nyt tosiaan
niin kyllästynyt ihmisiin ja kiukkuinenkin. Ehkä en olisi ollut parasta
mahdollista seuraa, enkä varmasti antaisi parasta mahdollista ensi
vaikutelmaa itsestäni.



Nyt taidan alkaa kokkailemaan "aamupalaa", ja kohta menen suihkuun. Sitten juon aamukaffet ja lähden pirteänä kohti Pasilaa.