Pitkästä aikaa päätin ottaa itseä niskasta kii ja avata sanaisen arkkuni.
Lähiaikoina postaukset on olleet lähinnä kuvia, vaan pikkumuistoja tulevaisuuteen näistä ajoista. En ole oikein jaksanut keskittyä kirjoittamiseen.
Toisaalta mulla oli edellinen tietokonekin niin raivostuttavan rikki, että sillä kirjoittaminen oli tuskaisen hidasta, etenkin kun loppuvaiheessa vain murto-osa näppäimistä toimi kunnolla.
Nyt, kiitos kaverin, minulla on uusivanha kone, joka toimii mainiosti, ja on söpön valkoinen Sony Vaio, ja siinä on edelleen kaikki näppäimet tallessa, ja ne jopa toimivat. Vaikka Pallero eräänä päivänä jo koittikin kaataa maidot näppikselle.
Aika kuluu kuin siivillä, syksy tuli taas, syyskuun ensimmäinen päivä oli kylmä ja myrskyinen. Meille oli tarkoitus tulla puukuorma, mutta koska vettä tuli kuin esterinpeestä lähes koko päivän, niin polttopuut saapuivatkin vasta tänään. Tänään oli onneksi vielä kohtalaisen lämmin päivä. Toivottavasti ei viimeinen sellainen. Yritin kuitenkin ottaa kaiken irti lämmöstä ja auringonvalosta tuolla pihalla, sitä kun ei tiedä, koska kylmyys iskee!
Syksy tuokin tullessaan paljon kaikkea uutta.
Viime viikolla aloitettiin perhekerho naperoiden kanssa. Pirpanaa jännitti alkuun aika paljon, mutta kun oli saanut hetken leikkiä kerhon leluilla itsekseen, niin jännitys laantui ja pikkuhiljaa leikittiin jo kavereidenkin kanssa. Pallero sen sijaan ei ollut milläskään. Tallusteli menemään vain. Loppua kohti tietysti alkoi äidin halaileminen kun väsytti niin paljon.
Tällä viikolla aloitetaan sitten Pirpanan kanssa liikuntaleikkikoulu. Ensimmäisellä kerralla vanhemmat on mukana, mutta jatkossa pääosin on tarkoitus, että Pirpana jää sinne muiden lasten, ja tietysti ohjaajien kanssa keskenään jumppaamaan. Paitsi joka neljäs kerta on perhejumppa, jolloin äiti tai isä on taas mukana. Pirpana ei ole aikaisemmin ollut kerhoissa tai liikuntaharrastuksissa, joten tämä on ihan uutta. Uskon tytön kyllä tykkäävän. Aluksi varmaan pikkasen jännittää, mutta eiköhän tuo parin kerran jälkeen rentoudu. Aika näyttää.
Syyskuu tuo mukanaan myös Palleron syntymäpäivän!
Tuo pieni vauva täyttää jo vuoden. Ihanaa ja kamalaa ja niin ihmeellistä. Pallero kävelee kovaa vauhtia, mutta on silti yhä äidin pikkuvauva.
Äidin äitiysloma loppui jo alkukesästä. Työkuviotkin muokkautuvat pikkuhiljaa ja elämä muuttuu taas.
Koirat ovat nauttineet kesästä pitkien lenkkien muodossa. Daami on kiertänyt näyttelyissä mukana, ja myös Pollyn kanssa kävin alkukesästä pari kertaa junnukehässä, juuri ennen kuin Polly muutti sijoituskotiinsa Tornioon. Torniossa Polly pyörähti myös jo näyttelyssä ollen PN2. Daamin saldo kesältä oli SERTi ja pari vara-SERTiä, sekä muutama PN-sijoitus.
Myös Tollo kävi kesällä kahdessanäyttelyssä, ollen Terri-Erissä PU3 ja Tervakoskella ROP. Tarkoitus oli lähteä Tollon ja Daamin kanssa myös Mäntyharjulle, mutta loppujen lopuksi jätimme tuon näyttelyn väliin.
Syksyllä näyttelyitä onkin taas paljon harvemmin. Pari kasvattia vien kehään Porvoossa, ja loppuvuodesta saatan käydä Tollon kanssa muutamassa näyttelyssä, messari nyt ainakin on suunnitelmissa.
Pentuja odotellaan syntyväksi kuun vaihteen tietämillä, toiveissa on sarja kaikkia värejä ja kaikkia karvanlaatuja. Saa nähdä mitä sitten todellisuudessa tuleman pitää! Peukut pystyyn että kaikki menee hyvin!
 |
| Näillä sitten lämpöä talveen. Ja nyt alkuun vähän lämpöä lihaksiin! |
