Rankka viikonloppu

Perjantaina menin  baarille katsomaan josko olisi kavereita liikenteessä. Ei juurikaan ollut, mutta törmäsin erääseen nuorisoteatteriaikaiseen kaveriin. Aika hauskaa.

Kun pääsin kotiin, koitin käydä nukkumaan, mutta sepä ei onnistunutkaan. Selkä sanoi sopimuksensa irti, enkä saanut sitä rusautettua millään ilveellä, joten en saanut nukuttua, ja nousin joskus 7 jälkeen ylös sängystä, entistä väsyneempänä.

Lauantai päivä meni siirrellessä tavaroita paikasta a paikkaan b, niitä kun oli vielä muuton jäljiltä täällä joka puolella levällään, ja on kyllä edelleenkin..

Juuri kun ajattelin että kohta on valmista ja pääsen torkuille, soi puhelin. Meille oli vapautunut paikka Janita Leinosen koulutuksesta, jonne täytyisi lähteä noin tunnin sisään. No, kiva. Marianne onneksi lähti mukaani, joten ei tarvinnut Vääksyyn asti yksin ajella. Koulutus oli kiva, mutta harmillisesti ryhmässämme oli pari koirakkoa, joiden kanssa junnattiin niin paljon yksinkertaisia asioita, että emme päässeet aivan täyspainoisesti treenaamaan. Fanilla ja minulla meni kuitenkin oikein hienosti.

Sitten tulin kotiin ottamaan kasvatinomistajat vastaan, ja hetken kuluttua lähdinkin jo töihin.

Oli muuten harvinaisen kiva työyö, vaikka jouduttiin työskentelemään jopa tunti pidempään. Olin koko ajan kamalan hyvällä, ja iloisella tuulella ja vähän väliä jäin lörpöttelemään ja lirkuttelemaan asiakkaiden kanssa. Suorastaan järkyttävää! Mutta, toisaalta, jos siellä nykyisin on noin kivaa, ni sitten vaan paljon vuoroja mulle kiitos ;)

Seuraavana aamuna olikin sitten koiranäyttely Lahdessa. Näyttely meni hienosti. Neljästä kasvatista kolme sai EH:n ja yksi H:n, Kerttu sai ERI:n. Tuomari oli melko tiukka, mutta pidin hänestä, ja hänen tyylistään arvostella koiria.

Näyttelyn jälkeen olin jo aivan naattii, mutta pidimme vielä Kisentel's -tapaamisen meillä. Paikalle saapui useita koiria, ja oli ihanaa että jälleen kerran selvittiin tappeluitta, vaikka saman katon alla oli monta  keskenään vierasta urosta.

Kiitokset kaikille paikalle saapuneille!

Maanantai olikin sitten minulle univelan tasauspäivä. Ja nyt sitten tässä valvon kun ei enää nukuta :D Otan kohta kyllä pienet torkut ennen kuin nousen.

Kyllööttää

Kummallista, olin ihan varma että ulkomailla matkailu piristäisi. No, piristihän se, hetkeksi. Mutta loppujen lopuksi se taisi olla vähän niin kuin hyvä humala, ja nyt on sitten krapula.

En ehtinyt kauaakaan olla Suomessa kun iski täydellinen kyllästyminen, oikeastaan ihan kaikkeen. Etenkin ihmisiin. Kaverit, älkää loukkaantuko, olette edelleen tärkeitä, mutta nää muut. Jotenkin vaan tuntuu, että jotain puuttuu, en vielä tiedä mitä. Kerron kun keksin.

Ihan kivojakin asioita on tapahtunut, ja periaatteessa mun mielialani onkin ihan iloinen ja onnellinen, mutta kuitenkin jotenkin vaan tosi kyllästynyt. Toivottavasti keksin pian jotain piristävää, joka auttaa jaksamaan.

Sitten niihin kivoihin asioihin:
Viime sunnuntaina kasvattini Sass oli Rakveressä, Virossa näyttelyssä JUN-ERI/2, PU2 !! Hienoa! Paikalla oli viisi muutakin urosta, joten ihan itsestäänselvyys ei tuo tulos ollut. Sass on siis Fanin poika, ja Danan tyttärenpoika. Myös Danan tyttärentytär oli sunnuntaina Seinäjoella PN4, onnea kasvattajalle! Kyllä Dana on polleeta lapsenlapsistaan, vaikkei myönnäkään olevansa mummoa, saati isomummo, jota se on mm. meitin Fiiniliinille.

Viime viikolla päätin mys vihdoin rekisteröityä Facebookiin, joka on kyllä aika mahtava keksintö. Kaverini pyysi minua sinne jo joskus pari kuukautta sitten, mutta en saanut aikaiseksi. Nyt sitten otin itseäni niskasta kiinni. Ja kyllä sieltä sitten löytyikin vaikka mitä, ihan heti alkuun. Sain esimerkiksi yhteyden Australian serkkuuni, joka oli pieni tyttö kun kävimme hänen luonaan kylässä, ja on nyt jo 19-vuotias! Uskomatonta.

Tänään kävin pitkästä aikaa ratsastamassa. Mun autoni meni rikki heti reissujen jälkeen, joten olen hiukan kyytien varassa toistaiseksi. Rokki oli aivan unelma. Liikkui heti alusta asti tosi kevyesti ja rennosti, tuntui hyvältä. Harjoittelimme myös raviväistöjä, ja meni tosi kivasti.

Ensi viikonloppua odotan innolla, en siksi että olen menossa töihin, vaan siksi että on Lahden KV-näyttely. Sinne on tulossa paljon "meikäläisiä", ja näyttelyn jälkeen tapaamme vielä meillä täällä. Kasvatteja on aina kiva nähdä, en malta odottaa!

Tällä viikolla koitan ottaa itseäni niskasta kiinni ja järjestellä joitain näitä muuton jälkiä pois täältä.  Toivotaan että onnistuu.

Reissulikka, todenteolla

Huh, nyt on tehty reissua toisen perään ja koettu paljon, hyvää, pahaa ja siltä väliltä. Kuukauden kirjoitustauon jälkeen on vaikea kirjoittaa. En yhtään tiedä mistä aloittaisin.

No, ainakin aloitimme kisauran ponskun kanssa. Rokki osallistui harjoituskisoihin sekä raviohjelmaan, että kahteen esteluokkaan (max.40cm ja 50-70cm). Kouluosuus oli kammotus, siis mulle tietysti kun mähän inhoan kisata koulua, mutta myös ponille, koska koulukentän reunalla on matalat valkoiset aidat jotka syö pieniä poneja aamu-, ilta- ja välipalaksi, joten niiden lähelle ei kannata mennä. Yli 50% saatiin kumminkin, että ihan kiva, muistin sentään radan :D

Esteet.. no, ensinnäkin, tämä esterata olikin kinkkisempi kuin luulin. Se sisälsi maasto-osuuden jossa oli kaiken maailman kammotus erikoisesteitä tiellä ja pellolla. Ne olivat pienen ponivarsan mielestä kovin kammottavia, ja niitä piti joko kieltää ihan kunnolla, tai ainakin hypätä pysähdyksistä. Kun  kavuttiin kentälle, ei erikoisesteet haitanneet enää mitään, ponin logiikalla: "Nää on kentällä, ja kentällä mä oon ennenkin hypännyt" - juu.. niinpä.

Tämän jälkeen poni oli jo aika puhki ja mietin viitsinkö lainkaan mennä sillä enää toista esterataa (samat maasto-osuudet, yksi korkeampi puunrunko, ja rataesteet korotettu). Halusin kuitenkin mielenkiinnosta, eläinten käyttäytymistieteitä opiskelevana, kokeilla miten poni suhtautuu näihin kummastuksiin toisella yrittämällä. Ja, kuten hiukan arvelinkin, tällä kertaa mentiin koko rata korvat hörössä täydellä höyryllä ja poni-innolla läpi, puhtaasti. Toin kentän jälkeen seurasi harmillinen pukitteluosuus, joka oli tullut meille kaikille tutuksi jo matalammalla radalla. Tämä vei meiltä aikaa ja pudotti sijoituksen kolmanneksi. Ihan hyvin kuitenkin ensikertalaisilta, ja ottaen huomioon että ponskukin on tosiaan vasta 4v.

Seuraavaksi mennään ihan vaan rataesteille, tosin, ne saattaakin olla sitten maneesissa, ja ans kattoo mitä mörköjä maneesit pitävätkään sisällään.

No, sitten lähdin kohti uutta manteretta. Afrikassa en ennen ole käynyt. Matkustin Tunisian lämpöön viikoksi. Reissu oli ihana. Aurinko paistoi lähes koko loman, ilman lämpötila oli yli 27, vettä satoi viimeisenä päivänä, huimat puolisen tuntia. Paikka oli mukava, tosin sen tutkimiseen oli aivan liian vähän aikaa. Iltahulinat oli hauskoja, ja sain ilokseni myös tutustua paikalliseen elämään ihan aitiopaikalta. Ruokaravintoloissa valikoima oli odotettua pienempi, mutta ruoka kyllä hyvää ihan joka kerta. Hotelli oli aika ihana, kaksi allasta vesiliukumäet ja kaikki. Myös hieroja löytyi, ja kertaalleen kävinkin puolen tunnin kokovartalo hieronnassa, ja kyllä oli ihanaa.

Kun kotiuduin Tunisiasta, ehdin olla yhden kokonaisen päivän kotona, kunnes lähdimme Latviaan koiranäyttelyreissulle erittäin hyvän ystäväni kanssa. Matka oli ihana, matkaseura paras mahdollinen. Meillä oli superhauskaa koko reissun ajan. Ja kaiken päälle koiratkin menestyivät. Sijoitusnarttuni Kerttu voitti junnuluokan, jossa kilpailijana oli kaunis eestiläinen junnuvalio. Näin ollen Kerttu sai ensimmäisen junnusertinsä, ja oli lopulta vielä ROP. Ryhmäkilpailussa norjalainen tuomari jätti Kertun vielä kuuden parhaan terrierin joukkoon, kunnes kätteli meidät ulos juuri ennen ensimmäistä sijoitusta, aika hienosti ensikertaaiselta ryhmäkehässä. Kertun isä Jätti oli VSP ja sai sertin, tullen sekä Latvian että Baltian muotovalioksi. Upeeta! Myös Ketun uusi paraskaveri, Edith, voitti oman luokkansa, oli PN2 ja sai sertin! Mahtavaa!

Seuraava näyttely meillä on Kertun, ja monen muun omistamani tai kasvattamani koiran kanssa Lahdessa puolentoista viikon kuluttua. Toivottavasti ehdin seuraamaan näyttelyä kehän kiertämisen lisäksi.

Olen myös päättänyt että Kerttu pääsee pian äitiyslomalle, sillä aion aikaisemmista suunnitelmistani poiketen astuttaa sen jo seuraavasta juoksusta. Urosvalinta on vielä avoin, tai siis olen jo kysellyt ihastelemaani urosta, mutta nyt odottelemme uroksen omistajan vastausta.

Lomamatkani aikana myös Fani kävi pyörähtämässä radalla, se edusti Mariannen kanssa russeliyhdistystä joukkuepiirinmestaruuksissa. Marianne ja Fani eivät ennen tuota olleet yhden yhtä estettä yhdessä menneet, eikä Fania ole koskaan ennen kukaan muu ohjannut kuin minä. Kuitenkin Marianne ja Fani saivat upeasti tuloksen, ja russelijoukkue tuli neljänneksi. Kuuleman mukaan rata oli todella kinkkinen, ja hyllyjä oli tullut paljon. Hienoa Fani ja Marianne! Hyvä tietää että on olemassa joku, jonka kanssa Fani menee hienosti, jos joskus toistekin tarvitsen tuuraajaa kisoihin.

Nyt olen vihdoin kotona, ja sekin on aika ihanaa. Polvipentele vaan tuntuu nyt vihoitelevan. Taidan ottaa särkylääkettä ennen nukkumaanmenoa, sillä viime yönä kertaalleen heräsin sietämättömään kipuun.