Päätin että nyt kun blogi on laitettu hienoon uuteen kuosiin, niin alan taas ihan ajatuksella kirjoittaa tänne. No, hallintapaneeli oli auki kaksi päivää. Sitten suljinkin sen jo hetkeksi. Kunnes taas avasin sen. Tuijotin tyhjää ruutua pari tuntia, samalla sivusilmällä televisiota tuijottaen. Niin että, milläköhän ajatuksella?
Toisaalta olisi kiva kirjoittaa ihan mitä sylki suuhun tuo, purkaa kaikki ajatukset sanoiksi, ne ihan rumimmatkin. Mutta en kuitenkaan pysty sellaiseen. Pyrin olemaan aika varovainen loppujen lopuksi sen suhteen mitä julkisesti kirjoitan. En kuitenkaan halua loukata ketään, joten totaalinen avautuminen ei siis tule kysymykseen. Olen kyllä toisinaan ajatellut, että voisin toki aloittaa uuden täysin anonyymin blogin, ja kirjoittaa vaikka salanimellä niitä omia ajatuksiani julki. Mutta jotenkin en ainakaan toistaiseksi näkisi sen ajavan niinkään asiaansa. Lisäksi se, että olisi kauhean monta erillistä blogia joihin kirjoitella, aiheuttaisi lopulta sen etten jaksaisi kauaa pitää kaikkia lankoja käsissäni, ja se johtaisi luultavimmin siihen, että kaikki kirjoittaminen jäisi lähes kokonaan. En ainakaan usko sen siis parantavan tilannetta.
No, tästä syystä ehkä olenkin ajautunut tilanteeseen, etten uskalla kirjoittaa oikein mitään muuta kuin konemaisia raportointeja tekemisistäni. Juuri sellaisia tekstejä, joita tuskin jaksaisin itsekään lukea. Bloggaaminen on vaan jotenkin ollut pakkopullaa. Sitä tuntee huonoa omaatuntoa siitä, ettei ole hetkeen kirjoittanut mitään, ja sitten kerran päättää rutistaa, ja kirjoittaa väkisin jonkinlaisen tiiviin pläjäyksen edellisiltä kolmelta kuukaudelta. Ja sitten on tosi hyvä mieli taas, ehkä.
Jospa sitä jossain vaiheessa oppisi kirjoittamaan vain yhdestä asiasta kerrallaan, silloinkin teksti voisi olla vähän helppolukuisempaa, kun ei aihe jatkuvasti poukkoilisi täältä tuonne ja sieltä tänne.
No, nyt siis tuntuu että taas lyö aivan tyhjää. Myöhäinen kellonaika voi toki vaikuttaa asiaan, mikä siinäkin on että aina täytyy keskellä yötä alkaa kirjoittaa? Toki se on rauhallisin hetki vuorkaudessa, mutta väsymyskin jo painaa. Toisaalta tuntuu myös että viimeaikoina on tapahtunut taas hieman liikaa kaikkea mylläkkää, eikä ehkä pieni ihminen saa käsitelläkään niin paljoa asioita kerralla, ja ehkä siksi tuntuu ettei oikein ole mitään sanottavaa.
Nyt onneksi vaikuttaa siltä että kaikki alkaa pikkuhiljaa taas selvitäkin, joten pikkuhiljaa toivottavasti asiat asettuvat oikeisiin uomiinsa, eikä koko ajan tarvitsisi pelätä että nurkan takaa iskee kamala stressinpoikanen. Aikaisemmin mainitsin, että keväälle oli suunnitteilla toinenkin pentue Fuulan pentueen lisäksi. Lopputulos oli se, että Julia jäi jälleen tyhjäksi, ja ilmeisimmin sillä on jonkinasteisia kohtuongelmia, jotka todennäköisesti ovat olleet syynä myös tiinehtymättömyyteen. Joten Julia poistuu jalostuskäytöstä (johon toki ei koskaan oikein päässytkään), ja tänä keväänä meille tulee siis vain tuo Fuulan ja Tiituksen pentue. Kesän jälkeen voi ollakin sitten muutamia uusia suunnitelmia. Tai katsellaan mikä sitten on oma vointi, ja jaksamistaso, sillä meille tulee myös kaksijalkaista perheenlisäystä ensi syksynä.
Toistaiseksi olen voinut melko hyvin. Verenpainelääkitys tosin jouduttiin tällä kertaa aloittamaan jo aika alkuraskaudesta, kun viimeksi kärsin kohonneista verenpaineista vasta loppua kohden. Toisaalta muutenkin tämä raskaus on ollut melko erilainen kuin edellinen. Mutta niinpä ne yleensä ovatkin. Tuntuu että olen pysynyt paljon paremmassa kunnossakin nyt kuin viimeksi. Olen jaksanut liikkua, ja olen jopa vähän innostunut liikunnasta, etenkin lenkkeilystä nyt ihan lähiaikoina uudelleen vuosien jälkeen. Painoakaan ei vielä ole tullut nimeksikään, mikä on sekin aika poikkeavaa verrattuna edelliseen raskauteen. Tulloinhan en odotuksestani kovinkaan paljoa blogissani kirjoitellut, koska minulla oli kokonaan odotusajalle tarkoitettu oma bloginsa, jota kirjoitinkin melko ahkerasti. Nyt toisella kerralla en ole nähnyt syytä kirjoittaa erilliseen blogiin tuntemuksiani, ja tuntuu ettei tässä edes ole ehtinyt kamalasti tuntemuksia heräämäänkään vielä, vaikka kohta huidellaan jo puolivälissä. Niinpä päätin tälläkin tavoin poiketa tuosta edellisestäni raskaudesta, ja sallin itselleni sen, että kirjoittelen silloin tällöin jotain odotukseen liittyvää ihan tänne blogiin. Mikäli siltä sattuu tuntumaan.
Noh, onneksi en sentään ole taloudessamme ainoa paisuja, vaan tuo Fuulakin on ihan kiitettävästi kasvatellut tuota massuaan. Tänään huvikseen mittasin sen vatsanympäryksen, kun se näytti jotenkin niin valtavalta. No eipä ihmekään ku mittaustulos näytti 56cm, ja Fuulalla siis oli täynnä se 38vrk. Eli noin viisi ja puli viikkoa. Viime tiineydessä olin mitannut sen vatsanympäryksen 7viikon kohdalla, eli 49vrk, ja silloin se oli 59cm. Saas nähdä meinaako Fuula tehdä jonkinmoisen vatsaennätyksen. Toki voi hyvinkin olla, että tuo maha vaan paisuu nopeammin ja helpommin nyt kun on toinen kerta. Mutta on se vaan silti aika koominen paksukainen. Onneksi koirien tiineydet on niin kovin lyhyitä verrattuna meihin ihmisiin, niinpä jo muutaman viikon kuluttua päästäänkin ihailemaan vatsan asukkeja päivänvalossa.
Nyt taidan lähteä untenmaille uneksimaan tulevasta lomamatkasta, joka toivonmukaan olisi mahdollisiman rentouttava reissu. Olen varannut minulle, äidilleni ja Janelle hotellimatkan Tallinnaan, ja matkan tarkoituksena on vain rentoutua, nauttia hyvästä ruoasta, ja saada vähän hemmottelua, sekä ehkä vähän siinä sivussa shoppaillakin.
Loppuun vielä kuva tuosta iltapalalta, niin ei ole aina niin harmaata:
