Kesälomareissussa

Lomareissu Pohjanmaalle alkaa pikkuhiljaa olla pulkassa. Yllä näkymää mökiltämme. 

Ja alla tunnelmia tältä reissun viimeiseltä päivältä ennen kotimatkapäivää.
Tänään on ollut myös matkan ainoa kohtalaisen lämmin ja kohtalaisen aurinkoinen päivä, joka vietettiinkin sitten suurimmaksi osaksi merenrannalla.

Lisäksi ollaan käyty mm. paikallisessa eläinpuistosta, josta taidan tehdä ihan oman bloggauksensa kunhan kotiin päästään, koska ihan kaikkia eläinpuistokuvia en ole ehtinyt vielä käymään edes läpi. 

Kevät, se tuli tänäkin vuonna!

Kyllä, nyt paistaa aurinko joka päivä.
On kaunista ja kirkasta, ja tiet alkaa olla sulat.

Meidän oma piha on kaikkea muuta kuin sula, ja kun se vihdoin on sula, voin olla varma, että se on kaikkea muuta kuin kaunis, kiitos nelijalkaisten ystäviemme. Mutta sitten kun saadaan pihansiivousurakka valmiiksi, ja nurmikko alkaa kasvaa, ja pensaisiin tulee lehdet... Sitten on kaunista!

Itse lähden kyllä jo alle kuukauden päästä Kanariansaarille hakemaan vähän ennakkoa kesästä, mutta ihanaa että täälläkin vihdoin on jo valoa, sekä enenevissä määrin lämpöäkin.

Kummasti jaksaa kaikkea taas paremmin, kun näkee eteensäkin!

Ehkä tänään ulkoilutan lasten ja koirien lisäksi myös kameraa, ja otan uusia keväisiä kuvia.

Tähän perään kuitenkin vielä muutama vuoden viimeisistä talvikuvista.







Hei hei talvi, kylmä, ja pimeä!!

Kesän eka rantapäivä

Voi miten ihana päivä tänäänkin oli, eilisen melkein 30 asteen sijaan oli ehkä vähän päälle 20, mutta tuntui kyllä tosi lämpimältä.

Kaveri lapsineen tuli kylään mun töiden jälkeen, ja oltiin sovittu, et mennään lasten kanssa tuohon lähirannalle. Lapset saivat hetken leikkiä keskenään tässä meillä sillä aikaa kun vaihdettiin kuulumisia, ja mä vähän tankkasin työpäivän jälkeen kahvi ja leipää.

Rannalle päästyämme lapset painoivat heti järveen. Paitsi Jetta, joka jäi rantaveteen lappamaan hiekkaa.




Sitten uskaltauduin itsekin vetämään bikinit niskaan ja pulahtamaan järveen. Ja voi hitsi miten lämmintä se vesi olikaan! Olisin voinut polskia siellä varmaankin koko illan, kylmä ruli vasta kun nousi pois vedestä, pieni tuuli viilensi kummasti kastunutta ihoa.

Jettaa ei kyllä haitannut sekään, siitä oli aivan mielettömän kivaa istua veneen kyydissä kun me muut kuljetettiin.

Kun lapset siirtyivät rannalle nauttimaan eväitä, niin me äidit uitiin vielä pientä lenkkiä, ja sekö vasta mahtavaa olikin. Ja oikeasti tohon rannalle on meiltä matkaa 1,5km, ja lenkkeilen siitä ohi melkein päivittäin, ja autolla ajan monesti päivässä, niin ehkä voisi alkaa vähän uimaankin vähän useammin tässä muiden urheiluharrastusten lomassa.
 
 Muutenhan oonkin tässä nyt vain lähinnä pyörä- ja kävelylenkkiä heittänyt, vähän harvemmin olen juossut, mutta salille oon nyt päässyt vähän useammin. Tallukassa on kesätarjous vielä heinäkuun loppuun 5e /krt, ja vaikkei se nyt halvin mahdollinen ole, niin passaa mulle kun on tuttu paikka, sinne on helppo ajaa, ja pysäköinti on ilmainen, sekä parkkitilaa on aina, ettei tarvi tuhlata aikaa parkkipaikan etsiskelyyn. Luulenpa, että syksyksi otan sieltä kymppikortinkin, ja käyn edelleen niin usein kun pääsen. Salilla kokeilin yks päivä myös juoksumatolla juoksemista, siis ihan semmoisen kunnon treenin verran, ja sekin oli aika hauskaa, olin jotenkin mieltänyt sen vähän tylsemmäksi puuhaksi, mut kun oli tarpeeks hyvää musiikkia ipodissa, ja vaihteli tarpeeksi niitä vastuksia, niin ei haiannut yhtään että maisema pysyi paikallaan. Toisaalta tuolla salilla onkin aika upea järvinäköala, että ei mun juoksulenkeillä usein taida yhtä komeita maisemia ollakaan!

No, sitäkin varmaan tässä siis luvassa lisää. Jospa ens kerralla juoksis vähän pidempään.
Suunnittelin myös kesän lopuksi osallistuvani yhteen juoksutapahtumaan, ja kävisin siellä juoksemassa viimein sen kympin. Katsotaan nyt kuinka polvet kestää. Toistaiseksi ainakin on kestäneet ihan hyvin!

Ohi on!

Se PAHUKSEN VUOSI 2013.
Yritin aloittaa tätä tekstiä jo kerran, mutta palaaminen kaikkiin viime vuoden tapahtumiin tuntui jotenkin liian suurelta tehtävältä  tuolloin. Nyt loppiaisen kunniaksi on aika saattaa päätökseen joulun lisäksi myös vuosi 2013, ja sulkea sen kannet.

Mitään kohokohtaa en osaa viime vuodelta mainita.
Etenkin koirapuolella oli vastoinkäymisiä varmaan enemmän kuin sitä edeltäneiden 9 vuoden aikana yhteensä. Niin monta pientä ja isompaakin koiraystävää menetettiin viime vuonna. Loppuvuodesta Tollolla valitettavasti todettiin perinnöllinen harmaakaihi, eikä se epäonni vielä siihenkään  loppunut. Staran synnytys ei sujunut oikein oppikirjojen mukaan, ja lopulta olin itsenäisyyspäivän vastaista aamuyötä viettämässä Hattulan eläinsairaalan päivystyksessä. Sektiossa saatiin seitsemästä pennusta "pelastettua" kolme kaunista tyttöpentua. Onneksi. Eikä emälläkään ollut onneksi mitään erityistä hätää. Kohtu oli vain venynyt niin paljon, ettei se oikein jaksanut supistella riittävästi, ja vaikka Stara saikin kaksi ensimmäistä pentua itse synnytettyä, oli se aivan liian hidasta, ja sektio oli väistämätön.

No, nyt on alkanut uusi vuosi, 2014.
Tälle vuodelle on paljon toiveita, ja suunnitelmia. Toivon parempaa onnea. Niin kovasti.

Tämä vuosi on myös eräänlainen merkkivuosi. Ensimmäisen pentueeni syntymästä tulee tänä vuonna 10vuotta. Aika älytöntä, että olen kasvattanut russeleita jo 10 vuotta.

Tänä vuonna kierrän varmasti näyttelyitä, jonkun verran. En vaan vielä oikein tiedä kenen (koiran) kanssa. Uno-poikaa on ilmoitettu alkuvuoden pentunäyttelyihin, ja keväällä se on jo junnu, joten se kulkee varmasti mukana kevään näyttelyissä jonkin verran.

Mitään lupauksia en ole suostunut uudelle vuodelle tekemään. Varmaan siksi, että olen äärettömän huono pitämään, saati muistamaan mitään tekemiäni lupauksia.
Monet blogit on näyttäneet täyttyneen myös tavoitteista vuodelle 2013. Treenitavoitteita, kisatavoitteita, laihtumistavoitteita, elämäntaparemontteja, no, lista olisi varmasti loputon. En kuitenkaan aio asettaa itselleni myöskään mitään tavoitteita tälle vuodelle.
Uskon että vuosi kuluessaan tarjoaa muutenkin haasteita, joiden kautta saan tavoitteita saavutettavaksi.

Sen verran tiedän jo nyt, että yhdistysaktiivisuus minun osaltani jää toistaiseksi vähemmälle. Olen kahden yhdistyksen hallituksessa, ja molemmissa erovuorossa, ja nyt on minun aikani pitää vähän taukoa. Varmasti olen käytettävissä yhdistysten talkoohommiin mahdollisuuksien mukaan tänäkin vuonna. Kuitenkaan en koe, että minulla on tällä hetkellä aikaa, tai energiaa keskittyä yhdistyshommiin sillä intensiteetillä, kuin haluaisin sitä yhdistyksen hallituksessa tehdä.

Kotona keskityn näihin maailman parhaisiin tyyppeihin, mun perheeseen. Lasten kanssa tullaan varmasti tekemään kaikkea kivaa tänäkin vuonna. Lisäksi Jetta on nyt sellaisessa iässä, että oppii koko ajan uutta. Tänään esimerkiksi oppi sanomaan "lamppu". Tai no, eihän tuo ulkopuolisen korvaan tietysti sano mitään sinne päinkään, mutta kun kysytään "Missä lamppu?", niin osoittaa kattolamppua, ja sanoo nauraen: "Aappphh!".
Aika kauan se on tuota puhumista pantannut, niin nyt tuntuu kyllä mahtavalta, kun alkaa yritystä selkeästi vihdoin olla. Muutamia muitakin sanoja on jo silloin tällöin tapaillut, mutta tää on nyt ensimmäinen jonka kukko käskien laulaa.
Muuten kommunikointi Jetan kanssa on  aika helppoa. Jetalla on muutamia viittomia, sekä eleitä, joilla osaa viestiä tuntemuksiaan, esim. kyllä, ei, valmis, nukkumaan, väsyttää, jne.
Jetta myös ymmärtää hyvin mitä häneltä pyydetään.

Jane taas keskittyy piirtämiseen, maalaamiseen, ja kaikkeen muuhun kovin taiteelliseen. Silloin tällöin myös meidän lipastot, tai esim. pakastin, ovat saaneet uuden kuvion kylkeensä. Mutta yleensä kuitenkin paperille. En ole jaksanut olla edes vihainen noista "seinäpiirrustuksista".
Pakastimeen piirtämästäänkin sanoi:
"Minä piirsin veneen ja merta, piirsin sen pakastimeen, koska  halusin että sinä ja isi voitte katsoa sitä!"

Tässä vielä loppuun kirjoituspöydän seinämää koristava dino:

Joulu takana, uusi vuosi edessä

Ihana joulu on taas takana, ja kohta päästään jo valmistautumaan uuteen vuoteen 2014.

Pelottaa jo valmiiksi tämä joulupostaus, olen ottanut niin montasataa kuvaa joulun aikana taas, enkä yhtään osaa karsia niitä.

Luvassa siis pitkä tarina, tai  no, ainakin paljon kuvia!

 Ruoka on meille joulussa tosi tärkee juttu, joulupöydässä on laatikot, kermaperunat, kinkku, mätejä, ranskankermaa, sipulia, sienisalaatti, ja tänä vuonna iskettiin pari lisukettakin sekaan. Tässä kuvassa vain ruokapöytä, suurin osa ruoista on apupöydällä, sillä meillä on yhä onnettoman pieni neljän hengen ruokailuryhmä.

Jetallakin oli vaatteet päällä, mutta tässä kuitenkin yhä joulutunnelmissa. 

 

Jouluruokien lisäksi kulhot ovat pullollaan hedelmiä, omenaa, klementiiniä, banaania, ja lisäksi olemme tietysti leiponeet piparkakkuja ja joulutorttuja. 

Koti näytti aattoaamuna jokseenkin tältä. Lahjat olivat yön aikana ilmestyneet, ja aseteltu kuusen juurelle. Neiti 3vee tuolissa ei tahtonut pysyä housuissaan, kun lahjoja olisi jo pian pitänyt päästä avaamaan. 

 

Lahjat olivatkin mieluisia, ja niitä oli aika paljon. Jetta sai tämmöisen käsilaukussa matkustavan pikkurusselin. Palapeli tuossa takana on Janen.

 

PRINSESSA-palapeli, joka tietenkin kasattiin heti.

Yksi parhaista lahjoista Janen mielestä oli kyllä ehdottomasti nämä uudet maalausvälineet.
Heti täytyi päästä maalaamaan. Ja onneksi vesivärilehtiöitä tuli joulupukilta kaksinkappalein, muutenhan ne loppuis kohta kesken!

 

Tässä muutama maalaus.

 

 Villasukkia!

Nämä  alemmat on MULLE, ja ihan täydelliset. 

Kiitokset vain anopille!

 Ja illalla, kun lapsetkin jo menee nukkumaan, herkutellaan tietysi mätivoileivillä, ja kaikilla muilla ihanilla jouluherkuilla, nam!

 

Joulupäivänä alkaa matka mummilaan, jossa odottaa joulun osa 2.

Matka kuluu rattoisasti hieman jännittyneissä tunnelmissa.

 Mummilassa on paljon leluja, mutta ehkä yksi parhaista on tämä ihana nukkekoti. 

Tälläkin kertaa, kun päästiin perille, parkkeerasi Jane ensimmäisenä nukkekodin eteen.

 Jetta joululahjamekossaan, ja -sukkiksissaan. 

Suukkoja kummille!

 Mummilassa odotti isot kasat lahjoja.

Lapsille kerrottiin, että joulupukki oli sekoillut, ja vienyt osan lahjoista sinne. 

Tämän sekoilun lisäksi oli käynyt myös niin hullusti, että joulupukki oli kokonaan unohtanut toimittaa Janen ainoan äidille esittämän joululahjatoiveen, "liilasen tyynyn". 

Äiti (joka ei oikeasti ymmäränyt, että tää oli ihan oikea toive, vaan kuvitteli, että se oli vaan mieleen juolahtanut höpsähdys sen "vaikka paketteja" -lausahduksen jälkeen) lupasi olla yhteydessä joulupukkiin, ja selvitellä mihin tuo liilanen tyyny oli kadonnut, sitä kun ei neitokaisen toiveikkuudesa huolimatta löytynyt edes mummilaan eksyneistä paketeista.

 Mummilan paketeista löytyi ihania leluja, villasukkia, vaatteita, Janelle luistimet (joita Jane on toivonutkin varmaan jo kaksi vuotta.), äidille bamix, isille soda stream, ja ties mitä kaikkea muuta!

Aika kilttejä ollaan kai oltu koko perhe.

Lahjojen avaamisen jälkeen oli aika leikkiä. 

Prinsessaa tietysti. 

Pappa on kuningas, mummi on kuningatar, äiti ja jetta ovat myös prinsessoja. 

No, mikäs isi sitten on?

Isi on ritari!

 Perinteisiin  kuuluu myös joulusauna mummilassa koko perheen voimin.

Kotimatkalla kaksi väsynyttä tyttöä nukahtaa parin ajokilometrin jälkeen.

Joulu on seuraavan kerran taas ensi vuonna.

1. adventti

Meillä ei olla mitenkään hartaita, otsikosta huolimatta, mutta Jane on tämän syksyn ajan käynyt seurakunnan muskaria, ja tänään oli muskarilaisten esitys seurakunnan pyhäaterialla. 

 Riisipuuroa oli tarjolla

Mekkoposeeraus vielä loppuun. Mekko piti lähtiessä vaihtaa kertaalleen, kun tämä mummilta saatu juhlamekko veikin voiton äidin valisemasta ruutumekosta.

Eteisessä ajattelin, että nythän saadaan kuva tuosta tämän talven toppatakistakin (Claire.dk).
Jane sitten halusikin vain tanssia pyörähdellen, enkä ehtinyt alkaa säätää kameraa, joten aika huonosti kävi!

Taasko tulee talvi

Syksy yrittää parhaillaan muuttua kylmäksi talveksi. Välillä on pakkasta, välillä sataa lunta.
Syksy pitää kuitenkin vielä hieman puoliaan, ja tähän asti lumet ovat vielä aika pitkälti sulaneet. 

Olen ollut hiukan (tai vähän enemmänkin) kiireinen, kun aloitin työt lokakuun alussa. Ensin Järvenpäässä, ja heti perään avasin trimmausliikkeen Lahteen. Ja näiden kanssa olen sitten tasapainoillut tämän kuun ajan. Kaiken päälle meillä on syntynyt myös viime kuun lopussa kaksi pentueellista russeleita, joten kotonakin riittää touhua, omienkin lapsien lisäksi.

Kuitenkin on ollut pakko yrittää miettiä myös lapsosten talvipukeutumista. Jetalle olikin kaksikin toppahaalaria jo jemmassa, Janen vanha Reimatecin Lume 80cm, ja sitten Reimatecin Temper 74cm.
Temper vaikuttaakin noista sopivalta, eikä varmaankaan jää talven aikana pieneksi, joten taidan myydä tuon Lumen pois. 

Janelle sensijaan ei ollut yhtään haalaria. Tai oikeasti olin kyllä ostanut Janelle viime keväänä haalarin, mutta syksyn tullen tajusin ostaneeni aivan liian suurta kokoa olevan haalarin. Eli se on sitten vasta ehkä ensi talveksi. Ensin tuskailin asiaa, ja yritin välillä vähän väkisinkin löytää jotain kivaa alehaalaria, lähinnä Reimaa ja Ticketiä katselin kun niistä oli kokemusta ennestään. Sitten se jotenkin jäi. Yksi  pidempi toppatakki tarttui jostain nettikaupasta, sen ostin vähän arpapelillä, kun merkki Claire.dk ei ollut ennestään tuttu. Olin kyllä kovasti ihaillut niiden haalareita ja takkejakin jo viime vuonna, mutten ollut uskaltanut ostaa, kun en tiennyt kooista, jne.
No, nyt uskaltauduin tuon ostamaan, otin varmuudeksi sen isomman koon (104), ja ajattelin, että ehkä se menee sitten keväällä, jos ei vielä. Yllätys oli positiivinen, kun takki oli sopivan kapeaa mallia, eikä ollut lainkaan ison oloinen tytön päällä,mut kuitenkin sillai reilu että varmaan kevyesti menee koko talven. Siitä täytynee laittaa kuvia vähän myöhemmin, kun ei ole oikein päässyt vielä käyttöön.

Sitten eksin Anton&Ninan loppuunmyyntiin, ja yhdessä rekissä oli toppiksia halvalla. Icepeakin takki+housut oli 50e. Valitettavasti kokoja oli jäljellä enää 92cm asti. Päätin kuitenkin sovittaa sitä Janelle, ja kuinka ollakaan, puku on aivan sopiva. Kokemusta Icepeakistakaan ei lapsilla ole, mutta omia vaatteita mulla on paljonkin Icepeakilta, ja niihin olen ollut  varsin tyytyväinen. Sen verran tuosta voin nyt jo sanoa, että on kivasti pikkasen kapeampaa kuin mitä monet lasten ulkovaatteet yleensä... kun melkein kaikki meinaa roikkua  tuon meidän hentokaisen päällä.

 

Jaloissaan Janella on Crocsin uudet talvisaappaat, jotka on ihan supersöpöt, ja ilmeisesti myös kivat jalassa. Asusteina reimatecin vakkarihanskat, ja Lennen kukkapipo, jonka tilasin tilaussumman täytteeksi, saavuttaakseni jonkun alen.

Tässä vähän parempi kuva piposta, Reimatecin vk-haalarin kanssa.

Jetan talviasusta ei vielä ole kummoisia kuvia, vasta eilen ensimmäistä kertaa kokeiltiin, mutta tässäpä vk:t päällä pihalla.

Racoonin ylisöpöt takki ja housut löytyivät syksyllä nettikauppojen alennusmyynneistä, ja kevääksi on toisenvärisetkin housut isompaa kokoa jo odottelemassa. Niihin vain täytyisi vielä jossain  välissä löytää myös takki. Jaloissaan Jetalla on superfitin lenkkarit, jotka eivät nyt ehkä ihan parhaat ole syyskeleihin, täytyisi jonkunlaiset goret ehkä jostain hankkia, tai sitten saappaat. Ainoa vaan ettei koon 20 kumisaappaita nähtävästi olekaan ihan joka kaupan hyllyssä...

Vaikka blogi päivittyy toistaiseksi aika harvakseltaan, niin paljon  enemmän kuvia löytyy säännöllisemmin instagramista.